keskustalainen kaverini sanoi minulle tänään että me kristilliset olemme luusereita. Pöyristyttävä ajatus, jonka toin hänelle tiukkasanaisesti julki. Hänellä oli kuitenkin vankkumattomat perusteet joiden edessä olin aseeton.
Hän oli samana päivänä kuullut joltain meidän listoilla olevalta kunnallisvaaliehdokkaalta, että hän ei äänestä kristillisiä, koska Kallis ei ole ehdokas hänen makuunsa. Kaveristani tällainen ajatus oli idioottimainen (tämä on sanatarkka lainaus, älkää kukaan loukkaantuko tästä).
Heillä on monenlaisia henkilökiistoja puolueen sisällä, mutta heidän poliittiseen perinteeseensä kuuluu se, että vaikka ollaan jostain asiasta eri mieltä tai ei pidetä jostain persoonasta, äänestetään kuitenkin aina jotain omaa ehdokasta. Pitkässä juoksussa se sataa kuitenkin aina oman puolueen laariin, oli kaverini ajatus jota en nyt sanatarkasti muista.
Meillä on tietty lyhyt puoluehistoria ja poliittisen vaikuttamisen perinteet ovat meillä vielä hatarat. Jos kuitenkin haluamme kristillisiä asioita ja arvoja näkyviin edes tähdenpilkahduksina tänne yhteiskuntaan, meidän pitää tehdä työtä puolueemme menestymisen eteen. Itsekäs äänestän ketä hyvältä tuntuu -ajattelu ei vie puoluettamme eteenpäin ja muut puolueet eivät sitoudu ajamaan tärkeinä pitämiämme asioitamme eteenpäin.
Vaikka olin tänään tuohtunut keskustelumme aikana, opin tänään kuitenkin jotain uutta, jotain pitkäjänteisestä työstä, jota muissa puolueissa tehdään omien aatteiden vuoksi. Eikö meidän aatteemme ole kuitenkin kaikista paras? Emmekö halua sitoutua sen taakse? Toivottavasti emme tee itseämme naurunalaisiksi presidentinvaalisotkujen vuoksi.
Hän oli samana päivänä kuullut joltain meidän listoilla olevalta kunnallisvaaliehdokkaalta, että hän ei äänestä kristillisiä, koska Kallis ei ole ehdokas hänen makuunsa. Kaveristani tällainen ajatus oli idioottimainen (tämä on sanatarkka lainaus, älkää kukaan loukkaantuko tästä).
Heillä on monenlaisia henkilökiistoja puolueen sisällä, mutta heidän poliittiseen perinteeseensä kuuluu se, että vaikka ollaan jostain asiasta eri mieltä tai ei pidetä jostain persoonasta, äänestetään kuitenkin aina jotain omaa ehdokasta. Pitkässä juoksussa se sataa kuitenkin aina oman puolueen laariin, oli kaverini ajatus jota en nyt sanatarkasti muista.
Meillä on tietty lyhyt puoluehistoria ja poliittisen vaikuttamisen perinteet ovat meillä vielä hatarat. Jos kuitenkin haluamme kristillisiä asioita ja arvoja näkyviin edes tähdenpilkahduksina tänne yhteiskuntaan, meidän pitää tehdä työtä puolueemme menestymisen eteen. Itsekäs äänestän ketä hyvältä tuntuu -ajattelu ei vie puoluettamme eteenpäin ja muut puolueet eivät sitoudu ajamaan tärkeinä pitämiämme asioitamme eteenpäin.
Vaikka olin tänään tuohtunut keskustelumme aikana, opin tänään kuitenkin jotain uutta, jotain pitkäjänteisestä työstä, jota muissa puolueissa tehdään omien aatteiden vuoksi. Eikö meidän aatteemme ole kuitenkin kaikista paras? Emmekö halua sitoutua sen taakse? Toivottavasti emme tee itseämme naurunalaisiksi presidentinvaalisotkujen vuoksi.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Oma Bjarne kullan Kallis, joo mun ääni tulee sille ekalla kiekalla ainaki
Kallis ajoi kristilliset oppositioon, teki Eija-Riitta Korholasta oikean kristillisdemokraatin ja on yleensä väärässä.
Jumala antaa kritillisille anteeksi, jos he karttavat pahaa kristillisdemokratiaa ja samalla Kallista.
Ei ole häpeä, vaikka Kallis saisikin vähemmän ääniä presidentinvaaleissa kuin kristilliset eduskuntavaaleissa yhteensä viime vaalien jälkeen.
Kallis on aivan oikeasti isänmaalle vaarallinen opportunisti eikä hänen harkintansa riitä ylipäällikön tehtävään.
Kovaltahan tämä kuulostaa, mutta kyllä totuuskin on joskus sanottava.
Kalliksen aikana puolueemme kannatus on kaksinkertaistunut. Meistä tuli todellinen poliittinen tekijä, joka on otettava tosissaan. Tällöin meistä tuli myös uhka muille puolueille. Siksi meitä on yritetty nonseleerata ja pitää oppositiossa, jotta potentiaaliamme ei kansa näkisi. Ja todelliset syyt oppositioaikaan löytyvät viimeisimmästä hallituskaudestamme.
Kallis ei ole opportunisti ja muutenkin sinä et selvästikään tunne häntä. Ihmeellisiä päiväunelmia sinulla.
Jokaisella jäsenellä ja luottamushenkilöllä on ratkaisuissaanomantunnonvapaus.
Näin lukee periaateohjelmassa. Kun eo lause on periaatteena, eikös se romuta kaiken puoluekurin. Pitäisikö se poistaa?
Tottakai ihmisillä on omantunnovapaus Jumalan edessä mutta jos jotain yhdessä aioitaan saada aikaan niin eikö jostain omasta pitäisi luopua yhteiseksi hyväksi.
hyvä mielipide.
Tässä oli viisaasti sanottu asia.
Kyllä kai kaikilla pitää omantunnon vapaus olla, enkä sinällään mitään puoluekuria kannata, mutta miten mitään saadaan aikaiseksi, jos ei yhdessä asioita tehdä?
Itse olen näissä kuvioissa noviisi, mutta olen samaa mieltä kd-kalkkiksen kanssa :) Jostain pitää luopua yhteiseksi hyväksi, jos jotain aiotaan saada aikaiseksi.
Täytyy sanoo et kalkkis kirjoitti ihan oikein. Itekin olisin ehdokkaaksemme valinnut jonkun toisen, mutta kyllä voin Kalliksen taakse lähtee työtä tekemään. Asia on kuitenki yhteinen.
kävikin niin että ihmiset ottivat kommenttini Kalliksen kannatuksena.
Oikeastaan oma mielipiteeni on että jättäisimme tämän väliin. Ollaan me kuitenkin vielä aika pieni porukka. En kannata uhoa uhon vuoksi, vrt Perussuom yms, ja toisaalta presidenttivaali söisi vähäisiä varoja joita tarvitaan kipeästi myös eduskuntavaalissa.
Olinhan itsekin tilaisuudessa jossa Päivi ensin sanoi että itseään kunnioittavalla puolueella tulee olla mielipide siitä miten presidentin toimen asiat hoidetaan. Juuri niin. Myöhemmin hän sitten lisäsi että pyrkisimme asettamaan ehdokkaan. Ymmärrettävää että hänessäkin sisäinen poliitikko halajaa taistoon (hyvä asenne!) mutta mielestäni ihan yhtä vastuullinen mielipide on se mitä äsken edellä itse ajattelin ääneen.
No joo, katsotaan mitä puolue päättää ja mennään sitten sen mukaan.
omalla listalla, sitä mieltä minäkin olen, mutta jos puolue päättää, että meidän on hyvä tuoda kristillisdemokraattinen näkemys esiin eri paneleissa, mennään sitten sen mukaan ja ollaan hommassa tosissaan mukana.
Ek-vaalit ovat meille tärkeämmät, mutta katsotaan miten käy.
kd-kalkkis, tiedätkö milloin päätetään, että asetetaanko oma ehdokas? Onko se Tampereen kokouksessa? Eikö Kalliksen lähtö olekaan varmaa?
puoluekokouksen asialistalla. Puoluehallitus on kyllä jo esittänyt omaa ehdokasta ja nyt sitten p-kokous päättää, ja luultavasti kuten hallitus esittää. Mutta ymmärtääkseni sääntöjen mukaan on mahdollista että puoluekokous jättää senkin asian vielä p-hallituksen päätettäväksi. Tosin tuskin näin käy. Kuka ehdokas on niin sitä ei tarkkaan ottaen lue p-kokouksen listalla (ks www.kd.fi/toiminta). Luulen että Kallis valitaan ehdokkaaksi, senkin voi p-hallitus vielä virallisesti tehdä myöhemmin.
riski. Voi olla, että menneisyyden synnit pulpahtavat esille. Uskaltaako Kallis lähteä tulilinjalle?
synnitkö? Vai KDn pienet sopeutumisvaikeudet muutosvastarinnan kanssa?
Asioita varmaan pulpahtaa mutta niihin on mahdollista varautua jo etukäteen
Miten varautua kun odotettavissa on skandaali?
Olen vähän aavistelemassa ja tietämässäkin asioita, mutta haluaisin tietää tuon asian josta puhut edellisessä viestissäsi
painollaan. Kallis saanee kukituksen ehdokkuudelleen Tampereella vaikka kentällä lähdetään vaalityöhön hammasta purren. Miten Reinikaista äänestäneet yli 20 000 äänestäjää ottaa Kalliksen vastaan? Mitä Kalliksella on heille annettavana?
Nuokin mainitsemasi asiat varmasti tulevat esille. Minulla oli kyllä vielä vähän toisen sorttistakin aavistusta, mutta aika näyttänee, mikä tulee esille ja mikä ei ...
Avaapa omaa aavistusta hiukan enemmän.
Yleensähän monetkin asiat voivat olla ilman suurempaa mielenkiintoa pitkään, mutta sitten tuollaisissa tulevissa skaboissa jauhojen puhtaus punnitaan vähän jokaisella elämän alueella
Olen samaa mieltä. Asiat tulevat omalla painollaan esille ja asioista syntyy ketjuja ja ne lähtevät omalla painollaan vyörymään. Näin on aina ollut ja tulee olemaan. Mielenkiintoiset presidentinvaalit ovat tulossa ja Kalliksen politiikka tullaan testaamaan.
Kukaan ehdokas ei ole täydellinen. Kaikista voidaan kaivaa esille kaikenlaista, joka pistää silmään aina jotakuta. Se taitaa olla politiikan henki tänä päivänä. Tärkeintä on, että oma porukka on oman ehdokkaan takana, oli se sitten kuka tahansa, vaikka sitten hampaat irvessä. Omasta edusta pitää olla valmis luopumaan yleisen edun vuoksi, itse olen siihen valmis oli ehdokkaana kuka tahansa.
Kyllä oman ehdokkaan takana pitää olla. Itse olisin toivonut Päiviä ehdokkaaksi, mutta ymmärrän, että pienten lasten äitinä hän ei voi lähteä kisaan mukaan.
Jos Kallis laittaa itsensä ja rahojaan skabaan niin kyllä meidän pitää olla oman ehdokkaan takana äänillämme ja vaalityöllämme.
Totta kai pitää oman ehdokkaan takana olla jos joku itsensä likoon laittaa. Kalkkiksen ajatus et yhteistyöllä saadaan asioita aikaan oli hyvä,noin mäkin ajattelen vaikken sitä noin hienosti osaa sanoa.
Puoluekokouksessa sitten nähdään miten kollegat puolue-edustajat asiat arvottavat. Pääkysymys on mielestäni se, kannattaako omaa ehdokasta asettaa. Jos asetetaan, pitää kaikkien olla yhteisen ehdokkaan takana, oli se sitten Kallis tai Räsänen.