Syyskuussa reilu vuosi sitten nähtiin viimeisen kerran, vahingossa. Silloin ajattelin että hyvä niin. Hänen on kuljettava omat polkunsa ja kahlattava omat karikkonsa. Nähtävä elämää ja tehtävä kaikki se mitä minäkin olen tehnyt. Jostain syystä hän nyt palaa öisin uniini ja elän kaikki ne hetket uudelleen. Tunnen ja kuulen hänet unessa kuin silloin joskus. Ikävä raastaa kun herään. Hän, tuo ikuinen (julkinen) salaisuus ei unohdu ehkä koskaan.
Luulin unohtaneeni sen nuoremman miehen
Anonyymi-ap
1209
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jälleen joku esittää aivan toista. Ikävä asia että kerroin ikinä sulle mitään kua pää akka