sairastuin vuosia sitten anoreksiaan. lopulta tajusin ollessani vakavasti sairas että olen hirveän näköinen! olin pelkkää luuta ja nahkaa vaikka halusin olla vain hoikka ja pieni kuten mallit...
sain apua kun sitä hain ja aloin parantumaan, vaikkei se helppo tie ollut kuljettavaksi. nyt olen onnellinen 170cm ja 63kg.
luen aina välillä tekstejä täällä ja hokasin äsken kirjoituksen, jossa luki "Nenna"nimisen tytön tarina. järkyttävintä oli, että luin hänellä olevan hautajaiset tänään kello 13 alkaen eli parhaillaan. anoreksia vei hänet hautaan.
olen järkyttynyt, että itse paranin ja kohtalotoverin vei kuolo. ei mulle aikoinaan tullut kuolema mieleenkään niin kovana, että sen takia olisin pelästynyt apua hakemaan.
onneksi ikä tuo järkeä lisää ja nyt ymmärrän, miten lähellä itse joskus olin kuolla.
en olisi tavannut poikaystävääni, saanut suloista pikkusiskoa vanhemmiltani yllätyksenä 20v päivänäni, siis paljon olisi elämää jäänyt näkemättä ja kokematta jos olisin antanut itseni kokonaan anoreksialle ja kuolemalle.
taidanpa laittaa kynttilän palamaan nennan muistolle.
jos omaiset näkevät tämän, otan osaa suruihinne.
ja toivottavasti muut sairastuneet alkavat ajattelemaan kuolemaa joka vaanii niskan takana. koskaan ei ole liian myöhäistä hakea apua!
sain apua kun sitä hain ja aloin parantumaan, vaikkei se helppo tie ollut kuljettavaksi. nyt olen onnellinen 170cm ja 63kg.
luen aina välillä tekstejä täällä ja hokasin äsken kirjoituksen, jossa luki "Nenna"nimisen tytön tarina. järkyttävintä oli, että luin hänellä olevan hautajaiset tänään kello 13 alkaen eli parhaillaan. anoreksia vei hänet hautaan.
olen järkyttynyt, että itse paranin ja kohtalotoverin vei kuolo. ei mulle aikoinaan tullut kuolema mieleenkään niin kovana, että sen takia olisin pelästynyt apua hakemaan.
onneksi ikä tuo järkeä lisää ja nyt ymmärrän, miten lähellä itse joskus olin kuolla.
en olisi tavannut poikaystävääni, saanut suloista pikkusiskoa vanhemmiltani yllätyksenä 20v päivänäni, siis paljon olisi elämää jäänyt näkemättä ja kokematta jos olisin antanut itseni kokonaan anoreksialle ja kuolemalle.
taidanpa laittaa kynttilän palamaan nennan muistolle.
jos omaiset näkevät tämän, otan osaa suruihinne.
ja toivottavasti muut sairastuneet alkavat ajattelemaan kuolemaa joka vaanii niskan takana. koskaan ei ole liian myöhäistä hakea apua!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Muutkin ymmärtävät teiniangstiltaan mistä viestissäsi on kyse. Anoreksiassa ei ole mitään hienoa, vaikka jotkut idiootit niin kuvittelevatkin.
T: Mies, joka syö normaalisti ja nauttii elämästä.
missä tämä nennan tarina olisi luettavissa?
Tuolla ylempänä sivulla on tuo haku. Kirjoita sinne esim. "nennasta", niin saat Nennan siskon kirjoittamat viestit.
"rakkaudella nenna" tuo esiin nennan itsensä kirjoittamat.
Tästä se alkoi:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4500000000000606&posting=22000000007806900
Voimia Nennan perhelle! Kiitos Nennalle tarinansa kertomisesta. Hän kosketti niin montaa ihmistä täällä. Uskon, että hän pelasti ja tulee pelastamaan muutaman anoreksialta.