Olen 55v nainen ja käynyt KELA:n tukeman psykoterapian n. 10v sitten. Nyt tuntuu, että masennusoireet taitavat palailla. Lääkäri kiinnitti huomiota lihomiseeni (keskivartalo) ja totta on, että paino on noussut parina viime vuonna yhteensä melkein 20 kiloa. Minulle ehdotettiin masennuslääkityksen aloittamista ja lääkäri arveli, että se voisi auttaa myös painonhallintaan. En ole koskaan syönyt mitään mielialalääkkeitä, aikaisempi terapia-aika oli myös lääkkeetön - pelkään psyykeen vaikuttavia lääkkeitä, koska lähipiiristä on niistä ikäviä esimerkkejä (väärinkäyttö).
Kertokaa kokemuksianne, onko masennuslääkkeet auttaneet. Millaisia sivuoireita on tullut, onko paino alkanut nousta vai laskea?
Itse ajattelen, että mielialaani huonontaa eniten kotona asuva poika, jota on kiusattu koulussa yläöasteella niin pahasti, että hän on hermoheikko kotonakin ja rasittaa siksi.
Kertokaa kokemuksianne, onko masennuslääkkeet auttaneet. Millaisia sivuoireita on tullut, onko paino alkanut nousta vai laskea?
Itse ajattelen, että mielialaani huonontaa eniten kotona asuva poika, jota on kiusattu koulussa yläöasteella niin pahasti, että hän on hermoheikko kotonakin ja rasittaa siksi.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Hei vaan!
Nykyään mielialalääkkeitä pelätään turhaan. Muistissa ovat ne vuosikymmenen takaiset vielä kovin tuoreet masennuslääkkeet joissa sivuvaikutuksia oli paljon. Nykyään asia on täysin päinvastainen.
Nykyiset lääkkeet toimivat hienoisella viiveellä. Ensimmäisen kolmen kuukauden aikana voi olla hyvin pieniä sivuvaikutuksia kuten haluttomuutta ja orgasmivaikeuksia, jotka poistuvat muutamassa viikossa kuitenkin kokonaan.
Itse olen nyt jo vuoden syönyt mielialalääkkeitä ja ne ovat auttaneet niin että olen jälleen täysin työkykyinen. Lääkkeet eivät vaikuta niin että tietäisi lääkettä syöneensä vaan ne vaikuttavat pitkällä aikavälillä. Nykyisiä mielialalääkkeitä syödessä et siis ole missään lääkepöhnässä.
Tunnen lukuisia lääkkeisiin tyytyväisiä ihmisiä enkä ketään kuka uusiin lääkkeisiin olisi pettynyt. Kenelläkään, minullakaan, ei paino ole noussut eikä laskenut. Tosin voidessani nykyään niin hyvin jaksan taas syödä terveellisesti.
Aurinkoista kesää sinulle!
Psyykenlääkkeitä on riippuvuutta aiheuttavia (bentsodiatsepiinit), jotka auttavat välittömästi jo yhdestä pilleristä ja jotka ovat hyvä ensiapu esim. yltiöpäisiin ahdistuskohtauksiin. Kauppaniminä tunnettuja esim. Opamox, Diapam, Stesolid. Näitä ei kuitenkaan saa käyttää pitkäaikaisesti eikä niitä yleensä masennukseen määrätäkään.
Sitten on ryhmä serotoniinin takaisinoton estäjiä, joita yleensä käytetään masennuslääkkeinä. Kauppaniminä tunnettuja esim. Cipramil, Cipralex. Niitä otetaan joka päivä ja niitä käytetään vähintään vuoden verran. Ne alkavat vaikuttamaan n. kahden viikon kuluttua aloittamisesta. Tutkimusten mukaan nämä lääkkeet eivät aiheuta riippuvuutta, ovat turvallisia ja tehokkaita.
Älä pelkää lääkkeitä. Psyykenlääkkeillä on vain huono maine narkkareiden johdosta. Pitää kuitenkin muistaa että ne on tarkoitettu tiettyihin olotiloihin eikä narkkareille. Vuoden mittaisen lääkejakson jälkeen tulet tasapainoisemmaksi pitkäksi aikaa ja saat vähän etäisyyttä masennukseen. Mutta muista, ne vain vahvistavat sinua, eivät poista tunteita.
aloitin masennuslääkkeet. Oireet silmien kirvelyä ja valon arkuutta ja orgasmin kyvyttömyyttä osittain ja väsymystä, mutta oireet ovat helpottaneet jo ja lääke auttaa tosi hyvin (ei itkuisuutta tai panikointia). Ensin oli Cipramil, mutta se ei ole enää kelakorvauksen piirissä ja se vaihettiin Sepramiin, joka on sama lääke, mutta kolmasosan halvempi. Ensimmäiset viikot kannattaa kärsiä sivuoireista, sillä hoitovaste tulee viiveellä.
Kiitos kaikille jo vastanneille. Olen kysellyt myös tuttavapiirissä. Jotkut sanoo, että ei auta sitä eikä tätä, useimmat että ovat saaneet apua.
Pelottaa ja jännittää ajatus kumminkin, kun en normaalisti syö edes flunssaan särkylääkkeitä.
Tuntuu vain puuttuminen aivojen omaan kemiaan aika pelottavalta - entä jos omat säätelymekanismit menee lopullisesti sekaisin?
Luota vain omaan vaistoosi ja pysy lujana näiden seireenien kutsun edessä. Itse käytin ssri-lääkettä kuusi vuotta sitten viiden viikon ajan ja kärsin siitä suunnattomasti koko loppuelämäni. Mm. seksuaalisuus ei koskaan palautunut ennalleen.
...on muitakin ongelmia,kun suhtautuu lääkitykseen noin kielteisesti?Oletko samaa mieltä myös terapiasta?Pitäisikö masentuneen vain kärsiä vaikka apua on tarjolla?Motivaatiota tarvitaan ja töitä pitää tehdä.
Uudet serotoniiniaineenvaihduntaan vaikuttavat lääkkeet ovat hyviä.Ihan kahdessa viikossa ne eivät auta,vaikutus alkaa kyllä.Hyödyt tulevat parin kolmen kuukauden päästä ja tosiaan,vasta vuoden puolentoista jälkeen käyttöä vähennetään asteittain,kunnes lopetetaan kokonaan.Mitään fyysistä tai henkistä "koukkua" ei ole olemassa.Usko lääkäriäsi,sitä varten ne kouluja käyvät.
niistä määräämistään mömmöistä jotka pistävät ihmisten päät vieläkin enemmän sekaisin.
....voitais lopettaa?Cipramillista esim. löytyy jo monia halpaversioita,joiden vaikuttava aine on sama,sidosaineet eri.Jos lääkärien provikoita suree,ei mitään lääkettä kannata syödä,kärsiä vaan.
Sitäpaitsi,lääkärien provikat on useinmiten jatkokoulutusta ja seminaareja,ei niitä kannata kadehtia.Nykyiset lääkkeet on hyviä ja ihan eri tasoa kuin vaikkapa 10v takaiset psyykenlääkkeet.Ei enää lääketokkuraa,eikä pahoja sivuvaikutuksia.Masennuksen yleistyminen tautina ja se,että sen tunnusmerkit ymmärretään paremmin,on pakottanut lääketehtaatkin kehittämään entistä parempia rohtoja.Enää masentunutta ei pidetä hulluna tai huumata hiljaiseksi,vaan syvästäkin kuopasta on mahdollista nousta ylös.
Olet aivan oikeassa ,Antilla tosiaan on muitakin ongelmia mutta aivan pieni ongelma ei ole tämäkään että joutuu kolmekymppisestä eteenpäin elämään ilman sellaista mukavaa asiaa kuin seksuaalisuutta, ei siis seksiä (vaikka tietysti ilman sitäkin) vaan seksuaalisuutta. Satuitko muuten huomaamaan viime maanantain Iltalehdessä uutisen jonka mukaan ehkäisypillerit voivat aiheuttaa pysyvää haittaa seksuaalisuudelle.( juttu englanniksi http://www.truthout.org/issues_05/052605WC.shtml ) 40 vuotta kului kouluja käyneiltä lääkäreiltä tämän asian huomaamiseen.Kertoo jotain siitä kuinka vaikeasta asiasta on kysymys. Toivottavasti totuus masennuslääkkeiden riskeistä tulee julki nopeammin. Tähän keskusteluryhmään voi liittyä jos kaipaa vertaistukea http://health.groups.yahoo.com/group/ssrisex/
Terapiasta varmaan moni saa apua, toiset taas eivät. Jotkut paranevat jopa terapiasta huolimatta jos motivaatio on tarpeeksi vahva. Useimmilla se on tarpeeksi vahva vasta kun on ensin käyty kunnolla pohjalla (= kärsitty) Ihminen kun on sellainen otus joka vastustaa muutosta viimeiseen asti.
Miten niin uudet lääkkeet ? Prozacin markkinoille tulosta on jo 18 vuotta. Toisin kuin yleisesti luullaan ne eivät ole sen tehokkaampia kuin aikaisemmatkaan lääkkeet. Masennuslääketutkimukset kestävät tyypillisesti kuusi viikkoa. Masennusoireet helpottuvat 50-60 % käyttäjistä. Käyttäjä ei siis "parane", vaan tietynlaisella pisteytyksellä mitattava masennuksen aste vähenee. Passivista plaseboa käyttävillä tämä luku on 30-40%, aktiivista plaseboa taas sama kuin lääkkeellä, 50-60 %. Ilman mitään hoitoakin kolmasosan tila kohentuu.
Aika selkeästi pessimismin puolelle tuntuu Antin ajatusmaailma kaatuvan,mutta ehkäpä se on myös yksi oire masennuksesta?
Sanaakaan en ole puhunut mistään Prozacista,vaan uusista aivojen serotoniininia säätelevistä lääkkeistä,kuten cipramill ja sen halpaversiot.Olen naisystäväni kautta tutustunut 5 cipramillia käyttäneeseen,nyt työkykyiseen ihmiseen,joista jokainen on kehunut lääkkeen erittäin hyväksi.Naisystäväni on käyttänyt nyt noin puoli vuotta ja vaikutus alkoi noin kuukauden päästä aloittamisesta.Alkuun oli haluttomuutta ja orgasmivaikeuksia,mutta kahden kuukauden kohdalla ne katosivat ja tilanne normalisoitui.
Cipramillin käyttäjät sanovat,että ihan tavallinen arki maistuu paremmalta kuin ilman.Ei enää niitä syvimpiä alhoja ja kun joku asia ketuttaa,sitä ehtii funtsia ja asiaan reagoida.Lääketokkuraa ei ole,ei persoonallisuuden muutoksia,jokainen tuntee olevansa ihan oma itsensä.
Terapian ongelmanahan on aina sen sopivan tyypin löytäminen.Henkilökemian toimiminen ja vuorovaikutuksen syntyminen ei ole mikään automaatio,kuten ei ihmisten väliset suhteet muutenkaan.Joskus saattaa mennä hyvinkin pitkä aika ennenkuin lääkäri löytyy ja silloin voi olla usko koetuksella.Tuurilla on merkityksensä....ja motivaation säilymisellä.
Ennenkuin lääke pääsee markkinoille sitä koekäyttävät kymmenettuhannet ihmiset ja käyttökokemukset haittavaikutuksineen kirjataan ja tutkitaan.Kevyin perustein ei yksikään lääke markkinoille asti pääse,eiväthän lääketehtaat halua oikeudenkäynneissä istua.Varmasti monen tila aikaa myöten helpottuu ilman lääkkeitäkin,mutta miksi asiaa ei voi tehdä helpommin,kun se kerran on mahdollista?Saattaapa joku päätyä ikäväänkin ratkaisuun,jos tilanne kovin pitkittyy?
60-luvun alun ensimmäiset E-pillerit olivat silkkaa myrkkyä nykyisiin verrattuna,mutta pelottelu seksuaalisuuden menettämisellä on jo hiukan paksua.Ymmärrätkö,kuinka paljon maailmassa niitä popsitaan ja mitä hyvää ne ovat saaneet aikaan?E-pillereitä määrätään jopa n.14-vuotiaille kivuliaiden kuukautisten hoitoon.Joillakin reppanoilla näes vuoto voi kestää parikin viikkoa ja tuntua samalat kuin tikari alavatsassa.Antin mielestä se varmaan on vain perisynnin palkka ja naisen osa?Muutenkin tuntuu,että Antti uskoo tohtoreiden ja lääketehtaiden salaliittoon ihmiskuntaa vastaan?
Jokainen tehköön oman ratkaisunsa,mutta hoidammehan nykyään hampaammekin emmekä anna niiden mädäntyä suuhun?Miksi emme käyttäisi moninkertaisesti tutkittuja lääkkeitä,kun niitä on tarjolla?Ja 18 vuotta vanhaa Prozacia en suosittele kenellekään...ei ole henkilökohtaista kokemusta eikä tietoa siitä.Kiitos jos jaksoit loppuun.
nim.merk.Mr Optimisti
Käytin joidenkin vuosien ajan kolmea eri ssri/snri-lääkettä, eikä niistä ollut mitään apua (lähinnä ankea tasapaksu harmaa olo).
Sukupuoliviettiäkin ne heikensivät, ja voi olla että sitä kautta pahimmat ahdistukset vähän lievenivät. Ssri-lääkkeiden toimintamekanismia (eli miten/miksi ne auttavat masennukseen) ei tunneta, mutta mahdollisesti juuri sukupuolivietin heikkeneminen saa aikaan mahdolliset lievät myönteiset tulokset yksinelävillä masentuneilla. Aihe on täysin avoin spekulaatiolle, kun maalaisjärjen mukaan serotoniinin takaisinoton uudelleen käyttöä varten estäminen pitäisi vähentää aivoissa käytettävissä olevan serotoniinin määrää.
Noin 1/3 masennuspotilaista on lääkeresistenttejä, eli ssri-lääkkeistä ei apua, ja vastaavasti 1/3 paranee tutkimuksissa pelkällä placebo-lääkkeellä.
Loput 1/3 on kai yksineläviä masentuneita joilla ssri-lääkkeet saavat aikaan pahimman vitutuksen lieventymistä.
Tuostahan sai melkein sen kuvan että seksuaalisuus on AVAIN kaikkeen,jos sukupuolivietin "heikkeneminen" tuo apua yksineläville?Ikäänkuin KAIKKI ongelmat johtuisivat siitä SAAKO ja saako RIITTÄVÄN USEIN?Ei se kuule ihan niin mene...
Haluttomuudella ja kyvyttömyydellä on tietysti helppo pelotella,mutta sivuvaikutukset ovat ohimeneviä.Kirjoitit käyttäneesi kolmea eri lääkettä.Positiiviset vaikutukset alkavat vasta kahden kolmen kuukauden kuluttua,jaksoitko odottaa vai odotitko jotain saman tien tapahtuvaa jumalallista muutosta?
Kirjoitit,että sinulla oli ankea,tasapaksu,harmaa olo...sinähän OLIT MASENTUNUT ja siksi yritit lääkitystä?Olosi taisi olla valmiiksi heikko,miten voit syyttää siitä lääkitystä?Veikkaanpa,että asenteesi on ollut valmiiksi negatiivinen,silloin ei terapiakaan luista.Motivaatio-ongelmia eli todellinen halu puuttuu.Lienee mukavampi pyöriä itsesäälissä....
No,käyttökokemukset ovat omiasi,joten se siitä.Toivottavasti saat apua muuta kautta tai jossain vaiheessa elämä maistuu paremmalta.Ymmärrä kuitenkin,että iso osa ihmisistä kokee lääkkeiden vaikutuksen eri tavalla ja se on ihan yhtä totta kuin sinunkin totuutesi.
Spekuloidaan toki,mutta ahdistuneen kannatta kokeilla uusia lääkkeitä.Terapiaa ne eivät korvaa,mutta muun hoidon tukena ne monilla toimii!Se on kai ihan faktaa?
Mielenterveys lääkärini sanoi kerran että on melkeen sama mitä lääkettä syö(vaikka kalkki tapletteja) ja jos uskot oikeen kovasti ihmeisiin ja niiden vaikutukseen niin ne vaikuttavat välittömästi ahdistukseen ja muihin kuviteltuihin vaivoihin.
(joka tosiaankin määräsi niitä lääkkeitä miten tykkäs pilleri joka vaivaan).
Masentuneella ne aivojen säätelymekanismit on nimenomaan menneet sekasin. Siksi niihin on hyvä vaikuttaa lääkityksen ja /tai terapian avulla.Ja saada ne näin taas ehkä toimimaan omin avuin. Mitä aikaisemmassa vaiheessa masennukseen puututaan sitä paremmat ovat mahdollisuudet toipua ja sitä nopeampaa toipuminen on. Masennuslääkkeitä pelätään turhaan. Tämä on minun mielipiteeni... ja kokemusta on!
Minun pääni oli kyllä uskomattoman sekaisin ennen kuin sain apua Zoloftista. Ihana aurinko alkoi taas paistaa lääkkeen vaikutuksesta. Ajatukset kirkastuivat ja minusta tuli taas oma itseni. Puolentoista vuoden kuluttua lopetin lääkkeen käytön pikkuhiljaa ja omat siivet kantoivat taas!
Minulla itselläni ei ainakaan Cipramil auttanut masennukseen ja ahdistukseen pätkääkään (uusia lääkkeitä), vaan pahensi vain tilannetta. Kitusin monta vuotta ja sitten uskalsin kokeilla Seroxatia ja se auttoi aivan eri tavalla jo viikon päästä. Pärjään hyvin pienillä annostuksilla.
Uusilla lääkkeillä ei pitäisi olla sivuvaikutuksia, mutta riippuu kai tapauksesta. Voithan kokeilla ja jättää pois, jos tuntuu, ettei auta ja pyytää uutta lääkettä sivuvaikutuksien perusteella. Lääkärin pitää olla todella asiantuntija!
Hohhoijaa... onhan näitä tietämättömiä. Vaihtais ammattia!
Nussi olosi onnelliseksi!! Nussijoista ei puutetta.
Miksi se ei auta mua?
Tiedoksesi että cipramilin vaikutustapa on täsmälleen sama kuin procazilla (serotoniinin takaisinoton esto) joten se ei todellakaan edusta mitään uutta lääketyyppiä
Joillakin ihmisillä seksuaaliset haitat laantuvat jo lääkkeen käytön aikana (tai sitten niitä ei ole ollenkaan) . Useimmilla ne kuitenkin jatkuvat niin kauan kuin lääkettä käytetään. Ja sitten on vielä se joukko joilla haitta jää pysyväksi.
Lääkefirmat ovat maksaneet satojen miljoonien dollarien korvaussummia masennuslääkkeisiin liittyvissä oikeudenkäynneissä. Tälläisetkin summat ovat niille pelkkää taskurahaa, niin huikeita ovat näillä lääkkeillä tehdyt voitot. Näissä oikeudenkäynneissä kävi myös ilmi että prozacia käytti ennen lääkkeen hyväksymistä ei kymmeniätuhansia vaan 284 potilasta. Näistäkin puolet sai prozacin lisäksi rauhoittavia minkä viranomainenkin sai tietoonsa vasta vuosia myöhemmin. Muutenkin procazin hyväksyttämisprosessi oli lääkefirmalta todellinen manipulaation mestarinäyte josta voi lukea vaikka tästä kirjasta http://www.amazon.com/exec/obidos/tg/detail/-/0684860015/104-0154324-6739912?v=glance. Procaz on siinä mielessä tärkeä että se avasi tien tälle lääkeryhmälle (ssri-lääkkeet). Jos sitä ei olisi hyväksytty muitakaan ei olisi tullut.
Tuossa e-pillereitä koskevassa tutkimuksessa puhutaan käsittääkseni juuri nyt käytössä olevista pillereistä. Sinä hyväksyt ilmeisesti vain sellaisten tutkimusten tulokset jotka vahvistavat omia optimistisia ennakkokäsityksiäsi. Oletko varma ettei optimismisi ala lähennellä helposti hyväksikäytettävää naiviutta? Lääkkeet eivät ole mitään lahjoja taivaasta vaan ne ovat tuotteita muitten tuotteitten joukossa. Niiden valmistajat pyrkivät liioittelemaan tuotteensa hyötyjä ja vähättelemään haittoja. Ei kai se ole mitään pelottelua jos on sitä mieltä että maksavalla asiakkaalla on oikeus tietää kaikki tuotteen ominaisuudet, myös ne ikävimmät. Sitten voi tehdä valistuneen päätöksen haluaako ko. tuotetta käyttää. Lääkärit ovat kokemukseni mukaan vähän sinisilmäisyyteen taipuvaisia, mikä on kai toisaalta ihan hyväkin ominaisuus ihmisläheisessä ammatissa. Monikansalliset lääkefirmat ovat puolestaan armottomia saalistajia joiden hyvän ja pahan välinen raja kulkee siinä mikä lisää niiden voittoja ja mikä taas ei.
Alentuva suhtautumisesi menee hukkaan,Antti hyvä.Tässä linkki,jossa lueteltu moderneja ssri-lääkkeitä,jotka Suomessa ovat käytössä ja saatavilla:
http://www.tohtori.fi/masennusklinikka/masennus33.html
Ja kuten huomaat,Antti hyvä,Prozac ei kuulu listalle eikä ilmeisesti ole Cipramillin tapaan vaikuttava lääke.Voisitko,Antti hvä,olla pelottelematta ihmisiä,jotka tarvitsevat apua ja helposti voisivat sitä saada,omilla harhaopeillasi ja salaliittoteorioillasi,jookos?Monilla lääkkeet helpottavat oloa,sinulla siis ei....haluatko antaa "vahingon kiertää"?Antti hyvä,se on väärin.
Prozacin vaikuttava aine on FLUOKSETIINIHYDROKLORIDI ja Cipramillin SITALOPRAAMIHYDROBROMIDI eli kyse tosiaankin on AIVAN ERI LÄÄKKEESTÄ!
Prozacistakin on ilmeisesti uuden polven versioita,koska sitä ei enää Suomesta näytä olevan saatavilla.Kehitystä tapahtuu,enkä vieläkään suosittele "Prozac-uutuuksia,kun en niitä henk.koht.tunne.Kokeile ensin Cipramillia,sitten muita,jos on tarvis.
Cipramil-linkit:http://www.tohtori.fi/laakkeet/
Uudet lääkkeet,joiden vaikutusaine on Fluoksetiini:http://www.tohtori.fi/laakkeet/
Uskon paljon mieluummin suomalaisiin nettisivustoihin,kuten http://www.tohtori.fi/ ,sillä kyllähän maailmalta monipuolisia huuhaa/salaliitto/usko tai älä -sivustoja löytyy.Kaiken tuon nieleminen on naivia,Antti hyvä.
Kyllä intiimi läheisyys toisen ihmisen kanssa tekee ihmeitä mielenterveydelle. Ilman seksiä olo on vielä huomattavan paljon epätoivoisempi, surkeampi, yksinäisempi ja ahdistuneempi.
Kun toukokuun lopussa lopultakin pääsin panolle parin vuoden tauon jälkeen, sen jälkeen mieliala on ollut varsin korkealla aikaisempaan verrattuna. Melkein kuin olisi päänsisäisestä katkaisimesta napsautettu valot päälle.
Tuossa antamassasi linkissä mainitaan 15 Suomessa myynnissä olevaa ssri-lääkettä. Seitsemässä niissä on vaikuttavana aineena fluoksetiini kuten prozacissakin. Kun alkuperäisen prozacin patentti umpeutui v. 2002 saattoivat kopiovalmistajat tuoda siitä omat versionsa markkinoille. Eri kauppanimestä huolimatta ne ovat sekä periaatteessa että käytännössä vanhaa kunnon prozacia.
En käsitä kuinka voit pitää juuri cipramilia jotenkin muita ssri-lääkkeitä parempana. Suoria lainauksia masennusklinikalta:"SSRI-lääkkeiden vaikutukset ovat monilta osin yhteneväisiä aineryhmän kaikkien lääkkeiden kesken", "Niiden sivuvaikutukset ovat myös samantyyppisiä" ja vielä
" Näiden aineiden vaikutuksen on yksikertaisimmillaan arvioitu liittyvän hermosolujen välittäjäaineen, serotoniinin aineenvaihdunnan vilkastamiseen" eli pelkkää arvailua on edelleen mitä ne loppujen lopuksi aivoissa aiheuttavat.
Itse sain avun keskivaikeaan (ajoittain vaikeaan) masennukseeni Zoloftista. Minulla oli kyllä pahoja pakkoajatuksia ja välillä en päässyt enää sängystä ylös päivisin. Mutta Zoloft auttoi ja laihduinkin 10 kg kun oli lopulta niin elämäniloinen olo. Nyt olen ollut jo pari vuotta ilman lääkkeitä. En suosittele masennuslääkkeitä laihduttamiseen, mutta on totta että jos painonnousu johtuu masennuksesta, niin lääkitys voi auttaa.
Olen 24 vuotias nainen ja kärsinyt masennuksesta jo 14 vuotiaasta asti. Olot ovat olleet sellaisia että tuntuu että ei jaksa, haluaa kuolla ja tulevaisuus pelottaa. Ammattikoulu aikoina oireet olivat pahimmat, silloin en päässyt edes sängystä useinkaan ylös. Ainoastaan itkin ja itkin. Olen ollut myös aina hyvin lääke kielteinen.
Kuitenkin silloin kokeilin seroniliä ja sipramiliä jos nyt oikein muistan nuo lääkkeiden nimet, sivu oireena oli hurjaa vatsan polttelua joten lopetin nämä. Masennukseni on hyvin aaltoilevaa ja on päiviä jolloin tuntuu että olen terve ja voin hyvin. Mutta AINA masennus palaa. Masennus on eri asia kuin normaali suru. Masennus tuntuu vain pahalle ilman mitään syytä. Nyt mieleeni on tullut liian usein itsemurha ajatuksia, kuitenkin halu elää ja kokea tässä elämässä on niin kova että teen asialle mitä tahansa että paranen. Nyt kokeilussa on Paroxetin actavis lääke. Tämä on kolmas päivä eikä sen suurempia sivuoireita ole ilmenny, ekana päivänä hiukan oli etova olo, ja hiukkasen vatsakipua. Pelottaa vaan kun luin joltain nettisivulta että alkuoireiden kuuluisi olla aika kovia, kun lääke toimii niillä paremmin joilla on pahat oireet alussa. Mutta toivotaan ja uskotan että lääke tehoaa. En halua kuolla, haluan elää... Jos tähän on hyvä hoito tapa olemassa niin MIKSI EI!!!!
Moi
Itse olen kokeillut paria vuotta sitten kahta eri masennuslääkettä. Ensimmäinen lihotti puolessa toissa viikossa 5 kiloa, joten jätin sen pois, koska en halunnut lisää masennusta siitä, että painoni nousi.
Sitten lääkäri määräsi Citalopram lääkettä, jonka piti painoa muka laskea ja piristää päivää. Lääke piti ottaa aamulla, että se virkistäisi oloa heti aamusta. No lääke teki vain minulle päinvastaisen vaikutuksen, eli alkoi väsyttämään ja tuli todella vetämätön olo. Söin kumminkin lääkettä puolitoista kuukautta. Tunsin jotenkin sisälläni, että lääke ei sovellu minulle, mutta Psykpolilla hoitajat kehottivat minua käsisydämellä lääkettä syömään. Parin viikon kuluttua lääkkeen aloittamisesta minulle tuli aamuisin kohtauksia, jossa näkö meni ja kaaduin lattialle kramppaamaan, eli kädet ja jalat alkoivat nykimään voimakkaasti. Äänet kuuluivat, mutta näkö meni. Onneksi tätä ei sattunut esim. portaissa, kun asuin kerrostalossa. Aatelkaa, mitä olisi voinut sattua.
Ajattelin kumminkin (sairaanhoitajat taas sanoivat, että NORMAALIA), että johtuu, että aamuisin verensokeri on niin alhaalla ja sen takia nämä kohtaukset ovat tulleet. Myös itse lääkkeen paketista opiskelin, että jos saa suolaa liian vähän tällaisia kohtauksia voi tulla. TAas jätin itseäni kuulematta ja ajattelin, että se kuuluu asiaan. Pidin huolen, että syön pieniä annoksia ja parin tunnin välein, ettei verensokeri laskisi ja ei tulisi näitä kohtauksia.
Mutta nämä kohtaukset menivät pahemmaksi, silloin päätin, että nämä saa lähteä. Tapahtui kohtaus kun olin taloremonttia tekemässä äidin luona ja olin tikkailla talon ulkoseinää vasten irroittamassa räystästä paikoiltaan ja olin tippua. Silloin äidin kanssa juttelin ja päätin että lääkkeet saa lähteä, koska keho sanoo niille ei.
Lukasin tuossa Citalopramista ihan läääräri.net sivuilta, jossa tässä lääkepakkauksessa selostetaan, että lääkkeitä ei saa vain lopettaa, koska on riippuvuutta aiheuttavia.
Minä olen kyllä sitä mieltä, että mitä vähemmän lääkkeitä syö sen parempi.
Minä selvisin omasta masennuksesta, kun aloitin uuden harrastuksen, tanssin ja antauduin sille. Tein tavoitteita elämääni. Minulla oli itsetuhoisia ajatuksia sekä tekoja ja huumeitakin tuli kokeiltua, kun halusin pahan olon pois edes hetkeksi. Mutta selvisin ilman lääkkeitä. Olen sitä mieltä, että lääkkeet siirtävät niitä tunteita, koska ne on käytävä läpi, niin niistä selviää. Pitää antaa itselle aikaa parantua, koska se ei tapahdu heti. pitää antaa aikaa omalle elämälle, koska niitä hyviä asioita ei voi heti tulla elämään.
En tiedä auttaako tämä ajattelu teitä, mutta minua auttoi. Minulla on vähän pakkomielle näistä Twilight elokuvasarjoista. No ajattelin, että haluan nähdä nämä kaikki elokuvat ennen kuolemaani. Ehdin sitten ihan hyvin sen jälkeen tappaa itseni, jos minusta siltä silloin tuntuu.
Sitten tässä on ehtinyt paljon hyviä asioita tapahtua minulle sinä aikana, huonojakin, mutta myös hyviä. Olen tässä lisännyt omaan iltaohjelmaan myös meditoimisen, mikä auttaa rentoutumaan, ja jotenkin suhteuttamaan asiat oikealle kohdalleen. Jotenkin se on auttanut ymmärtämään ihmisen elämän eri tavalla.
Älkää pitäkö minua höyrypäänä, mutta halusin jakaa kokemukseni miten minä olen selvinnyt masennuksesta ja toivottavasti autan teitäkin. onhan tämä elämä koko ajan kaikilla yhtä selviytymistä ihan arjessa. Valoa ja voimia kaikille!