seksi suhteessa

Ei se mielikuvituksestakaan riipu. Jos toinen ei halua, niin ei halua. Ei siinä silloin auta vaikka keksisi mitä tahansa. Omalla kohdalla avioliittoa takana kohta kolme vuotta. Edeltäväää Seurustelusuhdetta kaksi. Pillua saatu tämän vuoden aikana ehkä kerran kahdessa kuukaudessa, viime vuonna sentään kerran kuukaudessa. Sitä edeltävänä vuonna melkein joka viikko. Viimeksi sain kaksi kuukautta sitten joka jäi kesken kun meni hermot vaimon alkaessa puhumaan kauppakäynnistä. Seurustelumme aikana joka päivä. On tässä käsi tullut tutummaksi kuin vaimon vehkeet.

Rakastan naistani persoonana, mutta jos loppuelämä pitäisi tällaisessa suhteessa kituuttaa, niin loppuu se kärsivällisyys minultakin joskus. Kuulostaa typerältä jos sanotaan että rakkaus loppui seksin puuttumiseen, mutta on tekopyhää väittää että avioliitossa pitäisi kestää seksiä pihtaavaa vaimoa. Alkaa nuo muut naiset kiinnostamaan sen verran enemmän jos ei oma nainen anna, että ei se ole mikään ihme jos hyppää toisen petiin. En ole vielä hypännyt, vaikka tarjouksia on ollut. Vuoden verran vielä yritän muuttaa tilannetta kovasti ja jos ei muutosta tule, niin lähden. Se sattuu hemmetisti, mutta muuten riutuu kuoliaaksi. On täyttä paskapuhetta jos jotkut alkavat tuomitsemaan sillä että petti kun ei toinen antanut. Mitä järkeä siinä on jos mennään naimisiin kiihkeän naisen kanssa, ja sitten häiden jälkeen pitäisi kestää nainen joka ei anna vaikka mitä tekisi. Ei ole auttanut keskustelut, kukat, seksikkäät alusvaatteet, eikä mitkään. Ei ole auttanut vaikka olen pitänyt omasta kunnostakin ja ulkonäöstäkin huolta.

Miksi avioliitossa pitäisi luopua jostain sellaisesta mitä toinen ei yhtäkkiä hyväksykään, mutta ei myöskään anna yhtään mitään muuta sen tilalle? Kysyköön kaikki tuomitsijat itseltään että suostuisivatko he luopumaan jostain joka on suuri osa heidän elämäänsä koko loppuelämäksi saamatta yhtään mitään sen tilalle? Epäilen että näillä tuomareilla alkaa siinä vaiheessa tulla itsekkyyttä mukaan. Ei tätä elämää ole varmastikaan pelkäksi kärsimykseksi tarkoitettu.Sitäpaitsi tuli jo elämäni parikymmentä ensimmäistä vuotta kahden siskon kanssa asuttua, joten enää ei kiinnosta asua kolmannen "siskon" kanssa.

JoniM kirjoitti:

Ei se mielikuvituksestakaan riipu. Jos toinen ei halua, niin ei halua. Ei siinä silloin auta vaikka keksisi mitä tahansa. Omalla kohdalla avioliittoa takana kohta kolme vuotta. Edeltäväää Seurustelusuhdetta kaksi. Pillua saatu tämän vuoden aikana ehkä kerran kahdessa kuukaudessa, viime vuonna sentään kerran kuukaudessa. Sitä edeltävänä vuonna melkein joka viikko. Viimeksi sain kaksi kuukautta sitten joka jäi kesken kun meni hermot vaimon alkaessa puhumaan kauppakäynnistä. Seurustelumme aikana joka päivä. On tässä käsi tullut tutummaksi kuin vaimon vehkeet.

Rakastan naistani persoonana, mutta jos loppuelämä pitäisi tällaisessa suhteessa kituuttaa, niin loppuu se kärsivällisyys minultakin joskus. Kuulostaa typerältä jos sanotaan että rakkaus loppui seksin puuttumiseen, mutta on tekopyhää väittää että avioliitossa pitäisi kestää seksiä pihtaavaa vaimoa. Alkaa nuo muut naiset kiinnostamaan sen verran enemmän jos ei oma nainen anna, että ei se ole mikään ihme jos hyppää toisen petiin. En ole vielä hypännyt, vaikka tarjouksia on ollut. Vuoden verran vielä yritän muuttaa tilannetta kovasti ja jos ei muutosta tule, niin lähden. Se sattuu hemmetisti, mutta muuten riutuu kuoliaaksi. On täyttä paskapuhetta jos jotkut alkavat tuomitsemaan sillä että petti kun ei toinen antanut. Mitä järkeä siinä on jos mennään naimisiin kiihkeän naisen kanssa, ja sitten häiden jälkeen pitäisi kestää nainen joka ei anna vaikka mitä tekisi. Ei ole auttanut keskustelut, kukat, seksikkäät alusvaatteet, eikä mitkään. Ei ole auttanut vaikka olen pitänyt omasta kunnostakin ja ulkonäöstäkin huolta.

Miksi avioliitossa pitäisi luopua jostain sellaisesta mitä toinen ei yhtäkkiä hyväksykään, mutta ei myöskään anna yhtään mitään muuta sen tilalle? Kysyköön kaikki tuomitsijat itseltään että suostuisivatko he luopumaan jostain joka on suuri osa heidän elämäänsä koko loppuelämäksi saamatta yhtään mitään sen tilalle? Epäilen että näillä tuomareilla alkaa siinä vaiheessa tulla itsekkyyttä mukaan. Ei tätä elämää ole varmastikaan pelkäksi kärsimykseksi tarkoitettu.Sitäpaitsi tuli jo elämäni parikymmentä ensimmäistä vuotta kahden siskon kanssa asuttua, joten enää ei kiinnosta asua kolmannen "siskon" kanssa.

Pidetään täysin luonnollisena ja hyväksyttävänä asiana, että avioliitossa naisella on itsemääräämisoikeus omaan kehoonsa. Vaimolla on oikeus kieltäytyä avioseksistä vaikka kokonaan. Samalla ei oteta huomioon, että nainen tekee päätöksen myös miehensä puolesta. Tyyliin: "Mieheni vain ei tarvitse seksiä, koska minäkään en halua sitä". Miehen mentyä hakemaan liiton ulkopuolista tyydytystä, silloin nostetaan kamala meteli "avionrikkojaa" vastaan. Syytetään miestä "hyvän ja toimivan" liiton rikkomisesta, oman himonsa tähden. Väitetään vielä, että kotonakin seksiä olisi ollut tarjolla vaikka kuinka paljon, mutta kun ei herralle kelvannut kuin vieras. Saahan siinä ainakin syyn toisen niskoille lykättyä.

Kokemuksesta tiedän, että kun ensimmäisen kerran haluttomuus yllättää (ilman selvää, ja järkevää syytä) on parempi alkaa katsastaa uutta kumppania itselleen.

En kyllä sanoisi että seksi on miehille tärkeämpää kuin naisille!

Monesti ne naisetkin valittaa, kun suhteessa saa niin harvoin. Ja mies on muka stressaantunut jne. jne.

Uskoisin että seksi on molemmille yhtä tärkeää, yksilöllisiä eroja vaan esiintyy sekä miehillä että naisilla.

JoniM kirjoitti:

Ei se mielikuvituksestakaan riipu. Jos toinen ei halua, niin ei halua. Ei siinä silloin auta vaikka keksisi mitä tahansa. Omalla kohdalla avioliittoa takana kohta kolme vuotta. Edeltäväää Seurustelusuhdetta kaksi. Pillua saatu tämän vuoden aikana ehkä kerran kahdessa kuukaudessa, viime vuonna sentään kerran kuukaudessa. Sitä edeltävänä vuonna melkein joka viikko. Viimeksi sain kaksi kuukautta sitten joka jäi kesken kun meni hermot vaimon alkaessa puhumaan kauppakäynnistä. Seurustelumme aikana joka päivä. On tässä käsi tullut tutummaksi kuin vaimon vehkeet.

Rakastan naistani persoonana, mutta jos loppuelämä pitäisi tällaisessa suhteessa kituuttaa, niin loppuu se kärsivällisyys minultakin joskus. Kuulostaa typerältä jos sanotaan että rakkaus loppui seksin puuttumiseen, mutta on tekopyhää väittää että avioliitossa pitäisi kestää seksiä pihtaavaa vaimoa. Alkaa nuo muut naiset kiinnostamaan sen verran enemmän jos ei oma nainen anna, että ei se ole mikään ihme jos hyppää toisen petiin. En ole vielä hypännyt, vaikka tarjouksia on ollut. Vuoden verran vielä yritän muuttaa tilannetta kovasti ja jos ei muutosta tule, niin lähden. Se sattuu hemmetisti, mutta muuten riutuu kuoliaaksi. On täyttä paskapuhetta jos jotkut alkavat tuomitsemaan sillä että petti kun ei toinen antanut. Mitä järkeä siinä on jos mennään naimisiin kiihkeän naisen kanssa, ja sitten häiden jälkeen pitäisi kestää nainen joka ei anna vaikka mitä tekisi. Ei ole auttanut keskustelut, kukat, seksikkäät alusvaatteet, eikä mitkään. Ei ole auttanut vaikka olen pitänyt omasta kunnostakin ja ulkonäöstäkin huolta.

Miksi avioliitossa pitäisi luopua jostain sellaisesta mitä toinen ei yhtäkkiä hyväksykään, mutta ei myöskään anna yhtään mitään muuta sen tilalle? Kysyköön kaikki tuomitsijat itseltään että suostuisivatko he luopumaan jostain joka on suuri osa heidän elämäänsä koko loppuelämäksi saamatta yhtään mitään sen tilalle? Epäilen että näillä tuomareilla alkaa siinä vaiheessa tulla itsekkyyttä mukaan. Ei tätä elämää ole varmastikaan pelkäksi kärsimykseksi tarkoitettu.Sitäpaitsi tuli jo elämäni parikymmentä ensimmäistä vuotta kahden siskon kanssa asuttua, joten enää ei kiinnosta asua kolmannen "siskon" kanssa.

Olen täysin samaa mieltä kanssasi. Ei ole vaimon tai kenenkään muunkaan vara valittaa jos mies etsii sexii muualta tuollaisessa tapauksessa. Ja mukako pitäisi olla ilman loppuelämä??? HAH!

JoniM kirjoitti:

Ei se mielikuvituksestakaan riipu. Jos toinen ei halua, niin ei halua. Ei siinä silloin auta vaikka keksisi mitä tahansa. Omalla kohdalla avioliittoa takana kohta kolme vuotta. Edeltäväää Seurustelusuhdetta kaksi. Pillua saatu tämän vuoden aikana ehkä kerran kahdessa kuukaudessa, viime vuonna sentään kerran kuukaudessa. Sitä edeltävänä vuonna melkein joka viikko. Viimeksi sain kaksi kuukautta sitten joka jäi kesken kun meni hermot vaimon alkaessa puhumaan kauppakäynnistä. Seurustelumme aikana joka päivä. On tässä käsi tullut tutummaksi kuin vaimon vehkeet.

Rakastan naistani persoonana, mutta jos loppuelämä pitäisi tällaisessa suhteessa kituuttaa, niin loppuu se kärsivällisyys minultakin joskus. Kuulostaa typerältä jos sanotaan että rakkaus loppui seksin puuttumiseen, mutta on tekopyhää väittää että avioliitossa pitäisi kestää seksiä pihtaavaa vaimoa. Alkaa nuo muut naiset kiinnostamaan sen verran enemmän jos ei oma nainen anna, että ei se ole mikään ihme jos hyppää toisen petiin. En ole vielä hypännyt, vaikka tarjouksia on ollut. Vuoden verran vielä yritän muuttaa tilannetta kovasti ja jos ei muutosta tule, niin lähden. Se sattuu hemmetisti, mutta muuten riutuu kuoliaaksi. On täyttä paskapuhetta jos jotkut alkavat tuomitsemaan sillä että petti kun ei toinen antanut. Mitä järkeä siinä on jos mennään naimisiin kiihkeän naisen kanssa, ja sitten häiden jälkeen pitäisi kestää nainen joka ei anna vaikka mitä tekisi. Ei ole auttanut keskustelut, kukat, seksikkäät alusvaatteet, eikä mitkään. Ei ole auttanut vaikka olen pitänyt omasta kunnostakin ja ulkonäöstäkin huolta.

Miksi avioliitossa pitäisi luopua jostain sellaisesta mitä toinen ei yhtäkkiä hyväksykään, mutta ei myöskään anna yhtään mitään muuta sen tilalle? Kysyköön kaikki tuomitsijat itseltään että suostuisivatko he luopumaan jostain joka on suuri osa heidän elämäänsä koko loppuelämäksi saamatta yhtään mitään sen tilalle? Epäilen että näillä tuomareilla alkaa siinä vaiheessa tulla itsekkyyttä mukaan. Ei tätä elämää ole varmastikaan pelkäksi kärsimykseksi tarkoitettu.Sitäpaitsi tuli jo elämäni parikymmentä ensimmäistä vuotta kahden siskon kanssa asuttua, joten enää ei kiinnosta asua kolmannen "siskon" kanssa.

Ei tuomita, ei. Uskon, että monet naisetkin hyväksyvät tilanteessasi, että etsit toisen naisen. Paitsi tietenkin muijasi, joka on tyytyväinen tilanteeseen ettei tarvitse antaa vaikka tuot ruoan taloon. Hän käyttää sinua hyväkseen.

Pettäminenhän on sitä, että mennään salaa toiseen petiin. Jos haluaa noudataa tiukkaa moraalia niin eroaa ensin ja ottaa sitten vasta toisen naisen. Naisethan menettelee usein näin, mutta mies haluaa seksiltä jatkuvuutta ja menee helposti toiseen petiin kun omalta muijalta ei saa. Näistä syistä minun mielestäni ei ole kuin lievää, anteeksiannettavaa pettämistä, jos sä otat rakastajattaren. Koska vaimosi on tavallaan jo jättänyt sinut. Parisuhteeseen kuuluu seksi aivan ehdottomasti ja onhan sulla oikeus odottaa jälkikasvua. Miehenä ja vaimona olette lakanneet olemasta kauan sitten. Tee asialle jotain ja mieluummin pian, pitkittäminen vain pahentaa asiaa.

Jos vaimosi ei halua seksiterapiaan tai muulla tavoin elvyttämään seksielämäänne niin sulla on oikeastaan vain kaksi mahdollisuutta. Älä suotta syyllistä häntä enää enempää pihtariksi vaan ilmoita hänelle suoraan, että aiot hankkia rakastajattaren. Mustasukkaisuus voi nimittäin purra ja suot näin hänelle vielä mahdollisuuden. Toinen tapa on, että teet sen salaa. Silloin olet jo tehnyt päätöksen jättää vaimosi.

tärkeämpää? kirjoitti:

En kyllä sanoisi että seksi on miehille tärkeämpää kuin naisille!

Monesti ne naisetkin valittaa, kun suhteessa saa niin harvoin. Ja mies on muka stressaantunut jne. jne.

Uskoisin että seksi on molemmille yhtä tärkeää, yksilöllisiä eroja vaan esiintyy sekä miehillä että naisilla.

Olen samaa mieltä. Suhtautuminen vaan lähtee eri pohjalta. Miehelle riittää heikompikin seksi kunhan saa tyhjennettyä itsensä säännöllisesti. Nainen haluaa enempi laatua ja on muutenkin kriittisempi. Parhaimmillaan nainen kokee seksin ja orgasmit (huomaa: useitakin) voimakkaammin kuin mies. Naisesta tulee helpommin "kyltymätön" siinä kun miehelle jo piisaa. Mies väsyy, nainen ei.

Naisten kohdalla on isompia eroja. Jotkut elää selibaatissa ja joillekin tulee pakkomielle saada koko ajan (vaikka itse tehden). Tiedän toisaalta naisia, joilla olisi valtava halu löytää hyvä rakastaja, mutta sitä odotellessa ovat mieluummin ilman kuin ottavat huonon. Vastaavassa tilanteessa miehelle kelpaisi huonokin ;-)

JoniM kirjoitti:

Ei se mielikuvituksestakaan riipu. Jos toinen ei halua, niin ei halua. Ei siinä silloin auta vaikka keksisi mitä tahansa. Omalla kohdalla avioliittoa takana kohta kolme vuotta. Edeltäväää Seurustelusuhdetta kaksi. Pillua saatu tämän vuoden aikana ehkä kerran kahdessa kuukaudessa, viime vuonna sentään kerran kuukaudessa. Sitä edeltävänä vuonna melkein joka viikko. Viimeksi sain kaksi kuukautta sitten joka jäi kesken kun meni hermot vaimon alkaessa puhumaan kauppakäynnistä. Seurustelumme aikana joka päivä. On tässä käsi tullut tutummaksi kuin vaimon vehkeet.

Rakastan naistani persoonana, mutta jos loppuelämä pitäisi tällaisessa suhteessa kituuttaa, niin loppuu se kärsivällisyys minultakin joskus. Kuulostaa typerältä jos sanotaan että rakkaus loppui seksin puuttumiseen, mutta on tekopyhää väittää että avioliitossa pitäisi kestää seksiä pihtaavaa vaimoa. Alkaa nuo muut naiset kiinnostamaan sen verran enemmän jos ei oma nainen anna, että ei se ole mikään ihme jos hyppää toisen petiin. En ole vielä hypännyt, vaikka tarjouksia on ollut. Vuoden verran vielä yritän muuttaa tilannetta kovasti ja jos ei muutosta tule, niin lähden. Se sattuu hemmetisti, mutta muuten riutuu kuoliaaksi. On täyttä paskapuhetta jos jotkut alkavat tuomitsemaan sillä että petti kun ei toinen antanut. Mitä järkeä siinä on jos mennään naimisiin kiihkeän naisen kanssa, ja sitten häiden jälkeen pitäisi kestää nainen joka ei anna vaikka mitä tekisi. Ei ole auttanut keskustelut, kukat, seksikkäät alusvaatteet, eikä mitkään. Ei ole auttanut vaikka olen pitänyt omasta kunnostakin ja ulkonäöstäkin huolta.

Miksi avioliitossa pitäisi luopua jostain sellaisesta mitä toinen ei yhtäkkiä hyväksykään, mutta ei myöskään anna yhtään mitään muuta sen tilalle? Kysyköön kaikki tuomitsijat itseltään että suostuisivatko he luopumaan jostain joka on suuri osa heidän elämäänsä koko loppuelämäksi saamatta yhtään mitään sen tilalle? Epäilen että näillä tuomareilla alkaa siinä vaiheessa tulla itsekkyyttä mukaan. Ei tätä elämää ole varmastikaan pelkäksi kärsimykseksi tarkoitettu.Sitäpaitsi tuli jo elämäni parikymmentä ensimmäistä vuotta kahden siskon kanssa asuttua, joten enää ei kiinnosta asua kolmannen "siskon" kanssa.

oon niinkun ihan samma mieltä!!
mulla on pyöriny noi samat asiat mielessä joka päivä täs viime aikoina ja miettiny et ei tätä kauaa kestä enää.( meillä se on vaan niinpäin et MIES pihtaa ja mulla on haluja vaikka muillekin jakaa )
hmm.tavataanko sitten jos me joku päivä erotaan..=)
ei vaan, toi juttus oli kyllä ihan täyttä asiaa,joko sä annat sun kumppanilles tarpeex tai sitten annat luvan käydä vieraissa tms.jos haluut olla vielä kuitenkin sen kanssa.
tää olo mikä täst puutteesta tulee on niin järkyttävän masentava, että mieluummin oisin ilman vakituista miestä koko loppuelämäni kun tällasessa parisuhteessa.ei voi olla normaalia et mies antaa avomuijansa itkee ja masturboida yksinään viereisessä huoneessa kun ite kattelee mieluummin telkkaria."kun on niin paljon muutakin ajateltavaa kuin seksi"...just då.

miehes on pannut sen viikon aikana, niin paljon muita/toista, että oma akka kotona ei jaksa kiinnostaa.

Otanta on vaan aika pieni. Siis yksi testi:
kesto 20 v, tulos negatiivinen.

Voikohan siitä oikeasti vetää mitään johtopäätöksiä?

ei.täyttyy vaan kokeilla että kenen kanssa toimii seksi niinkun myös määrällisesti.alkuhuumaa ei siis saa kuitenkaan laskea,koska sillon on ihan eri juttu kun pari vuotta yhdessa olleina.
koska meillä se on niin että minä naisena elän jatkuvassa puutteessa -miehelle riittää n. kerta kahteen viikkoon näin 2,5vuoden seurustelun jälkeen.

mutta en tiedä viittiikö ottaa sitten riskiä erota, kun ei tiedä että millaisia muut miehet sitten ovat !tai jos löytyiskin joku kiimanen seksinnälkäinen mies minut tyydyttämään,olis siinä varmasti jotain muuta vikaa, tai jotain et ei vois kuitenkaan elää sen kans etc.