Oletteko tilanneet papereita osastolta?

En nähnyt muidenkaan siellä erityisemmin riehuvan. Muutama oli itselleen vaaraksi.

😋😋😋😋😋😋😋😋😋😋

😍 ­­­N­­­y­m­­f­­o­­m­­­a­­a­­n­i -> https://l24.im/ecC7ux#kissagirl21

🔞❤️💋❤️💋❤️🔞❤️💋❤️💋❤️🔞

Ei kai ne kirjoitukset aina miellytä lukijaa, etenkin jos ei ymmärrä aina niiden sisältöä ja tarkoitusta. Lääkäri tekee diagnoosin lääketieteellisestä näkökulmasta, kun taas potilas tekee ennakkoluuloisille ajatuksilla jossa häntä nyt muka jotenkin yrmitään . Ja ei ymmärrä asioden laajuutta. Potilas on ainoastaan vaan potilas lääkärille ei siis mikään erikoistapaus
Esim masennus sairaudet ovat ainoastaan diagnoosi lääkärille ei siis sinun monimutkaiset selityksesi joissa yritetää yrittämällä kumota diagnoosi joka ei miellytä ja ehdotellaan lääkärille jos minkäkin moista mahdollista sairautta että saataisiin pois se sana masennus . Joka varsinkin suomalaiselle näyttää olevan vaikea mennä jakeluun, kas kun sanoo ettei hän ole mikään hullu . Ja jos näin ala-arvoisia ajatuksia esittelee niin ei ymmärrä edes sitä, että masennus ei ole sitä että joku olisi hullu mitenkään. Aika huonoilla kantimilla on aina vaan monella se että joku voi olla masentunut, ja sitten vielä kieltäytyy lääkkeistäkin .
Joten sekin jo kertoo aika paljon ihmisestä sinänsä ..

Lääkärit yleensä kirjoittavat journaalin diagnoosiin katsoen,
ja lääketieteellisillä termeillä. Siksipä moni potilas on turhaan lueskellut tietojaan koska kuitenkin on käsittänyt väärin ne asiat, sis kuvittelee että lääkärillä olisi jokin syy kirjoitella jotain muuta kun minkä toteaa tutkimuksissa.
Se on usein sitä minä minä tyyppien touhua kun niitä omia tietoja kytätään ja sitten ei ymmärretäkkään asioita samalla tasolla kun lääkäri, he kirjoittavat tiedot kuten näkevät ne lääketieteellisestä näkökulmasta, kun taas potilas joka lukee niitä näkee asiat kapeasti omasta näkökulmastaan vailla minkäänlaista lääketieteellistä tietoa
. Joten eikö olisi paras kun ei niitä tietojansa tutki niin kovasti , koska usein ei edes ymmärretä kokonaisuutta.
Tunnen niin monta tapausta missä potilas haluaa pois tiedoista juuri psyykkisen sairauden, mutta kaikki sairaudet on oltava tiedossa sillä psyykkinen olotila on vaan sairaus ihan kun kaikki muutkin sairaudet.
Miksi se on niin monelle vaikea ymmärtää ja luullaan että, heitä nyt muka kohdellaan eri tavalla jos journaaleissa lukee että potilaalla on psyykkinen sairaus , siis juuri sairaus eikä mitään muuta.
Siinä ei ole mitään hävettävää eikä ihminen ole hullu mitenkään jos hänellä on masennus , siis miksi ihmeillä on yleensä syy mennä lukemaan tietojansa koska ei aina kykene niitä edes ymmärtämään asioita miten ne on tarkoitettu edes.
Esim jos joku on ollut eristyksessä sairaalassa niin kysyy lääkäriltään syytä siihen, sillä netti ei niitä asioista kenellekkään ratkaise mitenkään.

Kyllä kuule ne tiedot tavallisesti ovat ihan oikeita, mutta jos ennakkoluuloinen ihminen pitää niitä väärinä niin ottaa puhelun hoitopisteeseen ja selvittää asian, niin sen jälkeen ehkä ymmärtää ettei hän ole mikään erikoistapaus mitenkään .
Sitä tapahtuu hyvin harvoin että jonkun journaaleissa on vääriä tietoja. Samalla kun minä minä ihmiset usein haluavat pois sen psyykkisen diagnoosin kokonaan. Mutta pitää ymmärtää sentään se että jokainen diagnoosi on tehty kuten lääkäri on sen arvioinut lääketieteellisestä näkökulmasta .
Siis eikö ole parempi vaan elämäänsä eikä tuijotella tietoja , koska ihminen jolla ei ole lääketieteellistä koulutusta ei voi koskaan nähdä asioita lääketieteellisestä näkökulmasta

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä kuule ne tiedot tavallisesti ovat ihan oikeita, mutta jos ennakkoluuloinen ihminen pitää niitä väärinä niin ottaa puhelun hoitopisteeseen ja selvittää asian, niin sen jälkeen ehkä ymmärtää ettei hän ole mikään erikoistapaus mitenkään .
Sitä tapahtuu hyvin harvoin että jonkun journaaleissa on vääriä tietoja. Samalla kun minä minä ihmiset usein haluavat pois sen psyykkisen diagnoosin kokonaan. Mutta pitää ymmärtää sentään se että jokainen diagnoosi on tehty kuten lääkäri on sen arvioinut lääketieteellisestä näkökulmasta .
Siis eikö ole parempi vaan elämäänsä eikä tuijotella tietoja , koska ihminen jolla ei ole lääketieteellistä koulutusta ei voi koskaan nähdä asioita lääketieteellisestä näkökulmasta

Lue lisää

Vuosien takaa omalla kohdallani on kokemusta, kun olin pakkohoidossa aika pitkään.
Lääkärit joutuivat laittamaan hallinto-oikeuteen pakkohoitopäätöksiä, jonka perusteella katsottiin, jatkuuko hoito vai ei.
Sain parin lääkärin lähettämien lausuntojen kopiot itselleni, ja tilaisuuden antaa vastine hallinto-oikeudelle.
Tein vastineen, koska olin hämmästynyt, mitä lääkärit olivat kirjoittaneet niihin lausuntoihinsa. Sain oikaistua väitteitä, joita teksteissä oli.
Ja niin loppui pakkohoito.
Eli ei ne journaalit aina ole sitä mitä luulisi....

Lääkärin sanomiset vastaanotolla ja puhelimessa saa äänittää, niitä voi sitten käyttää todistusaineistona jos alkaa väittää ettei ole niin sanonut.

Anonyymi kirjoitti:

Lääkärin sanomiset vastaanotolla ja puhelimessa saa äänittää, niitä voi sitten käyttää todistusaineistona jos alkaa väittää ettei ole niin sanonut.

En itse ole koskaan edes harkinnut äänittämistä vastaanottokäynneillä, en koe siihen tarvetta.
Jos tulee jokin epäselvä tilanne, se täytyy yrittää selvittää keskustelemalla. Jos asiaa ei onnistu selvittämään, niin sitten annan olla ja unohdan asian pikkuhiljaa. En jää pyörittelemään niitä mielessäni.
Jos en jollekin asialle voi mitään tehdä, niin sitten en voi.

Anonyymi kirjoitti:

Lääkärin sanomiset vastaanotolla ja puhelimessa saa äänittää, niitä voi sitten käyttää todistusaineistona jos alkaa väittää ettei ole niin sanonut.

Kannattaa ehdottomasti äänittää. Sitten voi vaikka jälkikäteen kavereiden kanssa naureskella, että miten sekaisin sitä on taas tullut oltua ilman lääkkeitä.

Kyllä ihmisiä sentään on saatu paranemaan psykiatrisella , ja ovat kiitollisia että saivat hoitiåoa, siis he ovat ihmisiä joåotka hyväksyvät diagnoosinsa ja kun jonkun asian hyväksyy niin asiat luistaa aina parhaiten .en pane painoa kirjoituksille missä joku hoitamaton mollaa psykiatriaa, sekin jo sinänsä kertoo hyvin paljon ihan vaan siitä ihmisestä,

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä ihmisiä sentään on saatu paranemaan psykiatrisella , ja ovat kiitollisia että saivat hoitiåoa, siis he ovat ihmisiä joåotka hyväksyvät diagnoosinsa ja kun jonkun asian hyväksyy niin asiat luistaa aina parhaiten .en pane painoa kirjoituksille missä joku hoitamaton mollaa psykiatriaa, sekin jo sinänsä kertoo hyvin paljon ihan vaan siitä ihmisestä,

Lue lisää

Eipä osaasanua mitään, kyl psykiatrit tietää aika palbon noista mielen sairauksista!

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä ihmisiä sentään on saatu paranemaan psykiatrisella , ja ovat kiitollisia että saivat hoitiåoa, siis he ovat ihmisiä joåotka hyväksyvät diagnoosinsa ja kun jonkun asian hyväksyy niin asiat luistaa aina parhaiten .en pane painoa kirjoituksille missä joku hoitamaton mollaa psykiatriaa, sekin jo sinänsä kertoo hyvin paljon ihan vaan siitä ihmisestä,

Lue lisää

Minun on pakko myöntää, että ilman psykiatriaa en olisi tullut kuntoon.
Diagnoosi on pakko hyväksyä, kun asialle ei muuta voi.
Tosin diagnoosin perusteisia oireita minulla ei ole ollut 20:een vuoteen, ja silti minua kohdellaan ajoittain somaattisen puolen terveydenhuollossa tavalla, kuin minulla olisi edelleenkin samat ongelmat. Joskus niistä diagnooseista on haittaa, valitettavasti.

Ohjataan juttelemaan psykiatrille, vaikka valittaa fyysistä ongelmaa. Pari kertaa jopa otin yhteyttä psykiatriin, kun alkoi turhauttaa. Psykiatrin kanssa pohdiskeltiin, miksi ihmistä kohdellaan noin.
Sanoin, että en ole ensimmäinen, jolla diagnoosi vaikeuttaa somaattisen puolen terveydenhoidossa.
Psykiatri sanoi sen olevan yleisessä tiedossa, että näin asia valitettavasti on.
Mietitytti toki, miksei asialle mitään tehdä, kun se kerran on yleisessä tiedossa.

Vaihtuvat yleislääkärit esimerkiksi eivät tunne potilaitaan, eivät tiedä potilaan elämästä, menneisyydestä, nykyhetkestä, ylipäänsä mistään mitään. Ainoastaan sen, mitä vaivaa potilas on tullut käynnille näyttämään.
Ventovieras lääkäri lukee potilaan esitiedot ennen kuin pyytää potilaan huoneeseensa, hän saattaa jo mielessään tehdä oman käsityksen sisään astuvasta potilaasta. Ja kun tiedoissa näkyy mt-merkinnät, niin kyllä lääkärin asenteesta huomaa aika pian, missä mennään.
Onneksi tällaisia lääkäreitä on vähemmän. En siis millään tavalla yleistä.
Ehkä osasyynä ymmärtämättömyyteen on se, ettei kaikki lääkärit ole tulleet tutuiksi mt-ongelmien kanssa, eivät ole kohdanneet psykiatrisia potilaita paljoa, ehkei tuttavapiirissä ole ketään, jolla olisi jonkinlaisia mt-ongelmia. Eli ennakkoluulot saattavat tulla esiin.

Ristiriitaista on sekin, kun psykiatrian puoli on työnsä tehnyt, ja saanut potilaan kuntoon, niin edelleen somaattinen puoli pitää mielipuolena ja suosittelee psykiatrilla käyntiä ym. Ja kyselevät, eikö ole mitään mielialalääkettä käytössä.
Ei siihen oikein voi muuta selitystä olla kuin tiedoissa näkyvät vanhat diagnoosi.
Itse uskon, ja tiedänkin, että ihminen voi muuttua, oli kyse sitten vaikka sairaudesta, tai mistä tahansa.
Olen ollut useamman vuoden kiitollinen psykiatrialle, tukivat sentään , kun tuli asian tiimoilta ongelmia somaattisella puolella. Pitkän hoitosuhteen jälkeen he tunsivat minut kuitenkin paremmin kuin jotkut yleislääkärit, jotka lukevat tiedot vain koneelta tietämättä ihmisestä mitään muuta.

No mut toisaalta, onhan aika monet tekstit täällä sellaisia hauskoja kurkistuksia sairaaseen mieleen, jos ne jaksaa sellaisen mustan huumorin kannalta ottaa.

Anonyymi kirjoitti:

No mut toisaalta, onhan aika monet tekstit täällä sellaisia hauskoja kurkistuksia sairaaseen mieleen, jos ne jaksaa sellaisen mustan huumorin kannalta ottaa.

En nyt sanoisi, että sairaaseen mieleen kurkistaminen olisi erikoisemmin hauskaa, mielenkiintoista kyllä.
Ehkä tärkein taito on, että osaa nauraa itselleen, vaikka mustan huumorin kautta.