Minulla on outoja oireita joihin toivoisin saavani selvyyttä teiltä. Olen kolmekymppinen nainen ja murrosiässä alkoi tulla esim koulussa tietyissä luokissa tms outoja epätodellisuuden tuntemuksia. Olin tajuissani ja tiesin/tunsin ympäristöni, mutta silti kaikki oli outoa. Olo oli todella ahdistava.Luulin että johtui murrosiästä. oireet hävisivätkin muutamaksi vuodeksi täysin. Kävin juhlimassa, diskoissa yms elin normaalia nuoren naisen elämää.
Sitten sain ensimmäisen lapseni ja pian sen jälkeen oireet palasivat kuin taikaiskusta. eka kerta tuolloin oli todella voimakas. tajuntaani en menetä. "kohtaus" tuli silmänräpäyksessä. Oireita on todella vaikea kuvailla. se on ongelmallista. kykenen jopa ajamaan autoa kohtauksen ollessa päällä jos tarve vaatii, mutta kaikki tuntuu niin oudolta... Kuin olisi painajaisunessa.
minulla on todettu uni EEG:ssä valoherkkää migreenitaipumusta ja pientä muutosta aivosähkökäyrässä. Pää on kuvattu magneettikuvalla ja tietokonetomografia on tehty. Mitään poikkeavaa ei ole löydetty.
Joka ilta juuri ennen nukahtamista tulee tämä "outo tunne" joskus voimakkaampana joskus niin lievänä että vasta aamulla huomaan että taas SE tuli. Tuntuu niinkuin osa minusta olisi jo nukahtanut mutta osa laittaa vastaan.
Oudointa on että aamulla olen suhteellisen kunnossa, mutta iltapäivällä ja illalla olo pahenee. Ei ole varsinaisesti mitään kipua tms (silloin tällöin migreeni päänsärkyä, suhteellisen lievää...) mutta olo on painostava. Kauppaan tms muuallle en voi mennä kuin aamuisin. Kirkkaat valot kaupassa tai muualla tekevät todella pahan olon samoin hälinä joka tuntuu että voimistuu vaan. eli melkein kaikki sosiaalinen elämä täytyy tapahtua aamuisin/aamupäivisin.
Olen miettinyt paniikkihäiriötäkin ja sitä olenko aiheuttanut itselleni paniikkihäiriön tämän oudon tuntemuksen takia. Ja syy onkin joku muu?
Tuntemus saattaa tulla ihan silmänräpäyksessä ja niitä voi tullakin pitkin päivää aina silloin tällöin, tosin kestävät ihan hetken.
toivottavasti nyt hiukan ymmärsitte oireistani ja jos joku osaisi auttaa minua kuvailemaan lääkärilleni oloani olisi hyvä, siis jos kärsitte samankaltaisista oireista.
lisäksi kysyisin teiltä epilepsiaa sairastavilta kun tuntee aurasta kohtauksen olevan tuloillaan voiko sen estää. Esim poistumalla tilanteesta tms?
Mitä lääkkeitä olette syöneet jos oireenne ovat olleet näin sekavat kuin minulla?
olisin todella kiitollinen vastauksista. haluaisin alkaa elämään sellaista normaalia elämää johon tiedän pystyväni koska oireet olivat muutaman vuoden pois.
Voiko migreeni tuoda moista mukanaan?
Sitten sain ensimmäisen lapseni ja pian sen jälkeen oireet palasivat kuin taikaiskusta. eka kerta tuolloin oli todella voimakas. tajuntaani en menetä. "kohtaus" tuli silmänräpäyksessä. Oireita on todella vaikea kuvailla. se on ongelmallista. kykenen jopa ajamaan autoa kohtauksen ollessa päällä jos tarve vaatii, mutta kaikki tuntuu niin oudolta... Kuin olisi painajaisunessa.
minulla on todettu uni EEG:ssä valoherkkää migreenitaipumusta ja pientä muutosta aivosähkökäyrässä. Pää on kuvattu magneettikuvalla ja tietokonetomografia on tehty. Mitään poikkeavaa ei ole löydetty.
Joka ilta juuri ennen nukahtamista tulee tämä "outo tunne" joskus voimakkaampana joskus niin lievänä että vasta aamulla huomaan että taas SE tuli. Tuntuu niinkuin osa minusta olisi jo nukahtanut mutta osa laittaa vastaan.
Oudointa on että aamulla olen suhteellisen kunnossa, mutta iltapäivällä ja illalla olo pahenee. Ei ole varsinaisesti mitään kipua tms (silloin tällöin migreeni päänsärkyä, suhteellisen lievää...) mutta olo on painostava. Kauppaan tms muuallle en voi mennä kuin aamuisin. Kirkkaat valot kaupassa tai muualla tekevät todella pahan olon samoin hälinä joka tuntuu että voimistuu vaan. eli melkein kaikki sosiaalinen elämä täytyy tapahtua aamuisin/aamupäivisin.
Olen miettinyt paniikkihäiriötäkin ja sitä olenko aiheuttanut itselleni paniikkihäiriön tämän oudon tuntemuksen takia. Ja syy onkin joku muu?
Tuntemus saattaa tulla ihan silmänräpäyksessä ja niitä voi tullakin pitkin päivää aina silloin tällöin, tosin kestävät ihan hetken.
toivottavasti nyt hiukan ymmärsitte oireistani ja jos joku osaisi auttaa minua kuvailemaan lääkärilleni oloani olisi hyvä, siis jos kärsitte samankaltaisista oireista.
lisäksi kysyisin teiltä epilepsiaa sairastavilta kun tuntee aurasta kohtauksen olevan tuloillaan voiko sen estää. Esim poistumalla tilanteesta tms?
Mitä lääkkeitä olette syöneet jos oireenne ovat olleet näin sekavat kuin minulla?
olisin todella kiitollinen vastauksista. haluaisin alkaa elämään sellaista normaalia elämää johon tiedän pystyväni koska oireet olivat muutaman vuoden pois.
Voiko migreeni tuoda moista mukanaan?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tutulta kuulostaa, itselläni on hyvin samankaltaisia tuntemuksia jatkuvasti, erityisesti jos olen yhtään väsynyt. Sairastan epilepsiaa ja minulla on ollut tiettävästi vain pari tajuttomuuskouristuskohtausta, joiden jälkeen sain lääkityksen, Trileptalin. Itse kutsun olotilaa "pöhnäksi" ja olen epäillyt sen liittyvän lääkitykseeni. Olo on siis erittäin outo, niin kun ei olisi tässä maailmassa kiinni, mutta silti pystyy jollakin tasolla suorittamaan asioita automaattisesti. Hirveen vaikea selittää.. Joudun itse lopettamaan osa-aikaisen työni pikaruokapaikassa, mm. näiden sekavuus- tilojen vuoksi. Nyt aletaan kokeilemaan uutta lääkitystä, saa nähä olisiko siitä jotain apua tilanteeseeni.. Hoppas! Olen itse miettinyt pääni puhki mistä moiset oireet ja olen aina vain päätynyt epilepsiaan tai lääkkeiden sivuvaikutuksiin. Paniikkihäiriöstä en omalla kohdallani usko olevan kysymys. Kerro, jos joku lääkäri osaa selittää mistä oireesi johtuvat, omat lääkärini eivät ole kommentoineet sen enempää.. Toivottavasti oireesi saadaan kuriin pian!Jaksamisia!:)
Minä sairastuin aikuisiällä epilepsiaan. Se puhkesi hyvin stressaavassa elämänvaiheessa. Sitä ennen olin kärsinyt migreenistä joitakin vuosia. Sain aluksi pari isoa kohtausta ja sitten sain lääkkeet (Deprakine). Deprakinen aikana minulle ei tullut isoja kohtauksia, mutta juuri kuvailemiasi oloja tuli stressin seurauksena. Minulla sattoi tulla kaupungilla sellainen epätodellinen olo. Pystyin kävelemään eteenpäin, mutta untui kuin olisin vajonnut jokaisella askeleella syvemmälle ja syvemmälle asfalttiin. Puistattaa oikein kun muistelen. Sitten nämä kohtaukset menivä´t aivan kamaliksi. Aloin nimittäin saamaan outoja haju- ja kuuloharhoja. Tunsin ensin oudon hajun ja sen jälkeen aloin kuulemaan outoja ääniä jotka puhuivat minulle miloin mistäkin. Silloin menin lääkärille ja itkin. Olin varma, että olin tullut hulluksi. Lääkäri vaihtoi lääkkeet ja sen jälkeen kaikki oireet ovat pysyneet poissa.
Olen onnellinen, että lääkäri otti minut tosissaan ja ymmärsi mistä oli kyse.
Toivottavasti sinäkin löydät avun!