pääsin valintakokeisiin? Mitä pitää mielenterveyskuntoutuja ottaa huomioon valintoihin menemisessä? Sairautta ei tietenkään tartte mainita, kun ei kai kysellä. Psykoosina on aistiharhoja mm. kuulo, niin ei kai se haittaa musiikkia soittaessa? Miten vaikeaa se on parantua, kai se täytyy luottaa itseensä tai siihen, ettei palaa nopeasti loppuun. Toivotan masentuneet olevan rohkeampia opiskelu tai työtä hakiessa. Ihmiset vaihtuu ympärillä. Aina silloin tällöin kannattaa toki miettiä mahdollisuuksia eteenpäin asiassa kuin asiassa.
Olenko terve koska...
jurikka
121374
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tosiaankin muuten mutta skitsofreenia oletetaan jostain mutta toisaalta ottaen huomioon niin toinen toistaan ovelampien psykoosejen johtun vuoksi ja!, kun toinen taas niistä sen verran tietäen että muutoin ääni harhat kuin myös ne muut ajattele kummiski siten että katsot ensin taakse ennen kuin sitten muuta.
Ainahan se on kuolemaan saakka!
Mitä tulee huomioida, ensinnäkään ei kannata mainita mitään psykooseista eikä sen koommin mistään oireista ja mielellään koitat olla puhumatta jos vain mahdollista silleen että vastaat tietenki kysymyksiin muttei mitään ylimäärästä avautumista,
tiedä sitten mitä muita aisti harhoja se stressi tuo tullessaan niin siitä en osaa sanoa juuta enkä jaata varsinkaan kun psykoosissa oleva ihminen ei näe itseään semmoisena kuin mitä oikeasti on (toivottavasti ei myöskään muut ihmiset).
ja tuosta paranemis ennusteesta niin lääkkein saat parhaan avun koska 2 suuntainen ja skitsofreenia on elin ikäinen sairaus josta ei voi parantua.
Jo silloin kun skitsot pantiin talteen mielisaraaloihin koko iäkseen, huomattiin, että vanhempana esim. 70 vuotiaana heitä ei siellä erottanut n.s. terveistä mikään. Minullakin alkaa yli kuuiskymppisenä olla jo se vaihe käsillä. Sitten vain on niin kertakaikkisen vaikeata päästä näistä ihanuuksista - mainitsemistasi narkoottisista aineista - eroon vieroitusoireiden takia.
En tiedä erottamisesta mutta se aivo vaurio ei parane itsestään eikä siihen ole vielä olemassa leikkausta/lääkettäkään muuten kuin oireita lieventävinä toimen piteinä.
enkä myöskään puhunut mitään narkoottisista (eli nukutus lääkkeistä) niinkuin annat ymmärtää.
olevasi jotain muuta kuin tavallinen narkkari kun käytät niitä. Minä ainakin koen raskaana niiden vieroitusoireet, ettei niistä pääse millään eroon. sitäpaitsi viimeisten tutkimusten mukaan aivot ovatkin erittäin plastinen, mukautuva elin. Että vuosien mittaan - vaikka tavanomaisia aivoalueita puuttuisikin - harjoituksen ja runsaan käytön seurauksena muut aivoalueet saattavat ja ilmeisesti korvaavatkin puuttuvia.
Enkä myöskään puhunu niiden käyttämisestä henkilö kohtaisesti vaan että te skitsofreenikot käyttäisitte ja olisitte siel suljetulla.
Aivot todellakin mukautuu vaurioihin jos niissä ylipäätään on koskaan ollu sitä osaa toimivana, mutta skitsofreenia on synnynäinen vika vähän kuin sokeus syntymävikana tai kehitys vammasuus.
se on vähän sama kuin ihmetellä että miksi ei halvaantunut ala aikansa odotettua vaan käveleen.
mutta tämä vaurioiden korvaava parantuminen kehittyy vain sillon jos olet iskeny pääsi menettäny puhe kykysi tai sitten saanu aivo halvauksen minkä seurauksesta menettäny liikunta kyvyn.
asian tietäjiä, vissin oot ollu jossain etellisessä elossasi skitso, kun noin tarkkaan tiedät asioita, joita ei kukaan tiedä, oma kokemukseni puhuu ja kirkuu vastakkaista.
Itseasiassa otin selvää asiasta kun oli epäilys asiasta joka olikin vain jotain masennusta mistä ilmaantu nuita sairaus pelkoja ja vaino harhaa.
http://www.kakspy.com/kakspy/kirj_kn_4.html
Ei harhat (näkö-, kuulo-, aisti- ym.) välttämättä tarkoita, että olisi skitsofreenikko tai maanisdepressiivinen. Psykoosi ja psykoottiset oireet ovat eri asioita.
Olisi helpottanu paljon jos ketjun alottaja olisi maininnu sairautensa mutta psykoosit on näiden kahen sairauden pää oireilu,
toisaalta oli hyvä että korjasit joka valotti paljolti myös omaa tilannetta joten saattaa olla niinkin etten sitten välttämättä olekkaan hullu. (tosin hyvin pieni todenäköisyys etten olis)
Itse kerroin avoimesti opiskelemaan hakiessani psykooseistani ja myöskin puhuin muille opiskelijoille kyseiseen kouluun päästyäni avoimesti niistä asioista.Minun tilanteessani avoimuus toimi ja näin myös opettajat ymmärsivät ajoittaisia poissaolojani ja sain joitakin vapauksia tietyiltä tunneita sairauteni vuoksi.Niin, ja skitsofrenia ei ole elinikäinen sairaus. Itse olin aikoinaan vuosia nuorisopsykiatrisella suljetulla osastolla ja myöhemmin pitkiä aikoja aikuispsykiatrisilla osastoilla skitsofrenian vuoksi.Kävin terapiassa kymmenen vuotta ja söin lääkkeitä melkein yhtä kauan.Viimeisinä aikoina minut luokiteltiin jo kroonikoksi. Mutta nyt en ole ollut reiluun pariin vuoteen sairaalassa ja lääkkeiden käytön lopetin kuukausia sitten...eikä ole oireita tullut.Että se siitä elinikäisyydestä!
TOdellakin jo oman itsen vuoksi kannattaa kertoa! Monelle kun stressi on laukaiseva tekijä ja opiskelu on stressaavaa! Mit teet sitten, jos psykoosiin joudut ja et ole kellekään asiasta kertonut?