Harva meistä muistaa mitä meille on tapahtunut alle kolmivuotiaana

Melko hatara pää on jos ei muista missä nukkui asui kenen kanssa kävi saunassa missä kerhossa kävi kenen kanssa leikki pihalla millaiset vaunut oli entä kelkka mitä sattui oliko kaverit hyviä vai pahoja. 3 vuotiaat käy viulutunnilla baletissa mekin käytiin leikkimässä naapurissa kaikki muistetaan alle kouluiän hyvinkin. Kaikki naapurin lapset elävänä muistissa !

Järkyttävää "sairaanhoitoa". Tuliko kädestä toimiva??

Vielä sota-aikoina varoitettiin, että lapsen kanssa ei pidä puhua kaatuneista omaisista ja muista järkyttävistä asioista, sillä lapsi unohtaa. Niinpä traumatisoituneet lapset jätettiin yksin. He tunsivat jääneensä suruunsa yksin. Puhuminen ei muutenkaan ollut tapana. Sanotaan, että suomalaiset vaikenevat kahdella kielellä.
Se ei silti poista muistoja, ehkäpä vain korostavat. Lapselle voi jäädä elinikäinen ahdistus.
Mkr..

Anonyymi kirjoitti:

Vielä sota-aikoina varoitettiin, että lapsen kanssa ei pidä puhua kaatuneista omaisista ja muista järkyttävistä asioista, sillä lapsi unohtaa. Niinpä traumatisoituneet lapset jätettiin yksin. He tunsivat jääneensä suruunsa yksin. Puhuminen ei muutenkaan ollut tapana. Sanotaan, että suomalaiset vaikenevat kahdella kielellä.
Se ei silti poista muistoja, ehkäpä vain korostavat. Lapselle voi jäädä elinikäinen ahdistus.
Mkr..

Lue lisää

Kyllä muistaa ! Muistaa ihmisiä kannattaa katsella vanhoja valokuvia ! Muistaa myös paikkoja naapureita elukoita mummut ja lumen tulon sekä kesäomenat alle 6 vuotiaasta hyvinkin muistaa naapurin lapset kerhot leikit senkin kun imettiin jääpuikkoja tai opeteltiin suksia tai apupyörät irrotettiin tai mitä ruokaa ollut tai mitä NIMIÄ oli naapurin lapsilla hyvin muistaa. Lopettakaa uskomasta noita psykologien kaavioita.

Anonyymi kirjoitti:

Vielä sota-aikoina varoitettiin, että lapsen kanssa ei pidä puhua kaatuneista omaisista ja muista järkyttävistä asioista, sillä lapsi unohtaa. Niinpä traumatisoituneet lapset jätettiin yksin. He tunsivat jääneensä suruunsa yksin. Puhuminen ei muutenkaan ollut tapana. Sanotaan, että suomalaiset vaikenevat kahdella kielellä.
Se ei silti poista muistoja, ehkäpä vain korostavat. Lapselle voi jäädä elinikäinen ahdistus.
Mkr..

Lue lisää

Kyllä lapset ymmärtää että joku kuolee ei ne tyhmiä ole vaikka ei vielä osaa sanoin kaikkea puhua.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä lapset ymmärtää että joku kuolee ei ne tyhmiä ole vaikka ei vielä osaa sanoin kaikkea puhua.

En minä ainakaan saanut tietää että ihmisiä kuolee ennkuin. Seitsemän vanhana siihen asti täysin epätietoinen kuolemasta

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä lapset ymmärtää että joku kuolee ei ne tyhmiä ole vaikka ei vielä osaa sanoin kaikkea puhua.

Kai siinäkin voisi olla ajatus mikä ikäinen lapsi on kykenevä ottamaan sisälleen että joku rakas ihminen kuolee eikä tule enää koskaan takaisin.
Minun yhdeksän vuotias lapseni menetti isänsä , ja ystävättäreni kertoi hänelle että isä on taivaassa ja näkee hänet. Itse olisin kertonut asian toisella tavalla,mutta ystävä ehti ennen minua, tottakai hyvää tarkoittaen.
Eräänä päivänä lapsi kysyi minulta että mikä puhelin numero sinne taivaaseen on, teki kipeää enkä oikein heti tiennyt miten selittäisin. Kysyin miksi hän kysyy taivaan puhelin numeroa, vastaus oli että haluaa soittaa isälle .Joten yritin parhaani mukaan selittää asiaa totuuden mukaisesti , ei ollut helppoa sekään, siis lapsi kuvitteli mielessään että voisi soittaa isälleen, siis sana kuolema ei ollut hänelle asiaa selvittävä mitenkään.
No ajan kanssa lapsikin ymmärsi asian ja suru tuli sen jälkeen.
Niin että nämä asiat ovat vaikeita aikuiselle sinänsä , ja on vaikea tietää mitä sanoja käyttää kun yrittää selittää totuuden lapselle siis lapsi ei aina ymmärrä asioita vaikka ne sanotaan,
Ja lapset kehittyvät myös eri tavalla toiset ovat jo hyvin pienenä osaavia ja oma tpoimisia kun taas toiset tarvitsevat pidemmän ajan siihen että ymmätävät asiat täydellisesti

Selvästi muistaa miten kaatui pyörällä kun apupyörät otettiin pois niin piti potkia pyörää kun se oli tyhmä. Lelutkin muistissa.

Minä tiedän siksi koska perhe muutti muutaman kerran kun olin lapsi , ja kun kysyin vanhemmista miten vanha olin silloin kun meåuutettii siitä isosta huoneistosta niin tiesin ett. Minkä, ikäine. olin ollut silloin kun jotain tapahtumia sattui juuri siinä isossa huoneistossa . Mutta jos ihminen on asunut koko lapsuutensa samaas asunnossa niin varmaan on vaikea laskea minkä ikäinen on ollut kun muistaa jonkun tapahtuman

Anonyymi kirjoitti:

Minä tiedän siksi koska perhe muutti muutaman kerran kun olin lapsi , ja kun kysyin vanhemmista miten vanha olin silloin kun meåuutettii siitä isosta huoneistosta niin tiesin ett. Minkä, ikäine. olin ollut silloin kun jotain tapahtumia sattui juuri siinä isossa huoneistossa . Mutta jos ihminen on asunut koko lapsuutensa samaas asunnossa niin varmaan on vaikea laskea minkä ikäinen on ollut kun muistaa jonkun tapahtuman

Lue lisää

Katri Helena lauloi 1964 Puhelinlangat laulaa, Repe Helismaa Pikajuna Meksikon. Muistan, olin 3 vuotias. Höyryveturit ajoivat Haminassa vielä samoihin aikoihin. Tuoksu jäi mieleen.

Muistaa monikin myös kun venäjän lento pommikoneet tuli päälle Karjalassa lapset vilkutti niille kun eivät ymmärtäneet ensin niitä pommi koneiksi. Yksi mies kertoi miten pieni lapsi hän oli kun heitä laitettiin junavaunuun missä ei ollut ikkunoita eikä voinut nähdä mitään kun venäläiset ampui sitä junaa mutta pääsivät terveinä Suomeen Karjalasta. ( Johan venäläiset poltti kirkkoja 1300-1600 luvulla Karjalassa !

Anonyymi kirjoitti:

Muistaa monikin myös kun venäjän lento pommikoneet tuli päälle Karjalassa lapset vilkutti niille kun eivät ymmärtäneet ensin niitä pommi koneiksi. Yksi mies kertoi miten pieni lapsi hän oli kun heitä laitettiin junavaunuun missä ei ollut ikkunoita eikä voinut nähdä mitään kun venäläiset ampui sitä junaa mutta pääsivät terveinä Suomeen Karjalasta. ( Johan venäläiset poltti kirkkoja 1300-1600 luvulla Karjalassa !

Lue lisää

Ja nykyään niitä on jäänyt kiinni rajalla junista sotapuvussa ,kuin nykyään tulevat Iranista asti ryöstölle että kannattaa ruuvata kaikki irtoava kiinni ruuveilla. Ovat kovia varastamaan itämaalaiset.

Muistaa hyvin meillä olleet potilaat miten venäläiset juutalaiset vihasi kristittyjä sen päälle slaavit muita kristittyjä ja muslimit tataarit kristittyjä myös SHAMAANIT budhat on siinä VIHAAMISTA Kiinan juutalaiset myy riisiä sulle.

Ollaan oltu sota alueella kyllä myös ja hoidettu näitä ihmisiä jotka on ollut. Käytiin Viipurin linnassa katsomassa venäjän juutalaisia .

Anonyymi kirjoitti:

Muistaa hyvin meillä olleet potilaat miten venäläiset juutalaiset vihasi kristittyjä sen päälle slaavit muita kristittyjä ja muslimit tataarit kristittyjä myös SHAMAANIT budhat on siinä VIHAAMISTA Kiinan juutalaiset myy riisiä sulle.

Lue lisää

En muista sellaista aikaa ollenkaan. Saksalaiset ja venäläiset vihasivat juutalaisia.

Anonyymi kirjoitti:

Muistaa hyvin meillä olleet potilaat miten venäläiset juutalaiset vihasi kristittyjä sen päälle slaavit muita kristittyjä ja muslimit tataarit kristittyjä myös SHAMAANIT budhat on siinä VIHAAMISTA Kiinan juutalaiset myy riisiä sulle.

Lue lisää

Siinä se näkee mitä uskonnot tekee kun pitää toisiaan vihata

Anonyymi kirjoitti:

Muistaa hyvin meillä olleet potilaat miten venäläiset juutalaiset vihasi kristittyjä sen päälle slaavit muita kristittyjä ja muslimit tataarit kristittyjä myös SHAMAANIT budhat on siinä VIHAAMISTA Kiinan juutalaiset myy riisiä sulle.

Lue lisää

Khazarian mafia on aloittanut kaikki sodat ihmisiä vastaan. Ne vihaa meitä.
Ne ovat murhanneet venäläisiä ja anastivat bolsebikkeina valaan ja omaisuuskia 1917 Venäjällä. Historia ei kerro saatanpalvoja kasvateista. Mieti miksi ja mikä ote niillä roistoilla on joka maassa ollut?
Älä syytä vähäisiä oikeita ihmisiä kaikesta.

Kerroin jo toisaalla joulumuistoni, joka on yksi varhaisimmista ja tapahtunut ollessani 2,5 vuotias. Kun äiti joutui ambulanssilla sairaalaan.
Dramaattiset tapahtumat jäävät pienellekin mieleen
Mkr.

Ps. Muistan itse välähdyksen noin 1 vuotiaana poseerauksen ensi lumi josta on valokuva
Lumipallo tehtiin minulle käteen mitä ihmettelin

Dramaattinen kokemus

Kyllä on. Ajattelin silloin, että olisi mukava tavata myöhemminkin kaikkien
samana päivänä syntyneitten kanssa.

Miksi mitätöit kommentoijia ja heidän muistikuviaan 8:34 ?

Kiva kun kerroit tuon.
Minä kerroin kerran äidilleni että muistan kun synnyin , ja äiti raivostui heti ja sanoi että et voi muistaa , ja että minulle on varmaan kerrottu ja olet tehnyt siitä kuvan mieleesi.
Ja minä väitin että varmana muistan . Jopa millainen se huone oli missä synnyin . Äiti oli vihainen ja sanoi että et mene vaan tollasia asioita kertomaan kellekkään.
Sanoin että voin piirtää paperille millainen sen huone oli missä synnyin. Äja piirsin sen sängyn missä äiti synnytti ja se oli vedetty seinässä eroon, myös ikkunan edessä olevan pöydän ja tuolit, nurkassa kaakeli uuni ja että isän nuorin sisko muka oli ovella lakki päässä katsomassa minua
Äiti ihmetteli kovasti ja sanoi että ihan noin se huone oli kun olin kuvaillut ja että isän sisko oli tullut ovesta kyselemään kumpikomtuli tyttö vaimpoika . Niin että jos olin kuunnellut puhuttavan syntymästäni niin hyvin olin painanut mieleen yksityiskohdat. Vaikeahan se on ymmärtää että ihminen muka muistaa oman syntymänsä , joten luulen 90% että olin itse tehnyt jostain kerronnasta mielikuvan , mutta10% joskus vieläkin sotii sitä vastaan että se olisi mielikuva , Vaikka siis tiedän että tieteen mukaan se olisi mahdotonta muistaa oma syntymänsä, mutta se muistikuva on jotenkin niin elävä aina vaan vaikka olen iäkäs .

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä on. Ajattelin silloin, että olisi mukava tavata myöhemminkin kaikkien
samana päivänä syntyneitten kanssa.

Miksi mitätöit kommentoijia ja heidän muistikuviaan 8:34 ?

Lue lisää

Tuossa jäljempänä on todiste, että en mitätöinyt kertomuksia. On ihmisiä joilla on vakaa uskomus ja miksi me mitätöisimme heidän muistikuviaan.

Eli, tuo muistikuvien mitätöinnin väite heitti häränpyllyä.

Anonyymi kirjoitti:

Kiva kun kerroit tuon.
Minä kerroin kerran äidilleni että muistan kun synnyin , ja äiti raivostui heti ja sanoi että et voi muistaa , ja että minulle on varmaan kerrottu ja olet tehnyt siitä kuvan mieleesi.
Ja minä väitin että varmana muistan . Jopa millainen se huone oli missä synnyin . Äiti oli vihainen ja sanoi että et mene vaan tollasia asioita kertomaan kellekkään.
Sanoin että voin piirtää paperille millainen sen huone oli missä synnyin. Äja piirsin sen sängyn missä äiti synnytti ja se oli vedetty seinässä eroon, myös ikkunan edessä olevan pöydän ja tuolit, nurkassa kaakeli uuni ja että isän nuorin sisko muka oli ovella lakki päässä katsomassa minua
Äiti ihmetteli kovasti ja sanoi että ihan noin se huone oli kun olin kuvaillut ja että isän sisko oli tullut ovesta kyselemään kumpikomtuli tyttö vaimpoika . Niin että jos olin kuunnellut puhuttavan syntymästäni niin hyvin olin painanut mieleen yksityiskohdat. Vaikeahan se on ymmärtää että ihminen muka muistaa oman syntymänsä , joten luulen 90% että olin itse tehnyt jostain kerronnasta mielikuvan , mutta10% joskus vieläkin sotii sitä vastaan että se olisi mielikuva , Vaikka siis tiedän että tieteen mukaan se olisi mahdotonta muistaa oma syntymänsä, mutta se muistikuva on jotenkin niin elävä aina vaan vaikka olen iäkäs .

Lue lisää

Mutta minun veljeni kertoi aikoinaan, kuinka hän oli taivaassa ennen kuin syntyi, odottelemista lähtöä maailmaan.
No millaista siellä oli, kysyimme, ja hän nyrpisti nenäänsä ja sanoi: "Oli kyllä ihan rumat huonekalut!"
Mkr.

Vai että kolmevuotiaana, kun se runokirja on niin täynnä vaikeita ja aataminaikuisia sanoja ja raakaa tappamista koko sisältö ?
Minkä ikäsenä se barapellumilla jahtaus tapahtui?

Anonyymi kirjoitti:

Vai että kolmevuotiaana, kun se runokirja on niin täynnä vaikeita ja aataminaikuisia sanoja ja raakaa tappamista koko sisältö ?
Minkä ikäsenä se barapellumilla jahtaus tapahtui?

Lue lisää

Kuten sanoin, en muista itse sitä, vaan siitä on minulle kerrottu. Luin kyllä Vänrikki Stoolin tarinoita paljon ennen kouluikää ja muistan vieläkin katkelmia runoista.

Parabellummuisto on todennäköisesti mielikuvitukseni tuotetta, eikä sitä koskaan tapahtunut. Minulla on aina ollut vilkas mielikuvitus ja aina joku kirja menossa.

" Sandels, hän Partalass' istuvi vaan,
suurustaan huoleti syö.
"Nyt käydään Virralla taistelemaan,
heti kello kun yksi lyö. -
Olen tänne teitä ma käskettänyt. -
Hyvä pastori, lohtapa nyt"

Paloma.se01 kirjoitti:

Kuten sanoin, en muista itse sitä, vaan siitä on minulle kerrottu. Luin kyllä Vänrikki Stoolin tarinoita paljon ennen kouluikää ja muistan vieläkin katkelmia runoista.

Parabellummuisto on todennäköisesti mielikuvitukseni tuotetta, eikä sitä koskaan tapahtunut. Minulla on aina ollut vilkas mielikuvitus ja aina joku kirja menossa.

" Sandels, hän Partalass' istuvi vaan,
suurustaan huoleti syö.
"Nyt käydään Virralla taistelemaan,
heti kello kun yksi lyö. -
Olen tänne teitä ma käskettänyt. -
Hyvä pastori, lohtapa nyt"

Lue lisää

Ai että niinku metafoora olikin se juttu? Todella kamalaa, kun lapsi mielikuvituksessaan ajattelee isänsä ajavan takaa pyssy kourassa. Outoa että tuollaista asiaa kerroit yleisellä palstalla. Taisit kertoa sen silloin täällä ihan totena.

Anonyymi kirjoitti:

Ai että niinku metafoora olikin se juttu? Todella kamalaa, kun lapsi mielikuvituksessaan ajattelee isänsä ajavan takaa pyssy kourassa. Outoa että tuollaista asiaa kerroit yleisellä palstalla. Taisit kertoa sen silloin täällä ihan totena.

Lue lisää

Ei se metafora ollut, enkä ollut ihan pikkulapsi, ehkä joku kymmenvuotias, kun menin piiloon ettei olisi tarvinnut lähteä metsään puolukkaan. Eikä isukki minua "takaa-ajanut" eipäs nyt kerrota muunnettua totuutta. Minulla oli pitkään mielikuva että plin suuren kuusen alla piilossa ja että isä olisi kävellyt ohi ja huudellut minua, mutta ei nähnyt. Mielikuva parabellumista kädessä on todennäköisesti mielikuvituksen tuotetta tai sitten unessa nähty juttu joka on nitoutunut vanhaan muistikuvaan.
En ole koskaan ollut täysin perillä oliko se totta vai ei. Kysyin joskus äidiltä ja äidinmielestä olinvain kuvitellut sen.
Siskoni mielestä olin nähnyt unta ja säilyttänyt sen traumaattisena muistona.
***
Minusta ei ole mitään outoa että jakaa lapsuudenmuistojaan julkisella palstalla. Mieluummin niitä kuin jotain tylsiä juorulehtien juttuja tyrkkyjulkkiksista.

Paloma.se01 kirjoitti:

Ei se metafora ollut, enkä ollut ihan pikkulapsi, ehkä joku kymmenvuotias, kun menin piiloon ettei olisi tarvinnut lähteä metsään puolukkaan. Eikä isukki minua "takaa-ajanut" eipäs nyt kerrota muunnettua totuutta. Minulla oli pitkään mielikuva että plin suuren kuusen alla piilossa ja että isä olisi kävellyt ohi ja huudellut minua, mutta ei nähnyt. Mielikuva parabellumista kädessä on todennäköisesti mielikuvituksen tuotetta tai sitten unessa nähty juttu joka on nitoutunut vanhaan muistikuvaan.
En ole koskaan ollut täysin perillä oliko se totta vai ei. Kysyin joskus äidiltä ja äidinmielestä olinvain kuvitellut sen.
Siskoni mielestä olin nähnyt unta ja säilyttänyt sen traumaattisena muistona.
***
Minusta ei ole mitään outoa että jakaa lapsuudenmuistojaan julkisella palstalla. Mieluummin niitä kuin jotain tylsiä juorulehtien juttuja tyrkkyjulkkiksista.

Lue lisää

Siinä muistojen jakelussa on se vaara, että henkilöstä tulee silloin "tyrkkypalstalainen"? :)

ps.Tuo Alma Tuuvahan, josta jutun teit palstalle on tyrkkyjulkkis.

Paloma.se01 kirjoitti:

Ei se metafora ollut, enkä ollut ihan pikkulapsi, ehkä joku kymmenvuotias, kun menin piiloon ettei olisi tarvinnut lähteä metsään puolukkaan. Eikä isukki minua "takaa-ajanut" eipäs nyt kerrota muunnettua totuutta. Minulla oli pitkään mielikuva että plin suuren kuusen alla piilossa ja että isä olisi kävellyt ohi ja huudellut minua, mutta ei nähnyt. Mielikuva parabellumista kädessä on todennäköisesti mielikuvituksen tuotetta tai sitten unessa nähty juttu joka on nitoutunut vanhaan muistikuvaan.
En ole koskaan ollut täysin perillä oliko se totta vai ei. Kysyin joskus äidiltä ja äidinmielestä olinvain kuvitellut sen.
Siskoni mielestä olin nähnyt unta ja säilyttänyt sen traumaattisena muistona.
***
Minusta ei ole mitään outoa että jakaa lapsuudenmuistojaan julkisella palstalla. Mieluummin niitä kuin jotain tylsiä juorulehtien juttuja tyrkkyjulkkiksista.

Lue lisää

Isän täytyy olla tosi pelottava, että noinkin iso lapsi kuvittelee aseen käteen. Tuskin äitisi edes tiesi, oliko isälläsi ase mukana ja kädessä näkyvillä vai ei.

Paloma.se01 kirjoitti:

Ei se metafora ollut, enkä ollut ihan pikkulapsi, ehkä joku kymmenvuotias, kun menin piiloon ettei olisi tarvinnut lähteä metsään puolukkaan. Eikä isukki minua "takaa-ajanut" eipäs nyt kerrota muunnettua totuutta. Minulla oli pitkään mielikuva että plin suuren kuusen alla piilossa ja että isä olisi kävellyt ohi ja huudellut minua, mutta ei nähnyt. Mielikuva parabellumista kädessä on todennäköisesti mielikuvituksen tuotetta tai sitten unessa nähty juttu joka on nitoutunut vanhaan muistikuvaan.
En ole koskaan ollut täysin perillä oliko se totta vai ei. Kysyin joskus äidiltä ja äidinmielestä olinvain kuvitellut sen.
Siskoni mielestä olin nähnyt unta ja säilyttänyt sen traumaattisena muistona.
***
Minusta ei ole mitään outoa että jakaa lapsuudenmuistojaan julkisella palstalla. Mieluummin niitä kuin jotain tylsiä juorulehtien juttuja tyrkkyjulkkiksista.

Lue lisää

Koska olet jo hyvin nuorena lapsena osannut säkeitä Vänrikki Stoolin tarunoista niin ei ole ihme jos näit isäsi kädessä pyssyn jota kutsut harabellumiksi. Lapsen mielikuvitushan on voinut jotain esinettä isäsi kädessä luulla pyssyksi.

Mistähän sai alkunsa tämä Vänrikki Stool runo osaaminen jo niin nuorena. Lausuiko joku aikuinen paatoksella näitä runoja ja se oli sinusta kiehtovaa,

Minä olen myös osannut lähes kaikki Vänrikki Stoolin runot ulkoa noin kymmenen ikäisestä alkaen.
Kansakoulun opettajana oli nainen, joka oli suuri Runebergin ihailija ja meille koululaisille annettiin kotitehtäviksi opetella ulkoa joku runo Vänrikki Stoolista.

Meillä tämän ikäisillä on varmasti muistoja sota-ajan lapsuudestamme, osa voi olla kuvitelmaa, mutta on joku totuuspohja . joka lapsen mielessä on muokkautunut sen ikäisen ymmärryksen mukaan tapahtumien kulusta.
Käsittääkseni tällaiset muistelemiset eivät ole ketään toista ihmistä loukkaavia joten kenenkään ei pitäisi näistä pahastua.
tepa

Anonyymi kirjoitti:

Koska olet jo hyvin nuorena lapsena osannut säkeitä Vänrikki Stoolin tarunoista niin ei ole ihme jos näit isäsi kädessä pyssyn jota kutsut harabellumiksi. Lapsen mielikuvitushan on voinut jotain esinettä isäsi kädessä luulla pyssyksi.

Mistähän sai alkunsa tämä Vänrikki Stool runo osaaminen jo niin nuorena. Lausuiko joku aikuinen paatoksella näitä runoja ja se oli sinusta kiehtovaa,

Minä olen myös osannut lähes kaikki Vänrikki Stoolin runot ulkoa noin kymmenen ikäisestä alkaen.
Kansakoulun opettajana oli nainen, joka oli suuri Runebergin ihailija ja meille koululaisille annettiin kotitehtäviksi opetella ulkoa joku runo Vänrikki Stoolista.

Meillä tämän ikäisillä on varmasti muistoja sota-ajan lapsuudestamme, osa voi olla kuvitelmaa, mutta on joku totuuspohja . joka lapsen mielessä on muokkautunut sen ikäisen ymmärryksen mukaan tapahtumien kulusta.
Käsittääkseni tällaiset muistelemiset eivät ole ketään toista ihmistä loukkaavia joten kenenkään ei pitäisi näistä pahastua.
tepa

Lue lisää

Opin lukemaan jo kolmivuotiaana, edelleenkään, en muista itse siitä juuri mitään, mutta paitsi äitini myös siilloinen pyhäkoulunopettajani ovat kertoneet siitä. Luin siis noita Vänrikki Stoolin tarinoita itse ja pieneen tyttöön ne tekivät niin suuren vaikutuksen että lausuin niitä ulkoa unissani. Kirja oli kotonani todennäköisesti siksi että vanhempi veljeni oli lainannut sen koulusta; hän olijuuri aloittanut kansakoulun.

Meillä oli myös kotona vanha Parabellum taskuase jonka setäni oli tuonut sodasta. Sitä sanottiinkin todella "parabellumiksi". Se roikkui autotallissa seinällä hirvensarvessa eikä tietääkseni siihen ollut edes panoksia. En ole koskaan nähnyt kenenkään ampuvan sillä. Tuntuu todennäköiseltä että isälläni ei olisi ollut asetta kädessä vaan joku muu esine, jonka peloissani kuvittelin pyssyksi. Eikä isä koskaan meitä lapsia uhkaillut tai pelotellut aseella.

Paloma.se01 kirjoitti:

Opin lukemaan jo kolmivuotiaana, edelleenkään, en muista itse siitä juuri mitään, mutta paitsi äitini myös siilloinen pyhäkoulunopettajani ovat kertoneet siitä. Luin siis noita Vänrikki Stoolin tarinoita itse ja pieneen tyttöön ne tekivät niin suuren vaikutuksen että lausuin niitä ulkoa unissani. Kirja oli kotonani todennäköisesti siksi että vanhempi veljeni oli lainannut sen koulusta; hän olijuuri aloittanut kansakoulun.

Meillä oli myös kotona vanha Parabellum taskuase jonka setäni oli tuonut sodasta. Sitä sanottiinkin todella "parabellumiksi". Se roikkui autotallissa seinällä hirvensarvessa eikä tietääkseni siihen ollut edes panoksia. En ole koskaan nähnyt kenenkään ampuvan sillä. Tuntuu todennäköiseltä että isälläni ei olisi ollut asetta kädessä vaan joku muu esine, jonka peloissani kuvittelin pyssyksi. Eikä isä koskaan meitä lapsia uhkaillut tai pelotellut aseella.

Lue lisää

Taisi vaa muuten olla niin pelottava isukki, että kuvittelit ampuma-aseen käteen. Huhhhuuhhh.

Anonyymi kirjoitti:

Taisi vaa muuten olla niin pelottava isukki, että kuvittelit ampuma-aseen käteen. Huhhhuuhhh.

Ei ollut pelottava.
Isukki tykkäsi lapsista ja vietti varsinkin paljon aikaa talvisin meidän lasten kanssa. Piti meille tietokilpailuja (Kivikoski kysyy) ja pelasi lautapelejä ja mustaa pekkaa meidän kanssa.

Paloma.se01 kirjoitti:

Ei se metafora ollut, enkä ollut ihan pikkulapsi, ehkä joku kymmenvuotias, kun menin piiloon ettei olisi tarvinnut lähteä metsään puolukkaan. Eikä isukki minua "takaa-ajanut" eipäs nyt kerrota muunnettua totuutta. Minulla oli pitkään mielikuva että plin suuren kuusen alla piilossa ja että isä olisi kävellyt ohi ja huudellut minua, mutta ei nähnyt. Mielikuva parabellumista kädessä on todennäköisesti mielikuvituksen tuotetta tai sitten unessa nähty juttu joka on nitoutunut vanhaan muistikuvaan.
En ole koskaan ollut täysin perillä oliko se totta vai ei. Kysyin joskus äidiltä ja äidinmielestä olinvain kuvitellut sen.
Siskoni mielestä olin nähnyt unta ja säilyttänyt sen traumaattisena muistona.
***
Minusta ei ole mitään outoa että jakaa lapsuudenmuistojaan julkisella palstalla. Mieluummin niitä kuin jotain tylsiä juorulehtien juttuja tyrkkyjulkkiksista.

Lue lisää

Ihan niin minusta on ollut todella kiva lukea näitä kertomuksia joita ihmiset ovat kokeneet pienenä , niistäkin näkee että lapsilla on muistoja jo aika nuoresta iästä .
Oikein muistuu oma lapsuuskin mieleen ja asioita mitä ei ole edes ajatellut kymmeniin vuosiin . Tulee tunne että, pitäisi ,käymään lapsuuden kotipitäjään ja katseella niitä leikkipaikkoja jos jotain vielä olisi tallella vai onko uusia taloja Rakennettu pikku metsiköihin vuosien varrella . Oikein piristi nämä kaikki kertomukset

Näin on minulla käynyt usein, kun muistelen siskoni kanssa menneitä tapahtumia.

Anonyymi kirjoitti:

Näin on minulla käynyt usein, kun muistelen siskoni kanssa menneitä tapahtumia.

Olen huomannut samaa sisarusteni kanssa. Jokaiselle jää päällimmäisenä
mieleen omat muistonsa ja kun yhdessä muistellaan minullekin palaa mieleen
yhteisiä asioita, jotka muistan, joltain kantilta, mutta jotka eivät olleet niitä minun "päällimmäisiä" muistojani. Joskus ollaan eri mieltäkin miten joku asia oli.
Se on luonnollista, kun lapsillakin on oma "katsantokantansa".

Olin 2vja10kk vanha kun isoisä kuoli .- Muistan arkun kammarissa , ja miten se sitten reellä missä oli kuusenoksia hevospelillä kylälle missä autotie 1952 .- Kylmiössä vielä isoisän kaverit nostivat arkunkantta ja viimeiset terkut ! Tammikuun alkua 1953 .-

Että Silleen