ja tuntemattomia toisillemme, oikeastaan eri maailmasta, ja halua lähestyä maailmaani, sitä ei ollut. Joskus ei-läsnaolevana saatoin tuntea yhteenkuuluvuutta, tunnetta jostain tutusta, mutta se tunne katosi kohdatessamme. Pitäisi vain kuunnella enemmän niitä tuntemuksia, mitä aidossa kohtaamisessa kokee. Se kertoo totuuden. Minulle se kertoo sen, että olin sinulle aina lopulta vieras. Se minun on hyväksyttävä, vaikka en tahtoisi.
Naiselle
Naiselle
Vastaukset 14
Vanhimmat
Perustelut??
Tunne, et ole puhunut ja kysynyt
Annoit kuvitelmille vallan. Ensi kerralla tiedät keskittyä siihen, mitä hänen kanssaan kasvokkain tunnet.
Ensi kerralla tarkoitan siis seuraavaa naista, jonka kohtaat.
Huivipäitä kannattavat miehet ei kuulu mun repertuaariin.
Jos kaikki olisi ollut jotain oikeaa tunnetta ja tarkoituksellista, niin ei sitä olisi joutunut tälläiselle palstalle kökkimään ja purkamaan tunteita. Ei vaan olla sopivia ihmisiä toisillemme. Ollaan varmasti niin erilaisia, niin henkisesti ja fyysisesti. Toivottavasti sinulla on nyt sellainen nainen joka on huippu sulle.
Et tiedä mitään minun maailmastani. Et voi sanoa noin. Veikkaan että meidän taustat on aika samanlaiset.
Niin varmaan olemmekin. Muutenhan saisin jotain selvää tästä selittelystäsi ja tarpeesta sen takana.
Tähän oli kai sitten hyvä(?) mielestäsi päättää. Näin, palstalla.
Niin, ei kai sille mitään voi...
Kaikkea hyvää sinulle elämääsi - toivon sitä sydämestäni. Toivon sinulle kaikkea sitä rakkautta ja loputonta lämpöä, jota ansaitset. Kiitos, että kävit elämässäni.
Aloitus näyttää selvästi , että et ole suostunut puhumaan IRL hänen kanssaan.
Miksi pelkäät rehellistä ja oikeaa keskustelua IRL?
Eiköhän se aloituksesta selvinnyt kuka ei halunnut puhua.
Mies ei halunnut!!
Noo, se on selvää, että en lähenny ketään sivusuhteita rakentelevaa wanna-be-playboyta. Ja siitähän sun "maailmassa" oli kyse, ja on edelleen. Jopa silloin kun akkas on/oli raskaana. Joten ei kyllä maailmat kohdanneet, todellakaan.
Minulla oli vahva tunne yhteydestä häneen, silloin kun emme nähneet lainkaan. Vain hetki hänen seurassaan ja tunsin etten kuulunut hänen elämäänsä lainkaan. Se lannisti ja teki minusta surullisen. Se äkillinen vierauden tunne sai minut tuntemaan lähes paniikkia. Hän toi itseään tykö kyllä sanallisesti, mutta minua ei halunnut kuulla. Emmekä koskaan puhuneet meistä. Ja joskus kun hän puhui meistä, jätti hän minut heti sen jälkeen. En voinut olla enää normaalisti, kun olin särkynyt jo monet kerrat.
Viimeisellä tapaamisella ymmärsin, että lakkaan olemasta hänen seurassaan. Sekä koskaan en kelvannut sellaisena kuin olen, vaan minun olisi pitänyt olla jotain ihan muuta. Mieleinen. Mieleistä minusta ei valitettavasti saa. Mutta hyväksymällä sellaisena kuin olen, tulisi kyllä varmasti parhaat puolet esiin. Tunsin että olen turha, tunkeutunut.
hänen kotiinsa, reviirilleen, jossa elää hyvää elämäänsä ilman minua. Tai ajatusta tai muistoa minusta. Se sai minut pakokauhun valtaan, avuttomaksi, kun tunsin vahvasti.
En ole uskaltanut enää olla tekemisissä kanssaan, kun olen ajatellut hänen vain leikkineen julmaa leikkiä kanssani. Minuun on sattunut. Olen ollut täysin musertunut. - Naiselta tämä
Nämä sinun itse kirjoittamasi kommentit on mies luokattoman huonoja suhteessa huuhaaaloitukseen ja muutenkin. Vieras maailma, ei halua lähentyä