niin kuin muut. Tämän jälkeen ei ole epäilystäkään etteikö Halla-aho ole Suomen ja suomalaisten puolella. Ei kai sen tärkeämpää pfresidentiltävoida olettaa. Ei valtion ylintä tehtvää tule käyttää oman asemansa markkinointiin uusista kansainvälisistä tehtävistä, kuten sossuvasurit ovat tehneet ikänsä. Sen jälkeen kun ovat ryssineet, ovat selitelleet ja jeesustelleet, että kuka muu olisi voinut tietää jne sontaa.
Enempää tenttejä ei olesyytä edes katsella. Valinta on tehty. Halla-aho on aito suomalainen ja se järkyttää vasurisuvakkeja. Suomeen valitaan suomalainen presidentti.
Enempää tenttejä ei olesyytä edes katsella. Valinta on tehty. Halla-aho on aito suomalainen ja se järkyttää vasurisuvakkeja. Suomeen valitaan suomalainen presidentti.
Vastaukset 11
Vanhimmat
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
____________ Jussi Halla-Aho - Hänessä On PresidenttiAinesta _____________
________________Olen Suomalainen - Olen PerusSuomalainen ______________
______________ Äänestä Sinäkin - Jussi Halla-aho Presidentiksi _____________
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Tosi on!
Halla-Ahon nousu presidentin tehtävään on todella lähellä, merkkejä tuosta on ollut jopa vihreiden kuin keskustan siirtymisessä tukemaan hallitusta juuri vaalin alla, erikoista toki jotta tavallaan etäisyyttä otettiin samalla omiin ehdokaisiin. Epäilemättä myös nykyisellekin presidentille Halla-Aho on mieluinen jatkaja, ainoakin linjaukset ryssäkasakasta on yhdistää ja sotilastukikohdat on mieluisia turvana kuin asemamme koko Eun lukkona ja leveimpänä rintamana. Halla -Aho on ollut yllättävästi myös sotastratekian tietäjä ja osaaja, jopa oikeita alan tietäjiä parempi , eikä hänen puheitaan tarvite tulkata kotimaassa ei kiemurtelua suuren johtajan olemus kylmänviileä ryssäys on valtaosaa suomalaisia lämmittävä, nyt saa sanoa 75 vuoden patotunut viha ja häpeä saa reiluti purkautua ammuksi voi ostaa ja halata kaupassa ukrainan kauniita pakolaisia ja vaikka maksaa ostojset tukena vähäisenäkin. Suomi lähtee nyt vihdoin supervallan rinnalla asemaansa josta palkion saa koko kansa vaurautena ja ystävinä kaupan ja tieteen taiteen alalla.
Presidents are selected not elected
Halla Ahon suhteen painaa luottamuspula hallitustoimien kautta ,sekä ulkopoliittisesti menneet poliittiset varjot ulkopoliittisesti, jotka nousevat Presidenttiyden tielle ulkosuhteiden puitteissa, koska taustalla on eettisiä myrskyjä jotka nostattaisivat todennäköisesti uusia tuulia personnan valinnan suhteen. Presidenttien toimiin kun , kiinnitetään kansainvälinen huomio niin poliittisesti kuin lehdistön kautta valintaan ja persoonan tautaan ,sekä arvoihin jotka ovat hänen kohdaltaan jo joutuneet Suomessa useasti myrskyn silmään.
NO NYT ON KUULTU! ONKO OLLUT ”KAHTA SANAA?”
Kaksi presidenttiehdokasta on kuultu myös Ylen haastattelussa. Urpilainen ja Halla-aho.
Tänään iltayhdeksältä puheenpitäjänä, haastateltavana ja tentattavana on vuorostaan Aaltola.
Eilen Halla-ahon haastattelu oli mielestäni tunnelmaltaan huomattavasti enemmän latautunut kuin eilinen Urpilaisen haastattelu. Ensimmäisen kerran tihentynyt tunnelma antoi aihetta jopa huoleen siitä, että ryhmän sisäpiiriin kuulumattomuus voi olla jopa vaarallista. Aiempien sinällään puolustavien ja varautuneiden vaikutelmien sijaan oli puheessa itsevarmaa uhoa ja päättäväisyyttä omien mielipiteiden ja näkökantojen ensisijaisuudesta ja riittoisuudesta. Se ei mielestäni ole kovin tyypillistä suomalaisessa poliittisessa debatissa. Jälkimakuna jäi kysymys siitä, millaisten ihmisten on oltava varuillaan mahdollisten henkilökohtaisten suomalaisuuksiensa kanssa. Olen havainnut tuota aikaisemmin hegemoniallisesti erityisesti virolaisten mentalistiikassa ja puheenparressa. Aiemmin olen kokenut sen enemmän slaavilaiseen tyyliin kuuluvana. Suomessa en ole tottunut uhkaavaan sävyyn debateissa. Olen aikaisemmin kokenut, että ns. realismi ei muotoudu voimakaan arvoväritteisesti. Arvoväritteisyysvalinta voi rationalismia tai realismia korostettaessa kääntyä kansaa ja sen tunnesuomalaisuutta vastaankin.
Kolme kertaa Halla-aho presidentin vaalikyselyssä oli kanssani eniten ehdokkaista samaa mieltä. Vaalikoneet eivät ole koskaan ns. riippumattomia ajan aate- ja todellisuuskäsityksistä, maailmankuvallisista prioriteeteista, yhteiskuntakäsityksistä, tunteista, arvoprioriteeteista jne.
Ihmisten määrittelykysymyksissä totuudet usein unohtuvat. Etenkin silloin, kun tarkoituksena on käyttää tahallisesti ja tarkoituksenmukaisesti muotoiltuja pahantahtoisia poliittisesti tarkoituksenmukaisia stigmatisointeja toisia halventaakseen. Toivon, että sellaista ei Halla-ahon puheessa esiintynyt. Pidin hänen kommenttejaan mahdollisesti tuossakin suhteessa realismia ja lopullista totuutta puolustavana, mielikuvilla stigmatisoimisen ja mielivaltamäärittelyjen sijaan. Jos se oli tarkoitettu sellaiseksi, olen siitä iloinen. Vääryyttä ja pahantahtoista stigmatisointia en hyväksy! Enkä syyttömän fasistiksi nimeämistä. Enkä pahansuopaa fasistista mielivaltaa.
Täytyy vielä kuunnella Halla-ahon puheita ja tavatakin jos siihen tulee tilaisuus. Pidän Halla-ahosta henkilönä. Hänen rauhallinen pohtiva tyylinsä miellyttää minua. Realistinen argumentointi on hiukan suorasukaista, mutta oivaltavaa. Haastattelussa kaikki hänen perustelunsa olivat järkeviä ja suomalaisten kannalta perusteltuja. Monen lapsen isänä hän on myös oppinut näkemään perhe-elämän realiteetit. Ainakin joistakin perspektiiveistä ja näkökulmista arvottaen. Yllättävää oli puheessa kieltäytyminen kommentoimasta lapsia koskevaan kysymykseen. Se herätti kysymyksiä. Tieteellisessä lähestymistavassa lisäkysymysten herättäminen on hyvän tutkimuksen merkki. Pidän arvokkaana viiden lapsen isyyttä.
Entä Upilainen, miksi en kirjoita hänestä? -kysynet. Olen sitä mieltä, että Urpilainen käyttäytyy enemmän tavanomaisesti, eikä hänen esiintymisestään minulla ole mitään erityistä sanottavaa. Hänestä on helppo pitää. Hän on myös näyttänyt kasvaneen henkisenä ihmisenä. Ihmisistä todellinen välittäminen, silloin jos se ei ole vain äänten kalastelua ennen telaketjufeminismin käyttöä politiikan välineenä, on yhteiskunnan sisäisen vallankäytön humaaniuden, ei humanismin, mittari.
Noiden kahden ehdokkaan haastatteluissa oli suuri ero niiden tunnelmassa. Tuntui kuin kummassakin leijuisi kuitenkin joitakin kanssaihmisiä kohtaan uhkaava taustavire. Oliko viestin joidenkin osien monitulkintaisuus vain kummassakin em. vaalitentissä pyrkimystä oivaltavaan objektiiviseen totuuteen ja realismiin. Toivoisin presidentiltä ihmisten tukemista. Se edellyttää oivaltamisen lisäksi henkistä kypsyneisyyttä ja syvällisesti oivaltavaa hyväntahtoisuutta. Sekä syyttämisen ja negatiivisen stigmatisoinnin sijaan kykyä asettumaan lähimmäisen rinnalle ”silmien tasalta” tukemaan ja kannustamaan. Presidenttinä Ahtisaaren vahvuus oli myös ns. ihmisten ”lähiymmärtäminen”. Hän ei loitontanut ihmisiä byrokratian ja vallankäytön mahtinsa kylmien puhurien ja ”raivo-objektiivisen” luokittelun ihmisen kohtelun pakkaseen. Ihmisten välinen lämpö sulattaa, rakentaa ja luo halua ponnistella oman ja toisten paremman elämän puolesta. Myös siinä presidentin on tärkeää osata ja haluta olla arvo- ja tunnejohtaja kaikessa hyvässä ja rakentavassa.
Onko Suomen kansalaisilmapiiri kovenemaan päin?
Halla-aholla ei ole uskottavuutta eikä tietoa siitä, mitä presidentin tehtäviin kuuluu. Aikookohan se kirjoittaa oman mestarinsa innoittamana oman kirjansa "min pat"?
Halla-aho onnistui presidenttitentissä hyvin.
Aaltola on kuitenkin parempi ja sopivampi.
"Aaltola on kuitenkin parempi ja sopivampi."
Asiahan on juuri päinvastoin. Aaltolalla ei ole mitään kokemusta politiikasta, ei diplomatiasta, eikä varsinkaan taloudesta ja rahapolitiikasta.
Kun Aaltola A-studiossa toi instituutin edustajana näkemyksiään esille, niin siinä se oli tutuilla kotivesillään ja antoi itsevarman vaikutelman. Mutta ei siinä ole mitään, joka antaisi aiheen olettaa Aaltolassa olevan ainesta presidentiksi.
Kyllä leipurikin asiantuntijana taikinan veivaamisesta, puhuu asiantuntevasti ja itseluottamuksella, mutta ei sen pidä vakuuttaa ketään presidentiksi soveltumisesta.
Halla-aho ei sortunut latteuksiin, sillä aina kun hän puhuu, niin ne ovat latteuksia. Ihan "normaalia" kielenkäyttöä Jussilta.