työelämässä on pohjimmiltaan kyse siitä, että ihmisiä käytetään hyväksi.
Miksi tekisit superraskasta työtä pienellä palkalla?” kysyy tukien varaan heittäytynyt Alma Tuuva
Usein tarjotaan aina samoja ratkaisuja, että yritä kovemmin, treenaa, syö terveellisemmin. Kun yrität ja yrität aina pari kuukautta, eikä onnistu, se on tosi raskasta – epäonnistua uudelleen ja uudelleen
Kun Tuuva jäi työttömäksi, hän alkoi pohtia sopeutumattomuuttaan uusista näkökulmista.
– Ehkä kyse ei olekaan siitä, että olisin jotenkin viallinen. Mietin, että ehkä työelämä itsessään on sellaista, että siellä on tosi vaikeaa pysyä terveenä ja huolehtia itsestään.
Kuin väkivaltainen parisuhde
Tuuva ajattelee, että työsuhde on usein toksinen valtasuhde, jossa työnantaja käyttää työntekijää hyväkseen.
– Miksi tekisit superraskasta työtä pienellä palkalla ja antaisit elämäsi sille ja et saa siitä mitään? Jos kaikki mahdollisuuksien rajoissa olevat työpaikat ovat tuollaisia, on ehkä parempi olla ottamatta niitä vastaan ja vaatia parempia ehtoja.
myös lainsäädäntö on työntekijälle epäedullista.
– Esimerkiksi karenssiajat: työntekijän on vaikeaa irtisanoutua, vaikka pomo kiusaisi työntekijää, koska karenssin takia ei saa työttömyyskorvausta.
asiaa voi verrata väkivaltaiseen parisuhteeseen, josta väkivallan kokija ei pääse irti, jos on taloudellisesti riippuvainen toisesta.
kapitalistinen järjestelmä on mätä: oikeasti tärkeistä töistä kuten hoiva-alan, opettajan ja siivoojan töistä ei makseta riittävän suurta palkkaa, mutta investointipankkiiri elää leveästi.
– Yleensä työpaikoissa on tarkoitus tehdä jostain toisesta tyypistä rikkaampi. Jos haluat olla hyvä yhteisön – yhteiskunnan – jäsen, siihen on parempiakin keinoja kuin vain työnteko.
Monia ihmisiä raivostuttaa: sieltä tukien varasta on hyvä huudella, kun työtä tekevät ihmiset mahdollistavat tuilla elämisen.
Rikas on fiksu, köyhä on syntinen
yhteiskunnassa on kaksoisstandardit rikkaille ja köyhille.
– Paheksumme niitä, jotka elävät tuilla eivätkä mene töihin. Heillä ei saisi olla koiraa eikä hyvää puhelinta ja heidän pitäisi syödä lanttua. Samalla ihailemme heitä, jotka sijoitusomaisuuden turvin vetäytyvät työelämästä ja kiipeilevät vuorilla. Rikas on fiksu optimoija, köyhä taas laiska,
Syitä tällaiseen ajatteluun on monia, esimerkiksi media ja some, jotka esittelevät rikkaita vapaaherroja ja -rouvia ihannoivassa valossa. Katsomme heitä ja mietimme, että minäkin haluan tehdä mitä lystään.
– Ihmiset haluavat perustaa yrityksiä ja lukea HS Visiota vapaudenkaipuun vuoksi, ja vapautta kaipaa myös työelämän ulkopuolelle jättäytyvä. Kyse on molemmissa siitä, että koetaan perinteinen työelämä ahdistavana
Oikeudenmukainen maailma on harhakuva
Hallamaa ymmärtää hyvin kapitalismikritiikin: järjestelmässämme pokerinpelaaja voi rikastua, kun vanhuksia hoitavan perushoitajan palkka on pieni.
Jotkut perustelevat palkkaeroja sillä, että kuka tahansa voi siivota, mutta kuka tahansa ei voi olla maailman paras jalkapalloilija. Ihmiset eivät kerta kaikkiaan ole tasa-arvoisia lahjoiltaan, ja joitain ominaisuuksia arvostetaan enemmän.
Se on kysynnän ja tarjonnan laki, ja niin se vaan menee, Hallamaa sanoo.
– Mutta sanon kyllä, että on harhaluulo, että kuka tahansa pystyisi vaikkapa siivoamaan.
Miksi tekisit superraskasta työtä pienellä palkalla?” kysyy tukien varaan heittäytynyt Alma Tuuva
Usein tarjotaan aina samoja ratkaisuja, että yritä kovemmin, treenaa, syö terveellisemmin. Kun yrität ja yrität aina pari kuukautta, eikä onnistu, se on tosi raskasta – epäonnistua uudelleen ja uudelleen
Kun Tuuva jäi työttömäksi, hän alkoi pohtia sopeutumattomuuttaan uusista näkökulmista.
– Ehkä kyse ei olekaan siitä, että olisin jotenkin viallinen. Mietin, että ehkä työelämä itsessään on sellaista, että siellä on tosi vaikeaa pysyä terveenä ja huolehtia itsestään.
Kuin väkivaltainen parisuhde
Tuuva ajattelee, että työsuhde on usein toksinen valtasuhde, jossa työnantaja käyttää työntekijää hyväkseen.
– Miksi tekisit superraskasta työtä pienellä palkalla ja antaisit elämäsi sille ja et saa siitä mitään? Jos kaikki mahdollisuuksien rajoissa olevat työpaikat ovat tuollaisia, on ehkä parempi olla ottamatta niitä vastaan ja vaatia parempia ehtoja.
myös lainsäädäntö on työntekijälle epäedullista.
– Esimerkiksi karenssiajat: työntekijän on vaikeaa irtisanoutua, vaikka pomo kiusaisi työntekijää, koska karenssin takia ei saa työttömyyskorvausta.
asiaa voi verrata väkivaltaiseen parisuhteeseen, josta väkivallan kokija ei pääse irti, jos on taloudellisesti riippuvainen toisesta.
kapitalistinen järjestelmä on mätä: oikeasti tärkeistä töistä kuten hoiva-alan, opettajan ja siivoojan töistä ei makseta riittävän suurta palkkaa, mutta investointipankkiiri elää leveästi.
– Yleensä työpaikoissa on tarkoitus tehdä jostain toisesta tyypistä rikkaampi. Jos haluat olla hyvä yhteisön – yhteiskunnan – jäsen, siihen on parempiakin keinoja kuin vain työnteko.
Monia ihmisiä raivostuttaa: sieltä tukien varasta on hyvä huudella, kun työtä tekevät ihmiset mahdollistavat tuilla elämisen.
Rikas on fiksu, köyhä on syntinen
yhteiskunnassa on kaksoisstandardit rikkaille ja köyhille.
– Paheksumme niitä, jotka elävät tuilla eivätkä mene töihin. Heillä ei saisi olla koiraa eikä hyvää puhelinta ja heidän pitäisi syödä lanttua. Samalla ihailemme heitä, jotka sijoitusomaisuuden turvin vetäytyvät työelämästä ja kiipeilevät vuorilla. Rikas on fiksu optimoija, köyhä taas laiska,
Syitä tällaiseen ajatteluun on monia, esimerkiksi media ja some, jotka esittelevät rikkaita vapaaherroja ja -rouvia ihannoivassa valossa. Katsomme heitä ja mietimme, että minäkin haluan tehdä mitä lystään.
– Ihmiset haluavat perustaa yrityksiä ja lukea HS Visiota vapaudenkaipuun vuoksi, ja vapautta kaipaa myös työelämän ulkopuolelle jättäytyvä. Kyse on molemmissa siitä, että koetaan perinteinen työelämä ahdistavana
Oikeudenmukainen maailma on harhakuva
Hallamaa ymmärtää hyvin kapitalismikritiikin: järjestelmässämme pokerinpelaaja voi rikastua, kun vanhuksia hoitavan perushoitajan palkka on pieni.
Jotkut perustelevat palkkaeroja sillä, että kuka tahansa voi siivota, mutta kuka tahansa ei voi olla maailman paras jalkapalloilija. Ihmiset eivät kerta kaikkiaan ole tasa-arvoisia lahjoiltaan, ja joitain ominaisuuksia arvostetaan enemmän.
Se on kysynnän ja tarjonnan laki, ja niin se vaan menee, Hallamaa sanoo.
– Mutta sanon kyllä, että on harhaluulo, että kuka tahansa pystyisi vaikkapa siivoamaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Se mistä työelämässä on pohjimmiltaan kyse, jokainen esittää siitä omat propagandansa.
On kansan oikeusturvankin takia syytä jokaisen selvittää itselleen mistä työelämässä on pohjimmiltaan kyse, siinähän on kysymys siitä että tienataan todella hyvää palkkaa leppoisat työpäivät ja pitkät lomat, siten että työelämä jopa pidentää elinvuosia kun se on niin mukavaa.
Jos joku on tuosta eri mieltä, sehän on sitten hänen oma käsityksensä, toimikoon omien käsitystensä mukaan jos haluaa mutta muut määrittää ne työelämät ihan itse ilman kärsimysnäytelmiin pyrkivien apua.
Kysyntään ja tarjontaan on ihan turha vedota silloin kun koko markkina ei toimi, se tarkoittaa sitä että sen enempää kysyntä kuin tarjontakaan eivät enää ole lainkaan sillä tasolla kuin osapuolien mielestä pitäisi olla. Kympillä et saa satasen suutaria, taitojen hankkiminen maksaa eikä niitä myydä millään alehinnalla mihinkään.
Sosialismin välttämiseksi on kaikin keinoin vältettävä se tilanne että kalliilla hankittua osaamista myytäisiin alehintaan mihinkään, syy siihen on se että se johtaa vain markkinahintojen romahtamiseen laajemminkin ja se on jo kansallisestikin katsoen aivan valtava miljardiluokan vahinko.
Hallituksen soisi pistävän vauhtia elinkeinoelämään ja investointimaailmaan, Suomihan on hyvä maa johon on hyvä investoida, ja se ajatus pikkupakolla voidaan em. hyväosaisten ryhmiin opettaa.
Jos työelämässä on pohjimmiltaan kyse siitä, että ihmisiä käytetään hyväksi, niin miksi me maksamme veroja?
Kannatan omaa eläkettä koska e yhtiöt kusettaa kerää tilille rahaa hävii sit suomesta