Moi! Mä nyt kerron vähän elämäntarinaani. Mun vanhemmat on eronnu, mulla on huonot välit vanhempiini, olin suosittu, mut en oo enää, en tiiä mix, frendit haukkuu, mut COME ON, tää on elämää, on huonoja aikoja, mut on myös hyviä aikoja ja ne tulee joskus mulle, niinku sullekki! Asiat vois olla huonommin, voisin olla koditon, mykkä, kuuro, ym.. Mut en oo! Tarkotan tällä sitä että nauttikaa elämästä!!
Lue tää jos masentaa!!!
Iloinen sellaisena mikä on!
4430
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ihan kiva että yrität piristää mutta eikö tuo nyt ollut hieman tekopirteätä?
Tottahan toi toki on, mutta totta on myös se, että asiat vois olla paremminkin. En vertaa muihin, mutta itse en ole onnellinen, johtuu se sitten fyysisestä viasta, henkisestä tilasta, tai päihteiden käytöstä. poste restantte osoitteena nyt on ollut tietoinen valinta.
Ei mun elämään kuulu suru, kipu tai särky. jep!
Jooh.. ei minullakaan ole välejä vanhempiini, mihin olen oikein tyytyväinen. En ole koskaan ollut suosittu, sitä haluaisin vielä vähemmän. Muutamaan ns. ystävääni pidän yhteyttä n. kerran kuukaudessa, ja sekin on liikaa. Kaikki ympärillä on siis hyvin, pää tässä vain on rikki. Ja sehän ei korjaannu vaikka maailma olisi kauttaaltaan vaaleanpunainen.
Olisi muuten upeaa olla kuuromykkä..
Mun oloani ei ainakaan paranna yhtään ajatella ihmisiä, joilta puuttuu jalkoja ja käsiä tai aisteja. Pikemminkin tulee kamalampi olo; onko maailma tosiaan niin kamala paikka? Mun mielestä on aika itsekästäkin lohdutella itseään katselemalla muita jotenkin "ylempää", että toikin istuu pyörätuolissa, MINÄ EN! Ja hehän ovat sanoneet etteivät kaipaa sääliä. Usein tuntuu että fyysisesti sairaat vasta osaavatkin nauttia elämästä, toivonkin jatkuvasti että saisin jonkun vakavan sairauden, sitten ehkä vanhempanikin alkaisivat jo huomioida minua!
Eipä terveestä kropasta osaa juuri nauttia, jos pää on rikki. Sama kuin sanoisi kaulasta alaspäin halvaantuneelle: "mitäs siinä valitat kun sentään osaat vielä ajatella!"