Myöhäisherännäiset, kertokaa!

Anonyymi-ap

Haluaisin kuulla myöhäisherännäisten kokemuksia. Minkä ikäisenä ymmärsitte, että pidättekin naisista? Minkälainen prosessi oli ja kuinka kauan teillä meni myöntää asia itsellenne saati muille?

186

2245

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      No olisinko ollut n 45+ ikäinen ja pitkään käsittelin asiaa omassa päässäni. Muutamat ystävät tietävät nykyään, mutta koska yhä olen sinkku (kuten olen ollut yli 20 vuotta), en ole kokenut tarpeelliseksi tulla laajemmin ulos "kaapista". Olen myös yhä kokematon naisten kanssa, koska en harrasta seikkailuja ja yhden yön juttuja.

      • Anonyymi
        UUSI

        😍😋😍😋😍😋😍😋😍

        🔞 ­­­N­­­y­­­m­­f­o­­m­­­a­a­n­­i -> https://l24.im/ecC7ux#kissagirl21

        🔞💋❤️💋❤️💋🔞💋❤️💋❤️💋🔞


    • Anonyymi

      Täällä yli viisikymppinen. Oli talot ja mökit, mies, ei lapsia. Jotain aavistuksia oli ollut, en ollut kuitenkaan kuunnellut niitä, elämä oli ihan hyvää. Rakastin miestä ehkä kuten veljeä (rakastan vieläkin). Eräänä päivänä elämääni asteli nainen, jonka myötä ymmärsin mistä kaikki puhuvat, mistä ne rakkauslaulut kirjoitetaan. Että hän saa sydämeni laulamaan. Oli ikävä satuttaa miestäni, onneksi hän löysi uuden rakkauden ja ymmärtää nyt, että näin tämän kuului mennä.

      Suuri rakkauteni on sellaista että en halua sitä piilottaa. Ne läheiset jotka eivät ymmärrä onneani, eivät ole minua varten. Olen löytänyt ihan uuden maailman. Tuntuu kuin olisin vasta alkanut elää. Että arkikin voi olla upeaa, vaikka ollaan jo pitkällä alkuhuumasta!

      • Anonyymi

        Elämä on niin lyhyt, ettei kannata piitata muiden mielipiteistä pätkääkään. Olet rohkea nainen👍
        Olen 50+v ja kiinnostunut naisista 10v sitten, mutta sitä omaa kultaa en ole vielä löytyänyt.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Elämä on niin lyhyt, ettei kannata piitata muiden mielipiteistä pätkääkään. Olet rohkea nainen👍
        Olen 50 v ja kiinnostunut naisista 10v sitten, mutta sitä omaa kultaa en ole vielä löytyänyt.

        Sama täällä. Yli 50+ ja yhä etsien omaa elämän kumppania.
        Takana muutama lyhyt seurustelu suhde ja yksi pitempi.


      • Anonyymi

        Kuulostaa ihanalta. Minä en eroa miehestäni lasten vuoksi, mutta toivon että saisin nyt suhteen rakastamani naisen kanssa. On ihanaa kuulla että rakkaus voi olla ihanaa vuosienkin päästä. Minä olen odottanut kauan että lähestyn häntä, ja emme voi vielä vuosiin elää saman katon alla, mutta toivon niin että voisimme elää vielä yhdessä arkeakin. Ja että se voisi olla ihanaa vielä vanhempanakin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kuulostaa ihanalta. Minä en eroa miehestäni lasten vuoksi, mutta toivon että saisin nyt suhteen rakastamani naisen kanssa. On ihanaa kuulla että rakkaus voi olla ihanaa vuosienkin päästä. Minä olen odottanut kauan että lähestyn häntä, ja emme voi vielä vuosiin elää saman katon alla, mutta toivon niin että voisimme elää vielä yhdessä arkeakin. Ja että se voisi olla ihanaa vielä vanhempanakin.

        Miten aiotte toteuttaa sen? Onko teillä kolmas asunto missä vietätte aikaa vai tapaatteko hotelleissa? Aiotteko sopia että miehet ovat lasten kanssa niinä päivinä kun tapaatte? Mitä sanotte lapsille?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miten aiotte toteuttaa sen? Onko teillä kolmas asunto missä vietätte aikaa vai tapaatteko hotelleissa? Aiotteko sopia että miehet ovat lasten kanssa niinä päivinä kun tapaatte? Mitä sanotte lapsille?

        Eihän toteuttaminen vaikeaa ole käytännössä, on paikkoja. Ovathan ystävyksetkin keskenään missä ovat, harrastavat keskenään ja tapaavat toistensa luona. Hän asuu jo yksin. Eikä kenenkään tarvitse tietää että meillä on enemmän kuin kaveruutta. Rakastan häntä ja suojelen häntä. Haluan tukea häntä myös työelämässä sillä olemme kiinnostuneita samoista asiosta. Hän on ainoa rakkauteni. Ja toivottavasti myös todellinen elämänkumppanini. Lapset onneksi kasvavat ja asiat voivat kehittyä sitten uuteen suuntaan. Ja suhteemme laajentua.


      • Onnittelut kun olet löytänyt upen ihmisen elämääsi. Moni voi vain vielä haaveilla, että oikea ihminen astuu elämään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eihän toteuttaminen vaikeaa ole käytännössä, on paikkoja. Ovathan ystävyksetkin keskenään missä ovat, harrastavat keskenään ja tapaavat toistensa luona. Hän asuu jo yksin. Eikä kenenkään tarvitse tietää että meillä on enemmän kuin kaveruutta. Rakastan häntä ja suojelen häntä. Haluan tukea häntä myös työelämässä sillä olemme kiinnostuneita samoista asiosta. Hän on ainoa rakkauteni. Ja toivottavasti myös todellinen elämänkumppanini. Lapset onneksi kasvavat ja asiat voivat kehittyä sitten uuteen suuntaan. Ja suhteemme laajentua.

        Ollaan varmaan eri kulttuureista, kun en saa kiinni mitä tarkoitat suojelulla tuossa yhteydessä. Hyvä että hän ei ole vaarassa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eihän toteuttaminen vaikeaa ole käytännössä, on paikkoja. Ovathan ystävyksetkin keskenään missä ovat, harrastavat keskenään ja tapaavat toistensa luona. Hän asuu jo yksin. Eikä kenenkään tarvitse tietää että meillä on enemmän kuin kaveruutta. Rakastan häntä ja suojelen häntä. Haluan tukea häntä myös työelämässä sillä olemme kiinnostuneita samoista asiosta. Hän on ainoa rakkauteni. Ja toivottavasti myös todellinen elämänkumppanini. Lapset onneksi kasvavat ja asiat voivat kehittyä sitten uuteen suuntaan. Ja suhteemme laajentua.

        Huhheijaa, mua kehdattiin joskus yrittää samanlaiseen kuvioon ja sit loukkaannuttiin, kun en todellakaan suostunut. Siis mitä ihmettä? Kuka suostuisi olemaan tuollasessa alisteisessa ja arvottomassa suhteessa, että itsellä ei ois muita ja toinen oisi naimisissa ja eläisi AVIOLIITOSSA eikä edes julkisesti olisi sun kanssa.

        Hyi yäk. Toi on pettämistä ja toisen hyväksikäyttöä. Kukaan järkevä ja itseänsä kunnioittava nainen ei suostuisi tuollaseen kohteluun, että toinen piilottaisi hänet, suhteella ei olisi mitään oikean suhteen edellytyksiä, ei tulevaisuutta. Vain kipua ja tuskaa. Raukka nainen, toivottavasti hän ei lähde tuohon mukaan. Todella itsekästä sinulta. Ei kukaan toista oikeasti rakastava tekisi toiselle non. Haluat vain seksiä.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Huhheijaa, mua kehdattiin joskus yrittää samanlaiseen kuvioon ja sit loukkaannuttiin, kun en todellakaan suostunut. Siis mitä ihmettä? Kuka suostuisi olemaan tuollasessa alisteisessa ja arvottomassa suhteessa, että itsellä ei ois muita ja toinen oisi naimisissa ja eläisi AVIOLIITOSSA eikä edes julkisesti olisi sun kanssa.

        Hyi yäk. Toi on pettämistä ja toisen hyväksikäyttöä. Kukaan järkevä ja itseänsä kunnioittava nainen ei suostuisi tuollaseen kohteluun, että toinen piilottaisi hänet, suhteella ei olisi mitään oikean suhteen edellytyksiä, ei tulevaisuutta. Vain kipua ja tuskaa. Raukka nainen, toivottavasti hän ei lähde tuohon mukaan. Todella itsekästä sinulta. Ei kukaan toista oikeasti rakastava tekisi toiselle non. Haluat vain seksiä.

        Osuit naulan kantaan ja se on just näin


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Huhheijaa, mua kehdattiin joskus yrittää samanlaiseen kuvioon ja sit loukkaannuttiin, kun en todellakaan suostunut. Siis mitä ihmettä? Kuka suostuisi olemaan tuollasessa alisteisessa ja arvottomassa suhteessa, että itsellä ei ois muita ja toinen oisi naimisissa ja eläisi AVIOLIITOSSA eikä edes julkisesti olisi sun kanssa.

        Hyi yäk. Toi on pettämistä ja toisen hyväksikäyttöä. Kukaan järkevä ja itseänsä kunnioittava nainen ei suostuisi tuollaseen kohteluun, että toinen piilottaisi hänet, suhteella ei olisi mitään oikean suhteen edellytyksiä, ei tulevaisuutta. Vain kipua ja tuskaa. Raukka nainen, toivottavasti hän ei lähde tuohon mukaan. Todella itsekästä sinulta. Ei kukaan toista oikeasti rakastava tekisi toiselle non. Haluat vain seksiä.

        Siltähän se voi joistakin ihmisistä kuulostaa, jos aivot eivät taivu muuhun. Juuri tällaisten moralistien vuoksi nuoretkaan ihmiset mieluummin adoptoivat tai muuta vastaavaa. Tai menevät sukupuolenvaihtoleikkauksiin. Kuitenkin se tuottaa vain isättömiä lapsia. Minusta tässä tilanteessa tämä on se miten toimimme ja ehkä lasten näkökulmasta paras vaihtoehto. Se ei ollut edes minun ideani. Ehkä minä olen se, jota käytetään, ehkä se toinen ei halua tällä hetkellä enempää kuin pieniä hetkiä yhdessä minun kanssani. Minä harkitsin eroamistakin. Eli en tiedä, ja tiedättekö tekään? Kuka voi arvostella toisten ratkaisuja? Etenkin, kun kaikki siihen osallistuvat ovat siinä vapaaehtoisesti. Tämä tällainen kommentointi sulkee joka tapauksessa suut ja toimintatavoista tulee helposti hyvin kapeita ja vaihtoehdottomia. Ja minulle tämä on rakkautta, sekin että en pysty olemaan hänen kanssaan arjessa kokoaikaan. Pyhitän silti kaikki tekoni hänelle. Ja hän tietää sen. Rakkauteni.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Siltähän se voi joistakin ihmisistä kuulostaa, jos aivot eivät taivu muuhun. Juuri tällaisten moralistien vuoksi nuoretkaan ihmiset mieluummin adoptoivat tai muuta vastaavaa. Tai menevät sukupuolenvaihtoleikkauksiin. Kuitenkin se tuottaa vain isättömiä lapsia. Minusta tässä tilanteessa tämä on se miten toimimme ja ehkä lasten näkökulmasta paras vaihtoehto. Se ei ollut edes minun ideani. Ehkä minä olen se, jota käytetään, ehkä se toinen ei halua tällä hetkellä enempää kuin pieniä hetkiä yhdessä minun kanssani. Minä harkitsin eroamistakin. Eli en tiedä, ja tiedättekö tekään? Kuka voi arvostella toisten ratkaisuja? Etenkin, kun kaikki siihen osallistuvat ovat siinä vapaaehtoisesti. Tämä tällainen kommentointi sulkee joka tapauksessa suut ja toimintatavoista tulee helposti hyvin kapeita ja vaihtoehdottomia. Ja minulle tämä on rakkautta, sekin että en pysty olemaan hänen kanssaan arjessa kokoaikaan. Pyhitän silti kaikki tekoni hänelle. Ja hän tietää sen. Rakkauteni.

        Ja siis moralistien vuoksi olen hiljaa, enkä mainosta onneani. Eikä se kenellekään muulle kuulukaan. Se on vain minun ja hänen. Tässäkin maassa monet samaa sukupuolta rakastavat ovat vielä erinäisistä syistä hiljaa rakkauksistaan ja kaapissa elämässään. Monille se on turvallinen ratkaisu, jos haluaa säilyttää suhteet omiin sukulaisiinsa ja sosiaalisiin ympäristöihin. Tunnen paljon kaapissa olevia, ja vielä enemmän itselleen kaapissa olevia. Äänekäs identiteettimeuhkaaminen ei auta vaan kärjistää keskustelun ja saa tukahduttamaan vielä enemmän itseään ja omaa seksuaalisuuttaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ja siis moralistien vuoksi olen hiljaa, enkä mainosta onneani. Eikä se kenellekään muulle kuulukaan. Se on vain minun ja hänen. Tässäkin maassa monet samaa sukupuolta rakastavat ovat vielä erinäisistä syistä hiljaa rakkauksistaan ja kaapissa elämässään. Monille se on turvallinen ratkaisu, jos haluaa säilyttää suhteet omiin sukulaisiinsa ja sosiaalisiin ympäristöihin. Tunnen paljon kaapissa olevia, ja vielä enemmän itselleen kaapissa olevia. Äänekäs identiteettimeuhkaaminen ei auta vaan kärjistää keskustelun ja saa tukahduttamaan vielä enemmän itseään ja omaa seksuaalisuuttaan.

        Identiteettipakotus-aktivismi ja sen mukainen moralismi tekee asioista vaikeita ja sulkee monet samaa sukupuolta kohtaan kiinnostusta tuntevaa kaappiin jopa itseltäänkin. Maailma on täynnä sisäistettyä naisvihaa ja heterosuhdeideaalia, mikä perustuu nykyään sarjamonogamiaan, mikä ei todellakaan luo vakaata elämää lapsille. Kestävän ja sitoutuneen romanttisen toivottavasti elämän mittaisen suhteen voi saada muutenkin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ja siis moralistien vuoksi olen hiljaa, enkä mainosta onneani. Eikä se kenellekään muulle kuulukaan. Se on vain minun ja hänen. Tässäkin maassa monet samaa sukupuolta rakastavat ovat vielä erinäisistä syistä hiljaa rakkauksistaan ja kaapissa elämässään. Monille se on turvallinen ratkaisu, jos haluaa säilyttää suhteet omiin sukulaisiinsa ja sosiaalisiin ympäristöihin. Tunnen paljon kaapissa olevia, ja vielä enemmän itselleen kaapissa olevia. Äänekäs identiteettimeuhkaaminen ei auta vaan kärjistää keskustelun ja saa tukahduttamaan vielä enemmän itseään ja omaa seksuaalisuuttaan.

        Herää hyvä ihminen! Olet kuin jostain muinaisuuden ullakolta esiin kaivettu. Suomessa voi julkisesti olla minkä sukupuolen kanssa lystää vaikka presidenttiehdokkaana, joten tuskin sinuakaan kukaan kyttää.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Herää hyvä ihminen! Olet kuin jostain muinaisuuden ullakolta esiin kaivettu. Suomessa voi julkisesti olla minkä sukupuolen kanssa lystää vaikka presidenttiehdokkaana, joten tuskin sinuakaan kukaan kyttää.

        Olen samaa mieltä. Sitä paitsi tuo meuhkaaja puhuu monesta täysin eri asiasta päällekkäin, heittelee sanoja ja on todennäköisesti sekaisin omasta idealismistaan. Miksi non-monot muuten ovat usein niin sekaisin päästään eivätkä osaa perustella asioitaan hyvin ja ymmärrettävästi? Ehkä koska seuraavat nykyistä avoin suhde -trendiä päättömästi, toisen mieliksi tai koska itse on ns rajaton kiltti nainen? Ihan relevanttia kysyä itseltään.

        Nainen voi, saa ja saa odottaa täysipainoista rakkautta tasavertaiselta naiselta ilman kolmansia osapuolia. Naisrakkaus kahden naisen välillä on kaunista, kauneinta ilman heteroita, biitä, mieshaluisia ja queereja joiden täytyy saada ahneudessaan kaikki mitä eteen tulee. Kuka haluaa sellaisen jolle ei mikään riitä? Mielestäni henkilö on silloin äärimmäisen itsekeskeinen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Identiteettipakotus-aktivismi ja sen mukainen moralismi tekee asioista vaikeita ja sulkee monet samaa sukupuolta kohtaan kiinnostusta tuntevaa kaappiin jopa itseltäänkin. Maailma on täynnä sisäistettyä naisvihaa ja heterosuhdeideaalia, mikä perustuu nykyään sarjamonogamiaan, mikä ei todellakaan luo vakaata elämää lapsille. Kestävän ja sitoutuneen romanttisen toivottavasti elämän mittaisen suhteen voi saada muutenkin.

        Siitä olen samaa mieltä, että meillä lesboilla on sisäistettyä naisvihaa ja esim epäluuloa naisellista habitusta kohtaan. Naisellisesta lesbotyylistähän on joitakin naisia omien puolelta kritisoitukin, mikä on typerää. Minusta se on viehättävää vs. androgyyni harmaa massa mitä vähemmistössämme usein tapaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Siltähän se voi joistakin ihmisistä kuulostaa, jos aivot eivät taivu muuhun. Juuri tällaisten moralistien vuoksi nuoretkaan ihmiset mieluummin adoptoivat tai muuta vastaavaa. Tai menevät sukupuolenvaihtoleikkauksiin. Kuitenkin se tuottaa vain isättömiä lapsia. Minusta tässä tilanteessa tämä on se miten toimimme ja ehkä lasten näkökulmasta paras vaihtoehto. Se ei ollut edes minun ideani. Ehkä minä olen se, jota käytetään, ehkä se toinen ei halua tällä hetkellä enempää kuin pieniä hetkiä yhdessä minun kanssani. Minä harkitsin eroamistakin. Eli en tiedä, ja tiedättekö tekään? Kuka voi arvostella toisten ratkaisuja? Etenkin, kun kaikki siihen osallistuvat ovat siinä vapaaehtoisesti. Tämä tällainen kommentointi sulkee joka tapauksessa suut ja toimintatavoista tulee helposti hyvin kapeita ja vaihtoehdottomia. Ja minulle tämä on rakkautta, sekin että en pysty olemaan hänen kanssaan arjessa kokoaikaan. Pyhitän silti kaikki tekoni hänelle. Ja hän tietää sen. Rakkauteni.

        No nyt kyllä naurut tälle, että: "menevät sukupuolenvaihtoleikkauksiin" ja nuoret adoptoivat minun kommenttini vuoksi 😁

        Mutta hei, ihan oikeasti, säälin tilannettasi ja erityisesti sitä naista, jonka aiot tuohon kuvioosi saada mukaan. En usko, että juttunne missään nimessä tulee kestämään. Ehkä hetken ja sitten hän löytää jo jonkun toisen naisen, joka pystyy sitoutumaan ja osaa rakastaa kokonaisvaltaisesti.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No nyt kyllä naurut tälle, että: "menevät sukupuolenvaihtoleikkauksiin" ja nuoret adoptoivat minun kommenttini vuoksi 😁

        Mutta hei, ihan oikeasti, säälin tilannettasi ja erityisesti sitä naista, jonka aiot tuohon kuvioosi saada mukaan. En usko, että juttunne missään nimessä tulee kestämään. Ehkä hetken ja sitten hän löytää jo jonkun toisen naisen, joka pystyy sitoutumaan ja osaa rakastaa kokonaisvaltaisesti.

        Ja mitä tulee lapsiisi, niin säälin myös heitä. Mitä se kertoo vanhemmasta, kun toinen rakastaa jotain toista ja elää kämppiksinä heidän isän kanssa? Millaisen rakkauskäsityksen heille opetat? Millaisen opin annat uskollisuudesta ja toisen kunnioituksesta? Luuletko etteivät he huomaa ja ihmettele?

        Säälin myös miestäsi, luuletko hänen kestävän kauan tuota? Eikös hänellä ole seksuaalisia tarpeita? Vai ketäs hän käy bylsimässä? Luuletko, että jos rakastuu siihen toiseen, että ei jättäisi sinua? Että olisi sille hänenkin naiselleen ok kuvio tuo? Vai aiotko itse edelleen tyydyttää myös miehesi seksintarpeet? Kuinka pystyt, jos rakastat toista? Ja vieläpä naista! Siinä kuule alkaa toinen ällöttämään silloin, ei halua enää hänen kosketustaan.

        Niin ja se tärkein, mitä luulet, että se nainen tuntee, jos panet vielä miehesi kanssa? Voin kertoa, että oksettamaan alkaa. Kannattaisi ehkä miettiä myös muiden, kuin itsesi tunteita.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ja mitä tulee lapsiisi, niin säälin myös heitä. Mitä se kertoo vanhemmasta, kun toinen rakastaa jotain toista ja elää kämppiksinä heidän isän kanssa? Millaisen rakkauskäsityksen heille opetat? Millaisen opin annat uskollisuudesta ja toisen kunnioituksesta? Luuletko etteivät he huomaa ja ihmettele?

        Säälin myös miestäsi, luuletko hänen kestävän kauan tuota? Eikös hänellä ole seksuaalisia tarpeita? Vai ketäs hän käy bylsimässä? Luuletko, että jos rakastuu siihen toiseen, että ei jättäisi sinua? Että olisi sille hänenkin naiselleen ok kuvio tuo? Vai aiotko itse edelleen tyydyttää myös miehesi seksintarpeet? Kuinka pystyt, jos rakastat toista? Ja vieläpä naista! Siinä kuule alkaa toinen ällöttämään silloin, ei halua enää hänen kosketustaan.

        Niin ja se tärkein, mitä luulet, että se nainen tuntee, jos panet vielä miehesi kanssa? Voin kertoa, että oksettamaan alkaa. Kannattaisi ehkä miettiä myös muiden, kuin itsesi tunteita.

        En kommentoi omia asioitani täälläkään enää enempää. Just tästä syystä pride ja kaikki muu hulluus saa mielestäni olla. Olen monogaami eli en harrasta seksiä mieheni kanssa. Hän on ollut seksittömässä suhteessa jo ennen rakastumistani. Ei kenelläkään ole seksivelvollisuutta. Sehän on ihan hassu ajatus. Avioliittoja on olemassa monista syistä, lasten yhtenäinen ja turvallinen arki on minulle tärkein. Rakkauden ja romantiikan voi saada muualta. Sarjamonogamia on kerrassaan hassu uskonto, vaikka monogaami olen itsekin. Mutta siinä muodossa missä se naisparienkin keskuudessa on, niin se ei ole mitenkään sellaista, että yhteen ihmiseen sitoudutaan, niin kuin minun tapauksessani. En ymmärrä miksi erilaisia tapoja järjestää elämää ei kyetä arvostamaan. Kukin tekee niin kuin itsestä parhaalta vaikuttaa, eikä kapeakatseiset ihmettelyt auta asiaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No nyt kyllä naurut tälle, että: "menevät sukupuolenvaihtoleikkauksiin" ja nuoret adoptoivat minun kommenttini vuoksi 😁

        Mutta hei, ihan oikeasti, säälin tilannettasi ja erityisesti sitä naista, jonka aiot tuohon kuvioosi saada mukaan. En usko, että juttunne missään nimessä tulee kestämään. Ehkä hetken ja sitten hän löytää jo jonkun toisen naisen, joka pystyy sitoutumaan ja osaa rakastaa kokonaisvaltaisesti.

        Sinulla ei selkeästikään ole omia biologisia lapsia. En jaksa avata asioitani enempää, mutta tämä on yksi niistä syistä miksi koen lapsettomat lesbot jotenkin epäkypsiksi persooniksi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sinulla ei selkeästikään ole omia biologisia lapsia. En jaksa avata asioitani enempää, mutta tämä on yksi niistä syistä miksi koen lapsettomat lesbot jotenkin epäkypsiksi persooniksi.

        Ja juurikin hyvin itsekkäiksi olennoiksi. Mutta ehkäpä se elämä vielä heitäkin opettaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sinulla ei selkeästikään ole omia biologisia lapsia. En jaksa avata asioitani enempää, mutta tämä on yksi niistä syistä miksi koen lapsettomat lesbot jotenkin epäkypsiksi persooniksi.

        Puhut ristiin itsesi kanssa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ja siis moralistien vuoksi olen hiljaa, enkä mainosta onneani. Eikä se kenellekään muulle kuulukaan. Se on vain minun ja hänen. Tässäkin maassa monet samaa sukupuolta rakastavat ovat vielä erinäisistä syistä hiljaa rakkauksistaan ja kaapissa elämässään. Monille se on turvallinen ratkaisu, jos haluaa säilyttää suhteet omiin sukulaisiinsa ja sosiaalisiin ympäristöihin. Tunnen paljon kaapissa olevia, ja vielä enemmän itselleen kaapissa olevia. Äänekäs identiteettimeuhkaaminen ei auta vaan kärjistää keskustelun ja saa tukahduttamaan vielä enemmän itseään ja omaa seksuaalisuuttaan.

        Missä vajassa oikein asut, kun olet noin ahdasmielinen etkä tiedä nykyajasta mitään? Toivottavasti tuo nainen tulis järkiinsä ja etsisi häntä arvostavan ihmisen. Hyi olkoon, kun olet vielä miehen kanssa, miltähän se mahtaa toisesta tuntua.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sinulla ei selkeästikään ole omia biologisia lapsia. En jaksa avata asioitani enempää, mutta tämä on yksi niistä syistä miksi koen lapsettomat lesbot jotenkin epäkypsiksi persooniksi.

        Voi kuule minulla on lapsia ja olen eronnut ex-miehestäni, joka ehdotti tuollaista kuviota. Tuo ei missään nimessä ole hyväksi lapsille. Tulet sen vielä huomaamaan. Usko pois. Ja tuo tulee hajottamaan sen toisen naisen, lopulta sinutkin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ja juurikin hyvin itsekkäiksi olennoiksi. Mutta ehkäpä se elämä vielä heitäkin opettaa.

        Uskon, että ainoa "epäkypsä ja itsekäs olento" (kuten asian ilmaisit) täällä olet sinä itse. Et millään ilmeisesti pysty ajattelemaan tuon suunnitelmasi kielteisiä seurauksia. Nämä varoitukset ei ole tuulesta temmattuja. Kannattaa miettiä sitä myös toisten näkökulmasta. Elämä on valintoja. Älä satuta ja riko rakastamaasi ihmistä, jos häntä oikeasti rakastat. Päästä menemään, jos et aio antaa itsestäsi tuota enempää, kuin "muilta piilotettu seksikamu".


      • Anonyymi kirjoitti:

        En kommentoi omia asioitani täälläkään enää enempää. Just tästä syystä pride ja kaikki muu hulluus saa mielestäni olla. Olen monogaami eli en harrasta seksiä mieheni kanssa. Hän on ollut seksittömässä suhteessa jo ennen rakastumistani. Ei kenelläkään ole seksivelvollisuutta. Sehän on ihan hassu ajatus. Avioliittoja on olemassa monista syistä, lasten yhtenäinen ja turvallinen arki on minulle tärkein. Rakkauden ja romantiikan voi saada muualta. Sarjamonogamia on kerrassaan hassu uskonto, vaikka monogaami olen itsekin. Mutta siinä muodossa missä se naisparienkin keskuudessa on, niin se ei ole mitenkään sellaista, että yhteen ihmiseen sitoudutaan, niin kuin minun tapauksessani. En ymmärrä miksi erilaisia tapoja järjestää elämää ei kyetä arvostamaan. Kukin tekee niin kuin itsestä parhaalta vaikuttaa, eikä kapeakatseiset ihmettelyt auta asiaa.

        Niin, kukin tekee siten kuin parhaaksi kattoo. Onko se sitten sitä kuitenkaan, itselle tai niille muille, tiijäpä siitä. Mä elin myös pitkään suhteessa, jossa ei ollut sen enempää erotiikkaa kuin romantiikkaa. Liian pitkään. Voihan sitä hakea niitä asioita toki muualtakin, siis suhteen ulkopuolelta, mutta ei se helppoa ole noin henkisesti.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Voi kuule minulla on lapsia ja olen eronnut ex-miehestäni, joka ehdotti tuollaista kuviota. Tuo ei missään nimessä ole hyväksi lapsille. Tulet sen vielä huomaamaan. Usko pois. Ja tuo tulee hajottamaan sen toisen naisen, lopulta sinutkin.

        Näin se ikävä kyllä isolla todennäköisyydellä menee. Poissaoleva (sekä fyysisesti että henkisesti) vanhempi. Kaksoiselämä viepi energiat. Jos tunteita tarpeeksi pelissä tulee mustasukkaisuutta, kaipuuta, ikävää.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sinulla ei selkeästikään ole omia biologisia lapsia. En jaksa avata asioitani enempää, mutta tämä on yksi niistä syistä miksi koen lapsettomat lesbot jotenkin epäkypsiksi persooniksi.

        Vaikutat itse tosi epäkypsältä ja tietämättömältä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Uskon, että ainoa "epäkypsä ja itsekäs olento" (kuten asian ilmaisit) täällä olet sinä itse. Et millään ilmeisesti pysty ajattelemaan tuon suunnitelmasi kielteisiä seurauksia. Nämä varoitukset ei ole tuulesta temmattuja. Kannattaa miettiä sitä myös toisten näkökulmasta. Elämä on valintoja. Älä satuta ja riko rakastamaasi ihmistä, jos häntä oikeasti rakastat. Päästä menemään, jos et aio antaa itsestäsi tuota enempää, kuin "muilta piilotettu seksikamu".

        Hän saattaa yhtälailla olla tiedostamattaan homoseksuaali. Haluaako hän lähteä tutkimaan tätä asiaa? Ei halua, olen hänelle siitä vihjaillut, mutta se ei sulje pois mahdollisuutta siihen että hän on. On pieniä merkkejä siitä, jotka tunnistan, sillä olenhan itsekin tukahduttanut tietoisuuteni kehoni halusta naiskehoa kohtaan. Hän on tyytyväinen sen verran kuin voi tähän tilanteeseen ja tekee näin lasten vuoksi. Hän voisi olla vielä tyytyväisempi, jos ymmärrettäisiin että romanttinen rakkaus ei ole avioliiton ehto eikä sitä siinä tarvitse olla. On kaveruutta, ystävyyttä, ja kasvatuskumppanuutta. Aikaisemmista poikaystävistäni muutama on tullut myöhemmin kaapista homoina. Olen siis aina tuntenut, että jotain puuttuu. Nykyisessä suhteessa se puute on ollut aina, enkä ole koskaan kokenut enkä sanonut rakastavani häntä. En ole vääriä valoja vannonut.

        Tämä asia on paljon suurempi, kuin ahdasmieliset identiteettiuskovaiset haluavat ymmärtää. Identiteetin rakentaminen pelkän seksuaalisuuden näkökulmasta ei riitä minulle. Olen ensisijaisesti nainen. Olen myös valkoinen, keholtani suht kunnossa oleva, ja sitten vasta rakentuu seksuaalisuus.

        Sanon vaan, että toisten elämää on sieltä pridepallilta niin helppoa moraalisin ylemmyydentuntoisin katsein arvostella. Siksi monet pysyvät kaapissa, koska eivät voi luottaa niin keskenkasvuisiin toimintatapoihin. En minäkään arvostele enkä demonisoi kovaan ääneen priden sarjamonogamia kaapista tulo hegemoniaa. Mitä tapahtui lauseelle elä ja anna toistenkin elää? Pridestä on tullut kaiken kaikkiaan järjetön rakennelma ja se on kaatumassa omaan mahdottomuuteensa, kuten vaikka usa:sa äärikonservatismi-aalto näyttää. Toivottavasti täällä osattaisiin olla avarakatseisempia erilaisia ratkaisuja kohtaan. Ja tarjota niitä ratkaisuiksi niille, jotka kokevat priden rikkovan suhteensa ympärillä oleviin ihmisiin ja tukiverkkoihin. Täälläkin moni sanoo että "ne, jotka eivät ymmärrä minun ratkaisujani, saavat mennä". Ja tämä siis kaapista tulon seurauksiin. Rikottuja suhteita. Itse en halua konflikteja ympärilleni, vaan mieluummin tässä elämänvaiheessa lasten äitinä välttelen niitä. Olen valinnut heille kasvurauhan. Itse uskon, että rakkautta he osaavat kyllä löytää. Romanttiset elokuvat ovat täynnä tarinoita rakkaudesta, toki yleensä heterosarjamonogamia tarinaan kytkettynä. Minulle se vaan ei voi tapahtua heterosuhteessa, mutta lapsiahan voi siinä tehdä.


      • Anonyymi

        Kiva aina lukea että joku on onnellinen , oli sitten miehen tai naisen kanssa niin silloin kun asiat on kohdallaan niin tietää mitä onni on.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hän saattaa yhtälailla olla tiedostamattaan homoseksuaali. Haluaako hän lähteä tutkimaan tätä asiaa? Ei halua, olen hänelle siitä vihjaillut, mutta se ei sulje pois mahdollisuutta siihen että hän on. On pieniä merkkejä siitä, jotka tunnistan, sillä olenhan itsekin tukahduttanut tietoisuuteni kehoni halusta naiskehoa kohtaan. Hän on tyytyväinen sen verran kuin voi tähän tilanteeseen ja tekee näin lasten vuoksi. Hän voisi olla vielä tyytyväisempi, jos ymmärrettäisiin että romanttinen rakkaus ei ole avioliiton ehto eikä sitä siinä tarvitse olla. On kaveruutta, ystävyyttä, ja kasvatuskumppanuutta. Aikaisemmista poikaystävistäni muutama on tullut myöhemmin kaapista homoina. Olen siis aina tuntenut, että jotain puuttuu. Nykyisessä suhteessa se puute on ollut aina, enkä ole koskaan kokenut enkä sanonut rakastavani häntä. En ole vääriä valoja vannonut.

        Tämä asia on paljon suurempi, kuin ahdasmieliset identiteettiuskovaiset haluavat ymmärtää. Identiteetin rakentaminen pelkän seksuaalisuuden näkökulmasta ei riitä minulle. Olen ensisijaisesti nainen. Olen myös valkoinen, keholtani suht kunnossa oleva, ja sitten vasta rakentuu seksuaalisuus.

        Sanon vaan, että toisten elämää on sieltä pridepallilta niin helppoa moraalisin ylemmyydentuntoisin katsein arvostella. Siksi monet pysyvät kaapissa, koska eivät voi luottaa niin keskenkasvuisiin toimintatapoihin. En minäkään arvostele enkä demonisoi kovaan ääneen priden sarjamonogamia kaapista tulo hegemoniaa. Mitä tapahtui lauseelle elä ja anna toistenkin elää? Pridestä on tullut kaiken kaikkiaan järjetön rakennelma ja se on kaatumassa omaan mahdottomuuteensa, kuten vaikka usa:sa äärikonservatismi-aalto näyttää. Toivottavasti täällä osattaisiin olla avarakatseisempia erilaisia ratkaisuja kohtaan. Ja tarjota niitä ratkaisuiksi niille, jotka kokevat priden rikkovan suhteensa ympärillä oleviin ihmisiin ja tukiverkkoihin. Täälläkin moni sanoo että "ne, jotka eivät ymmärrä minun ratkaisujani, saavat mennä". Ja tämä siis kaapista tulon seurauksiin. Rikottuja suhteita. Itse en halua konflikteja ympärilleni, vaan mieluummin tässä elämänvaiheessa lasten äitinä välttelen niitä. Olen valinnut heille kasvurauhan. Itse uskon, että rakkautta he osaavat kyllä löytää. Romanttiset elokuvat ovat täynnä tarinoita rakkaudesta, toki yleensä heterosarjamonogamia tarinaan kytkettynä. Minulle se vaan ei voi tapahtua heterosuhteessa, mutta lapsiahan voi siinä tehdä.

        Jos et halua konflikteja, älä järjestä niitä itse. Pysy nykyisessä parisuhteessa, ole siinä tyytyväinen, keskity lapsiisi ja työelämään. Kuten sanoit, olet ensisijaisesti jotain muuta kuin seksuaali-identiteetti. Anna sen naisen elää rauhassa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ja siis moralistien vuoksi olen hiljaa, enkä mainosta onneani. Eikä se kenellekään muulle kuulukaan. Se on vain minun ja hänen. Tässäkin maassa monet samaa sukupuolta rakastavat ovat vielä erinäisistä syistä hiljaa rakkauksistaan ja kaapissa elämässään. Monille se on turvallinen ratkaisu, jos haluaa säilyttää suhteet omiin sukulaisiinsa ja sosiaalisiin ympäristöihin. Tunnen paljon kaapissa olevia, ja vielä enemmän itselleen kaapissa olevia. Äänekäs identiteettimeuhkaaminen ei auta vaan kärjistää keskustelun ja saa tukahduttamaan vielä enemmän itseään ja omaa seksuaalisuuttaan.

        Jos haluaa säilyttää suhteensa omiin sukulaisiinsa ?
        Kai sinä olet ihan sama ihminen jota aina olet ollut, miksi sukulaiset alkaisivat irtisanomaan ystävyyttään jos olisit onnellinen jonkun kanssa.silloin on omaisista ja sukulaisissa jotain hyvin mätää jos heidän mielipiteittensä vuoksi on oltava kaapissa.
        Ennakkoluulot häviää yhteiskunnasta kun jokainen uskaltaa olla sitä mitä on.jos minulla olisi tuollainen tilanne ja minua,piiloteltaisiin niin katsoisin että ole toiselle kyllin arvokas niin että pitää vaan piilossa muka rakastaa toisiaan.
        Samalla toki ymmärrän jotenkin ainun asennettasi asioista, se on ihan sama jos on hetero suhde ja toista pitää piiloitella jonkun asian vuoksi
        Mutta niin kauan kun ihmiset ovat kaapissa oman suuntauksensa kanssa ei vähemmistö tåryhmää vahvistu . Sillä jokaisen tulisi saada olla ihan vaan se mitä on


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Missä vajassa oikein asut, kun olet noin ahdasmielinen etkä tiedä nykyajasta mitään? Toivottavasti tuo nainen tulis järkiinsä ja etsisi häntä arvostavan ihmisen. Hyi olkoon, kun olet vielä miehen kanssa, miltähän se mahtaa toisesta tuntua.

        Kuten hän sanoi niin elää omilla ehdoillaan, ihan niinkuin meistä jokainen, joten ei tartte alkaa syyttelemään ihmistä mitenkään, ja miltä toisesta tuntuu niin hän varmaan tietää senkin paremmin.joten meitä ihmisiä,on monenlaisia ja jokainen tekee omat päätöksensä elämässään , siksi on tärkeää ettei ketään tuntematonta aleta tuomitsemaan mitenkään
        Jokainen on omistaja omille tunteilleen. Palstan pilaamisen nämä syyttelijät joilla on oma käsityksensä miten kenenkin pitäisi olla , se ei ole oikein koskaan ketään toista kohtaan . Siis ei tartte tuomita ketään


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vaikutat itse tosi epäkypsältä ja tietämättömältä.

        Miten sinä voit sanoa tuolla lailla jostakin ihmisestä jota et edes tunne, etkä tiedä kun yhden pienen prosentin osan hänestä ne loput 99% ei pelko sinun tiedossasi


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miten sinä voit sanoa tuolla lailla jostakin ihmisestä jota et edes tunne, etkä tiedä kun yhden pienen prosentin osan hänestä ne loput 99% ei pelko sinun tiedossasi

        Ihan noiden pitkien viestien sisällön perusteella on ilmiselvää, ettei kyseinen henkilö ymmärrä juuri mitään ihmissuhteista.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ihan noiden pitkien viestien sisällön perusteella on ilmiselvää, ettei kyseinen henkilö ymmärrä juuri mitään ihmissuhteista.

        No auttaako se kauheasti ketään syyllistää. Keskustella tietenkin voi ja kannattaa myös. Kaikkea/kaikkia ei aina tule ajatelleeksi.


      • Anonyymi
        En_osaaEn_tunne kirjoitti:

        No auttaako se kauheasti ketään syyllistää. Keskustella tietenkin voi ja kannattaa myös. Kaikkea/kaikkia ei aina tule ajatelleeksi.

        Oikeaa tietoa kannattaa antaa aina.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Oikeaa tietoa kannattaa antaa aina.

        No joo. Kannattaa myös miettiä, jotta kuinka sen antaa. Ja mistäs tuon aina tietää onko se oma tieto varmasti sitä oikeaa.


      • Anonyymi
        En_osaaEn_tunne kirjoitti:

        No joo. Kannattaa myös miettiä, jotta kuinka sen antaa. Ja mistäs tuon aina tietää onko se oma tieto varmasti sitä oikeaa.

        Äkkiä käänsit takkisi taas.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Äkkiä käänsit takkisi taas.

        Jaa, mihkäs se nyt käänty ja millos se viimeksi kääntyi?


      • Anonyymi
        En_osaaEn_tunne kirjoitti:

        No auttaako se kauheasti ketään syyllistää. Keskustella tietenkin voi ja kannattaa myös. Kaikkea/kaikkia ei aina tule ajatelleeksi.

        Pitäisikö sanoa että hyvin se tulee menemään ja tsemppiä siihen, vaikka jokaiselle joka mitään tajuaa on päivänselvää, että tulee menemään päin honkia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Äkkiä käänsit takkisi taas.

        Huomasin saman. En osaa en tunne, nyt kyl takki kääntyi. Jännä, olen monesti arvostanut näkemyksiäsi, mutta en ehkä nyt kuitenkaan.

        Vaan hei, ap tekee ne ratkaisut elämässään mitä tekee ja nyt häntä on varoitettu. Tuo kuvio on niin tuttu monelle meistä jollakin tavalla, että minusta se on sulaa hölmöyttä olla kuuntelematta neuvoja ja olla arvioimatta tilannettaan ja suunnitelmiaan uudestaan tämän keskustelun jälkeen. Ymmärrän, että joskus sitä vain kuvittelee olevansa itse oikeassa ja itsekkäät halut ja himot vie, muista ja muiden tunteista piittaamatta. Siltä tämä nyt vaikuttaa.

        Minä en koskaan kohtelisi omaa rakastani (sukupuolesta riippumatta, oli sitten ihan mitä vain, vaikka en uskokaan, että itse voisin rakastua muuhun, kuin naiseen) noin arvottomasti. Jos on poly, niin asia on eri, mutta ap ei missään vaiheessa ole sanonut kenenkään heistä sitä olevan. Tuosta näkee ulkopuolinen jo aivan selvästi, että kipeetä tulee käymään ja ihan pahaa tekee ajatella tämän ulkopuoliseksi jäävän naisen tunteita ja särkyvää sydäntä. No... ehkä kuulemme hänen sydäntäsärkevän tarinansa joskus myöhemmin. Oivoi


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos et halua konflikteja, älä järjestä niitä itse. Pysy nykyisessä parisuhteessa, ole siinä tyytyväinen, keskity lapsiisi ja työelämään. Kuten sanoit, olet ensisijaisesti jotain muuta kuin seksuaali-identiteetti. Anna sen naisen elää rauhassa.

        Olen samaa mieltä. Älä sotke kenenkään elämää, vaan pysy siinä perheessäsi, jonka olet valinnut. Älä leiki kenelläkään äläkä kenenkään tunteilla siinä samalla. Tiedä miten hirveää vahinkoa saat vielä aikaan. Jätä se nainen rauhaan, jos et aio antaa tuota enempää. Et ole valmis muuhun.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Huomasin saman. En osaa en tunne, nyt kyl takki kääntyi. Jännä, olen monesti arvostanut näkemyksiäsi, mutta en ehkä nyt kuitenkaan.

        Vaan hei, ap tekee ne ratkaisut elämässään mitä tekee ja nyt häntä on varoitettu. Tuo kuvio on niin tuttu monelle meistä jollakin tavalla, että minusta se on sulaa hölmöyttä olla kuuntelematta neuvoja ja olla arvioimatta tilannettaan ja suunnitelmiaan uudestaan tämän keskustelun jälkeen. Ymmärrän, että joskus sitä vain kuvittelee olevansa itse oikeassa ja itsekkäät halut ja himot vie, muista ja muiden tunteista piittaamatta. Siltä tämä nyt vaikuttaa.

        Minä en koskaan kohtelisi omaa rakastani (sukupuolesta riippumatta, oli sitten ihan mitä vain, vaikka en uskokaan, että itse voisin rakastua muuhun, kuin naiseen) noin arvottomasti. Jos on poly, niin asia on eri, mutta ap ei missään vaiheessa ole sanonut kenenkään heistä sitä olevan. Tuosta näkee ulkopuolinen jo aivan selvästi, että kipeetä tulee käymään ja ihan pahaa tekee ajatella tämän ulkopuoliseksi jäävän naisen tunteita ja särkyvää sydäntä. No... ehkä kuulemme hänen sydäntäsärkevän tarinansa joskus myöhemmin. Oivoi

        Ehkäpä olen tullut vanhaksi, ajattelultani hitaaksi ja hajamieliseksi, mutta jaksan silti vielä kiännellä takkiani, jossa näyttääkin nyt vuori olevan päälipuolella. Mulla on oma näkemys tästä käsitteillä olevasta tapauksesta. En tykkää semmosesta huutelusta mitä täällä palstoilla monesti on.


      • Anonyymi
        En_osaaEn_tunne kirjoitti:

        Ehkäpä olen tullut vanhaksi, ajattelultani hitaaksi ja hajamieliseksi, mutta jaksan silti vielä kiännellä takkiani, jossa näyttääkin nyt vuori olevan päälipuolella. Mulla on oma näkemys tästä käsitteillä olevasta tapauksesta. En tykkää semmosesta huutelusta mitä täällä palstoilla monesti on.

        Keskustelu ei muutu huuteluksi siitä, että jonkun näkemykset ei miellytä.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Pitäisikö sanoa että hyvin se tulee menemään ja tsemppiä siihen, vaikka jokaiselle joka mitään tajuaa on päivänselvää, että tulee menemään päin honkia.

        Luultavasti tämän tietää vasta lopussa tai vähän ennen kun se loppuu.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Keskustelu ei muutu huuteluksi siitä, että jonkun näkemykset ei miellytä.

        Kyllä se monesti semmoseksi on täällä muuttunut. Omaan niskaan on täällä anonyymeiltä tullu ihan kohtalaisesti pskaa ja sitä huutelua (milloin miksikin, yleisin kai se tuuliviiri), vaan en nyt ihan kauheasti välitä kun ei live-elämässä kuitenkaan tapahu. Mutta antaa olla.


      • Anonyymi
        En_osaaEn_tunne kirjoitti:

        Luultavasti tämän tietää vasta lopussa tai vähän ennen kun se loppuu.

        Järjen käyttö on sallittua. Sitä sanotaan ennakoinniksi.


      • Anonyymi
        En_osaaEn_tunne kirjoitti:

        Kyllä se monesti semmoseksi on täällä muuttunut. Omaan niskaan on täällä anonyymeiltä tullu ihan kohtalaisesti pskaa ja sitä huutelua (milloin miksikin, yleisin kai se tuuliviiri), vaan en nyt ihan kauheasti välitä kun ei live-elämässä kuitenkaan tapahu. Mutta antaa olla.

        Itsehän tuo haukkuu viestikaupalla muita. Mutta antaa tosiaan olla, sinun mielipiteet on tiedossa täällä jo ennestään.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Järjen käyttö on sallittua. Sitä sanotaan ennakoinniksi.

        Joskus menee tunteella. Lyhyesti.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Itsehän tuo haukkuu viestikaupalla muita. Mutta antaa tosiaan olla, sinun mielipiteet on tiedossa täällä jo ennestään.

        Jep, annan olla ja koitan olla itekin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eihän toteuttaminen vaikeaa ole käytännössä, on paikkoja. Ovathan ystävyksetkin keskenään missä ovat, harrastavat keskenään ja tapaavat toistensa luona. Hän asuu jo yksin. Eikä kenenkään tarvitse tietää että meillä on enemmän kuin kaveruutta. Rakastan häntä ja suojelen häntä. Haluan tukea häntä myös työelämässä sillä olemme kiinnostuneita samoista asiosta. Hän on ainoa rakkauteni. Ja toivottavasti myös todellinen elämänkumppanini. Lapset onneksi kasvavat ja asiat voivat kehittyä sitten uuteen suuntaan. Ja suhteemme laajentua.

        Hyi he..ti miten rumasti kohtelet muita ihmisii. Toiko on sun mielestä suojeluu? Onneks et oo mun rakas!


      • Anonyymi
        En_osaaEn_tunne kirjoitti:

        Näin se ikävä kyllä isolla todennäköisyydellä menee. Poissaoleva (sekä fyysisesti että henkisesti) vanhempi. Kaksoiselämä viepi energiat. Jos tunteita tarpeeksi pelissä tulee mustasukkaisuutta, kaipuuta, ikävää.

        Just nii. Ja mitä noi tunteet tekee toiselle. Hajottaa sen mielenterveyden.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Äkkiä käänsit takkisi taas.

        Tyypillistä bisseä


      • Anonyymi kirjoitti:

        Tyypillistä bisseä

        Epätyypillistä lesboa, uskoisin tai ainakin toivon. Montaa lesboa en live-elämässä tosin tunne.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kuulostaa ihanalta. Minä en eroa miehestäni lasten vuoksi, mutta toivon että saisin nyt suhteen rakastamani naisen kanssa. On ihanaa kuulla että rakkaus voi olla ihanaa vuosienkin päästä. Minä olen odottanut kauan että lähestyn häntä, ja emme voi vielä vuosiin elää saman katon alla, mutta toivon niin että voisimme elää vielä yhdessä arkeakin. Ja että se voisi olla ihanaa vielä vanhempanakin.

        Kuin saduissa, mutta kun todellisuus on jotain muuta. Voi sua reppanaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kuin saduissa, mutta kun todellisuus on jotain muuta. Voi sua reppanaa.

        Sadut on kaukana tuosta hyväksikäyttösuunnitelmasta. Luepa sen aikaisemmat viestit


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Missä vajassa oikein asut, kun olet noin ahdasmielinen etkä tiedä nykyajasta mitään? Toivottavasti tuo nainen tulis järkiinsä ja etsisi häntä arvostavan ihmisen. Hyi olkoon, kun olet vielä miehen kanssa, miltähän se mahtaa toisesta tuntua.

        Mistäs tiedät, ettei nainen itse ehdottanut kuviota? Ja avioliitossa oleva vastustanut? Ei toisen asioista voi tietää.


      • Anonyymi
        En_osaaEn_tunne kirjoitti:

        Näin se ikävä kyllä isolla todennäköisyydellä menee. Poissaoleva (sekä fyysisesti että henkisesti) vanhempi. Kaksoiselämä viepi energiat. Jos tunteita tarpeeksi pelissä tulee mustasukkaisuutta, kaipuuta, ikävää.

        Poissaoleva voi olla monesta eri syystä, työnarkomania monille varmaan tyypillisin syy. Pahoinvointi olkoon sitten mistä syystä tahansa tekee lapsille hallaan. Tämä järjestely ei sitä tee, vaan luo hyvää. Suhteessa voi olla seksittömyyttä vaikka vuosia, niin kuin suhteessani vuosikymmeniä on ollut. Vaikeinta oli silloin, kun en ymmärtänyt miksi seksi mieheni kanssa ei toimi, vaan ällöttää, enkä osannut laittaa rajoja siihen. Se sai minut syyttämään häntä hänen puutteistaan ja vääränlaiseksi persoonaksi yms. En pystynyt ymmärtämään, että hän ei voi olla minulle rakastelun kohde. Nyt olen tyytyväinen häneen ja kaverilliseen suhteeseemme, kun minun rajani eivät mene rikki. Joudumme molemmat olemaan ja olemme jo olleet vuosia sooloseksin varassa. Se, että minulla olisi sivusuhde tuskin muuttaa tilannetta perheessäni ainakaan pahempaan. Luulen, että sen elämääni tuoma energia voisi helpottaa mieheni kokemaa taakkaa hänen hoitaessaan masentuneenkin toimet ja elatuksen. Olen ollut masentunut miltei koko elämäni. Hänelle olisi siitä hyötyä, sillä hän saisi aikaa vaikka urheiluun, mistä hän pitää. Tai nukkumiseen ja rahaakin voisi jäädä vaikka matkustamiseen, mistä hän pitää. Hän on todella perhekeskeinen henkilö niin kuin minäkin. Tiedän että hän haluaisi seksielämän, mutta on aika aseksuaali luonteeltaan, joten tuskin kykenee uuttakaan suhdetta etsimään, jos vaikka eroaisimmekin. Ehkä sitten, kun lapset ovat jo pois muuttaneet hän kykenee sellaiseen. Tällaisista lähtökohdista ja tilanteesta minä lähden.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos haluaa säilyttää suhteensa omiin sukulaisiinsa ?
        Kai sinä olet ihan sama ihminen jota aina olet ollut, miksi sukulaiset alkaisivat irtisanomaan ystävyyttään jos olisit onnellinen jonkun kanssa.silloin on omaisista ja sukulaisissa jotain hyvin mätää jos heidän mielipiteittensä vuoksi on oltava kaapissa.
        Ennakkoluulot häviää yhteiskunnasta kun jokainen uskaltaa olla sitä mitä on.jos minulla olisi tuollainen tilanne ja minua,piiloteltaisiin niin katsoisin että ole toiselle kyllin arvokas niin että pitää vaan piilossa muka rakastaa toisiaan.
        Samalla toki ymmärrän jotenkin ainun asennettasi asioista, se on ihan sama jos on hetero suhde ja toista pitää piiloitella jonkun asian vuoksi
        Mutta niin kauan kun ihmiset ovat kaapissa oman suuntauksensa kanssa ei vähemmistö tåryhmää vahvistu . Sillä jokaisen tulisi saada olla ihan vaan se mitä on

        Niinhän sitä haluaa että on. Valitettavasti kuitenkin tiedän että vieläkin ihmiset menettävät läheisiä suhteitaan kaapista tullessaan. Setalla olisi kyllä vielä hommaa tämän asian kanssa. Se ei ole yksilön asia tehdä, vaan järjestöjen. Siksihän osa kokee ettei voi olla saman sukupuolisen kanssa ilman että "vaihtaa sukupuoltaan" eli hommaa on ja suoraan sanottuna se jäi kesken ja keskityttiin vääriin asioihin. "Personal is political" on yksilöyhteiskunnan iskulause ja siinä vaarallinen, että se siirtää yhteiskunnallisen vaikuttamisen järjestötasolta yksilöiden vastuulle ja saa heidät vastaamaan myös syrjinnän seurauksista. Sen vuoksi en usko tuohon iskulauseeseen, se rikkoo yksilöt, eikä auta ketään, sillä vaikka kuinka palvomme AKTIVISTIyksilöitä, niin emme voi heitä kaikki olla. Kaiken lisäksi silloin meillä ei ole joukkovoimaa, eikä järjestötoimintaa, joka oikeasti voisi joukkovoimana järjestää asioita paremmaksi. Siksi minä en ole vastuussa yksin tästä, vaan etsin järjestöjä asioiden hoitamiseen. Enkä halua että muutkaan ovat yksin vastuussa asioista, sillä yksilö on vain rikka suossa. Kansanliikkeet muuttavat asioita. Joten tehkäämme asioista sellaisia, jotta useammat voivat niihin liittyä.

        Samoin kävi naisten oikeuksien kanssa. Kun saatiin läpi laki raiskaus avioliitossa, sen jälkeen alkoi naisten oikeuksien purkaminen ns. liberaali ja postfeminismin kautta että "naisella on oikeus olla seksityöläinen ja seksiobjekti" objektivoimalla ja pornoistamalla kehoaan. Siirryttiin postfeministiseen aikaan, jossa pornon alistus sisäistetään nuorena osaksi itseä. Siksi sana lesbous tarkoittaa nykyään vain pornoelokuvan tyyliä. Ja se on surullista.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Poissaoleva voi olla monesta eri syystä, työnarkomania monille varmaan tyypillisin syy. Pahoinvointi olkoon sitten mistä syystä tahansa tekee lapsille hallaan. Tämä järjestely ei sitä tee, vaan luo hyvää. Suhteessa voi olla seksittömyyttä vaikka vuosia, niin kuin suhteessani vuosikymmeniä on ollut. Vaikeinta oli silloin, kun en ymmärtänyt miksi seksi mieheni kanssa ei toimi, vaan ällöttää, enkä osannut laittaa rajoja siihen. Se sai minut syyttämään häntä hänen puutteistaan ja vääränlaiseksi persoonaksi yms. En pystynyt ymmärtämään, että hän ei voi olla minulle rakastelun kohde. Nyt olen tyytyväinen häneen ja kaverilliseen suhteeseemme, kun minun rajani eivät mene rikki. Joudumme molemmat olemaan ja olemme jo olleet vuosia sooloseksin varassa. Se, että minulla olisi sivusuhde tuskin muuttaa tilannetta perheessäni ainakaan pahempaan. Luulen, että sen elämääni tuoma energia voisi helpottaa mieheni kokemaa taakkaa hänen hoitaessaan masentuneenkin toimet ja elatuksen. Olen ollut masentunut miltei koko elämäni. Hänelle olisi siitä hyötyä, sillä hän saisi aikaa vaikka urheiluun, mistä hän pitää. Tai nukkumiseen ja rahaakin voisi jäädä vaikka matkustamiseen, mistä hän pitää. Hän on todella perhekeskeinen henkilö niin kuin minäkin. Tiedän että hän haluaisi seksielämän, mutta on aika aseksuaali luonteeltaan, joten tuskin kykenee uuttakaan suhdetta etsimään, jos vaikka eroaisimmekin. Ehkä sitten, kun lapset ovat jo pois muuttaneet hän kykenee sellaiseen. Tällaisista lähtökohdista ja tilanteesta minä lähden.

        Oon hieman hämmentynyt kun oon lukenut näitä sun juttuja täällä 🙄 Mä en usko, että tuo aiemmin kertomasi "järjestely" loisi hyvää, enkä sitäkään, että se ainakaan pitemmän päälle parantaisi sun oloa tai masennusta josta kerroit. Päinvastoin. Itse erosin jälkikasvuni isästä. Päätös oli kipeä, mutta oikea. Voin pahoin, erityisesti kämppissuhteen loppuajan.


      • En_osaaEn_tunne kirjoitti:

        Oon hieman hämmentynyt kun oon lukenut näitä sun juttuja täällä 🙄 Mä en usko, että tuo aiemmin kertomasi "järjestely" loisi hyvää, enkä sitäkään, että se ainakaan pitemmän päälle parantaisi sun oloa tai masennusta josta kerroit. Päinvastoin. Itse erosin jälkikasvuni isästä. Päätös oli kipeä, mutta oikea. Voin pahoin, erityisesti kämppissuhteen loppuajan.

        Tähän vielä. Kun tämä Suamikaksnelonen on aika sekava kaikkine anonyymeineen, enkä ite kovinkaan hyvin tunnista milloin "äänessä on" jo itselle tavallaan keskusteluista aiemmin tuttu, niin en pysy useinkaan kärryillä näissä ketjuissa tai muutenkaan. Mutta jos nyt oot siis tämä sama tyyppi kun on useita aloituksia viime päivinä tehnyt ja romaania laittanut, niin kyllä niistä on nähtävissä, että et kovinkaan hyvin voi 😔 En todellakaan sinuna lähtisi mitään sivusuhdejuttuja vielä virittelemään, sellaisella kun rikot muutakin/muitakin kuin itsesi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sinulla ei selkeästikään ole omia biologisia lapsia. En jaksa avata asioitani enempää, mutta tämä on yksi niistä syistä miksi koen lapsettomat lesbot jotenkin epäkypsiksi persooniksi.

        Jep, jep. Aika loukkaava ulostulo siellä. Oletkohan ihan tietoinen kuinka pitkään meidän maan lainsäädäntö on vaikeuttaneet samaa sukupuolta olevien parien tai yksinelävien mahdollisuutta niin biologiseen- kuin adoptiolapseenkin? Itsekkyys ja epäkypsyys on aika kaukana tästä.
        Mulle on samantekevää kunkin ihmisen suhdejärjestelyt, jokainen tekee ratkaisunsa omista lähtökohdistaan mutta ompa surullista että sinä puolestasi tulet tänne moralisoimaan ja loukkaamaan muita.
        Itse arvostan rehellisyyttä ihmissuhteissa, niin rakkaussuhteissa kuin suhteissani lapsiinikin. Pelottavinta elämässäni oli tulla kaapista lapsilleni mutta olin kasvattanut heidät hyvin ja nykyisin saan elää onnellisesti omannäköistäni elämää.


    • Anonyymi

      Vähän päälle 40-vuotiaana läheiseksi muuttunut ystävä kertoi olevansa bi ja halusi tietää mitä välillämme tapahtuu ja mitä tunnen. Ihastustahan se oli. Sulattelu jatkuu edelleen ja ehkä mikään ei muutu. Molemmilla on perheet ja syvä ystävyyskin on kaunista.

      • Anonyymi

        Miksi ette laajenna suhdettanne, lisää ystävyyteen uutta kerrosta? Romanttista rakkautta. Voisit saada kaiken. Myös rakkauden elämääsi samalla aikaa, siitä voisi saada niin paljon. Voisitte suunnitella elämää eteenpäin yhdessä ja toimia sen eteen sitten, kun aika on valmis.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Miksi ette laajenna suhdettanne, lisää ystävyyteen uutta kerrosta? Romanttista rakkautta. Voisit saada kaiken. Myös rakkauden elämääsi samalla aikaa, siitä voisi saada niin paljon. Voisitte suunnitella elämää eteenpäin yhdessä ja toimia sen eteen sitten, kun aika on valmis.

        "Voisit saada kaiken". Äkkiseltään ajateltuna juu, mutta kaikella on hintansa, sanovat.


      • Anonyymi
        En_osaaEn_tunne kirjoitti:

        "Voisit saada kaiken". Äkkiseltään ajateltuna juu, mutta kaikella on hintansa, sanovat.

        Ja se hinta on yleensä kova. Pahimmillaan rikkoo välit joka suuntaan, pilaa muiden elämän ja omansa, hankkii ikuisia vihollisia.


      • Anonyymi
        En_osaaEn_tunne kirjoitti:

        "Voisit saada kaiken". Äkkiseltään ajateltuna juu, mutta kaikella on hintansa, sanovat.

        Hinnan joutuu maksamaan kaikesta, myös siitä ettei tee niin. Minä uskon, että voi saada kaiken. Sen hinnan olen maksanut omassa kyvyssäni olla läsnä ja saada aikaan asioita sekä tukea muita. Olen tutkinut ja tunnustellut asioita, miten ne ovat minun kehoni kokemuksessa, kuinka minä oman kehoni kautta ymmärrän asiat. Ja näin ymmärrän asiat, ei ole mustavalkoista, vain harmaata. Mutta nyt on aika toimia.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Hinnan joutuu maksamaan kaikesta, myös siitä ettei tee niin. Minä uskon, että voi saada kaiken. Sen hinnan olen maksanut omassa kyvyssäni olla läsnä ja saada aikaan asioita sekä tukea muita. Olen tutkinut ja tunnustellut asioita, miten ne ovat minun kehoni kokemuksessa, kuinka minä oman kehoni kautta ymmärrän asiat. Ja näin ymmärrän asiat, ei ole mustavalkoista, vain harmaata. Mutta nyt on aika toimia.

        On se näin, hintansa on teoilla ja myös tekemättä jättämisillä. Mulla kun tuppaa aina lähtemään soimaan, niin tässä lähti kaksikin biisiä. Toinen on se Nikkelimarkka, vaikka euroissa jo mennään ja toinen tämä https://www.youtube.com/watch?v=cbX_fDgHBII
        Kun vois mennä niin ettei koskaan satuta ketään. Aina en oo ite mennyt, mutta siihen koitan jatkossa pyrkiä. Enkä edelleenkään usko tuohon, jotta kaiken voi saada, mutta ei kai tarttekaan. Onnea valitsemallesi polulle.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hinnan joutuu maksamaan kaikesta, myös siitä ettei tee niin. Minä uskon, että voi saada kaiken. Sen hinnan olen maksanut omassa kyvyssäni olla läsnä ja saada aikaan asioita sekä tukea muita. Olen tutkinut ja tunnustellut asioita, miten ne ovat minun kehoni kokemuksessa, kuinka minä oman kehoni kautta ymmärrän asiat. Ja näin ymmärrän asiat, ei ole mustavalkoista, vain harmaata. Mutta nyt on aika toimia.

        Olen kuullut lukuisia vastaavia tarinoita ja kaikissa on ollut pskainen loppu. Vaikutat kuitenkin tyypiltä, joka ei usko järkipuhetta. Toivottavasti et saa huijattua jotain ymmärtämätöntä tuohon mukaan.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Hinnan joutuu maksamaan kaikesta, myös siitä ettei tee niin. Minä uskon, että voi saada kaiken. Sen hinnan olen maksanut omassa kyvyssäni olla läsnä ja saada aikaan asioita sekä tukea muita. Olen tutkinut ja tunnustellut asioita, miten ne ovat minun kehoni kokemuksessa, kuinka minä oman kehoni kautta ymmärrän asiat. Ja näin ymmärrän asiat, ei ole mustavalkoista, vain harmaata. Mutta nyt on aika toimia.

        Tuosta vielä kolmas https://www.youtube.com/watch?v=pubqwUkwXiw
        Ei mene mullakaan päivääkään, jotta ei tulis mietittyä niitä omia valintoja ja niiden seurauksia.


      • Anonyymi
        En_osaaEn_tunne kirjoitti:

        Tuosta vielä kolmas https://www.youtube.com/watch?v=pubqwUkwXiw
        Ei mene mullakaan päivääkään, jotta ei tulis mietittyä niitä omia valintoja ja niiden seurauksia.

        Kiitos linkeistä. Minullakin lähtee usein soimaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olen kuullut lukuisia vastaavia tarinoita ja kaikissa on ollut pskainen loppu. Vaikutat kuitenkin tyypiltä, joka ei usko järkipuhetta. Toivottavasti et saa huijattua jotain ymmärtämätöntä tuohon mukaan.

        Entä jos hän on myös tehnyt näin ja pitää sitä siksikin juuri oikeana toimintatapana? Ja ajatteles jos vaikka ois kaksi pariskuntaa, joilla molemmilla ois suhde toisiinsa? Ja vain toisiinsa. Mitä se se siitä tekisi? Vähän kuin apilaperhe :D


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olen kuullut lukuisia vastaavia tarinoita ja kaikissa on ollut pskainen loppu. Vaikutat kuitenkin tyypiltä, joka ei usko järkipuhetta. Toivottavasti et saa huijattua jotain ymmärtämätöntä tuohon mukaan.

        Joillekin monisuhteisuus on toimiva ihmissuhdemuoto. Rehellisyys ja avoimuus on kuitenkin välttämätöntä ja että jokaisella on mahdollisuus tehdä valintansa siiyä kuuluuko vai onko kuulumatta jonkun polypalloon.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olen kuullut lukuisia vastaavia tarinoita ja kaikissa on ollut pskainen loppu. Vaikutat kuitenkin tyypiltä, joka ei usko järkipuhetta. Toivottavasti et saa huijattua jotain ymmärtämätöntä tuohon mukaan.

        Mä olen seurannut tämmösen mh kaapista tulo tilanteen lähisuvussani, ja kyllä sai tämä nainen elämän mittaisia vihollisia minun suvustani ja 4 lasta elää sellaisessa tilanteessa, jossa ympärillä olevat ihmiset koko suvun voimin vihaavat toisiaan. Itse olen tyytyväinen, kun ei tarvitse sellaisessa elää.


    • Anonyymi

      Alle kolmekymppisenä. Prosessoin asiaa paljon itsenäisesti. Alkuinnostuksen jälkeen tuli syvä pettymys, miten vähän mahdollisuuksia on ihastua molemminpuolisesti ja löytää tasavertainen ja viehättävä kumppania nimenomaan l-naisista. Myös kankeat sukupuoliroolit ihmetyttivät. Mulle tehdään kyllä aloitteita arjessa, mutta yleensä keski-ikäiset tai sen oloiset naiset enkä heitä halua. Lyhyesti oma tarinani.

    • Noin 14v sitten alkoi kiinnostamaan naiset. Olihan siinä pään sisällä melkoinen tunne myrsky, että mitä nyt tapahtuu. Toki mietin miten lähipiirini asiaan suhtautuu ym. Pettymys oli kova, kun laitoin tinderin tulille, kun kaikki ns lesbot hyväksyneet myöhäisherännyttä naista ja muutenkin tarjonta aika vähäinen. Vielä kun asuu pienessä kaupungissa, niin täältä ei löydä ketään sopivaa ihmistä.

    • Mitä tähän nyt laittas, jos on vaikka muistikin tehnyt jo tepposet ja viälä Matitki.
      Onpa tuo tullut täällä jo monta kertaa kerrottuakin.
      Mulla oli ymmärrys siitä, että voin ihastua myös oman sukupuolen edustajiin jo varhain nuoruudessa. Mutta kun oli vain ne kaksi, hetero tai lesbo "vaihtoehdot" ja ihastuin kuitenkin myös miehiin, niin heterona sitten mentiin pitkälle aikuiselämään. Kolmen ja neljän kympin välissä tuli erittäin vahva ihastus naiseen ja silloin kai sen lopullisesti itselleni myönsin, jotta naiset taitaa kuitenkin olla niitä, joita kohtaan voin oikeasti ja vahvasti tuntea. Muille en ole kovin vielä myöntänytkään, vaikka eipä tuota ole kukaan kai liiemmin kysynyt. Muutama ihminen live-elämässä tietää eli voisiko sanoa, jotta prosessissa olen edelleen.

      • Ps. lukikos kukaan sitä tiede-artikkelia aiheesta ihmisen muisti. Siinä kun sanottiin, jotta suurin osa siitä mitä me muistetaan on ihan hölönpölyä ja meijän päänupin reippaalla kädellä värittämää.


      • Aa, sinulla noin vaiheessa. Hei, tsemppiä prosessiin.


      • Fructus_83 kirjoitti:

        Aa, sinulla noin vaiheessa. Hei, tsemppiä prosessiin.

        No vaiheessa ja vaiheessa. En mä missään vaiheessa kuitenkaan luultavasti huutele sinne tänne joka puolelle omista asioista. Enhän oo niin aiemminkaan tehnyt. Mutta juu, kiitti.


      • En_osaaEn_tunne kirjoitti:

        No vaiheessa ja vaiheessa. En mä missään vaiheessa kuitenkaan luultavasti huutele sinne tänne joka puolelle omista asioista. Enhän oo niin aiemminkaan tehnyt. Mutta juu, kiitti.

        Ahaa, mielenkiintoista sillä, kun kuitenkin olet täällä nimimerkilläsi aika avoin. Vaan jokainen me omalla tavallamme toki ollaan. 😊


      • Fructus_83 kirjoitti:

        Ahaa, mielenkiintoista sillä, kun kuitenkin olet täällä nimimerkilläsi aika avoin. Vaan jokainen me omalla tavallamme toki ollaan. 😊

        No oonhan mä täällä höpöttänyt aika tavalla 😅 mutta en nyt ihan kaikkea kertonut ole, siis niitä hlökohtasia juttuja, enkä aiokaan. Live-elämässä oon aika avoin noin muuten pl. tämä naisten ihastelu. "Heterona kun olen pitkään tässä elämässä mennyt, niin en oo katsonut tarpeelliseksikaan tuosta monille kertoa.


    • Anonyymi

      Oi voi, lämmin tunnelma. Saisko olla peflettejä, janojuomaa, löylytuoksua? Kivempi kestää mahdolliset lisälöylyt.

      • Mulla muuten olikin tänään hyvä päiväsauna. Heitin hyväntuoksuista vettä kiukaalle ja avasin vähän ikkunaa, että tuli kivasti höyryäkin. Nostin jalat seinää vasten ja saunatyyny pään alle. Siinä tyytyväisenä heittelin välillä lisää löylyä. Ainakin tunnin makoilin, ehkä kauemminkin. Oli hyvä vapaapäivän huvitus. 😁


      • Anonyymi
        Fructus_83 kirjoitti:

        Mulla muuten olikin tänään hyvä päiväsauna. Heitin hyväntuoksuista vettä kiukaalle ja avasin vähän ikkunaa, että tuli kivasti höyryäkin. Nostin jalat seinää vasten ja saunatyyny pään alle. Siinä tyytyväisenä heittelin välillä lisää löylyä. Ainakin tunnin makoilin, ehkä kauemminkin. Oli hyvä vapaapäivän huvitus. 😁

        Vapaapäiviin pitääkin löytää rentouttavia juttuja. Sauna siihen kyl erinomainen. Se on sellanen 2in1, puhdistaa mielen ja kehon.


      • Kai se lämmin on kuitenkin parempi kuin kauhean kylmä.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Vapaapäiviin pitääkin löytää rentouttavia juttuja. Sauna siihen kyl erinomainen. Se on sellanen 2in1, puhdistaa mielen ja kehon.

        Joo, just näin. Muuten en pidä itseeni niin "saunaihmisenä" tai ainakaan minään himosaunojana, mutta joskus se on aidosti vaan niin rentouttavaa.


    • Anonyymi

      Vähän päälle kolmekymppisenä, ihastumisen myötä. Olen aina viehättänyt naiskauneudesta ja kiinnittänyt enemmän naisiin huomiota, mitä miehiin. Mutta en sen enempää pitänyt muuta, kuin heteroelämää mahdollisena.

      Myöhemmin sitten olen asiaa tutkinut mielessäni, kriisinkin kokenut ja myöntänyt asioita, jotka on selkeitä kun vaan tunnustaa ne.

      En kuitenkaan tunteile sukupuolen mukaan, vaan ihmisen ja persoonan. Mutta viehätyn naisista ulkoisesti, miehistä en. Miehessä voi kuitenkin olla upea persoona ja luonne. Josta pidän. Ja se on tärkeintä parisuhteen kannalta mulle.
      Ei keho.

      Jasu

      • Anonyymi

        Jos valitsisin kumppanin ulkoisen viehättämisen ja seksuaalisen vetovoiman kautta, valitsisin nyt naisen. Mutta olen valinnut valita kumppanin muiden ominaisuuksien ja syiden vuoksi, kuin seksuaalinen puoli edellä, niinpä valitsen ihmisen, sukupuoli jää paitsioon.

        Jasu


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos valitsisin kumppanin ulkoisen viehättämisen ja seksuaalisen vetovoiman kautta, valitsisin nyt naisen. Mutta olen valinnut valita kumppanin muiden ominaisuuksien ja syiden vuoksi, kuin seksuaalinen puoli edellä, niinpä valitsen ihmisen, sukupuoli jää paitsioon.

        Jasu

        Aasinsilta tähän, itse olen ehkä löytänyt luonteeltaan sopivan naisen mutta on varattu. Näin ollen en lähde miettimään tarkemmin häntä. Vaikeaa kun tapaamani vapaat eivät taas sovi luonteen puolesta. Luonne on tärkein valintaperuste yhteiselämää ajatellen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Aasinsilta tähän, itse olen ehkä löytänyt luonteeltaan sopivan naisen mutta on varattu. Näin ollen en lähde miettimään tarkemmin häntä. Vaikeaa kun tapaamani vapaat eivät taas sovi luonteen puolesta. Luonne on tärkein valintaperuste yhteiselämää ajatellen.

        Varattu naiselle vai miehelle? Entä jos hän olisi kiinnostunut myös ja saisi tietää kiinnostuksesi?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Varattu naiselle vai miehelle? Entä jos hän olisi kiinnostunut myös ja saisi tietää kiinnostuksesi?

        Miehen kanssa naimisissa. Olemme tavallaan ystäviä, pidämme toisistamme ystävänä. Muuta tässä ei voi olla, joten en ryhdy kehittelemään tunteita.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Aasinsilta tähän, itse olen ehkä löytänyt luonteeltaan sopivan naisen mutta on varattu. Näin ollen en lähde miettimään tarkemmin häntä. Vaikeaa kun tapaamani vapaat eivät taas sovi luonteen puolesta. Luonne on tärkein valintaperuste yhteiselämää ajatellen.

        Se on aina paha paikka, kun törmää ihmiseen, jonka ehdottomasti haluaisi tuntea lähemmin ja jota kohtaan herää tunteita, mutta hän on varattu tai ei tunne samoin.

        Ne on niitä voi epäreilua hetkiä. Kun pyörittelee päässään ajatusta, miksi näin.

        Luonne on tosiaan tärkeintä mullekin. Oon hyvin herkkä aistimaan ihmisessä kaikenlaisia piiloon työnnettyjä fiiliksiä ja vihaa. Negaatioita ja en voi hyvin ihmisen lähellä, joka on millään tavoin feikkaaja tai ihan erilaisesta arvomaailmasta.

        Psyykkinen puoli on hyvin herkkä ja tarkka osa-alue. Jos sillä puolella ei kohtaa, ei kohtaa muutenkaan.

        Jasu


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Se on aina paha paikka, kun törmää ihmiseen, jonka ehdottomasti haluaisi tuntea lähemmin ja jota kohtaan herää tunteita, mutta hän on varattu tai ei tunne samoin.

        Ne on niitä voi epäreilua hetkiä. Kun pyörittelee päässään ajatusta, miksi näin.

        Luonne on tosiaan tärkeintä mullekin. Oon hyvin herkkä aistimaan ihmisessä kaikenlaisia piiloon työnnettyjä fiiliksiä ja vihaa. Negaatioita ja en voi hyvin ihmisen lähellä, joka on millään tavoin feikkaaja tai ihan erilaisesta arvomaailmasta.

        Psyykkinen puoli on hyvin herkkä ja tarkka osa-alue. Jos sillä puolella ei kohtaa, ei kohtaa muutenkaan.

        Jasu

        Jos sulla on tapana ihastua viehättäviin heteronaisiin hyvällä luonteella, kannattaa laskea rimaa huomattavasti. Hyvännäköiset cisheteronaiset valitsevat aina komean heteromiehen transtyypin, bissen tai lesbon sijaan vaikka olisivat ns vapailla markkinoilla. Musta tuntuu että on paljon porukkaa jolta puuttuu realismintaju, minkälaisia naisia voi ylipäänsä saada. Siis parisuhdetta ajatellen, varmasti niitä bissenaisia löytyy jotka tarjoavat sullekin enemmän kuin mielellään sivuosaa seksileluna miehen oheen, kutsuen tätä "rakkaudeksi" vaikkapa. :D Yleistäen, mutta sen tyyppisiä naisia on todella paljon liikenteessä, nimimerkillä kaikenlaisia tarjouksia saanut jotka jättänyt omaan arvoonsa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos sulla on tapana ihastua viehättäviin heteronaisiin hyvällä luonteella, kannattaa laskea rimaa huomattavasti. Hyvännäköiset cisheteronaiset valitsevat aina komean heteromiehen transtyypin, bissen tai lesbon sijaan vaikka olisivat ns vapailla markkinoilla. Musta tuntuu että on paljon porukkaa jolta puuttuu realismintaju, minkälaisia naisia voi ylipäänsä saada. Siis parisuhdetta ajatellen, varmasti niitä bissenaisia löytyy jotka tarjoavat sullekin enemmän kuin mielellään sivuosaa seksileluna miehen oheen, kutsuen tätä "rakkaudeksi" vaikkapa. :D Yleistäen, mutta sen tyyppisiä naisia on todella paljon liikenteessä, nimimerkillä kaikenlaisia tarjouksia saanut jotka jättänyt omaan arvoonsa.

        Seuranhaussakin olis hyvä että ihmiset olis rehellisesti avoimia siitä mitä seuraa hakee. Jos hakee seksiseuraa, miksi tarjoilla sitä nimikkeillä "minulla riittää rakkautta kaikille" tai pihtailee tietoa, että onkin jo varattu miehelle. Teeskentely on pahinta, ei erilaiset toiveet ja halut sinänsä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos sulla on tapana ihastua viehättäviin heteronaisiin hyvällä luonteella, kannattaa laskea rimaa huomattavasti. Hyvännäköiset cisheteronaiset valitsevat aina komean heteromiehen transtyypin, bissen tai lesbon sijaan vaikka olisivat ns vapailla markkinoilla. Musta tuntuu että on paljon porukkaa jolta puuttuu realismintaju, minkälaisia naisia voi ylipäänsä saada. Siis parisuhdetta ajatellen, varmasti niitä bissenaisia löytyy jotka tarjoavat sullekin enemmän kuin mielellään sivuosaa seksileluna miehen oheen, kutsuen tätä "rakkaudeksi" vaikkapa. :D Yleistäen, mutta sen tyyppisiä naisia on todella paljon liikenteessä, nimimerkillä kaikenlaisia tarjouksia saanut jotka jättänyt omaan arvoonsa.

        Yym, mulla ei ole tarvetta ihastua kehenkään. Minä sitten vain ihastun, kun ihastun. Äärimmäisen harvoin ja silloinkin aivan tavallisiin ihmisiin. Tavallisen näköisiin. Ei mun naistyyppi ole missikisaan käypää, vaan persjalkaisia aivan tavallisia jopa pyyleviä naisia. Ja omalla kohdallani naissuhteet ei ole mikään välttämättömyys. Suhteet syntyy, kun aika on ja ei ole maailmanloppu jos ei synny mitään.

        Elämä on hyvää silti.

        Jasu


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Yym, mulla ei ole tarvetta ihastua kehenkään. Minä sitten vain ihastun, kun ihastun. Äärimmäisen harvoin ja silloinkin aivan tavallisiin ihmisiin. Tavallisen näköisiin. Ei mun naistyyppi ole missikisaan käypää, vaan persjalkaisia aivan tavallisia jopa pyyleviä naisia. Ja omalla kohdallani naissuhteet ei ole mikään välttämättömyys. Suhteet syntyy, kun aika on ja ei ole maailmanloppu jos ei synny mitään.

        Elämä on hyvää silti.

        Jasu

        Itelleni tärkeintä koko prosessissa on ollut oppia tuntemaan itsensä ja olemaan rehellisesti mitä on. Ei niinkään päätymään suhteeseen kenenkään kanssa. Se on vaan helpompaa elää, kun tuntee itsensä.

        Jasu


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miehen kanssa naimisissa. Olemme tavallaan ystäviä, pidämme toisistamme ystävänä. Muuta tässä ei voi olla, joten en ryhdy kehittelemään tunteita.

        Voi niitä aikoja, kun tämä oli kunnon lesbopalsta. Nykyään tänne enimmäkseen kirjoittelee tuuliviiri bisset ja yks vaihtaa alati tuota nikkiään. Ei meitä lesboja kiinnosta teidän miesjutut.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Voi niitä aikoja, kun tämä oli kunnon lesbopalsta. Nykyään tänne enimmäkseen kirjoittelee tuuliviiri bisset ja yks vaihtaa alati tuota nikkiään. Ei meitä lesboja kiinnosta teidän miesjutut.

        Oi niitä aikoja kun ihmiset olivat lukutaitoisia. Sinulle ei kuulu millään lailla, että ystäväni on miehen kanssa naimisissa. Oli naimisissa kenen kanssa, en siihen väliin sotkeudu.

        Livenä ei onneksi koskaan törmää kaltaisiisi, tuntemani lesbot ovat fiksuja aikuisia naisia.


    • Anonyymi

      Yllättävän vähän puhutaan siitä, kuinka vaikea ihastua/rakastua naiseen. Tarkoittaen, että ei tässä mitään miehiä olla ja ajatella alapäällä (olen korkeakouluttautunut ja kivannäköinen) lesbonaiset eivät automaattisesti viehätä kun olen ihastunut/viehättänyt lähes aina hyvännäköisistä naisellisista naisista.

      • Anonyymi

        Eikö silloin juuri ajattele alapäällä jos viehättyy ensisijaisesti ulkonäöstä?


      • Anonyymi

        On se vaikeaa, kun naisissakin on paljon veemäisiä valittajia. Ikävä kyllä ja selkäänpuukottajia. Harvassa on ne kivaluontoiset ja tasaiset naiset, joilla jokin hiuslaite ei kiristä pään verenkiertoa ja pinnaa.

        Jasu


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eikö silloin juuri ajattele alapäällä jos viehättyy ensisijaisesti ulkonäöstä?

        Kuka sanoi ensisijaisesti? Tarkoitin, ettei l-naisista ole helppoa löytää sellaista komboa johon ihastuisin, luonne + ulkonäkö tietysti molemmat merkkaavat. Olen kyllästynyt tekopyhään puheeseen, ettei ulkoisella olemuksella olisi tekemistä viehättymisen kanssa.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kuka sanoi ensisijaisesti? Tarkoitin, ettei l-naisista ole helppoa löytää sellaista komboa johon ihastuisin, luonne ulkonäkö tietysti molemmat merkkaavat. Olen kyllästynyt tekopyhään puheeseen, ettei ulkoisella olemuksella olisi tekemistä viehättymisen kanssa.

        Sama täällä. Fyysinen vetovoima myös tärkeä juttu luonteen lisäksi. Se joka muuta väittää, niin valehtelee.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kuka sanoi ensisijaisesti? Tarkoitin, ettei l-naisista ole helppoa löytää sellaista komboa johon ihastuisin, luonne ulkonäkö tietysti molemmat merkkaavat. Olen kyllästynyt tekopyhään puheeseen, ettei ulkoisella olemuksella olisi tekemistä viehättymisen kanssa.

        Kuka on väittänyt, ettei ulkoisella olemuksella ole tekemistä viehättymisen kanssa, en minä ainakaan. Sanoin vain, että silloin ihminen ajattelee juuri ja nimenomaan alapäällään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kuka on väittänyt, ettei ulkoisella olemuksella ole tekemistä viehättymisen kanssa, en minä ainakaan. Sanoin vain, että silloin ihminen ajattelee juuri ja nimenomaan alapäällään.

        Olet kyllä aika hassu.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olet kyllä aika hassu.

        Itse olet hassu jos et ymmärrä, että ulkonäöstä viehättyminen liittyy seksuaalisuuteen.


      • Anonyymi

        Oiko mahdollista että et vaan tunnista feminiinisemmin itseään presentoivaa naista lesboksi? On vähän ikävää ja vanhanaikaista pitää yllä stereotypioita että kaikki lesbot on lyhyttukkaisia, miesmäisiä raksaduunareita. ( raksaduunareita vähättelemättä)


    • Anonyymi

      Minua vituttaa ajatus, että olisin jotenkin etua myöhään heränneisyydestäni saanut. Terapeuttini, yksi heistä, sanoi kivasti että "lesbo harrastamassa seksiä miehen kanssa, eikö se ole raiskaus?", kääntäen varmaan itsensä miehen kanssa seksiä harrastamaan. Se tuntui pahalta kokemukseni traumauttamiselta, mutta kun ajattelen asiaa, en halua enää tulla miesten käsien koskettamaksi (edes hierojan) ja välistä se jopa ällöttää, muistoni seksistä, niin välistä en ole hänen kanssaan eri mieltä. Että miltäs se tuntuu teistä muista? Traumatisoinko teitä? Minulle seksuaalinen historiani on traumaattinen, se oksettaa ja ahdistaa. Enkä tiedä tunnenko koskaan kehossani toisin. Että voinko minäkin joskus nauttia kehollisesta rakkaudesta? Enkä kokea sitä vain ahdistavana pakollisena suorituksena, jopa oksettavana kokemuksena. Kehoni yritti kertoa siitä autonomisen hermoston kautta eri tavoin ja sairastuin esim tuoksuyliherkkyyteen.

      Tuntuu, että olen traumatisoitunut siitä, että olen harrastanut seksiä miesten kanssa. Ketä minä voin siitä syyttää? Compulsory heterosexuality? Pakkoheteroseksuaalisuutta? Se on meidän kaikkien asia muuttaa käsityksiä, jotta ihmiset eivät traumatisoituisi väärää seksuaalista suuntautumista suorittaessaan. Se ei todellakaan ole pikkujuttu, eikä myöskään mitään biseksuaalisuutta, vaan ihan vapaaehtoisesti raiskatuksi tulemisen kokemista. Sellaista, että ymmärryksen puutteessa on itse pakottanut kehoni toistamiseen seksiin, vaikka keho sitä inhoaa. Se on maailman surullisin paikka ja se kokemus on minun sisälläni. Lesbot puhuvat kovaan ääneen rakastavansa naisia, minusta se ei ainakaan tällä palstalla sellaiselta tunnu.

      • Anonyymi

        Eli vertaillakseni kysyn, kumpi on pahempi? Tulla läheistensä hylkäämäksi ja kiusaamaksi vai tulla vuosikymmenet raiskatuksi? Luin joskus nuorena Markiisi de Saden Julie&Juliet ja jotenkin se kosketti minua syvästi. Enpä älynnyt, että kokemus olikin omani.


    • Anonyymi

      On äärettömän loukkaavaa ja sairasta syyttää miestä tai miehiä joiden kanssa on ollut "raiskauksesta". Tämä "traumatisoituminen" on nykyään kirosana tarkoittaen naisia jotka eivät halua kantaa vastuuta valinnoistaan. Naisille tuntuu olevan tyypillistä tämä aikuiseksi lapseksi heittäytyminen kun valinta jonka itse teki ei ollutkkaan niin kivaa kuin luuli.

      • Anonyymi

        Systeemisellä tasolla olemme osa pakkoheteroseksuaalista rakennetta, joka asettaa naiset ja miehet tietynlaiseen hierarkiseen suhteeseen suhteessa toisiinsa. Naisen keholle on varattu siinä rakenteessa ja tarinassa tietynlainen rooli, asema ja paikka. Sen seurauksista kärsivät kaikki naiset (myös naisen rooliin haluavat miehet), eikä se ole hyväksi sukupuolten välisille suhteille. En missään vaiheessa ole syyttänyt omaa miestäni asiasta, vaan miehuutta, miehen sosiaalista roolia, jossa hän on näin toiminut. Hän on ihan tavallinen mies, parhaasta päästä heistä, enkä koe häntä yksilötasolla syylliseksi mihinkään. Pystyn erottelemaan ihmisyydessä ja yksilön toiminnan viitekehyksessä eri tasoja, yksilön ja yhteisön vaatimukset eli roolit ja niiden vaikutuksen yksilöiden käyttäytymiseen. Siltikään se ei poista sitä, mitä minun keholleni on tapahtunut roolien vuoksi ja niiden seurauksena. Se on tullut ymmärtämättään velvollisuuksiin sidottuna traumatisoiduksi. Se kehollinen kokemus vaatii huomaamista, käsittelyä ja paranemista, jotta keho voi paremmin. Sillä tavoin voi saada kunnollisen yhteyden niihin osiin itseä, jotka pelkäävät ja voivat huonosti alistumiskäyttäymisen seurauksena. Minulla ja monella se vaikeuttaa omaehtoista olemista seksuaalisessa yhteydessä toisiin.

        Seksuaalisuudella ei sillä tapaa ole merkitystä pakkoheteronäkökulmasta, sillä heterouteen liittyy kaksi roolia, miehen ja naisen, ja jälkimmäisen kuuluu alistua ensimmäiselle. Tämä johtaa siihen, että naisen on hankala tunnistaa omaa haluaan ja toimijuuttaan, sillä häneltä vaaditaan vain alistumista, ei mitään muuta. Vastavuoroisuutta ei millään tavalla vaadita, eikä konsensuaalisuutta voi näin edes tässä viitekehyksessä olla olemassa. Ne on riisuttu naiselta jo sosialisaation (obkjektivoiva ja seksualisoiva pornokulttuuri). Hassua on, että osa luulee seksipositiivisuuden auttavan tähän dynamiikkaan, mutta se vain alistaa naista lisää osaansa. Naisen pitäisi osata tässä nauttia seksuaalisesta alistuksestaan, roolistaan alistettuna. Seksuaalinen suuntautuminen on täysin yhdentekevä seikka tässä viitekehyksessä, sillä naisen kuuluu vain alistua. Eihän meillä muuten lesbouskaan olisi nykyään pelkkä pornoon liittyvä tyylisuuntaus ja sana. Naisella ei ole enää tilaa olla lesbo, ei ainakaan julkisesti, sillä vain fyysisten naisten tiloja ei yhteiskunnassamme sallita.

        Naisen seksuaalista suuntautumista on tällaisessa tilanteessa hankala määrittää, kun sillä ei ole väliä. Ja siksi juuri, niin moni ei sitä kykene hahmottamaankaan. Sisäistetty alistus pakkoheterouteen saa alistumaan naiskehossa olevan sen verran paljon, että se ei voi olla jättämättä traumoja. Keho vapisee, jalat kääntyvät sisäänpäin, pahoinvoinnin aalto läikähtää sisäelimiin. Nämä ovat selkeitä kehollisia oireita näistä tapahtumista, joihin itse kulttuuristen käytänteiden sisäistämänä alistui. Toivoisi, että kaikkien ei tarvitsisi kokea samaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Systeemisellä tasolla olemme osa pakkoheteroseksuaalista rakennetta, joka asettaa naiset ja miehet tietynlaiseen hierarkiseen suhteeseen suhteessa toisiinsa. Naisen keholle on varattu siinä rakenteessa ja tarinassa tietynlainen rooli, asema ja paikka. Sen seurauksista kärsivät kaikki naiset (myös naisen rooliin haluavat miehet), eikä se ole hyväksi sukupuolten välisille suhteille. En missään vaiheessa ole syyttänyt omaa miestäni asiasta, vaan miehuutta, miehen sosiaalista roolia, jossa hän on näin toiminut. Hän on ihan tavallinen mies, parhaasta päästä heistä, enkä koe häntä yksilötasolla syylliseksi mihinkään. Pystyn erottelemaan ihmisyydessä ja yksilön toiminnan viitekehyksessä eri tasoja, yksilön ja yhteisön vaatimukset eli roolit ja niiden vaikutuksen yksilöiden käyttäytymiseen. Siltikään se ei poista sitä, mitä minun keholleni on tapahtunut roolien vuoksi ja niiden seurauksena. Se on tullut ymmärtämättään velvollisuuksiin sidottuna traumatisoiduksi. Se kehollinen kokemus vaatii huomaamista, käsittelyä ja paranemista, jotta keho voi paremmin. Sillä tavoin voi saada kunnollisen yhteyden niihin osiin itseä, jotka pelkäävät ja voivat huonosti alistumiskäyttäymisen seurauksena. Minulla ja monella se vaikeuttaa omaehtoista olemista seksuaalisessa yhteydessä toisiin.

        Seksuaalisuudella ei sillä tapaa ole merkitystä pakkoheteronäkökulmasta, sillä heterouteen liittyy kaksi roolia, miehen ja naisen, ja jälkimmäisen kuuluu alistua ensimmäiselle. Tämä johtaa siihen, että naisen on hankala tunnistaa omaa haluaan ja toimijuuttaan, sillä häneltä vaaditaan vain alistumista, ei mitään muuta. Vastavuoroisuutta ei millään tavalla vaadita, eikä konsensuaalisuutta voi näin edes tässä viitekehyksessä olla olemassa. Ne on riisuttu naiselta jo sosialisaation (obkjektivoiva ja seksualisoiva pornokulttuuri). Hassua on, että osa luulee seksipositiivisuuden auttavan tähän dynamiikkaan, mutta se vain alistaa naista lisää osaansa. Naisen pitäisi osata tässä nauttia seksuaalisesta alistuksestaan, roolistaan alistettuna. Seksuaalinen suuntautuminen on täysin yhdentekevä seikka tässä viitekehyksessä, sillä naisen kuuluu vain alistua. Eihän meillä muuten lesbouskaan olisi nykyään pelkkä pornoon liittyvä tyylisuuntaus ja sana. Naisella ei ole enää tilaa olla lesbo, ei ainakaan julkisesti, sillä vain fyysisten naisten tiloja ei yhteiskunnassamme sallita.

        Naisen seksuaalista suuntautumista on tällaisessa tilanteessa hankala määrittää, kun sillä ei ole väliä. Ja siksi juuri, niin moni ei sitä kykene hahmottamaankaan. Sisäistetty alistus pakkoheterouteen saa alistumaan naiskehossa olevan sen verran paljon, että se ei voi olla jättämättä traumoja. Keho vapisee, jalat kääntyvät sisäänpäin, pahoinvoinnin aalto läikähtää sisäelimiin. Nämä ovat selkeitä kehollisia oireita näistä tapahtumista, joihin itse kulttuuristen käytänteiden sisäistämänä alistui. Toivoisi, että kaikkien ei tarvitsisi kokea samaa.

        Muut kirjoittavat näistä aiheista niin paljon paremmin, mutta he eivät kirjoita niistä asioista täällä, eivätkä suomeksi, missä koen tärkeäksi näistä puhua. Kuvata systeemitason alistuksen vaikutuksia yksilölle, jotta ymmärtäisimme itseämme ja muita paremmin. Jotta voisimme muuttaa asioita niin, että voisimme paremmin. Joten koen itseni vain sanansaattajaksi, joten älkää lahdatko sanansaattajaa, kiitos!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Systeemisellä tasolla olemme osa pakkoheteroseksuaalista rakennetta, joka asettaa naiset ja miehet tietynlaiseen hierarkiseen suhteeseen suhteessa toisiinsa. Naisen keholle on varattu siinä rakenteessa ja tarinassa tietynlainen rooli, asema ja paikka. Sen seurauksista kärsivät kaikki naiset (myös naisen rooliin haluavat miehet), eikä se ole hyväksi sukupuolten välisille suhteille. En missään vaiheessa ole syyttänyt omaa miestäni asiasta, vaan miehuutta, miehen sosiaalista roolia, jossa hän on näin toiminut. Hän on ihan tavallinen mies, parhaasta päästä heistä, enkä koe häntä yksilötasolla syylliseksi mihinkään. Pystyn erottelemaan ihmisyydessä ja yksilön toiminnan viitekehyksessä eri tasoja, yksilön ja yhteisön vaatimukset eli roolit ja niiden vaikutuksen yksilöiden käyttäytymiseen. Siltikään se ei poista sitä, mitä minun keholleni on tapahtunut roolien vuoksi ja niiden seurauksena. Se on tullut ymmärtämättään velvollisuuksiin sidottuna traumatisoiduksi. Se kehollinen kokemus vaatii huomaamista, käsittelyä ja paranemista, jotta keho voi paremmin. Sillä tavoin voi saada kunnollisen yhteyden niihin osiin itseä, jotka pelkäävät ja voivat huonosti alistumiskäyttäymisen seurauksena. Minulla ja monella se vaikeuttaa omaehtoista olemista seksuaalisessa yhteydessä toisiin.

        Seksuaalisuudella ei sillä tapaa ole merkitystä pakkoheteronäkökulmasta, sillä heterouteen liittyy kaksi roolia, miehen ja naisen, ja jälkimmäisen kuuluu alistua ensimmäiselle. Tämä johtaa siihen, että naisen on hankala tunnistaa omaa haluaan ja toimijuuttaan, sillä häneltä vaaditaan vain alistumista, ei mitään muuta. Vastavuoroisuutta ei millään tavalla vaadita, eikä konsensuaalisuutta voi näin edes tässä viitekehyksessä olla olemassa. Ne on riisuttu naiselta jo sosialisaation (obkjektivoiva ja seksualisoiva pornokulttuuri). Hassua on, että osa luulee seksipositiivisuuden auttavan tähän dynamiikkaan, mutta se vain alistaa naista lisää osaansa. Naisen pitäisi osata tässä nauttia seksuaalisesta alistuksestaan, roolistaan alistettuna. Seksuaalinen suuntautuminen on täysin yhdentekevä seikka tässä viitekehyksessä, sillä naisen kuuluu vain alistua. Eihän meillä muuten lesbouskaan olisi nykyään pelkkä pornoon liittyvä tyylisuuntaus ja sana. Naisella ei ole enää tilaa olla lesbo, ei ainakaan julkisesti, sillä vain fyysisten naisten tiloja ei yhteiskunnassamme sallita.

        Naisen seksuaalista suuntautumista on tällaisessa tilanteessa hankala määrittää, kun sillä ei ole väliä. Ja siksi juuri, niin moni ei sitä kykene hahmottamaankaan. Sisäistetty alistus pakkoheterouteen saa alistumaan naiskehossa olevan sen verran paljon, että se ei voi olla jättämättä traumoja. Keho vapisee, jalat kääntyvät sisäänpäin, pahoinvoinnin aalto läikähtää sisäelimiin. Nämä ovat selkeitä kehollisia oireita näistä tapahtumista, joihin itse kulttuuristen käytänteiden sisäistämänä alistui. Toivoisi, että kaikkien ei tarvitsisi kokea samaa.

        Oletko elänyt jonkin kontrolloivan uskonlahkon sisällä, kun koet olleesi pakotettu alistussuhteeseen? Kuulostaa järkyttävältä. Tavalliseen elämään tuon tyyppinen meno ei missään nimessä kuulu.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Oletko elänyt jonkin kontrolloivan uskonlahkon sisällä, kun koet olleesi pakotettu alistussuhteeseen? Kuulostaa järkyttävältä. Tavalliseen elämään tuon tyyppinen meno ei missään nimessä kuulu.

        Mulla on kaksi huonoa kokemusta, joista toinen todella törkeä, uskonlahkossa kasvaneista naisista. Tämän vuoksi kierrän jatkossa kaukaa kaikki, joilla on mitään kytkentää sellaiseen. Kaikki eivät tietenkään ole haitallisia, mutta en halua enää ottaa pienintäkään riskiä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Oletko elänyt jonkin kontrolloivan uskonlahkon sisällä, kun koet olleesi pakotettu alistussuhteeseen? Kuulostaa järkyttävältä. Tavalliseen elämään tuon tyyppinen meno ei missään nimessä kuulu.

        Käsitteellisellä tasolla puhun naistutkimuksellisista ja sosiologisista teoriosta ja omasta kokemuksestani, joka näihin holahtaa. Kuulostat mun terapeutilta, jolla ei tunnu olevan käsitystä teorioiden rerflektoinnista, vaikka hän väittää tietävänsä mitä feminismi ja naisten voimaantuminen on. Alan epäillä nyt, ettei sellaiseen kykyä eikä osaamista ole, jos ei kykene reflektoimaan teorioita. Masentavaa...


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Systeemisellä tasolla olemme osa pakkoheteroseksuaalista rakennetta, joka asettaa naiset ja miehet tietynlaiseen hierarkiseen suhteeseen suhteessa toisiinsa. Naisen keholle on varattu siinä rakenteessa ja tarinassa tietynlainen rooli, asema ja paikka. Sen seurauksista kärsivät kaikki naiset (myös naisen rooliin haluavat miehet), eikä se ole hyväksi sukupuolten välisille suhteille. En missään vaiheessa ole syyttänyt omaa miestäni asiasta, vaan miehuutta, miehen sosiaalista roolia, jossa hän on näin toiminut. Hän on ihan tavallinen mies, parhaasta päästä heistä, enkä koe häntä yksilötasolla syylliseksi mihinkään. Pystyn erottelemaan ihmisyydessä ja yksilön toiminnan viitekehyksessä eri tasoja, yksilön ja yhteisön vaatimukset eli roolit ja niiden vaikutuksen yksilöiden käyttäytymiseen. Siltikään se ei poista sitä, mitä minun keholleni on tapahtunut roolien vuoksi ja niiden seurauksena. Se on tullut ymmärtämättään velvollisuuksiin sidottuna traumatisoiduksi. Se kehollinen kokemus vaatii huomaamista, käsittelyä ja paranemista, jotta keho voi paremmin. Sillä tavoin voi saada kunnollisen yhteyden niihin osiin itseä, jotka pelkäävät ja voivat huonosti alistumiskäyttäymisen seurauksena. Minulla ja monella se vaikeuttaa omaehtoista olemista seksuaalisessa yhteydessä toisiin.

        Seksuaalisuudella ei sillä tapaa ole merkitystä pakkoheteronäkökulmasta, sillä heterouteen liittyy kaksi roolia, miehen ja naisen, ja jälkimmäisen kuuluu alistua ensimmäiselle. Tämä johtaa siihen, että naisen on hankala tunnistaa omaa haluaan ja toimijuuttaan, sillä häneltä vaaditaan vain alistumista, ei mitään muuta. Vastavuoroisuutta ei millään tavalla vaadita, eikä konsensuaalisuutta voi näin edes tässä viitekehyksessä olla olemassa. Ne on riisuttu naiselta jo sosialisaation (obkjektivoiva ja seksualisoiva pornokulttuuri). Hassua on, että osa luulee seksipositiivisuuden auttavan tähän dynamiikkaan, mutta se vain alistaa naista lisää osaansa. Naisen pitäisi osata tässä nauttia seksuaalisesta alistuksestaan, roolistaan alistettuna. Seksuaalinen suuntautuminen on täysin yhdentekevä seikka tässä viitekehyksessä, sillä naisen kuuluu vain alistua. Eihän meillä muuten lesbouskaan olisi nykyään pelkkä pornoon liittyvä tyylisuuntaus ja sana. Naisella ei ole enää tilaa olla lesbo, ei ainakaan julkisesti, sillä vain fyysisten naisten tiloja ei yhteiskunnassamme sallita.

        Naisen seksuaalista suuntautumista on tällaisessa tilanteessa hankala määrittää, kun sillä ei ole väliä. Ja siksi juuri, niin moni ei sitä kykene hahmottamaankaan. Sisäistetty alistus pakkoheterouteen saa alistumaan naiskehossa olevan sen verran paljon, että se ei voi olla jättämättä traumoja. Keho vapisee, jalat kääntyvät sisäänpäin, pahoinvoinnin aalto läikähtää sisäelimiin. Nämä ovat selkeitä kehollisia oireita näistä tapahtumista, joihin itse kulttuuristen käytänteiden sisäistämänä alistui. Toivoisi, että kaikkien ei tarvitsisi kokea samaa.

        Tämä. Olisi syytä myös terapeuttien syytä tutustua aiheeseen ettei tule ymmärtämättömyyttään aiheuttaneeksi lisävahinkoja.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Käsitteellisellä tasolla puhun naistutkimuksellisista ja sosiologisista teoriosta ja omasta kokemuksestani, joka näihin holahtaa. Kuulostat mun terapeutilta, jolla ei tunnu olevan käsitystä teorioiden rerflektoinnista, vaikka hän väittää tietävänsä mitä feminismi ja naisten voimaantuminen on. Alan epäillä nyt, ettei sellaiseen kykyä eikä osaamista ole, jos ei kykene reflektoimaan teorioita. Masentavaa...

        Tunnen kyllä naistutkimuksen teorioita, mutta en näe tilannetta Suomessa läheskään noin halvaannuttavana.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Muut kirjoittavat näistä aiheista niin paljon paremmin, mutta he eivät kirjoita niistä asioista täällä, eivätkä suomeksi, missä koen tärkeäksi näistä puhua. Kuvata systeemitason alistuksen vaikutuksia yksilölle, jotta ymmärtäisimme itseämme ja muita paremmin. Jotta voisimme muuttaa asioita niin, että voisimme paremmin. Joten koen itseni vain sanansaattajaksi, joten älkää lahdatko sanansaattajaa, kiitos!

        Tuhlaat laajempaa kykyä sisäistää asioita yrittämällä tiivistää kaikki kokemasi ja ymmärtämäsi pieneen pränttiin, jota muutama hölmö yksinkertainen tyyppi täällä kommentoi.

        Älä välitä näistä muutamasta, toivottavasti tekstisi tavoittaa kaltaiseni voimansa systeemiin kadottaneet naiset. Kiitos, kun jaksoit avata ilmiötä!


    • Ja tähän ketjuun vielä, että huhhahhei... nyt on jollain pikkuisen raiskauksen käsityskin hukassa. Toivon, että tuollaisiin asioihin ei kukaan vertaisi avioliittoaan, jos siinä ei aidosti ole kyseistä asiaa tapahtunut, koska tuo jos joku loukkaa ja satuttaa takuulla jokaikistä, joka sen hirveyden on joutunut kokemaan. Ehkä hieman sensitiivisemmin voisi suhtautua aidosti raiskauksen uhreihin. Esimerkiksi minäkään en väitä, että minulta on jalka katkaistu, jos sitä oikeasti ei ole katkaistu, vaikka se minusta siltä joskus olisikin tuntunut, jos jalkani olisi kipeä ollut.

      • Anonyymi

        No huh huh Hei! Se oli mun miespuolisen terapeutin näkemys asiaan. Eikä kukaan muu voi tietää miltä se on toisesta tuntunut, niin hankalaa kun se on omaa alistustaan monelle ymmärtää. Joten minusta tämä on aivan validi kokemus, eikä kenenkään muun tarvitse tulla vaittämään lisää että mitään sellaista ei voi olla olemassa. Sehän on lisätrauman aiheuttamista.


      • Anonyymi

        Eli kiitos taas olkapäästä lesboksi itseään kutsuvat... Itkettää teidän puolesta ymmärtämättömyytenne. Ei tarvi miettiä et miksi queer väki viiltelee tällaisessa seurassa itseään..


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eli kiitos taas olkapäästä lesboksi itseään kutsuvat... Itkettää teidän puolesta ymmärtämättömyytenne. Ei tarvi miettiä et miksi queer väki viiltelee tällaisessa seurassa itseään..

        Tai lähtee itseään musuiksi kääntämään ja mieheksi leikkaamaan. Täältähän puuttuu kaikki lähimmäisen rakkaus ja empatia!


      • Anonyymi

        Ja siis että mies kokee ajatuksen tilanteestani raiskauksena, mutta minä naisena en saa niin tuntea. Tässä oli juuri kuvaus pakkohetroseksuaalisuudesta ja sisäistetystä alistuksesta, mutta nainen ei saa alistustaan tunnistaa... Luulin et oon raped by pathriarchy mut oonki rapea by misogynistic lesbians!


      • Anonyymi

        Ensimmäisen kerran olen kanssasi samaa mieltä.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ensimmäisen kerran olen kanssasi samaa mieltä.

        No kiva, jos edes tämän ekan kerran sitten ;)


      • Anonyymi

        Pressuring someone into sex or guilt tripping them is classified as rape as well.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Pressuring someone into sex or guilt tripping them is classified as rape as well.

        Did you know that in Finland you can be fined or imprisoned for a maximum of three years for filing a false report?

        What do you think anonymous's HUSBAND would think of these rape allegations?


      • Anonyymi

        "Guilt tripping is a form of coercion. Anything but enthusiastic consent is sexual assault. If you didn't enthusiastically consent, then the answer is no. That means if they pressured you, guilt tripped you, pushed you into doing something you didn't want to do in any way, then consent is not there. "


      • Anonyymi

        "Seksuaalinen väkivalta ei aina ole fyysistä pakottamista. Vääristynyt vallankäyttö voi johtaa siihen, että toinen alistuu seksiin myötäilläkseen kumppaniaan. Näin on myös, jos suostuu seksiin saadakseen itselleen tai lapsilleen nukkumarauhan tai välttyäkseen väkivallalta."

        Ihan vaan, ettei kukaan usko näihin virheellisiin käsityksiin suostumuksesta ja raiskauksesta.


      • Anonyymi kirjoitti:

        "Guilt tripping is a form of coercion. Anything but enthusiastic consent is sexual assault. If you didn't enthusiastically consent, then the answer is no. That means if they pressured you, guilt tripped you, pushed you into doing something you didn't want to do in any way, then consent is not there. "

        If years later you realize that you didn't love your husband and sex with someone else feels right, it doesn't mean that your husband raped you before. That is a completely stupid and sick idea.


      • Anonyymi
        Fructus_83 kirjoitti:

        If years later you realize that you didn't love your husband and sex with someone else feels right, it doesn't mean that your husband raped you before. That is a completely stupid and sick idea.

        …this is talking about the picket fence. There is quite a bit of indifference towards the experiences of others.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eli kiitos taas olkapäästä lesboksi itseään kutsuvat... Itkettää teidän puolesta ymmärtämättömyytenne. Ei tarvi miettiä et miksi queer väki viiltelee tällaisessa seurassa itseään..

        Suurin osa tällä palstalla ei ole lesboja tai millään tavalla itseään queeriksi identifioivia ihmisiä vaan sinun tavallasi myöhemmin tilanteeseesna heränneitä ihmisiä joille tämä on ehkä ensimmäisiä paikkoja mihin voi ajatuksiaan kirjoitella.
        Ymmärrän sun ajatukset itsekin aikoinaan niitä pyöritelleenä. Heteroelämästä eteenpäin meneminen vaatii työstämistä, toisilla enemmän, toisilla vähemmän. Kun saat asioita selvitettyä itsesi kanssa, kannattaa kuitenkin antaa erilaisille tapahtumille mahdollisuus. Vaikka sille Pridellikin.


    • Anonyymi

      Nämä "raiskatut" ovat huomion hakuisia bissejä.

      • Anonyymi

        Tässä taas "puhtausteoriaa" ylläpitävää tarinaa. Surullisen keskenkasvuista. Toivoisi jonkin näköistä kasvua ja kehitystä sinunkin elämään, eikä pelkkää jumitusta teininä löydettyyn identiteettiin ja sen luomaan narsistiseen illuusioon kaikkivoipaisesta ylivertaisesta itsestä. Suosittelen empatian opettelua ensin reflektoiden omaa elämää. Sitten sitä on helpompi muillekin jakaa. Itsemyötätunnosta on kirjoitettu ihan kelvollisia kirjojakin.

        https://www.adlibris.com/fi/kirja/itsemyotatunto-9789513183370


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tässä taas "puhtausteoriaa" ylläpitävää tarinaa. Surullisen keskenkasvuista. Toivoisi jonkin näköistä kasvua ja kehitystä sinunkin elämään, eikä pelkkää jumitusta teininä löydettyyn identiteettiin ja sen luomaan narsistiseen illuusioon kaikkivoipaisesta ylivertaisesta itsestä. Suosittelen empatian opettelua ensin reflektoiden omaa elämää. Sitten sitä on helpompi muillekin jakaa. Itsemyötätunnosta on kirjoitettu ihan kelvollisia kirjojakin.

        https://www.adlibris.com/fi/kirja/itsemyotatunto-9789513183370

        Sisäistetty misogynia huutelee... Tämä on ongelma myös pelkkään seksuaalisuuteen kokonaisvaltaisesti kiinnitetyissä sosiaalisissa identiteeteissä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sisäistetty misogynia huutelee... Tämä on ongelma myös pelkkään seksuaalisuuteen kokonaisvaltaisesti kiinnitetyissä sosiaalisissa identiteeteissä.

        Vastaus oli tarkoitettu lesbolle.


    • Hei anonyymi, joka kirjoitat angstisesti ja vihamielisesti lesboja kohtaan, tai oikeastaan vähän kaikkia kohtaan, jotka ovat eri mieltä kirjoituksistasi tai niitä kyseenalaistavat.

      En tiedä mikä ongelmasi on, mutta oletan, että loukkaannuit niistä kommenteista, jotka varoittivat sinua lähtemästä avioliiton ulkopuoliseen suhteeseen ja leikkimään muiden ihmisten tunteilla. Tosiaan me taidamme tuntea aika moni näitä satutettuja naisia (ja osalla itsellään kokemus/kokemuksia), joita on tuollaisella kuviolla loukattu pahastikin. Se on hirveän surullista ja sydäntä särkevää.

      Vihamielisyytesi on minusta kuitenkin hieman yliampuvaa ja toivon, että lopettaisit tuon muiden alentamisen ja haukkumisen. Asioista voi saa olla eri mieltä. Se kuuluu elämään. Toivottavasti mietit vielä asioita rakkaudesta lähtöisin. Todella hyvä, että käyt jo myös terapiassa näitä mainitsemiasi asioita miettimässä, kuten kerroit. Toivottavasti saisit sisäisen rauhan.

      • Anonyymi

        Kirjoituksessasi on liikaa oletuksia. Olen ollut tietoinen omasta seksuaalisuudestani nyt useita vuosia. Olen seurannut sivusta muiden saman tyylisessä tilanteessa olevan henkilön elämää ja ratkaisuja ja itselleni olen valinnut toisin kuin moni muu. Tiedän, että monella on kokemusta vain "teidän" jo hegemoniseksi muodostuneella tavalla toimia. Näillä toimintatavoista on kirjakin, jossa ihmiset kertovat suht lailla yhtä samaa tarinaa. Tarina kulkee sarjamonogamia viitekehyksessä kaikkialla lehtiartikkeleista omakohtaisiin kirjoihin.

        Olen jo vuosia kuunnellut erilaisten terapeuttien (laaja otanta eri tyyleistä ja näkökulmista mukaanlukien LGBT-terapeutit ja erilaiset seksuaaliterapeutit) sekä ihmisten suhtautumisia tilanteeseeni, ja lukenut läjän sekä kotimaista että kv kirjallisuutta. Olen kuullut viittaamasi kommentit useasta suusta, yksilöiltä heteroista homoihin ja terapeutteihin. Olen kuullut myös monisuhteisuutta hyvänäkin vaihtoehtoina pitäviä kommentteja, näitäkin yksilöistä terapeutteihin. Joten luulenpa kuulleeni jo kaiken. Olen löytänyt monenlaisia määritelmiä esim Dont Tell, Dont Ask-polysuhteisuus oli yksi tilanteelleni mahdollinen, mutta kaippa pelkkää salaista sivusuhdetta eettisesti kestävämpi rakennelma.

        Niin paljon yleisesti ottaen negaa ja negatiivista ja loukkaavaakin tekstiä kuulleena, alan olla jo aika parkkiintunut moraalista halveksuntaa kohtaan. Mikä se on, että moraalinen ylemmyys on niin helppoa ja vetoavaa? Aion silti olla olemassa, kamalana sivusuhteisena kaikkia ihmisiä vahingoittavana anomaliana, sillä itse uskon sen olevan itselleni tässä kyseisessä tilanteessa paras vaihtoehto. Ettekö ole kuulleet sanontaa, "Poikkeus pyhittää säännön"? Olen se poikkeus, tilanteeni on se poikkeus. Miksi se yksilö saa kaiken paskan niskaansa? Miksi sitä yksilöä on oikeus halveksia? Demonisoida hänet ja syyttää häntä kaikesta pahasta ympärillä? Eikö se ole hienoa, että on löytynyt se poikkeus, joka pitää muiden säännöt olemassa? Eihän niitä olisi ilman sitä poikkeusta. Ja siis nyt en näe sitä poikkeusta sisällöltään pahempana, kuin vallitsevaakaan käytäntöä tai nk. moraalista hyvää. Enkä toista hyvänä tai sen parempana tapana toimia. Näin vain on.

        Toiseksi pohdin todella aihetta juurikin myöhään heränneen lesbon näkökulmasta. Mietin, missä kaikki myöhään heränneet homomiehet ovat? Heidän äänensä loistaa poissaollaan. Kuulen vain "bi-miesten seksinälkäisestä käytöksestä" ja "+40 trans herätyksen kokeneiden miesten kokemuksista muuttuvasta seksuaalisuudestaan". Mielestäni ei ole kaukaa haettua, että olisi ns. myöhään heränneitä miehiäkin, tai että miehinä kävisivät sitä transidentiteetin kautta läpi.

        Tähän viitaten kukaan ei voi tietää, ei aina edes itse omista asioistaan suhteessa seksuaalisuuteen. Kuitenkin koen tärkeäksi kestävät, säilyvät suhteet ja sellaisia mahdollistavat toimintatavat. Minun mieheni joskus sanoi, ettei hän haluasi tietää suhteesta toiseen, jos se on tehty lasten arjen muuttumattomuuden vuoksi. Näin jotkut ihmiset ajattelevat. Ei ole olemassa yhtä säännöstöä, jonka joku auktoriteettiasemassa oleva parisuhdeterapeutti määrittelisi ja määräisi. Kullakin on oma yksilöllinen tilanteensa ja kukin on tilanteensa paras tietäjä, sillä vain hän ja hänen ympärillä olevat ovat niistä vastuussa ja kantavat niistä myös seuraukset. Minulle tämä on monesta syystä paras ratkaisu tässä kummallisessa tilanteessa, johon olen elämässäni ymmärtämättäni joutunut.

        Olen siis hyvin kyllästynyt kaiken tietäviin moralisoiviin kommentteihin ja moralistisiin ohjeisiin. Niistä ei ole ollut minulle mitään hyötyä. Mutta olkaa hyvä haukkukaa ja moralisoikaa kaiken tietävinä. Kertokaa vain, kuinka vain vahingoitan kaikkia. Aion tutkailla kivuliasta kokemustani maailmasta edelleen täällä, sillä tämä valitettavasti on ainoa paikka, jossa edes voin olla olemassa yhtenä ihmisenä. Ehkä vielä rakkaan ihmisen rinnalla, sillä hänkin oli tällainen ja toimi näin. Ehkäpä se kokemus meidät vielä yhdistääkin. Että lopulta uskaltaisin niin moraalittomasti toimia. Eli haukkukaa vain, niin saan käsiteltyä häpeäni moraalittomuudestani ja pahuudestani!

        Yhtäällä toivon kunnioittavaa tilaa yksilöiden omaan harkintaan kohtaan erilaisissa tilanteissa. En halua olla asiasta kaikkialla hiljaa, sillä koen, että tämä voi olla myös paras toimintatapa muillekin joissain tilanteissa. Pareto-ratkaisu, että kaikki siinä osallisena olevat saavat jotain hyötyä/parannusta tilanteeseensa. Ja seksuaalivähemmistöjen asioita voi edistää muullakin tapaa kuin personal is political-hengessä. On kuitenkin raskasta kuulla aina olevansa vääränlainen jokaisessa paikassa ja oman kokemuksensa olevan mahdoton, huono, väärin ja huonoksi muille. Minä nyt satun ajattelemaan asioita toisin, kuin valtavirran toimintatavat on ja se minulle suotakoon.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kirjoituksessasi on liikaa oletuksia. Olen ollut tietoinen omasta seksuaalisuudestani nyt useita vuosia. Olen seurannut sivusta muiden saman tyylisessä tilanteessa olevan henkilön elämää ja ratkaisuja ja itselleni olen valinnut toisin kuin moni muu. Tiedän, että monella on kokemusta vain "teidän" jo hegemoniseksi muodostuneella tavalla toimia. Näillä toimintatavoista on kirjakin, jossa ihmiset kertovat suht lailla yhtä samaa tarinaa. Tarina kulkee sarjamonogamia viitekehyksessä kaikkialla lehtiartikkeleista omakohtaisiin kirjoihin.

        Olen jo vuosia kuunnellut erilaisten terapeuttien (laaja otanta eri tyyleistä ja näkökulmista mukaanlukien LGBT-terapeutit ja erilaiset seksuaaliterapeutit) sekä ihmisten suhtautumisia tilanteeseeni, ja lukenut läjän sekä kotimaista että kv kirjallisuutta. Olen kuullut viittaamasi kommentit useasta suusta, yksilöiltä heteroista homoihin ja terapeutteihin. Olen kuullut myös monisuhteisuutta hyvänäkin vaihtoehtoina pitäviä kommentteja, näitäkin yksilöistä terapeutteihin. Joten luulenpa kuulleeni jo kaiken. Olen löytänyt monenlaisia määritelmiä esim Dont Tell, Dont Ask-polysuhteisuus oli yksi tilanteelleni mahdollinen, mutta kaippa pelkkää salaista sivusuhdetta eettisesti kestävämpi rakennelma.

        Niin paljon yleisesti ottaen negaa ja negatiivista ja loukkaavaakin tekstiä kuulleena, alan olla jo aika parkkiintunut moraalista halveksuntaa kohtaan. Mikä se on, että moraalinen ylemmyys on niin helppoa ja vetoavaa? Aion silti olla olemassa, kamalana sivusuhteisena kaikkia ihmisiä vahingoittavana anomaliana, sillä itse uskon sen olevan itselleni tässä kyseisessä tilanteessa paras vaihtoehto. Ettekö ole kuulleet sanontaa, "Poikkeus pyhittää säännön"? Olen se poikkeus, tilanteeni on se poikkeus. Miksi se yksilö saa kaiken paskan niskaansa? Miksi sitä yksilöä on oikeus halveksia? Demonisoida hänet ja syyttää häntä kaikesta pahasta ympärillä? Eikö se ole hienoa, että on löytynyt se poikkeus, joka pitää muiden säännöt olemassa? Eihän niitä olisi ilman sitä poikkeusta. Ja siis nyt en näe sitä poikkeusta sisällöltään pahempana, kuin vallitsevaakaan käytäntöä tai nk. moraalista hyvää. Enkä toista hyvänä tai sen parempana tapana toimia. Näin vain on.

        Toiseksi pohdin todella aihetta juurikin myöhään heränneen lesbon näkökulmasta. Mietin, missä kaikki myöhään heränneet homomiehet ovat? Heidän äänensä loistaa poissaollaan. Kuulen vain "bi-miesten seksinälkäisestä käytöksestä" ja " 40 trans herätyksen kokeneiden miesten kokemuksista muuttuvasta seksuaalisuudestaan". Mielestäni ei ole kaukaa haettua, että olisi ns. myöhään heränneitä miehiäkin, tai että miehinä kävisivät sitä transidentiteetin kautta läpi.

        Tähän viitaten kukaan ei voi tietää, ei aina edes itse omista asioistaan suhteessa seksuaalisuuteen. Kuitenkin koen tärkeäksi kestävät, säilyvät suhteet ja sellaisia mahdollistavat toimintatavat. Minun mieheni joskus sanoi, ettei hän haluasi tietää suhteesta toiseen, jos se on tehty lasten arjen muuttumattomuuden vuoksi. Näin jotkut ihmiset ajattelevat. Ei ole olemassa yhtä säännöstöä, jonka joku auktoriteettiasemassa oleva parisuhdeterapeutti määrittelisi ja määräisi. Kullakin on oma yksilöllinen tilanteensa ja kukin on tilanteensa paras tietäjä, sillä vain hän ja hänen ympärillä olevat ovat niistä vastuussa ja kantavat niistä myös seuraukset. Minulle tämä on monesta syystä paras ratkaisu tässä kummallisessa tilanteessa, johon olen elämässäni ymmärtämättäni joutunut.

        Olen siis hyvin kyllästynyt kaiken tietäviin moralisoiviin kommentteihin ja moralistisiin ohjeisiin. Niistä ei ole ollut minulle mitään hyötyä. Mutta olkaa hyvä haukkukaa ja moralisoikaa kaiken tietävinä. Kertokaa vain, kuinka vain vahingoitan kaikkia. Aion tutkailla kivuliasta kokemustani maailmasta edelleen täällä, sillä tämä valitettavasti on ainoa paikka, jossa edes voin olla olemassa yhtenä ihmisenä. Ehkä vielä rakkaan ihmisen rinnalla, sillä hänkin oli tällainen ja toimi näin. Ehkäpä se kokemus meidät vielä yhdistääkin. Että lopulta uskaltaisin niin moraalittomasti toimia. Eli haukkukaa vain, niin saan käsiteltyä häpeäni moraalittomuudestani ja pahuudestani!

        Yhtäällä toivon kunnioittavaa tilaa yksilöiden omaan harkintaan kohtaan erilaisissa tilanteissa. En halua olla asiasta kaikkialla hiljaa, sillä koen, että tämä voi olla myös paras toimintatapa muillekin joissain tilanteissa. Pareto-ratkaisu, että kaikki siinä osallisena olevat saavat jotain hyötyä/parannusta tilanteeseensa. Ja seksuaalivähemmistöjen asioita voi edistää muullakin tapaa kuin personal is political-hengessä. On kuitenkin raskasta kuulla aina olevansa vääränlainen jokaisessa paikassa ja oman kokemuksensa olevan mahdoton, huono, väärin ja huonoksi muille. Minä nyt satun ajattelemaan asioita toisin, kuin valtavirran toimintatavat on ja se minulle suotakoon.

        Sivuhuomautus, sarjamonogamia on yleinen toimintatapa nykyään niin heteroilla, homoilla kuin muillakin. Se ei liity mitenkään erityisesti naisten välisiin suhteisiin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kirjoituksessasi on liikaa oletuksia. Olen ollut tietoinen omasta seksuaalisuudestani nyt useita vuosia. Olen seurannut sivusta muiden saman tyylisessä tilanteessa olevan henkilön elämää ja ratkaisuja ja itselleni olen valinnut toisin kuin moni muu. Tiedän, että monella on kokemusta vain "teidän" jo hegemoniseksi muodostuneella tavalla toimia. Näillä toimintatavoista on kirjakin, jossa ihmiset kertovat suht lailla yhtä samaa tarinaa. Tarina kulkee sarjamonogamia viitekehyksessä kaikkialla lehtiartikkeleista omakohtaisiin kirjoihin.

        Olen jo vuosia kuunnellut erilaisten terapeuttien (laaja otanta eri tyyleistä ja näkökulmista mukaanlukien LGBT-terapeutit ja erilaiset seksuaaliterapeutit) sekä ihmisten suhtautumisia tilanteeseeni, ja lukenut läjän sekä kotimaista että kv kirjallisuutta. Olen kuullut viittaamasi kommentit useasta suusta, yksilöiltä heteroista homoihin ja terapeutteihin. Olen kuullut myös monisuhteisuutta hyvänäkin vaihtoehtoina pitäviä kommentteja, näitäkin yksilöistä terapeutteihin. Joten luulenpa kuulleeni jo kaiken. Olen löytänyt monenlaisia määritelmiä esim Dont Tell, Dont Ask-polysuhteisuus oli yksi tilanteelleni mahdollinen, mutta kaippa pelkkää salaista sivusuhdetta eettisesti kestävämpi rakennelma.

        Niin paljon yleisesti ottaen negaa ja negatiivista ja loukkaavaakin tekstiä kuulleena, alan olla jo aika parkkiintunut moraalista halveksuntaa kohtaan. Mikä se on, että moraalinen ylemmyys on niin helppoa ja vetoavaa? Aion silti olla olemassa, kamalana sivusuhteisena kaikkia ihmisiä vahingoittavana anomaliana, sillä itse uskon sen olevan itselleni tässä kyseisessä tilanteessa paras vaihtoehto. Ettekö ole kuulleet sanontaa, "Poikkeus pyhittää säännön"? Olen se poikkeus, tilanteeni on se poikkeus. Miksi se yksilö saa kaiken paskan niskaansa? Miksi sitä yksilöä on oikeus halveksia? Demonisoida hänet ja syyttää häntä kaikesta pahasta ympärillä? Eikö se ole hienoa, että on löytynyt se poikkeus, joka pitää muiden säännöt olemassa? Eihän niitä olisi ilman sitä poikkeusta. Ja siis nyt en näe sitä poikkeusta sisällöltään pahempana, kuin vallitsevaakaan käytäntöä tai nk. moraalista hyvää. Enkä toista hyvänä tai sen parempana tapana toimia. Näin vain on.

        Toiseksi pohdin todella aihetta juurikin myöhään heränneen lesbon näkökulmasta. Mietin, missä kaikki myöhään heränneet homomiehet ovat? Heidän äänensä loistaa poissaollaan. Kuulen vain "bi-miesten seksinälkäisestä käytöksestä" ja " 40 trans herätyksen kokeneiden miesten kokemuksista muuttuvasta seksuaalisuudestaan". Mielestäni ei ole kaukaa haettua, että olisi ns. myöhään heränneitä miehiäkin, tai että miehinä kävisivät sitä transidentiteetin kautta läpi.

        Tähän viitaten kukaan ei voi tietää, ei aina edes itse omista asioistaan suhteessa seksuaalisuuteen. Kuitenkin koen tärkeäksi kestävät, säilyvät suhteet ja sellaisia mahdollistavat toimintatavat. Minun mieheni joskus sanoi, ettei hän haluasi tietää suhteesta toiseen, jos se on tehty lasten arjen muuttumattomuuden vuoksi. Näin jotkut ihmiset ajattelevat. Ei ole olemassa yhtä säännöstöä, jonka joku auktoriteettiasemassa oleva parisuhdeterapeutti määrittelisi ja määräisi. Kullakin on oma yksilöllinen tilanteensa ja kukin on tilanteensa paras tietäjä, sillä vain hän ja hänen ympärillä olevat ovat niistä vastuussa ja kantavat niistä myös seuraukset. Minulle tämä on monesta syystä paras ratkaisu tässä kummallisessa tilanteessa, johon olen elämässäni ymmärtämättäni joutunut.

        Olen siis hyvin kyllästynyt kaiken tietäviin moralisoiviin kommentteihin ja moralistisiin ohjeisiin. Niistä ei ole ollut minulle mitään hyötyä. Mutta olkaa hyvä haukkukaa ja moralisoikaa kaiken tietävinä. Kertokaa vain, kuinka vain vahingoitan kaikkia. Aion tutkailla kivuliasta kokemustani maailmasta edelleen täällä, sillä tämä valitettavasti on ainoa paikka, jossa edes voin olla olemassa yhtenä ihmisenä. Ehkä vielä rakkaan ihmisen rinnalla, sillä hänkin oli tällainen ja toimi näin. Ehkäpä se kokemus meidät vielä yhdistääkin. Että lopulta uskaltaisin niin moraalittomasti toimia. Eli haukkukaa vain, niin saan käsiteltyä häpeäni moraalittomuudestani ja pahuudestani!

        Yhtäällä toivon kunnioittavaa tilaa yksilöiden omaan harkintaan kohtaan erilaisissa tilanteissa. En halua olla asiasta kaikkialla hiljaa, sillä koen, että tämä voi olla myös paras toimintatapa muillekin joissain tilanteissa. Pareto-ratkaisu, että kaikki siinä osallisena olevat saavat jotain hyötyä/parannusta tilanteeseensa. Ja seksuaalivähemmistöjen asioita voi edistää muullakin tapaa kuin personal is political-hengessä. On kuitenkin raskasta kuulla aina olevansa vääränlainen jokaisessa paikassa ja oman kokemuksensa olevan mahdoton, huono, väärin ja huonoksi muille. Minä nyt satun ajattelemaan asioita toisin, kuin valtavirran toimintatavat on ja se minulle suotakoon.

        Sivusta. Voit tietysti elää kuten haluat, mutta miksi kirjoitat palstalle valinnoistasi suorasukaisesti jos et kestä niiden kommentointia? Voit pitää omat asiat itselläsikin, ei niitä tarvitse jaella ympäriinsä.

        Vaikuttaa siltä, että olet omaksunut heteronaisten/-normatiivisissa suhteissa elävien naisten mallin, jossa omia asioita puidaan, överijaetaan, haetaan oikeutusta ja empatiaa loputtomiin (jota tältä palstalta on muuten turha hakea, täällä näkyy ihmisten pahimmat puolet levällään ja ilman filtteriä).


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sivusta. Voit tietysti elää kuten haluat, mutta miksi kirjoitat palstalle valinnoistasi suorasukaisesti jos et kestä niiden kommentointia? Voit pitää omat asiat itselläsikin, ei niitä tarvitse jaella ympäriinsä.

        Vaikuttaa siltä, että olet omaksunut heteronaisten/-normatiivisissa suhteissa elävien naisten mallin, jossa omia asioita puidaan, överijaetaan, haetaan oikeutusta ja empatiaa loputtomiin (jota tältä palstalta on muuten turha hakea, täällä näkyy ihmisten pahimmat puolet levällään ja ilman filtteriä).

        Olen täällä koska olen ollut näistä asioista hiljaa, sosiaaliseen sukupuoleen liittyvästä ristiriidasta parikyt vuotta, ja nämä asiat vain tulivat hullummaksi tänä aikana, kun avoin ja refleksiivinen keskustelu aiheesta puuttui. Haluan että muut näkevät kokemukseni vaikka se ei selkeästi iloa herätäkään. Mutta silläkin uhalla ja itseni vaikeaan paikkaan laittamalla. Joten olkaa hyvä vain. Mutta itseäni puolustan kyllä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sivusta. Voit tietysti elää kuten haluat, mutta miksi kirjoitat palstalle valinnoistasi suorasukaisesti jos et kestä niiden kommentointia? Voit pitää omat asiat itselläsikin, ei niitä tarvitse jaella ympäriinsä.

        Vaikuttaa siltä, että olet omaksunut heteronaisten/-normatiivisissa suhteissa elävien naisten mallin, jossa omia asioita puidaan, överijaetaan, haetaan oikeutusta ja empatiaa loputtomiin (jota tältä palstalta on muuten turha hakea, täällä näkyy ihmisten pahimmat puolet levällään ja ilman filtteriä).

        Kiitos huomiosta sisäistämäni heteroroolin ja -toimintatapojen osalta. Tuo oli ihan mielenkiintoinen näkökulma ja saa pohtimaan asioiden suhteita lisää. Itse olen enemmänkin kokenut vierautta heteronaisten kanssa kommunikoidessani. Olen ajatellut, että en oikein ymmärrä heidän tapaansa miettiä itseään suhteessa miehiin ja miesten miellyttämiseen parisuhteessa. Ehkäpä minulla itselläni on ollut samantyylinen ajatus suhteessa naisiin, että miellytänkö heitä..? Ja täällähän se sitten konkretisoituu... Nyt ymmärrän heteronaisten kaveruuden perustuvan siskouteen patriarkaattisen alistuksen alla ja siksi loputon empatia uhriasemassa olevien kesken. Varmaan taas väärin muotoiltu :DDD Ketä jäi vielä loukkaamatta :DDD Mutta lempeyden ja empatian kanssa aion kyllä itseäni kehittää. You will see...


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kiitos huomiosta sisäistämäni heteroroolin ja -toimintatapojen osalta. Tuo oli ihan mielenkiintoinen näkökulma ja saa pohtimaan asioiden suhteita lisää. Itse olen enemmänkin kokenut vierautta heteronaisten kanssa kommunikoidessani. Olen ajatellut, että en oikein ymmärrä heidän tapaansa miettiä itseään suhteessa miehiin ja miesten miellyttämiseen parisuhteessa. Ehkäpä minulla itselläni on ollut samantyylinen ajatus suhteessa naisiin, että miellytänkö heitä..? Ja täällähän se sitten konkretisoituu... Nyt ymmärrän heteronaisten kaveruuden perustuvan siskouteen patriarkaattisen alistuksen alla ja siksi loputon empatia uhriasemassa olevien kesken. Varmaan taas väärin muotoiltu :DDD Ketä jäi vielä loukkaamatta :DDD Mutta lempeyden ja empatian kanssa aion kyllä itseäni kehittää. You will see...

        Tuli vastaan aiheesta englannin kielisillä palstoilla keskusteltaessa sana "SELF RAPE"-kokemuksena, kun selkeää tiedostavaa concenttiä ei ole ollut. Sellaisten jotka ovat kokeneet molemmat, eli myös seksuaalista väkivaltaa eli raiskauksen, tämä mh.lesbon aiemman seksielämän kokemus on ristiriitaisempi, sillä ei voi syyttää ja vihata ulkopuolista henkilöä, vaan viha ja syytökset helposti suuntautuvat itseä kohtaan. Enpä enää ihmettele BFBD-oireitani!

        Heidänkään mielestä tästä asiasta ei puhuta tarpeeksi. Siksi kirjoitan tänne. Jotta muilla olisi edes pieni mahdollisuus saada sanoja kokemuksilleen muualtakin kuin yksinäisyydestä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuli vastaan aiheesta englannin kielisillä palstoilla keskusteltaessa sana "SELF RAPE"-kokemuksena, kun selkeää tiedostavaa concenttiä ei ole ollut. Sellaisten jotka ovat kokeneet molemmat, eli myös seksuaalista väkivaltaa eli raiskauksen, tämä mh.lesbon aiemman seksielämän kokemus on ristiriitaisempi, sillä ei voi syyttää ja vihata ulkopuolista henkilöä, vaan viha ja syytökset helposti suuntautuvat itseä kohtaan. Enpä enää ihmettele BFBD-oireitani!

        Heidänkään mielestä tästä asiasta ei puhuta tarpeeksi. Siksi kirjoitan tänne. Jotta muilla olisi edes pieni mahdollisuus saada sanoja kokemuksilleen muualtakin kuin yksinäisyydestä.

        Syyllistämällä tapahtuva velvollisuuteen kietoutunut seksin harrastaminen voidaan nähdä raiskauksena.

        "Guilt tripping is a form of coercion. Anything but enthusiastic consent is sexual assault. If you didn't enthusiastically consent, then the answer is no. That means if they pressured you, guilt tripped you, pushed you into doing something you didn't want to do in any way, then consent is not there."

        Ihan vaan tiedoksi täällä oleville, kun mun kokemusta ja määritelmää seksuaalisesta väkivallasta väitettiin mahdottomaksi.


      • Anonyymi

        "Seksuaalinen väkivalta ei aina ole fyysistä pakottamista. Vääristynyt vallankäyttö voi johtaa siihen, että toinen alistuu seksiin myötäilläkseen kumppaniaan. Näin on myös, jos suostuu seksiin saadakseen itselleen tai lapsilleen nukkumarauhan tai välttyäkseen väkivallalta."

        Linkin kanssa
        https://nollalinja.fi/mika-on-vakivaltaa/seksuaalinen-vakivalta/


      • Anonyymi kirjoitti:

        "Seksuaalinen väkivalta ei aina ole fyysistä pakottamista. Vääristynyt vallankäyttö voi johtaa siihen, että toinen alistuu seksiin myötäilläkseen kumppaniaan. Näin on myös, jos suostuu seksiin saadakseen itselleen tai lapsilleen nukkumarauhan tai välttyäkseen väkivallalta."

        Linkin kanssa
        https://nollalinja.fi/mika-on-vakivaltaa/seksuaalinen-vakivalta/

        No tässä anonyymin tapauksessa ei ole nyt käsittääkseni ollut kyse siitä, vaan puhtaasti siitä, että hän on huomannut, että ei ole oikeasti rakastanutkaan miestään ja haluaakin nyt harrastaa seksiä toisen kanssa. Asian fokus alkaa näköjään kääntymään mihin lie. Siitä meidän tuskin tarvitsee vääntää, että mikä on raiskaus ja mikä ei.


      • Anonyymi
        Fructus_83 kirjoitti:

        No tässä anonyymin tapauksessa ei ole nyt käsittääkseni ollut kyse siitä, vaan puhtaasti siitä, että hän on huomannut, että ei ole oikeasti rakastanutkaan miestään ja haluaakin nyt harrastaa seksiä toisen kanssa. Asian fokus alkaa näköjään kääntymään mihin lie. Siitä meidän tuskin tarvitsee vääntää, että mikä on raiskaus ja mikä ei.

        Niin, se onkin mielenkiintoista tuo raiskatuksi tulemisen määritelmä naisen tapauksessa. Ja vielä mielenkiintoisempaa toisten ulkopuolisten ihmisten tekemät tulkinnat asioiden tilasta, toisten motiiveista ja tapahtuneista asioista jonkin tekstin perusteella :) Se on mielenkiintoista.


      • Anonyymi
        Fructus_83 kirjoitti:

        No tässä anonyymin tapauksessa ei ole nyt käsittääkseni ollut kyse siitä, vaan puhtaasti siitä, että hän on huomannut, että ei ole oikeasti rakastanutkaan miestään ja haluaakin nyt harrastaa seksiä toisen kanssa. Asian fokus alkaa näköjään kääntymään mihin lie. Siitä meidän tuskin tarvitsee vääntää, että mikä on raiskaus ja mikä ei.

        Niin ja 30 vuotinen seksielämä lesbona miehen kanssa on ollut yhtä juhlaa!!! Kamala ajatuskin, että siinä voisi tulla traumatisoiduksi ja saada PTSD-oireita ajatellessaan sanaa seksi!! Sinähän sen tiedät ja voit määritellä toisen kokemuksen tuosta noin. Oletpa ihana!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin ja 30 vuotinen seksielämä lesbona miehen kanssa on ollut yhtä juhlaa!!! Kamala ajatuskin, että siinä voisi tulla traumatisoiduksi ja saada PTSD-oireita ajatellessaan sanaa seksi!! Sinähän sen tiedät ja voit määritellä toisen kokemuksen tuosta noin. Oletpa ihana!

        Muistan itkeneeni usein seksin jälkeen... Etenkin nuorena oli usein näin. En ymmärtänyt miksi... Monesti olo oli ahdistunut, pettynyt, surullinen ja jopa fyysistä pahoinvointia oli. Enkä ymmärtänyt miksi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Muistan itkeneeni usein seksin jälkeen... Etenkin nuorena oli usein näin. En ymmärtänyt miksi... Monesti olo oli ahdistunut, pettynyt, surullinen ja jopa fyysistä pahoinvointia oli. Enkä ymmärtänyt miksi.

        Myöhemmässä vaiheessa yli kymmenen vuotta sitten tuli PTSD-oireiksi määriteltävää hajuyliherkkyyttä. En sietänyt hänen hajuaan, oksetti. Lähelleni ei saanut tulla, joskus yöllä toivettani ei kunnioitettu.


      • Anonyymi
        Fructus_83 kirjoitti:

        No tässä anonyymin tapauksessa ei ole nyt käsittääkseni ollut kyse siitä, vaan puhtaasti siitä, että hän on huomannut, että ei ole oikeasti rakastanutkaan miestään ja haluaakin nyt harrastaa seksiä toisen kanssa. Asian fokus alkaa näköjään kääntymään mihin lie. Siitä meidän tuskin tarvitsee vääntää, että mikä on raiskaus ja mikä ei.

        Ohhoh, tulipa ylemmyyden tuntoinen kaikkitietävä kommentti. Ei voi kun ihmetelle.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Syyllistämällä tapahtuva velvollisuuteen kietoutunut seksin harrastaminen voidaan nähdä raiskauksena.

        "Guilt tripping is a form of coercion. Anything but enthusiastic consent is sexual assault. If you didn't enthusiastically consent, then the answer is no. That means if they pressured you, guilt tripped you, pushed you into doing something you didn't want to do in any way, then consent is not there."

        Ihan vaan tiedoksi täällä oleville, kun mun kokemusta ja määritelmää seksuaalisesta väkivallasta väitettiin mahdottomaksi.

        Kiitos kirjoituksistasi, saan niistä vertaistukea ja sanoja siitä mitä itselle tapahtui. Itsen syyllistäminen siitä, että on elänyt vanhoillisen patriarkkaalisista asennteista käsin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Muistan itkeneeni usein seksin jälkeen... Etenkin nuorena oli usein näin. En ymmärtänyt miksi... Monesti olo oli ahdistunut, pettynyt, surullinen ja jopa fyysistä pahoinvointia oli. Enkä ymmärtänyt miksi.

        Saman kokenut.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kirjoituksessasi on liikaa oletuksia. Olen ollut tietoinen omasta seksuaalisuudestani nyt useita vuosia. Olen seurannut sivusta muiden saman tyylisessä tilanteessa olevan henkilön elämää ja ratkaisuja ja itselleni olen valinnut toisin kuin moni muu. Tiedän, että monella on kokemusta vain "teidän" jo hegemoniseksi muodostuneella tavalla toimia. Näillä toimintatavoista on kirjakin, jossa ihmiset kertovat suht lailla yhtä samaa tarinaa. Tarina kulkee sarjamonogamia viitekehyksessä kaikkialla lehtiartikkeleista omakohtaisiin kirjoihin.

        Olen jo vuosia kuunnellut erilaisten terapeuttien (laaja otanta eri tyyleistä ja näkökulmista mukaanlukien LGBT-terapeutit ja erilaiset seksuaaliterapeutit) sekä ihmisten suhtautumisia tilanteeseeni, ja lukenut läjän sekä kotimaista että kv kirjallisuutta. Olen kuullut viittaamasi kommentit useasta suusta, yksilöiltä heteroista homoihin ja terapeutteihin. Olen kuullut myös monisuhteisuutta hyvänäkin vaihtoehtoina pitäviä kommentteja, näitäkin yksilöistä terapeutteihin. Joten luulenpa kuulleeni jo kaiken. Olen löytänyt monenlaisia määritelmiä esim Dont Tell, Dont Ask-polysuhteisuus oli yksi tilanteelleni mahdollinen, mutta kaippa pelkkää salaista sivusuhdetta eettisesti kestävämpi rakennelma.

        Niin paljon yleisesti ottaen negaa ja negatiivista ja loukkaavaakin tekstiä kuulleena, alan olla jo aika parkkiintunut moraalista halveksuntaa kohtaan. Mikä se on, että moraalinen ylemmyys on niin helppoa ja vetoavaa? Aion silti olla olemassa, kamalana sivusuhteisena kaikkia ihmisiä vahingoittavana anomaliana, sillä itse uskon sen olevan itselleni tässä kyseisessä tilanteessa paras vaihtoehto. Ettekö ole kuulleet sanontaa, "Poikkeus pyhittää säännön"? Olen se poikkeus, tilanteeni on se poikkeus. Miksi se yksilö saa kaiken paskan niskaansa? Miksi sitä yksilöä on oikeus halveksia? Demonisoida hänet ja syyttää häntä kaikesta pahasta ympärillä? Eikö se ole hienoa, että on löytynyt se poikkeus, joka pitää muiden säännöt olemassa? Eihän niitä olisi ilman sitä poikkeusta. Ja siis nyt en näe sitä poikkeusta sisällöltään pahempana, kuin vallitsevaakaan käytäntöä tai nk. moraalista hyvää. Enkä toista hyvänä tai sen parempana tapana toimia. Näin vain on.

        Toiseksi pohdin todella aihetta juurikin myöhään heränneen lesbon näkökulmasta. Mietin, missä kaikki myöhään heränneet homomiehet ovat? Heidän äänensä loistaa poissaollaan. Kuulen vain "bi-miesten seksinälkäisestä käytöksestä" ja " 40 trans herätyksen kokeneiden miesten kokemuksista muuttuvasta seksuaalisuudestaan". Mielestäni ei ole kaukaa haettua, että olisi ns. myöhään heränneitä miehiäkin, tai että miehinä kävisivät sitä transidentiteetin kautta läpi.

        Tähän viitaten kukaan ei voi tietää, ei aina edes itse omista asioistaan suhteessa seksuaalisuuteen. Kuitenkin koen tärkeäksi kestävät, säilyvät suhteet ja sellaisia mahdollistavat toimintatavat. Minun mieheni joskus sanoi, ettei hän haluasi tietää suhteesta toiseen, jos se on tehty lasten arjen muuttumattomuuden vuoksi. Näin jotkut ihmiset ajattelevat. Ei ole olemassa yhtä säännöstöä, jonka joku auktoriteettiasemassa oleva parisuhdeterapeutti määrittelisi ja määräisi. Kullakin on oma yksilöllinen tilanteensa ja kukin on tilanteensa paras tietäjä, sillä vain hän ja hänen ympärillä olevat ovat niistä vastuussa ja kantavat niistä myös seuraukset. Minulle tämä on monesta syystä paras ratkaisu tässä kummallisessa tilanteessa, johon olen elämässäni ymmärtämättäni joutunut.

        Olen siis hyvin kyllästynyt kaiken tietäviin moralisoiviin kommentteihin ja moralistisiin ohjeisiin. Niistä ei ole ollut minulle mitään hyötyä. Mutta olkaa hyvä haukkukaa ja moralisoikaa kaiken tietävinä. Kertokaa vain, kuinka vain vahingoitan kaikkia. Aion tutkailla kivuliasta kokemustani maailmasta edelleen täällä, sillä tämä valitettavasti on ainoa paikka, jossa edes voin olla olemassa yhtenä ihmisenä. Ehkä vielä rakkaan ihmisen rinnalla, sillä hänkin oli tällainen ja toimi näin. Ehkäpä se kokemus meidät vielä yhdistääkin. Että lopulta uskaltaisin niin moraalittomasti toimia. Eli haukkukaa vain, niin saan käsiteltyä häpeäni moraalittomuudestani ja pahuudestani!

        Yhtäällä toivon kunnioittavaa tilaa yksilöiden omaan harkintaan kohtaan erilaisissa tilanteissa. En halua olla asiasta kaikkialla hiljaa, sillä koen, että tämä voi olla myös paras toimintatapa muillekin joissain tilanteissa. Pareto-ratkaisu, että kaikki siinä osallisena olevat saavat jotain hyötyä/parannusta tilanteeseensa. Ja seksuaalivähemmistöjen asioita voi edistää muullakin tapaa kuin personal is political-hengessä. On kuitenkin raskasta kuulla aina olevansa vääränlainen jokaisessa paikassa ja oman kokemuksensa olevan mahdoton, huono, väärin ja huonoksi muille. Minä nyt satun ajattelemaan asioita toisin, kuin valtavirran toimintatavat on ja se minulle suotakoon.

        ”Mikä se on, että moraalinen ylemmyys on niin helppoa ja vetoavaa? Aion silti olla olemassa”

        Moraalisesti ylemmyyden tuntoinen ihminen paljastaa oman kykenemättömyydestä kasvuun. Siitä kapeakatseisuudesta syntyy agressiivista käytöstä kaikkea kohtaan, joka ylittää oman ajattelun kyvyn.

        Moraalinen ylemmyys on helppoa, koska se ei vaadi mitään, se ei ole missään määrin vetoavaa vaan ennemminkin luotaan pois työntävää, myötähäpeää aiheuttavaa reagointi rajoittuneeseen toiminta kykyyn.

        En antaisi mitään paino-arvoa moraalisesta ylemmyydestä käsin puhuvan ihmisen ajatuksille.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Niin ja 30 vuotinen seksielämä lesbona miehen kanssa on ollut yhtä juhlaa!!! Kamala ajatuskin, että siinä voisi tulla traumatisoiduksi ja saada PTSD-oireita ajatellessaan sanaa seksi!! Sinähän sen tiedät ja voit määritellä toisen kokemuksen tuosta noin. Oletpa ihana!

        Laitan tänne ketjun loppuun, kun tämä ketju on jo hehtomittainen ja aika sekava eikä oikein tiedä milloin kukakin on "äänessä".
        Mutta niin, en ole lukenut näitä kaikkia ketjun kirjoituksia enkä tunne muutenkaan tuota nyt käsitteillä olevaa asiaa eli en ota siihen kantaa suuntaan tai toiseen. Halusin vain tähän laittaa, että ihmettelen. Oletko siis sama tyyppi kuin tämä, joka oli aikeissa alkaa parisuhteen ulkopuoliseen suhteeseen ja jatkaa suhteessa miehen kanssa lapsien vuoksi? Mikäli näin on, niin edelleen ihmettelen (jos sallit ja vaikka et sallisikaan, sori). Kyllä näistä sun viesteistä niin paljon huokuu se paha olo, joka on jo pitkään ollut. Ajattelin vain, kun itse voin huonosti silloin, kun jälkikasvun isän kanssa vielä saman katon alla asuttiin. Mullakin päätöksiä jarrutti se, etten halunnut rikkoa kotia, vaan toki olisin halunnut sen ehjänä itsekin pitää. Lopulta ymmärsin kuinka huonosti voin ja miten se vaikuttaa muihinkin. Ei siihen tilanteeseen voinut jäädä. Oletko siis oikeasti vain (älä ymmärrä tätä vain tässä kohtaa väärin) lasten vuoksi jäämässä parisuhteeseesi, vai onko siihen muitakin syitä? Pelottaako sua tai jotakin? Jos rakastat jotakuta naista, niin miksi et itsellesi ja hänelle mahdollisuutta onneen ja johonkin muuhun kuin siihen salasuhteeseen? Toivottavasti et pahoita mieltäsi näistä, eikä tarvitse tietenkään vastata jos et tahdo. Kunhan mietiskelen.


      • En_osaaEn_tunne kirjoitti:

        Laitan tänne ketjun loppuun, kun tämä ketju on jo hehtomittainen ja aika sekava eikä oikein tiedä milloin kukakin on "äänessä".
        Mutta niin, en ole lukenut näitä kaikkia ketjun kirjoituksia enkä tunne muutenkaan tuota nyt käsitteillä olevaa asiaa eli en ota siihen kantaa suuntaan tai toiseen. Halusin vain tähän laittaa, että ihmettelen. Oletko siis sama tyyppi kuin tämä, joka oli aikeissa alkaa parisuhteen ulkopuoliseen suhteeseen ja jatkaa suhteessa miehen kanssa lapsien vuoksi? Mikäli näin on, niin edelleen ihmettelen (jos sallit ja vaikka et sallisikaan, sori). Kyllä näistä sun viesteistä niin paljon huokuu se paha olo, joka on jo pitkään ollut. Ajattelin vain, kun itse voin huonosti silloin, kun jälkikasvun isän kanssa vielä saman katon alla asuttiin. Mullakin päätöksiä jarrutti se, etten halunnut rikkoa kotia, vaan toki olisin halunnut sen ehjänä itsekin pitää. Lopulta ymmärsin kuinka huonosti voin ja miten se vaikuttaa muihinkin. Ei siihen tilanteeseen voinut jäädä. Oletko siis oikeasti vain (älä ymmärrä tätä vain tässä kohtaa väärin) lasten vuoksi jäämässä parisuhteeseesi, vai onko siihen muitakin syitä? Pelottaako sua tai jotakin? Jos rakastat jotakuta naista, niin miksi et itsellesi ja hänelle mahdollisuutta onneen ja johonkin muuhun kuin siihen salasuhteeseen? Toivottavasti et pahoita mieltäsi näistä, eikä tarvitse tietenkään vastata jos et tahdo. Kunhan mietiskelen.

        Puuttui sana välistä niin laitan sen tähän isolla...
        niin miksi et itsellesi ja hänelle ANNA mahdollisuutta onneen ja johonkin muuhun kuin siihen salasuhteeseen


      • Anonyymi
        En_osaaEn_tunne kirjoitti:

        Puuttui sana välistä niin laitan sen tähän isolla...
        niin miksi et itsellesi ja hänelle ANNA mahdollisuutta onneen ja johonkin muuhun kuin siihen salasuhteeseen

        Suhteessa mieheen ei ole moniin vuosiin ollut seksuaalisuutta eikä yksittäistä halausta enempää, eli pelkkä kumppanuussuhde lasten kasvatuksen myötä. En koe saman katon alla asumista ongelmaksi, se on helppoa ja tuemme toisiamme sen verran kuin asioita eri tavoin näkevät kaverit voivat tukea. Ei se tietenkään ole ideaalia aina, ja on jaksamisen kanssa ongelmia muista (terveydellisistä) syistä, niin voi olla, että sen vuoksi on hyvä olla näin. Voi olla, että olisin menettänyt läsnäoloani lasteni kanssa avioeron kärjistymisen myötä. Lisäksi tämä nainen on se, joka tällaisen kuvion haluaa. Minä halusin muuta. Hänelle riittää oma kasvatusvastuunsa ja haluaa sitoa arjen suhteen asioita vasta tulevaisuudessa. Tiedän, että U-haul-tyylistä pitäville, se voi olla vaikeaa ymmärtää, sellainen... Onneksi voimme olla yhdessä myös harrastusten ja osaksi työnkin puitteissa toivottavasti vielä tulevaisuudessa enemmän, joten meitä yhdistää useampi asia. Yhteenkuuluvuutta ylläpitää samantyylinen maailmankuva ja mielenkiinnon kohteet, ei siihen välttämättä tarvita arkea saman katon alla. Monethan elävät nykyään ns. erillissuhteessa muutenkin. Eli ei eroaminen tai polysuhteisuus ole ainoita ratkaisuja tilanteeseen. Kumppanuusvanhemmuudessa on kaikilla oma muotonsa.

        Kaikilla on oma "ekologinen" sosiaaliseen ympäristöönsä erikoistunut paikkansa ja toimintatapansa, ja sellaisen voi luoda itse ilman tiukkoja määritelmiä, niiden ihmisten kanssa, joita ympärillä on. Niiden joita rakastaa, ja jotka ovat tärkeitä. Se on tärkeintä, ekologia, ja vivahteiden syvä ymmärrys. Mikä ketäkin parhaalla tapaa tukee. Tämähän voisi olla vaikka kuinka toimiva tapa järjestää elämäänsä mh lesbona. Kuka tietää? Henkilönä taidan kuitenkin luottaa enemmän yksilöihin kuin systeemeihin, missä viitekehyksessä päätöksiä elämästä teen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Suhteessa mieheen ei ole moniin vuosiin ollut seksuaalisuutta eikä yksittäistä halausta enempää, eli pelkkä kumppanuussuhde lasten kasvatuksen myötä. En koe saman katon alla asumista ongelmaksi, se on helppoa ja tuemme toisiamme sen verran kuin asioita eri tavoin näkevät kaverit voivat tukea. Ei se tietenkään ole ideaalia aina, ja on jaksamisen kanssa ongelmia muista (terveydellisistä) syistä, niin voi olla, että sen vuoksi on hyvä olla näin. Voi olla, että olisin menettänyt läsnäoloani lasteni kanssa avioeron kärjistymisen myötä. Lisäksi tämä nainen on se, joka tällaisen kuvion haluaa. Minä halusin muuta. Hänelle riittää oma kasvatusvastuunsa ja haluaa sitoa arjen suhteen asioita vasta tulevaisuudessa. Tiedän, että U-haul-tyylistä pitäville, se voi olla vaikeaa ymmärtää, sellainen... Onneksi voimme olla yhdessä myös harrastusten ja osaksi työnkin puitteissa toivottavasti vielä tulevaisuudessa enemmän, joten meitä yhdistää useampi asia. Yhteenkuuluvuutta ylläpitää samantyylinen maailmankuva ja mielenkiinnon kohteet, ei siihen välttämättä tarvita arkea saman katon alla. Monethan elävät nykyään ns. erillissuhteessa muutenkin. Eli ei eroaminen tai polysuhteisuus ole ainoita ratkaisuja tilanteeseen. Kumppanuusvanhemmuudessa on kaikilla oma muotonsa.

        Kaikilla on oma "ekologinen" sosiaaliseen ympäristöönsä erikoistunut paikkansa ja toimintatapansa, ja sellaisen voi luoda itse ilman tiukkoja määritelmiä, niiden ihmisten kanssa, joita ympärillä on. Niiden joita rakastaa, ja jotka ovat tärkeitä. Se on tärkeintä, ekologia, ja vivahteiden syvä ymmärrys. Mikä ketäkin parhaalla tapaa tukee. Tämähän voisi olla vaikka kuinka toimiva tapa järjestää elämäänsä mh lesbona. Kuka tietää? Henkilönä taidan kuitenkin luottaa enemmän yksilöihin kuin systeemeihin, missä viitekehyksessä päätöksiä elämästä teen.

        Mikä ongelmasi on, jos kaikki on jo sovittu? Miksi et ole tyytyväinen?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mikä ongelmasi on, jos kaikki on jo sovittu? Miksi et ole tyytyväinen?

        Se, että olen kyllästynyt moraalisen keskustelun yksiulotteisuuteen ja yhteiskunnassa vallitseviin hegemonisiin tapoihin toimia ja niiden pitämiseen moraalisesti arvokkaampina. Sellainen keskustelu on minusta käymättä, kun kaikkialla rummutetaan romanttiseen sarjamonogamiaan liittyvää moraalia ja toimintatapoja. En koe niitä suinkaan ainoaksi, enkä aina kenenkään osapuolen osalta parhaaksi toimintatavaksi. Ja haluan herättää keskustelua asiasta oman kokemukseni pohjalta.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Suhteessa mieheen ei ole moniin vuosiin ollut seksuaalisuutta eikä yksittäistä halausta enempää, eli pelkkä kumppanuussuhde lasten kasvatuksen myötä. En koe saman katon alla asumista ongelmaksi, se on helppoa ja tuemme toisiamme sen verran kuin asioita eri tavoin näkevät kaverit voivat tukea. Ei se tietenkään ole ideaalia aina, ja on jaksamisen kanssa ongelmia muista (terveydellisistä) syistä, niin voi olla, että sen vuoksi on hyvä olla näin. Voi olla, että olisin menettänyt läsnäoloani lasteni kanssa avioeron kärjistymisen myötä. Lisäksi tämä nainen on se, joka tällaisen kuvion haluaa. Minä halusin muuta. Hänelle riittää oma kasvatusvastuunsa ja haluaa sitoa arjen suhteen asioita vasta tulevaisuudessa. Tiedän, että U-haul-tyylistä pitäville, se voi olla vaikeaa ymmärtää, sellainen... Onneksi voimme olla yhdessä myös harrastusten ja osaksi työnkin puitteissa toivottavasti vielä tulevaisuudessa enemmän, joten meitä yhdistää useampi asia. Yhteenkuuluvuutta ylläpitää samantyylinen maailmankuva ja mielenkiinnon kohteet, ei siihen välttämättä tarvita arkea saman katon alla. Monethan elävät nykyään ns. erillissuhteessa muutenkin. Eli ei eroaminen tai polysuhteisuus ole ainoita ratkaisuja tilanteeseen. Kumppanuusvanhemmuudessa on kaikilla oma muotonsa.

        Kaikilla on oma "ekologinen" sosiaaliseen ympäristöönsä erikoistunut paikkansa ja toimintatapansa, ja sellaisen voi luoda itse ilman tiukkoja määritelmiä, niiden ihmisten kanssa, joita ympärillä on. Niiden joita rakastaa, ja jotka ovat tärkeitä. Se on tärkeintä, ekologia, ja vivahteiden syvä ymmärrys. Mikä ketäkin parhaalla tapaa tukee. Tämähän voisi olla vaikka kuinka toimiva tapa järjestää elämäänsä mh lesbona. Kuka tietää? Henkilönä taidan kuitenkin luottaa enemmän yksilöihin kuin systeemeihin, missä viitekehyksessä päätöksiä elämästä teen.

        Kiitos vastauksesta. Tuolla aiemmin kirjoitit, että tämä rakastamasi nainen asuu jo yksin ja on siis kaiketi sinkku. Mietin, että minkä vuoksi hän ei siis haluaisi kanssasi ihan oikeata suhdetta, eikä sellaista salaista, josta kenenkään ei tarvitse tietää, niinkuin myös tuolla ylempänä mainitsit. Entä miehesi, onko hänelle ihan ok tälläinen salailusuhde toiseen? Ehkä olen lukenut heikosti nekin viestit mitkä tästä ketjusta olen lukenut. Kirjoitit myös, että asiat olisivat ehkä kärjistyneet eron myötä. Oletko puhunut miehellesi tästä vaihtoehdosta?


      • Anonyymi kirjoitti:

        Se, että olen kyllästynyt moraalisen keskustelun yksiulotteisuuteen ja yhteiskunnassa vallitseviin hegemonisiin tapoihin toimia ja niiden pitämiseen moraalisesti arvokkaampina. Sellainen keskustelu on minusta käymättä, kun kaikkialla rummutetaan romanttiseen sarjamonogamiaan liittyvää moraalia ja toimintatapoja. En koe niitä suinkaan ainoaksi, enkä aina kenenkään osapuolen osalta parhaaksi toimintatavaksi. Ja haluan herättää keskustelua asiasta oman kokemukseni pohjalta.

        Taisin taas tipahtaa 😅 "oman kokemuksesi pohjalta". Joko en ymmärtänyt tai sitten harppasit hieman asioiden edelle, luultavasti en vain ymmärtänyt.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Myöhemmässä vaiheessa yli kymmenen vuotta sitten tuli PTSD-oireiksi määriteltävää hajuyliherkkyyttä. En sietänyt hänen hajuaan, oksetti. Lähelleni ei saanut tulla, joskus yöllä toivettani ei kunnioitettu.

        Aivan kauheeta. Minulta loppuu oikeastaan sanat tähän keskusteluun, jossa olet ollut hyökkäävä ja alentava minua kohtaan ja jopa nimitellyt. Aidosti ja vilpittömästi kuitenkin ihmettelen kaiken tämän luettuani (kun olet jo hyvin paljon selittänyt tilannettasi), että miksi ihmeessä kukaan haluaisi ylipäätään jatkaa elämää tuollaisen miehen kanssa, jonka kokee raiskaajaksi ja joka olisi aiheuttanut itselle tuollaisia traumoja mistä kerroit. En pysty ymmärtämään, enkä näkemään sitä hyvänä vaihtoehtona sinun enkä lastesikaan kannalta, enkä edelleenkään myöskään "naisystäväsikään". Tulee mieleen vain yksi ainut asia miksi itse suostuisin moiseen sopimukseen ja se olisi pelko. Pelko saattaa lamaannuttaa ja sitoa ajatuksia niin, että avoin ajattelu kaventuu. Ehkä sinun tilanteessa pelkäisin, että menettäisin lapset, että exä veisi ne ja en saisi elää enää heidän kanssaan. Mikä toki on aivan järkevä ja realistinenkin pelko, jos sinulla on mielenterveyden kanssa ongelmaa. Mikäli miehesi on ilkeä sekä haluaisi lapset itselleen, hän kääntäisi nuo ongelmat sinua vastaan ja tod.näk. voittaisi oikeustaistelun. Ehkä näin ajateltuna alan ymmärtämään tätä kuviotasi paremmin. Sääli.


      • Anonyymi
        Fructus_83 kirjoitti:

        Aivan kauheeta. Minulta loppuu oikeastaan sanat tähän keskusteluun, jossa olet ollut hyökkäävä ja alentava minua kohtaan ja jopa nimitellyt. Aidosti ja vilpittömästi kuitenkin ihmettelen kaiken tämän luettuani (kun olet jo hyvin paljon selittänyt tilannettasi), että miksi ihmeessä kukaan haluaisi ylipäätään jatkaa elämää tuollaisen miehen kanssa, jonka kokee raiskaajaksi ja joka olisi aiheuttanut itselle tuollaisia traumoja mistä kerroit. En pysty ymmärtämään, enkä näkemään sitä hyvänä vaihtoehtona sinun enkä lastesikaan kannalta, enkä edelleenkään myöskään "naisystäväsikään". Tulee mieleen vain yksi ainut asia miksi itse suostuisin moiseen sopimukseen ja se olisi pelko. Pelko saattaa lamaannuttaa ja sitoa ajatuksia niin, että avoin ajattelu kaventuu. Ehkä sinun tilanteessa pelkäisin, että menettäisin lapset, että exä veisi ne ja en saisi elää enää heidän kanssaan. Mikä toki on aivan järkevä ja realistinenkin pelko, jos sinulla on mielenterveyden kanssa ongelmaa. Mikäli miehesi on ilkeä sekä haluaisi lapset itselleen, hän kääntäisi nuo ongelmat sinua vastaan ja tod.näk. voittaisi oikeustaistelun. Ehkä näin ajateltuna alan ymmärtämään tätä kuviotasi paremmin. Sääli.

        Kuten sanoin, kyse on rakenteellisesta traumatisoitumisesta. Ymmärrettyäni tilanteeni seksiä ei ole ollut, joten en pidä miestä/miehiä yksilöinä syyllisinä traumoihin. Eli asia ei ole kuten kuvasit. Et taida haluta ymmärtää näkökulmaani.

        Samoin asiat eivät ole niin yksinkertaisia terveydenkään suhteen, joten näin ei myöskään voi sanoa pelosta yms.

        Täällä ajatus tällaisesta muualla päin maailmaa ja ennen täälläkin normaalina pidetyistä ns käytännöllisistä avioliitoista ja suhtautumisesta yhteisasumiseen tuntuu olevan käsittämätön tai sitten asiaa vain ei haluta ymmärtää. Joskus näin on parempi kaikkien näkökulmasta. Minusta siinä ei ole mitään outoa. Ei avioliitossa tarvitse olla rakkautta eikä seksiä. Avioliitto muutenkin on itselläni ollut vain lasten vuoksi. Ei aikuisten satujen.


      • Anonyymi
        En_osaaEn_tunne kirjoitti:

        Kiitos vastauksesta. Tuolla aiemmin kirjoitit, että tämä rakastamasi nainen asuu jo yksin ja on siis kaiketi sinkku. Mietin, että minkä vuoksi hän ei siis haluaisi kanssasi ihan oikeata suhdetta, eikä sellaista salaista, josta kenenkään ei tarvitse tietää, niinkuin myös tuolla ylempänä mainitsit. Entä miehesi, onko hänelle ihan ok tälläinen salailusuhde toiseen? Ehkä olen lukenut heikosti nekin viestit mitkä tästä ketjusta olen lukenut. Kirjoitit myös, että asiat olisivat ehkä kärjistyneet eron myötä. Oletko puhunut miehellesi tästä vaihtoehdosta?

        En voi vastata hänen puolestaan noihin kysymyksiin. Itselläni on hierarkia tarpeista, lasteni ollessa herkässä iässä, ne menevät omieni ohi aika suuresti.joten minulle tällainen sopii.


      • Anonyymi
        En_osaaEn_tunne kirjoitti:

        Kiitos vastauksesta. Tuolla aiemmin kirjoitit, että tämä rakastamasi nainen asuu jo yksin ja on siis kaiketi sinkku. Mietin, että minkä vuoksi hän ei siis haluaisi kanssasi ihan oikeata suhdetta, eikä sellaista salaista, josta kenenkään ei tarvitse tietää, niinkuin myös tuolla ylempänä mainitsit. Entä miehesi, onko hänelle ihan ok tälläinen salailusuhde toiseen? Ehkä olen lukenut heikosti nekin viestit mitkä tästä ketjusta olen lukenut. Kirjoitit myös, että asiat olisivat ehkä kärjistyneet eron myötä. Oletko puhunut miehellesi tästä vaihtoehdosta?

        Tajusin just, että kyseessä on maailmankuvallinen ero... itse enhalua tässä vaiheessa rikkoa mitään, vaan rakentaa mieluummin erilaisen rakenteen, ja kasvattaa asioita hiljalleen sille. Avioero on lapsille, vaikka mikä ois niin suurten muutosten paikka, jos esim asumisjärjestelyt muuttuu.

        Tiedän, etten ole ainoa sellaista tekevä, on hyvä mahdollistaa erilaisia ratkaisuja moninaisiin tilanteisiin...

        On esim aseksuaalisia miehiä, jotka toivovat perhettä, joten ei kun vain sellaisen kanssa yhteen :) He ovat monesti luotettavia henkilöitä ja hyviä isiä. Parempi kuin saada aikaiseksi isättömiä lapsia. Ja siis ihan vain oma ajatukseni. Tiedän, että muutenkin voi tehdä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tajusin just, että kyseessä on maailmankuvallinen ero... itse enhalua tässä vaiheessa rikkoa mitään, vaan rakentaa mieluummin erilaisen rakenteen, ja kasvattaa asioita hiljalleen sille. Avioero on lapsille, vaikka mikä ois niin suurten muutosten paikka, jos esim asumisjärjestelyt muuttuu.

        Tiedän, etten ole ainoa sellaista tekevä, on hyvä mahdollistaa erilaisia ratkaisuja moninaisiin tilanteisiin...

        On esim aseksuaalisia miehiä, jotka toivovat perhettä, joten ei kun vain sellaisen kanssa yhteen :) He ovat monesti luotettavia henkilöitä ja hyviä isiä. Parempi kuin saada aikaiseksi isättömiä lapsia. Ja siis ihan vain oma ajatukseni. Tiedän, että muutenkin voi tehdä.

        No, tuo nyt oli todella tökerö ja kyseenalainen väite, että lapselle olisi jotenkin terveempää elää isän ja äidin kanssa, että on isähahmo/-malli, että se olisi jotenkin moraalisesti parempi vaihtoehto kuin muut perhemuodot. Ottaen huomioon vielä, että naiset liitoista huolimatta joutuvat ottamaan päävastuun lapsien kasvattamisessa. He tekevät sen työn, isän rooli voi olla todella helppo, ja siihen on helppo lupautua heteromiestenkin mukaan, kun porukat tiedostaa, että nainen hoitaa lapset kuitenkin. Niin naiset on kasvatettu, suurin osa.


      • Anonyymi kirjoitti:

        En voi vastata hänen puolestaan noihin kysymyksiin. Itselläni on hierarkia tarpeista, lasteni ollessa herkässä iässä, ne menevät omieni ohi aika suuresti.joten minulle tällainen sopii.

        No eihän toisen puolesta tosiaan voi vastata, ainakaan jos ei oo kysynyt eikä vastausta tiiä. Sä et kyllä tainnut vastata noihin mun kaikkiin kysymyksiin, mutta niinkuin aiemmin laitoin, ei tartte jos ei taho😉


      • Anonyymi kirjoitti:

        Tajusin just, että kyseessä on maailmankuvallinen ero... itse enhalua tässä vaiheessa rikkoa mitään, vaan rakentaa mieluummin erilaisen rakenteen, ja kasvattaa asioita hiljalleen sille. Avioero on lapsille, vaikka mikä ois niin suurten muutosten paikka, jos esim asumisjärjestelyt muuttuu.

        Tiedän, etten ole ainoa sellaista tekevä, on hyvä mahdollistaa erilaisia ratkaisuja moninaisiin tilanteisiin...

        On esim aseksuaalisia miehiä, jotka toivovat perhettä, joten ei kun vain sellaisen kanssa yhteen :) He ovat monesti luotettavia henkilöitä ja hyviä isiä. Parempi kuin saada aikaiseksi isättömiä lapsia. Ja siis ihan vain oma ajatukseni. Tiedän, että muutenkin voi tehdä.

        En tiiä maailmankuvasta, mutta näkemyseroja meillä kyllä selvästi on. Tuommosta rakentaessakin menee todennäköisesti jotain ja ehkä paljonkin rapatessa rikki. Etenkin niitä lapsia tuossa kohtaa miettisin. Onko tarkoitus salailla tätä heiltäkin ja mitäs sitten jos ja kun jossain vaiheessa paljastuu. Mä en usko, että tuommosen lisäsuhteen kanssa asiat alkas menemään parempaan suuntaa. Jos ne tunteet ja ajatukset on sitten muualla ja ikävöi sitä rakastamaansa ihmistä koko ajan. No kaikki ei tietysti ikävöi. Mutta aikas isolla todennäköisyydellä tuommonen johtaa siihen, että alkaa viettämään aina vaan enemmän aikaa sen salakaverin kanssa ja perhe kärsii. Tämä on mun mielipide, sulla saa olla toisenlainen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No, tuo nyt oli todella tökerö ja kyseenalainen väite, että lapselle olisi jotenkin terveempää elää isän ja äidin kanssa, että on isähahmo/-malli, että se olisi jotenkin moraalisesti parempi vaihtoehto kuin muut perhemuodot. Ottaen huomioon vielä, että naiset liitoista huolimatta joutuvat ottamaan päävastuun lapsien kasvattamisessa. He tekevät sen työn, isän rooli voi olla todella helppo, ja siihen on helppo lupautua heteromiestenkin mukaan, kun porukat tiedostaa, että nainen hoitaa lapset kuitenkin. Niin naiset on kasvatettu, suurin osa.

        Niin, mutta onneksi on toisinkin päin nykyään jo monella. Että myös miehet hoitavat kotiaskareita. Tässä ajassa kukaan eitäällä halua niistä fyysisen maailman rajoituksista kuulla, kun biologinen sukupuolikin on unohdettu. Minusta on parempi rakentaa ne systeemit, jotka ovat biologisia biologian päälle, jos vain mahdollista. Ja järjestää suuntautumiseen liittyvät seikat muuta kautta ja muita asioita rakentavaksi ja tukevaksi. Näin ei sekoiteta biologista todellisuutta joksikin muuksi.


      • Anonyymi
        En_osaaEn_tunne kirjoitti:

        En tiiä maailmankuvasta, mutta näkemyseroja meillä kyllä selvästi on. Tuommosta rakentaessakin menee todennäköisesti jotain ja ehkä paljonkin rapatessa rikki. Etenkin niitä lapsia tuossa kohtaa miettisin. Onko tarkoitus salailla tätä heiltäkin ja mitäs sitten jos ja kun jossain vaiheessa paljastuu. Mä en usko, että tuommosen lisäsuhteen kanssa asiat alkas menemään parempaan suuntaa. Jos ne tunteet ja ajatukset on sitten muualla ja ikävöi sitä rakastamaansa ihmistä koko ajan. No kaikki ei tietysti ikävöi. Mutta aikas isolla todennäköisyydellä tuommonen johtaa siihen, että alkaa viettämään aina vaan enemmän aikaa sen salakaverin kanssa ja perhe kärsii. Tämä on mun mielipide, sulla saa olla toisenlainen.

        Tämä kaikki varmasti on haastavaa ja vaivanakin, sillä kuvaat laajemmin sarjamonogamiaan liittyvää ongelmaa. Näin kuulee tapahtuneen useammassakin sarjamonogamiasuhteessa että lapset jäävät uusien suhteiden jalkoihin, olipa lesbo tai ei. Tämä juuri rajoittaa uuteen suhteesen kokonaan katoamista ja läsnäoloa lasten kanssa. Kummiin tahansa, tasapainoilu lasten ja uuden suhteen kanssa ei ole helppoa. Uudessa suhteessa "välimatkaa", mikä rajoittaa yhdessäoloa voi olla useasta syystä, ei vain siksi, että toisella on kumppanuusasumisjärjestely lasten vuoksi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kirjoituksessasi on liikaa oletuksia. Olen ollut tietoinen omasta seksuaalisuudestani nyt useita vuosia. Olen seurannut sivusta muiden saman tyylisessä tilanteessa olevan henkilön elämää ja ratkaisuja ja itselleni olen valinnut toisin kuin moni muu. Tiedän, että monella on kokemusta vain "teidän" jo hegemoniseksi muodostuneella tavalla toimia. Näillä toimintatavoista on kirjakin, jossa ihmiset kertovat suht lailla yhtä samaa tarinaa. Tarina kulkee sarjamonogamia viitekehyksessä kaikkialla lehtiartikkeleista omakohtaisiin kirjoihin.

        Olen jo vuosia kuunnellut erilaisten terapeuttien (laaja otanta eri tyyleistä ja näkökulmista mukaanlukien LGBT-terapeutit ja erilaiset seksuaaliterapeutit) sekä ihmisten suhtautumisia tilanteeseeni, ja lukenut läjän sekä kotimaista että kv kirjallisuutta. Olen kuullut viittaamasi kommentit useasta suusta, yksilöiltä heteroista homoihin ja terapeutteihin. Olen kuullut myös monisuhteisuutta hyvänäkin vaihtoehtoina pitäviä kommentteja, näitäkin yksilöistä terapeutteihin. Joten luulenpa kuulleeni jo kaiken. Olen löytänyt monenlaisia määritelmiä esim Dont Tell, Dont Ask-polysuhteisuus oli yksi tilanteelleni mahdollinen, mutta kaippa pelkkää salaista sivusuhdetta eettisesti kestävämpi rakennelma.

        Niin paljon yleisesti ottaen negaa ja negatiivista ja loukkaavaakin tekstiä kuulleena, alan olla jo aika parkkiintunut moraalista halveksuntaa kohtaan. Mikä se on, että moraalinen ylemmyys on niin helppoa ja vetoavaa? Aion silti olla olemassa, kamalana sivusuhteisena kaikkia ihmisiä vahingoittavana anomaliana, sillä itse uskon sen olevan itselleni tässä kyseisessä tilanteessa paras vaihtoehto. Ettekö ole kuulleet sanontaa, "Poikkeus pyhittää säännön"? Olen se poikkeus, tilanteeni on se poikkeus. Miksi se yksilö saa kaiken paskan niskaansa? Miksi sitä yksilöä on oikeus halveksia? Demonisoida hänet ja syyttää häntä kaikesta pahasta ympärillä? Eikö se ole hienoa, että on löytynyt se poikkeus, joka pitää muiden säännöt olemassa? Eihän niitä olisi ilman sitä poikkeusta. Ja siis nyt en näe sitä poikkeusta sisällöltään pahempana, kuin vallitsevaakaan käytäntöä tai nk. moraalista hyvää. Enkä toista hyvänä tai sen parempana tapana toimia. Näin vain on.

        Toiseksi pohdin todella aihetta juurikin myöhään heränneen lesbon näkökulmasta. Mietin, missä kaikki myöhään heränneet homomiehet ovat? Heidän äänensä loistaa poissaollaan. Kuulen vain "bi-miesten seksinälkäisestä käytöksestä" ja " 40 trans herätyksen kokeneiden miesten kokemuksista muuttuvasta seksuaalisuudestaan". Mielestäni ei ole kaukaa haettua, että olisi ns. myöhään heränneitä miehiäkin, tai että miehinä kävisivät sitä transidentiteetin kautta läpi.

        Tähän viitaten kukaan ei voi tietää, ei aina edes itse omista asioistaan suhteessa seksuaalisuuteen. Kuitenkin koen tärkeäksi kestävät, säilyvät suhteet ja sellaisia mahdollistavat toimintatavat. Minun mieheni joskus sanoi, ettei hän haluasi tietää suhteesta toiseen, jos se on tehty lasten arjen muuttumattomuuden vuoksi. Näin jotkut ihmiset ajattelevat. Ei ole olemassa yhtä säännöstöä, jonka joku auktoriteettiasemassa oleva parisuhdeterapeutti määrittelisi ja määräisi. Kullakin on oma yksilöllinen tilanteensa ja kukin on tilanteensa paras tietäjä, sillä vain hän ja hänen ympärillä olevat ovat niistä vastuussa ja kantavat niistä myös seuraukset. Minulle tämä on monesta syystä paras ratkaisu tässä kummallisessa tilanteessa, johon olen elämässäni ymmärtämättäni joutunut.

        Olen siis hyvin kyllästynyt kaiken tietäviin moralisoiviin kommentteihin ja moralistisiin ohjeisiin. Niistä ei ole ollut minulle mitään hyötyä. Mutta olkaa hyvä haukkukaa ja moralisoikaa kaiken tietävinä. Kertokaa vain, kuinka vain vahingoitan kaikkia. Aion tutkailla kivuliasta kokemustani maailmasta edelleen täällä, sillä tämä valitettavasti on ainoa paikka, jossa edes voin olla olemassa yhtenä ihmisenä. Ehkä vielä rakkaan ihmisen rinnalla, sillä hänkin oli tällainen ja toimi näin. Ehkäpä se kokemus meidät vielä yhdistääkin. Että lopulta uskaltaisin niin moraalittomasti toimia. Eli haukkukaa vain, niin saan käsiteltyä häpeäni moraalittomuudestani ja pahuudestani!

        Yhtäällä toivon kunnioittavaa tilaa yksilöiden omaan harkintaan kohtaan erilaisissa tilanteissa. En halua olla asiasta kaikkialla hiljaa, sillä koen, että tämä voi olla myös paras toimintatapa muillekin joissain tilanteissa. Pareto-ratkaisu, että kaikki siinä osallisena olevat saavat jotain hyötyä/parannusta tilanteeseensa. Ja seksuaalivähemmistöjen asioita voi edistää muullakin tapaa kuin personal is political-hengessä. On kuitenkin raskasta kuulla aina olevansa vääränlainen jokaisessa paikassa ja oman kokemuksensa olevan mahdoton, huono, väärin ja huonoksi muille. Minä nyt satun ajattelemaan asioita toisin, kuin valtavirran toimintatavat on ja se minulle suotakoon.

        Tiedät miten lesbot ajattelevat ja toimivat koska olet lukenut heistä amerikkalaisten lgbtq- vastaisten sosiologien tms. kirjoittamia kirjoja mutta oikeasti et itse tunne yhtään?
        Oletko ajatellut että mekin toivomme kunnioittavaa ja turvallista tilaa? Sitä tämä ei ole ollut enää pitkiin aikoihin. Minulle henkilökohtaisesti ei ole väliä missä vaiheessa nainen on herännyt lesbouteensa, ennakkoluuloisten, ja homo- ja transfobisten ihmisten kanssa en kuitenkaan jaksa aikaani haaskata.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tiedät miten lesbot ajattelevat ja toimivat koska olet lukenut heistä amerikkalaisten lgbtq- vastaisten sosiologien tms. kirjoittamia kirjoja mutta oikeasti et itse tunne yhtään?
        Oletko ajatellut että mekin toivomme kunnioittavaa ja turvallista tilaa? Sitä tämä ei ole ollut enää pitkiin aikoihin. Minulle henkilökohtaisesti ei ole väliä missä vaiheessa nainen on herännyt lesbouteensa, ennakkoluuloisten, ja homo- ja transfobisten ihmisten kanssa en kuitenkaan jaksa aikaani haaskata.

        En minäkään sisäistetyn misogynian kehikossa elävien identiteettiuskovaisten kanssa... Sekä feminismi (gender+queer että tasa-arvofeminismi), että pride (proggressive-lippuineen) on mennyt ihan surulliseen itsealistuksen tilaan, jota he psyykkaavat vapaudeksi omassa porukassaan. Vapaudeksi alistaa itseään kyllä! Onneksi täälläkin alkaa muutkin (2.aallon feminismi, gender kriittinen feminismi ja perus LHB) näkökulmat saamaan taas edustusta vaikka sitten uusia järjestöjä perustamalla. On hyvä itse ottaa selvää millaisiin asioihin liittyy ja mitä niistä on mieltä, ennen kuin niihin liittyy. Ettei vain uppoa suohon ja vie muitakin mukanaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En minäkään sisäistetyn misogynian kehikossa elävien identiteettiuskovaisten kanssa... Sekä feminismi (gender queer että tasa-arvofeminismi), että pride (proggressive-lippuineen) on mennyt ihan surulliseen itsealistuksen tilaan, jota he psyykkaavat vapaudeksi omassa porukassaan. Vapaudeksi alistaa itseään kyllä! Onneksi täälläkin alkaa muutkin (2.aallon feminismi, gender kriittinen feminismi ja perus LHB) näkökulmat saamaan taas edustusta vaikka sitten uusia järjestöjä perustamalla. On hyvä itse ottaa selvää millaisiin asioihin liittyy ja mitä niistä on mieltä, ennen kuin niihin liittyy. Ettei vain uppoa suohon ja vie muitakin mukanaan.

        Ja silti vaikka esität paljon lukeneesi, syötät toiminnallasi omille lapsillesi samaa comp. heteroutta joka on sinut traumatisoinut? Hmm.. ??? Femisimissä taitaa olla menossa ehkä 4. tai 5. aalto eli sun perustelut on ehkä n. 1980-luvulta.
        On ihan inhimillistä vahvistaa omia näkemyksiä lukemalla tutkimuksia niin et ne vahvistavat omia ajatuksia, tieteestä löytyy tälle ihan oma terminsäkin. Sulla kuitenkin menee puurot ja vellit aika iloisesti sekaisin ja on surullista että terapoit itseäsi loukkaamalla täällä ihmisiä joille vaikka se pride tuottaa iloa ja hyväksytyksi tulemisestä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ja silti vaikka esität paljon lukeneesi, syötät toiminnallasi omille lapsillesi samaa comp. heteroutta joka on sinut traumatisoinut? Hmm.. ??? Femisimissä taitaa olla menossa ehkä 4. tai 5. aalto eli sun perustelut on ehkä n. 1980-luvulta.
        On ihan inhimillistä vahvistaa omia näkemyksiä lukemalla tutkimuksia niin et ne vahvistavat omia ajatuksia, tieteestä löytyy tälle ihan oma terminsäkin. Sulla kuitenkin menee puurot ja vellit aika iloisesti sekaisin ja on surullista että terapoit itseäsi loukkaamalla täällä ihmisiä joille vaikka se pride tuottaa iloa ja hyväksytyksi tulemisestä.

        Ne 3-4-5 aalto ovat juuri noita mitä kuvasin eli Postfeminismiä. On paljon homoja ja lesboja, jotka eivät koe Priden ajatusmaailmaa omakseen. Niitä jotka ovat olleet kuvioissa jo ennen sitä ja näitä proge- eli transoikeuksia ja proseksityö meininkiä. Iloa pride tällä hetkellä tuottaa niille, jotka alkavat vasta löytämään omaa seksuaalisuuttaan, eivätkä muusta tiedä.


    • Anonyymi

      Pohdin millaiseen paikkaan sokeaksi pelotellun kuuliaisen naisen voi pakkoheteroseksuaalisuus viedä. Traumatisoituminen tapahtui, mutta järjestelmätason ollessa kyseessä, syyllinen puuttuu. Ei ole syyllistä, mutta minun kehossani on trauma. En kaipaa syyllistä kehoa, mutta en se syyllinen ole minäkään. Syyllinen tähän kaikkeen. Se estää minua hyväksymästä rakkaan naisen kutsun luokseen. Se estää minua sanomasta kyllä.

      Onneksi redditissä on hyvää ja ymmärtäväistä keskustelua aiheesta. Vinkiksi niille jotka haluu myös ymmärrystä ja refektointia. Ystävällisiä sanoja. Kiitos, että syyllistitte lisää. Onpahan taas kärsitty :)

      • Anonyymi

        Siellä sellaisen late bloomer lesbian alla on ihan kelvollista keskustelua. Että sinne vaan jos ette jaksa suomen kielellä puremista.


      • Anonyymi

        Sun kokemukset on surullisia eikä niin pitäisi tässä maailman ajassa joutua kenenkään kokemaan. Myötätuntoni ja ymmärrykseni kuitenkin sulaa mitä pidemmälle tätä sun avautumista luen. Nämä jutut on silkkkaa mukatieteelleistä vihapuhetta jota kaikki lhbtq-oikeukuksia vastustavat ihmiset suoltavat. Puhutko myös lapsillesi noin?
        Jos olet oikeasti tilanteessa joka sinut väitetysti tänne ajaa, hanki apua. Hanki sitä pikaisesti.


      • Anonyymi

        Ja kun syyllinen puuttuu, kohdistat vihasi siihen yhteisöön joka sut ottaisi vastaan?
        Kovin johdonmukaista.
        Sisäistetyn misogynian lisäksi työstä sisäistettyä homo- ja transfobiaasi, sillä nämä kyllä paistavat vahvasti läpi. Todennäköisesti ole kuiten ihan täysi provo joka on tietää asioista sen verran että tietämättömämpiä on helppo vedättää( sulle hyvä ettö niitä on tässä maailmassa paljon) mutta sen verran vähän että et tiedä mitä et tiedä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sun kokemukset on surullisia eikä niin pitäisi tässä maailman ajassa joutua kenenkään kokemaan. Myötätuntoni ja ymmärrykseni kuitenkin sulaa mitä pidemmälle tätä sun avautumista luen. Nämä jutut on silkkkaa mukatieteelleistä vihapuhetta jota kaikki lhbtq-oikeukuksia vastustavat ihmiset suoltavat. Puhutko myös lapsillesi noin?
        Jos olet oikeasti tilanteessa joka sinut väitetysti tänne ajaa, hanki apua. Hanki sitä pikaisesti.

        Kirjoittaja on varmaan elänyt jonkin rajoittavan uskonnon vaikutuksen alaisena nuorena, koska on vasten tahtoaan joutunut naimisiin miehen kanssa ja harrastamaan vastentahtoisesti seksiä ymmärtämättä mistä on kyse. Näin hän kirjoittaa itsestään, eikä tavallinen keski-ikäinen suomalainen nainen voi mitenkään olla noin toisten vallan alla ja tietämätön.

        Toivottavasti on jonkin avun piirissä, varmasti syvästi traumatisoitunut ja nyt purkaa sitä ulospäin tällä palstalla.


    • Anonyymi

      AP, olen pahoillani keskustelun tasosta tai oikeastaan sen puutteesta. Olen myös kiitollinen, että jaoit tutkittua tietoa ja kokemuksiasi, sain niistä kiinni ja koin saavani vertaistukea omille vaikeille kokemuksille.

    • Anonyymi

      Tänään 10.2..2024 on Talvikin tanssit. Ajattelin vain muistuttaa, kun siellä on ennenkin nähty.

      • Tuohan voiski olla kivvaa. Harmi itseni kannalta, kun on Tampereella saakka. Kivoja tansseja ja tutustumisia teille kaikille, jotka menette 😊


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu

      Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)
      Sinkut
      45
      3101
    2. Haistoin ensin tuoksusi

      Käännyin katsomaan oletko se todellakin sinä , otin askeleen taakse ja jähmetyin. Moikattiin naamat peruslukemilla. Tu
      Ikävä
      12
      2023
    3. Olet sä kyllä

      ihme nainen. Mikä on tuo sun viehätysvoiman salaisuus?
      Ikävä
      18
      1482
    4. Tähdet, tähdet -tippuja Kake Randelin tilittää avoimena: "Tämä on viihdyttämistä, eikä sitä..."

      ISO kiitos Kake lauluistasi!Nyt ei vaan studioyleisö lämmennyt. Olet legenda! Lue Kake Randelinin mietteet: https://w
      Tv-sarjat
      21
      1365
    5. Hiljaiset hyvästit?

      Vai mikä on :( oonko sanonut jotain vai mitä?
      Ikävä
      11
      1341
    6. Teuvo Hakkaraisesta tulee eurovaalien ääniharava

      Persuissa harmitellaan omaa tyhmyyttä
      Maailman menoa
      17
      1251
    7. Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?

      Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais
      Särkynyt sydän
      5
      1161
    8. Turha mun on yrittää saada yhteyttä

      Oot mikä oot ja se siitä
      Suhteet
      7
      1095
    9. Näkymätöntä porukkaa vai ei

      Mon asuu yksin. Mitas mieltä ootte ?
      Ikävä
      6
      1054
    10. 22
      1047
    Aihe