Synkronisiteetti ja kausaliteetti

"Tämä liittyy myös mielenterveyteen. Mitä huonommassa kunnossa olet yleensä sitä enemmän näet synkronisiteettiä Ja merkillisiä sattumuksia joka puolella."

Tuo mainittiin linkittämässäni wikissä ja huvikseni katsoin sen artikkelin editointihistoriaa mikä näyttää olevan aika vilkasta varsinkin ns. kiistanalaisissa asioissa.

https://skepticalaboutskeptics.org/wikipedia-captured-by-skeptics/

Mielenterveyden määritelmä liittyy aika paljon myös siihen mikä on vallitsevassa kulttuurissa ja yhteiskunnassa vallitseva todellisuuskäsitys ja maailmankuva joka taas liittyy nykyiseen tieteelliseen maailmankuvaan joka on fysikalistis-reduktionistinen materialismi.

Psykoosiksi määritellään hyvin helposti kaikki vähänkin tästä normista poikkeavat käsitykset joka on ainakin filosofiselta kannalta ongelmallista varsinkin jos se ei vaikuta merkittävästi muulla tavalla elämänhallintaan ja arkeen koska kukaan ei vielä oikeasti tiedä millainen on se pohjimmainen todellisuus ja esim. jotkut skitsofreenikot saattavat todellakin kyetä virittäytymään useampaan erilaiseen todellisuuteen samanaikaisesti ( vertaa esim. meediot, kaukonäkijät yms.) jolloin kyse ei ole sairaudesta vaan ns. paranormaaleista ilmiöistä.

esim.

"Psykoosi on yleisnimitys mielenterveyden häiriöille, joissa todellisuudentaju vääristyy. Tällöin on vaikeuksia erottaa, mikä on totta ja mikä ei. Psykoosiin voi liittyä harha-aistimuksia ja poikkeuksellista käyttäytymistä. "

https://www.mielenterveystalo.fi/fi/psykoosi


"Yleensä synkronesiteetti on vain sattumasta kiinni. Ja siitä miten taipuvaisia ovat aivot liittämään asioita toisiinsa ja löytämään merkityksiä."

Tuotakaan en allekirjoita ja itselläni on ollut myös jonkin verran noita C.G. Jung kuvailemia synkronistisia kokemuksia ja ilmiö lienee varsin yleinen varsinkin tunne-elämään ja samalla alitajunnan aktivoitumiseen liittyvissä kokemuksissa. Kyse ei ole siitä että niitä yhteensattumia jatkuvasti etsisi vaan että ne ovat kokijalleen aina hyvin yllättäviä ja usein "naulan kantaan" osuvia rinnakkaisia tapahtumia joita on vaikea laittaa tavanomaisen yhteensattuman piikkiin.

....

Kyse on mielestäni aika pitkälle siitä että tiedeyhteisö mainettaan varjellakseen ei halua ottaa kantaa sellaisiin asioihin jotka eivät mahdu olemassaolevan paradigman puitteisiin kuten esim. ufoilmiö josta keskustellaan avoimesti ja julkisesti USA:n hallinnon huipputasolla ja samaan aikaan tiedeyhteisö vaikenee.

B

"Haluaisin mielipiteesi tästä: Soitin tänään sairaalaan kysyäkseni vointia, ja potilas (alle 30v) , joka on ollut tajuttomana neljä viikkoa, on herännyt, ja kuulemma "confusion"-tilassa, koska osa puheesta rationaalista, ja osa "toisesta maailmasta" ja "unenomaista", niin selitä nyt tämän edellä kerrotun kausaatio ja emergenssi nyt näkemyksesi pohjalta.."

Toisen ihmisen tietoisuus voidaan päätellä vain käyttäytymisen ja kielellisen kommunikaation perusteella ja sen yksilön oma kokemus voi olla täysin erilainen miltä ulkoapäin tarkasteltuna näyttää.

Tämä koskee myös kaikkea aivokuvantamista ja on todettu mm. NDE kokeissa jotka liittyvät ns. kuoleman lähikokemukseen jossa aivot voivat olla suhteellisen pitkiä aikoja kliinisesti kuolleet.

...

Toisenlainen tavallisesti poikkeava ajattelu edellyttää yleensä sitä että osataan irrottautua siitä opitusta hahmotus- ja ajattelutavasta ja pysähtyä hetkeksi ajattelemaan ja ihmettelemään.

Kaikki loogis-analyyttinen ajattelu on siinä mielessä binääristä että kyetään kerrallaan analysoimaan tyypillisesti vain kahta keskenään vuorovaikuttavaa asiaa kerrallaan ja kun yritetään analysoida monimuotoisempia systeemejä niin syntyy helposti vaikeuksia (esim. 3 kappaleen ongelma klassisessa fysiikassa).

Tietoinen mieli kykenee vain loogis-analyyttiseen metakognitioon joka on aina peräkkäistä ja lineaarista (kausaliteetti) ja sen takia ihmisen toiminta ja kaiken muun toiminnan hahmotus on aina myös peräkkäistä (syy==>seuraus) (tietotekniikka, logiikka, matematiikka, kaikki fysiikan kaavat yms.).

Alitajunnaksi kutsuttu kykenee rinnakkaisprosessointiin jossa metakognitiivisesti tiedostukseksi voi päätyä vain se lopputulos jota kutsutaan usein intuitioksi.

Jotta se intuitio voisi toimia kunnolla niin sille alitajunnan "hakukoneelle" pitää yrittää intentoida mahdollisimman eksakti ja yksiselitteinen kysymys ja antaa sen prosessoida rauhassa (esim. nukkua yön yli).

Subliminaalinen alitajunta ei ymmärrä sanoja eikä käskyjä vaan lähinnä vain tunnetiloja ja jos se intentioon liittyvä tunnetila on tarpeeksi voimakas eli alitajunnalle annettu kysymys on tunnetasolla voimakas niin se voi myös tuottaa halutun tuloksen joka koetaan intuitiona joka ratkaisee ongelman.

Alitajunalla voi olla myös ns. paranormaaleja kykyjä ja ne ilmenevät metakognition tasolla synkronisiteetteinä ja emergenssinä jota ei kyetä ainakaan helposti selittämään millään peräkkäisyyteen perustuvalla kausaliteetilla ja/tai logiikalla.

Koska ihmiset varsinkaan tässä kulttuurissa eivät vaivaudu juuri koskaan tiedostamaan eikä varsinkaan "siivoamaan" alitajuntaansa kertynyttä tunnetason "roinaa" niin tietyssä mielessä kollektiivinen ihmislajin alitajunta on kirjaimellisesti mielisairas mistä ulkoistuksena synkronisiteetin ja emergenssin kautta kehkeytyy sotia, luonnonmullistuksia ja muuta kärsimystä ja kaaosta melko säännöllisin väliajoin jos ja kun se kollektiivisen tai yksilötason alitajunnan paine kasvaa yli kriittisen rajan jolloin se helposti voi materialisoitua fysikaaliselle jähmeän mekaanisesti käyttäytyvän aineen tasolle.

...

Tietysti tämä voi kuullostaaa aivan hullulta ajatukselta mutta jos sitä pysähtyy ja vaivautuu miettimään ja tutkimaan niin ainakin minusta se voi olla täysin mahdollista.


B

Auton alle jäämisen estämiseen ei tarvita nagualismia ja on myös melko hölmöä kokeilla energiaruuminsa kehittyneisyyttä esim. hyppäämällä kerrostalon parvekkeelta. :D

B

Anonyymi kirjoitti:

Auton alle jäämisen estämiseen ei tarvita nagualismia ja on myös melko hölmöä kokeilla energiaruuminsa kehittyneisyyttä esim. hyppäämällä kerrostalon parvekkeelta. :D

B

Lue lisää

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-693)

Kuten varmaan ymmärrät, nuo olivat vain esimerkkejä ja oleellista on kokoomapisteen liike.

Paikasta toiseen siirtyminen intention avulla on itseasiassa suhteellisen vaativaa ja kyseinen rotkoon hyppääminen oli Castaneda:n oppilasajan viimeinen harjoite ja hänen myöhemmissä kirjoissaan kuvaamissaan tapahtumissa on kyse pääosin sen muistiinpalauttamisesta, että mitä muuta sellaista hänen oppilasaikanaan tapahtui toisessa huomiossa, jota hän aiemmin ei ollut kyennyt palauttamaan mieleensä liian matalan energiatasonsa vuoksi.

Oikean ajoituksen intentio on relevanttia, koska se toimii hyödynnettävissä olevien mahdollisuuksien esiinkutsujana, mitä havainnollistin aiemmin sillä nopanheittoesimerkilläni. Nagualismin mukaanhan ns. ajan pyörän, joka on vähän kuin multiversumi, uurteissa on tallennettuna loputtomat määrät asioita, mutta jotta ne olisivat hyödynnettävissä, niin ihmisen täytyy nimenomaan kyetä siirtämään kokoomapistettään.

Tarkalleen ottaen tuossa on tietysti kyse siitä, että ihmisen intentio toimii mahdollisuuksien tiedostamisen esiinkutsujana ja selittämätön voima suorittaa sen varsinaisen kokoomapisteen siirtämisen. Voidaan esim. ajatella tietoisuuden koostuvan ikään kuin pienenpienistä ”rautahitusista”, jotka kuuliaisesti liikkuvat siihen suuntaan, mistäpäin emanoituva ”magneettinen vetovoima” kulloinkin on suurin. Kokoomapisteen liikkeessä on tavallaan kyse sellaisesta ”faasimuutoksesta”, jossa tietoisuus muuttuu väliaikaisesti ”nestemäiseksi” voimakkaan ulkoisen attraktorin vaikutusten seurauksena.

Tietysti nämä ovat vain analogioita, eikä tietoisuus oikeasti koostu ”rautahitusista”, mitä on tässä hyvä korostaa, jotta et ajautuisi siihen kokoomapisteen sijaintiin, jolle on tyypillistä reduktionistis-fysikalististen tiedemiesten sopulimaisista piirteistä saarnaaminen. :D

Anonyymi kirjoitti:

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-693)

Kuten varmaan ymmärrät, nuo olivat vain esimerkkejä ja oleellista on kokoomapisteen liike.

Paikasta toiseen siirtyminen intention avulla on itseasiassa suhteellisen vaativaa ja kyseinen rotkoon hyppääminen oli Castaneda:n oppilasajan viimeinen harjoite ja hänen myöhemmissä kirjoissaan kuvaamissaan tapahtumissa on kyse pääosin sen muistiinpalauttamisesta, että mitä muuta sellaista hänen oppilasaikanaan tapahtui toisessa huomiossa, jota hän aiemmin ei ollut kyennyt palauttamaan mieleensä liian matalan energiatasonsa vuoksi.

Oikean ajoituksen intentio on relevanttia, koska se toimii hyödynnettävissä olevien mahdollisuuksien esiinkutsujana, mitä havainnollistin aiemmin sillä nopanheittoesimerkilläni. Nagualismin mukaanhan ns. ajan pyörän, joka on vähän kuin multiversumi, uurteissa on tallennettuna loputtomat määrät asioita, mutta jotta ne olisivat hyödynnettävissä, niin ihmisen täytyy nimenomaan kyetä siirtämään kokoomapistettään.

Tarkalleen ottaen tuossa on tietysti kyse siitä, että ihmisen intentio toimii mahdollisuuksien tiedostamisen esiinkutsujana ja selittämätön voima suorittaa sen varsinaisen kokoomapisteen siirtämisen. Voidaan esim. ajatella tietoisuuden koostuvan ikään kuin pienenpienistä ”rautahitusista”, jotka kuuliaisesti liikkuvat siihen suuntaan, mistäpäin emanoituva ”magneettinen vetovoima” kulloinkin on suurin. Kokoomapisteen liikkeessä on tavallaan kyse sellaisesta ”faasimuutoksesta”, jossa tietoisuus muuttuu väliaikaisesti ”nestemäiseksi” voimakkaan ulkoisen attraktorin vaikutusten seurauksena.

Tietysti nämä ovat vain analogioita, eikä tietoisuus oikeasti koostu ”rautahitusista”, mitä on tässä hyvä korostaa, jotta et ajautuisi siihen kokoomapisteen sijaintiin, jolle on tyypillistä reduktionistis-fysikalististen tiedemiesten sopulimaisista piirteistä saarnaaminen. :D

Lue lisää

XPR-693

"Kuten varmaan ymmärrät, nuo olivat vain esimerkkejä ja oleellista on kokoomapisteen liike."

Tuo kokoomapisteen käsite pitää kuitenkin ymmärtää moniulotteisena eikä pelkkänä tasona ja jos sitä vertaa tuohon Gurdjieffin oppilaan J.G. Bennettin viitekehykseen niin se vastaa suurin piirtein hänen 'hyparxis' käsitettään ("ableness to be") joka liittyy siihen että kykenee säilyttämään identiteettinsä ja kykynsä muutoksissa mihin taas pelkän fysikaalisen tason entiteetit eivät kykene koska niiden toiminta on sidoksissa niiden mekaanisesti toimivaan rakenteeseen ja sen rakenteen muutos helposti voi tuhota sen toimivuuden.

Gurdjieffin mukaan ihminen on "ikuisuussokea" eli ei kykene ainakaan helposti tunnistamaan sitä potentiaalista tasoa mikä omaksumassani viitekehyksessä tarkoittaa myös kvanttifysiikan , todennäköisyysaaltojen ja nollapiste-energian tyhjiön tasoa ja joka liittyy kiinteästi myös Thomas Beardenin tuotantoon ('information content of the field' eli ns. sähkömagneettisen potentiaali ja nollasummavektorit joka oli Maxwellin alkup. yhtälöissä mutta joka puuttuu niiden nykyisestä formuloinista Oliver Hevisiden editoinnin seurauksena).

Nuo potentiaalisuudet voivat kuitenkin ilmetä fysikaalisella tasolla mm. synkronisiteetin ja emergenssin kautta ja myös ihmisten tunnetasoon liittyvissä esteettisissä ja etiikkaan liittyvissä kokemuksissa eli ihminen ainakin alitajuisesti kykenee usein ainakin vaistoamaan sen potentiaalin vaikka ei kykene yleensä metakognitiivisella käsitteiden tasolla sitä määrittelemään tarkasti eikä kovin helposti koska se algoritmien ja määritelmien logiikan avulla toimiva metakognitio on aina yksitasoista ja mekaanista ja siten myös delegoitavissa tietokoneille ja tekoälylle.

Todellinen intuitio (=ei pelkkä assosiaatio) kykenee tunnistamaan tuon todellisuuden ajattoman ikuisuusaspektin eli sen potentiaalisen tason ja tietyssä mielessä intuitio ja loogis-analyyttinen metakognitio ovat toisiaan poissulkevia kokoomapisteen sijainteja ellei opettele synkronisoimaan keskenään oikeaa ja vasenta aivopuoliskoaan ja mm. sen poissulkevuuden takia intuitio toimii usein parhaiten unen ja valveen rajapinnassa juuri heräämisen jälkeen jolloin se loogis-analyyttinen puoli toimii taas usein heikoiten eli sen intuition ilmaisu voi olla hankalaa ja tuottaa helposti esim. kirjoitusvirheitä yms.

Se mitä kutsutaan alitajunnaksi on nimeomaan yksilön potentiaaliin ja kykyihin liittyvä asia ja se kokoomapisteen liike on mahdollista vain sen yksilön potentiaalin puitteissa ja usein pelkästään ajallis-avaruudellisella tasolla kuten Castanedan kirjoissa on kuvailtu eli nagualistinen kokoomapisteen siirto ei sovellu kovin hyvin esim. filosofian ja totuudenetsinnän välineeksi vaan sitä kokoomapistettä pitää yrittää siirtää myös sinne epälokaalille tasolle missä kaikki ajallis-avaruudellisten tapahtumien perimmäiset syyt ilmenevät ja se fysikaalinen tapahtuma on aina jälkijunassa suhteessa niihin epälokaaleihin tasoihin jotka ovat moniulotteisia ja itse asiassa toimivat kaiken lokaalin todellisuuden "simulaation" serverinä.

Tietoinen egotaso on lokaalia kun taas se alitajunnassa nukkuva todellinen minuus on potentiaalilla tasolla ja käytännössä myös kuolematon ja ikuinen vaikka se ei olisi kyennyt aktualisoitumaan koko elämän aikana kuin hyvin harvoin ja melko heikolla intensiteetillä.

Jos vaivautuu perehtymään siihen paljon mainostamaani kaukonäkemiseen ja sen tekniikoihin niin aika nopeasti voi oivaltaa että niissä on kyse täsmälleen samasta asiasta kuin kokoomapisteen siirrossa varsinkin jos intensiteetti on tarpeeksi voimakas molemmissa.

Kaukonäkemisen tekniikan omaksuminen ei kuitenkaan välttämättä siirrä kokoomapisteen tavanomaista sijaintia lähemmäksi todellista minuutta eikä kehitä sitä minuutta vaan kuten kaikkien muidenkin tekniikoiden suhteen se on sovellettavissa myös epäeettisiin tarkoituksiin.

Teknisesti ja tieteellisesti kehittynyt ei välttämättä tarkoita eettisen ja esteettisen tason kehittyneisyyttä koska viitekehykset ovat niin erilaisia joten esim. ne epäorgaaniset entiteetit ovat vain erilaisia mutta ei välttämättä "parempia".


"Tietysti nämä ovat vain analogioita, eikä tietoisuus oikeasti koostu ”rautahitusista”, mitä on tässä hyvä korostaa, jotta et ajautuisi siihen kokoomapisteen sijaintiin, jolle on tyypillistä reduktionistis-fysikalististen tiedemiesten sopulimaisista piirteistä saarnaaminen. :D"

Se sopulimaisuus eli rymäajattelu on kuitenkin aika pitkälle totta useimpien pitkälle koulutettujen (huomaa "koulutettujen" eli kyse on ikäänkuin "koirakoulusta" eli ehdollistamisesta jossa itsenäinen ajattelu helposti surkastuu pois. )

Se ei tarkoita tietenkään että tiede olisi väärässä vaan lähinnä sitä että tulokset ovat usein liian yksipuolisia ja soveltuvuusalue samalla liian kapea ja vain paikallinen. Tieteen paras anti on toimiva tekniikka mutta se ei voi korvata esim. laajempaa filosofian tai henkisen yksilötason tutkimusta.




B

Anonyymi kirjoitti:

XPR-693

"Kuten varmaan ymmärrät, nuo olivat vain esimerkkejä ja oleellista on kokoomapisteen liike."

Tuo kokoomapisteen käsite pitää kuitenkin ymmärtää moniulotteisena eikä pelkkänä tasona ja jos sitä vertaa tuohon Gurdjieffin oppilaan J.G. Bennettin viitekehykseen niin se vastaa suurin piirtein hänen 'hyparxis' käsitettään ("ableness to be") joka liittyy siihen että kykenee säilyttämään identiteettinsä ja kykynsä muutoksissa mihin taas pelkän fysikaalisen tason entiteetit eivät kykene koska niiden toiminta on sidoksissa niiden mekaanisesti toimivaan rakenteeseen ja sen rakenteen muutos helposti voi tuhota sen toimivuuden.

Gurdjieffin mukaan ihminen on "ikuisuussokea" eli ei kykene ainakaan helposti tunnistamaan sitä potentiaalista tasoa mikä omaksumassani viitekehyksessä tarkoittaa myös kvanttifysiikan , todennäköisyysaaltojen ja nollapiste-energian tyhjiön tasoa ja joka liittyy kiinteästi myös Thomas Beardenin tuotantoon ('information content of the field' eli ns. sähkömagneettisen potentiaali ja nollasummavektorit joka oli Maxwellin alkup. yhtälöissä mutta joka puuttuu niiden nykyisestä formuloinista Oliver Hevisiden editoinnin seurauksena).

Nuo potentiaalisuudet voivat kuitenkin ilmetä fysikaalisella tasolla mm. synkronisiteetin ja emergenssin kautta ja myös ihmisten tunnetasoon liittyvissä esteettisissä ja etiikkaan liittyvissä kokemuksissa eli ihminen ainakin alitajuisesti kykenee usein ainakin vaistoamaan sen potentiaalin vaikka ei kykene yleensä metakognitiivisella käsitteiden tasolla sitä määrittelemään tarkasti eikä kovin helposti koska se algoritmien ja määritelmien logiikan avulla toimiva metakognitio on aina yksitasoista ja mekaanista ja siten myös delegoitavissa tietokoneille ja tekoälylle.

Todellinen intuitio (=ei pelkkä assosiaatio) kykenee tunnistamaan tuon todellisuuden ajattoman ikuisuusaspektin eli sen potentiaalisen tason ja tietyssä mielessä intuitio ja loogis-analyyttinen metakognitio ovat toisiaan poissulkevia kokoomapisteen sijainteja ellei opettele synkronisoimaan keskenään oikeaa ja vasenta aivopuoliskoaan ja mm. sen poissulkevuuden takia intuitio toimii usein parhaiten unen ja valveen rajapinnassa juuri heräämisen jälkeen jolloin se loogis-analyyttinen puoli toimii taas usein heikoiten eli sen intuition ilmaisu voi olla hankalaa ja tuottaa helposti esim. kirjoitusvirheitä yms.

Se mitä kutsutaan alitajunnaksi on nimeomaan yksilön potentiaaliin ja kykyihin liittyvä asia ja se kokoomapisteen liike on mahdollista vain sen yksilön potentiaalin puitteissa ja usein pelkästään ajallis-avaruudellisella tasolla kuten Castanedan kirjoissa on kuvailtu eli nagualistinen kokoomapisteen siirto ei sovellu kovin hyvin esim. filosofian ja totuudenetsinnän välineeksi vaan sitä kokoomapistettä pitää yrittää siirtää myös sinne epälokaalille tasolle missä kaikki ajallis-avaruudellisten tapahtumien perimmäiset syyt ilmenevät ja se fysikaalinen tapahtuma on aina jälkijunassa suhteessa niihin epälokaaleihin tasoihin jotka ovat moniulotteisia ja itse asiassa toimivat kaiken lokaalin todellisuuden "simulaation" serverinä.

Tietoinen egotaso on lokaalia kun taas se alitajunnassa nukkuva todellinen minuus on potentiaalilla tasolla ja käytännössä myös kuolematon ja ikuinen vaikka se ei olisi kyennyt aktualisoitumaan koko elämän aikana kuin hyvin harvoin ja melko heikolla intensiteetillä.

Jos vaivautuu perehtymään siihen paljon mainostamaani kaukonäkemiseen ja sen tekniikoihin niin aika nopeasti voi oivaltaa että niissä on kyse täsmälleen samasta asiasta kuin kokoomapisteen siirrossa varsinkin jos intensiteetti on tarpeeksi voimakas molemmissa.

Kaukonäkemisen tekniikan omaksuminen ei kuitenkaan välttämättä siirrä kokoomapisteen tavanomaista sijaintia lähemmäksi todellista minuutta eikä kehitä sitä minuutta vaan kuten kaikkien muidenkin tekniikoiden suhteen se on sovellettavissa myös epäeettisiin tarkoituksiin.

Teknisesti ja tieteellisesti kehittynyt ei välttämättä tarkoita eettisen ja esteettisen tason kehittyneisyyttä koska viitekehykset ovat niin erilaisia joten esim. ne epäorgaaniset entiteetit ovat vain erilaisia mutta ei välttämättä "parempia".


"Tietysti nämä ovat vain analogioita, eikä tietoisuus oikeasti koostu ”rautahitusista”, mitä on tässä hyvä korostaa, jotta et ajautuisi siihen kokoomapisteen sijaintiin, jolle on tyypillistä reduktionistis-fysikalististen tiedemiesten sopulimaisista piirteistä saarnaaminen. :D"

Se sopulimaisuus eli rymäajattelu on kuitenkin aika pitkälle totta useimpien pitkälle koulutettujen (huomaa "koulutettujen" eli kyse on ikäänkuin "koirakoulusta" eli ehdollistamisesta jossa itsenäinen ajattelu helposti surkastuu pois. )

Se ei tarkoita tietenkään että tiede olisi väärässä vaan lähinnä sitä että tulokset ovat usein liian yksipuolisia ja soveltuvuusalue samalla liian kapea ja vain paikallinen. Tieteen paras anti on toimiva tekniikka mutta se ei voi korvata esim. laajempaa filosofian tai henkisen yksilötason tutkimusta.




B

Lue lisää

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-694)

Kiitokset asiallisesta kommentista. Nagualismiin liittyen kannattaa huomata, että kokoomapiste liittyy nimenomaan havaitsemiseen ja sen kulloinenkin sijainti havaitsemisen kulloisiin sisältöihin. Kokoomapiste on siis kokemusten kannalta oleellinen mekanismi, mutta silti vain pieni osa ihmisen energeettisestä kokonaisuudesta, mikä puolestaan on tyypillisesti elämänaikana hyvin vakioinen siinä merkityksessä, että sen osilla, eli emanaatioilla on tietty keskinäinen koossapysyvyys – koheesio.

Nagualismin mukaan on täysin luonnollista, että osa – itse asiassa ilmeisesti erittäin suuri osa – todellisuudesta on nimenomaan sellaista, mitä ei kyetä käsittämään, eikä etenkään kuvaamaan asianmukaisesti – tieteellisesti tai edes muutenkaan. Tuohon todellisuuden "komponenttien joukkoon" kuuluvat mm. sen perusrakennuspalikat, joita nagualismissa kutsutaan emanaatioiksi. Castaneda:n opettajan mukaan ne ovat pitkiä, mahdollisesti äärettömän pitkiä, sellaisia säikeitä, jotka vaikuttavat sellaisilta, että energia ja tietoisuus ovat kietoutuneet niissä toisiinsa, mutta lähinnä oleellista ovat niiden vaikutukset niiden ilmeisen haasteellisten kuvailuyritysten sijasta.

Käytännön kannalta emanaatiot ovat oleellisia ja kun puhutaan ns. epälokaalista tasosta, niin ne liittyvät tähän aiheeseen sitä kautta, että emanaatioiden energiatason kasvu – oleellisesti nimenomaan niiden ns. paikallisten osien energisoituminen - johtaa siihen, että ihminen tiedostaa ko. epälokaalin tason.

Em. paikalliset osat tarkoittavat niitä osia em. emanaatioista, joiden ihminen tavallisesti - välillisesti - mieltää olevan systeemirajapintansa sisäpuolella, mikä rajapinta tietysti on ns. tonaalin tuottama käsitteellinen rakenne ja toisaalta ihmiset eivät tyypillisesti edes tiedosta emanaatioita, joista ihminen siis koostuu, koska ihmisen tavanomainen kokoomapisteen sijainti ei ylipäätään korosta energiaa, vaan tonaalin tuottamia kuvauksia.

Tämän vuoksi epätavalliset kokemukset myös unohtuvat hyvin helposti, mistä esim. Castaneda kirjoitti esimerkkinä sen miten hän järkyttyi siitä, että oli unohtanut nähneensä ns. ihmisen muotin – mikä tarkoittaa vähän samaa kuin ns. peruskirkkaus ihmisen näkökulmasta tarkasteltuna.

Ihminen on kaikenkaikkiaan jatkuvasti vuorovaikutuksessa em. laajemman kokonaisuuden, ympäristönsä ja ns. epälokaalin todellisuuden kanssa, mutta ei tyypillisesti tiedosta sitä, koska em. lokaalit emanaatioiden osat eivät ole energisoituneita, mihin puolestaan syynä on se, että tyypilllisesti ihmisillä ei ole lainkaan käyttökelpoista ns. ylimääräistä energiaa havaitsemiseen, koska ns. ensimmäinen huomio – joka tuottaa ns. tavanomaisen tietoisuuden ja mm. filosofiset höpinät, kuluttaa kaiken sen energian.

Tietoinen yhteys tuohon laajempaan todellisuuteen muodostuu, jos em. emanaatiot energisoituvat kokoomapisteeseen liittyen, mihin puolestaan välineenä voi toimia esim. yksilöllisyyden ylittävä transkendenssi, mihin nagualismissa liittyy ns. abstraktin korostaminen tai uskonnolliset tai taiteelliset kokemukset.

Nagualismissa pyritään tuohon, mutta nagualismi on toisaalta myös nimenomaan äärimmäisen käytännöllinen ja realistinen lähestymistapa, mihin liittyy mm. se, että nagualismin mukaan ihminen ei ole kuolematon, vaan selittämätön voima on sekä elävien olentojen kokonaisuuksien kokoaja, että hajottaja, eli ei siis pelkästään ihmisten fyysisten ruumiiden, vaan myös em. ihmisen muodostavien energiakenttien hajottaja.

Epäorgaaniset olennotkin ovat em. lainalaisuuksien alaisia, mutta niiden erityispiirteitä ovat se, että niiden emanaatiot ovat tavattoman tiukasti kiinnittyneitä toisiinsa, mikä tarkoittaa sitä, että niiden tietoisuus on hyvin pitkäkestoista sekä se, että niiden tietoisuus on tavattoman syvä, ilmeisesti sen seurauksena, että ne tiedostavat ympäristönsä hyvin esteettömästi.

Tämän vuoksi ne tietysti ovat potentiaalisesti hyvin hyödyllisiä ja kiinnostavia vuorovaikutuskumppaneita, mutta ongelmana on ihmisten kannalta se, että ne toimivat moitteettomasti vain, jos ihminen itse toimii energeettisesti moitteettomasti, koska niillä ilmeisesti ei ole omaa tahtoa, vaikka siltä voisikin vaikuttaa, koska ne reagoivat ihmisten intentioon ja sen vuoksi siis oleellista on se, että ihminen itse toimii moitteettomasti, mitä epäorgaaniset olennotkin vaikuttavat arvostavan suuresti, edellyttäen siis, että ihminen itse toimii moitteettomasti. :D

Anonyymi kirjoitti:

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-694)

Kiitokset asiallisesta kommentista. Nagualismiin liittyen kannattaa huomata, että kokoomapiste liittyy nimenomaan havaitsemiseen ja sen kulloinenkin sijainti havaitsemisen kulloisiin sisältöihin. Kokoomapiste on siis kokemusten kannalta oleellinen mekanismi, mutta silti vain pieni osa ihmisen energeettisestä kokonaisuudesta, mikä puolestaan on tyypillisesti elämänaikana hyvin vakioinen siinä merkityksessä, että sen osilla, eli emanaatioilla on tietty keskinäinen koossapysyvyys – koheesio.

Nagualismin mukaan on täysin luonnollista, että osa – itse asiassa ilmeisesti erittäin suuri osa – todellisuudesta on nimenomaan sellaista, mitä ei kyetä käsittämään, eikä etenkään kuvaamaan asianmukaisesti – tieteellisesti tai edes muutenkaan. Tuohon todellisuuden "komponenttien joukkoon" kuuluvat mm. sen perusrakennuspalikat, joita nagualismissa kutsutaan emanaatioiksi. Castaneda:n opettajan mukaan ne ovat pitkiä, mahdollisesti äärettömän pitkiä, sellaisia säikeitä, jotka vaikuttavat sellaisilta, että energia ja tietoisuus ovat kietoutuneet niissä toisiinsa, mutta lähinnä oleellista ovat niiden vaikutukset niiden ilmeisen haasteellisten kuvailuyritysten sijasta.

Käytännön kannalta emanaatiot ovat oleellisia ja kun puhutaan ns. epälokaalista tasosta, niin ne liittyvät tähän aiheeseen sitä kautta, että emanaatioiden energiatason kasvu – oleellisesti nimenomaan niiden ns. paikallisten osien energisoituminen - johtaa siihen, että ihminen tiedostaa ko. epälokaalin tason.

Em. paikalliset osat tarkoittavat niitä osia em. emanaatioista, joiden ihminen tavallisesti - välillisesti - mieltää olevan systeemirajapintansa sisäpuolella, mikä rajapinta tietysti on ns. tonaalin tuottama käsitteellinen rakenne ja toisaalta ihmiset eivät tyypillisesti edes tiedosta emanaatioita, joista ihminen siis koostuu, koska ihmisen tavanomainen kokoomapisteen sijainti ei ylipäätään korosta energiaa, vaan tonaalin tuottamia kuvauksia.

Tämän vuoksi epätavalliset kokemukset myös unohtuvat hyvin helposti, mistä esim. Castaneda kirjoitti esimerkkinä sen miten hän järkyttyi siitä, että oli unohtanut nähneensä ns. ihmisen muotin – mikä tarkoittaa vähän samaa kuin ns. peruskirkkaus ihmisen näkökulmasta tarkasteltuna.

Ihminen on kaikenkaikkiaan jatkuvasti vuorovaikutuksessa em. laajemman kokonaisuuden, ympäristönsä ja ns. epälokaalin todellisuuden kanssa, mutta ei tyypillisesti tiedosta sitä, koska em. lokaalit emanaatioiden osat eivät ole energisoituneita, mihin puolestaan syynä on se, että tyypilllisesti ihmisillä ei ole lainkaan käyttökelpoista ns. ylimääräistä energiaa havaitsemiseen, koska ns. ensimmäinen huomio – joka tuottaa ns. tavanomaisen tietoisuuden ja mm. filosofiset höpinät, kuluttaa kaiken sen energian.

Tietoinen yhteys tuohon laajempaan todellisuuteen muodostuu, jos em. emanaatiot energisoituvat kokoomapisteeseen liittyen, mihin puolestaan välineenä voi toimia esim. yksilöllisyyden ylittävä transkendenssi, mihin nagualismissa liittyy ns. abstraktin korostaminen tai uskonnolliset tai taiteelliset kokemukset.

Nagualismissa pyritään tuohon, mutta nagualismi on toisaalta myös nimenomaan äärimmäisen käytännöllinen ja realistinen lähestymistapa, mihin liittyy mm. se, että nagualismin mukaan ihminen ei ole kuolematon, vaan selittämätön voima on sekä elävien olentojen kokonaisuuksien kokoaja, että hajottaja, eli ei siis pelkästään ihmisten fyysisten ruumiiden, vaan myös em. ihmisen muodostavien energiakenttien hajottaja.

Epäorgaaniset olennotkin ovat em. lainalaisuuksien alaisia, mutta niiden erityispiirteitä ovat se, että niiden emanaatiot ovat tavattoman tiukasti kiinnittyneitä toisiinsa, mikä tarkoittaa sitä, että niiden tietoisuus on hyvin pitkäkestoista sekä se, että niiden tietoisuus on tavattoman syvä, ilmeisesti sen seurauksena, että ne tiedostavat ympäristönsä hyvin esteettömästi.

Tämän vuoksi ne tietysti ovat potentiaalisesti hyvin hyödyllisiä ja kiinnostavia vuorovaikutuskumppaneita, mutta ongelmana on ihmisten kannalta se, että ne toimivat moitteettomasti vain, jos ihminen itse toimii energeettisesti moitteettomasti, koska niillä ilmeisesti ei ole omaa tahtoa, vaikka siltä voisikin vaikuttaa, koska ne reagoivat ihmisten intentioon ja sen vuoksi siis oleellista on se, että ihminen itse toimii moitteettomasti, mitä epäorgaaniset olennotkin vaikuttavat arvostavan suuresti, edellyttäen siis, että ihminen itse toimii moitteettomasti. :D

Lue lisää

XPR-694:

Sinulla tuntuu olevan edelleen tuo mekanistinen, deterministinen ja reduktionistinen tulkinta Castanedan kirjojen nagualismista joka ei ainakaan omasta mielestäni vastaa lainkaan sitä vaikutelmaa minkä itse sain niistä kirjoista kun niitä parikymppisenä aloin lukemaan ja lueskelin viime vuosiin asti aika tiiviisti.

Tuo ns. "realistinen" asenne todellisuuteen on minusta ylösalaisin hahmotusta eli otetaan tärkeimmäksi asiaksi se pelkkien aistien ja mittauslaitteiden avulla havaittavissa oleva ja sitten yritetään kuvainnollisesti jotenkin vivuta kaikki muu todellisuus siitä näkökulmasta jolloin matematiikka nousee tärkeimmäksi välineeksi koska se on käytännössä ainoa väline jonka avulla voi saada jotain näennäisen varmalta tuntuvaa irti kokemuksesta joka pelkistyy luonnossa havaittaviin invariansseihin eli muuttumattomiksi ja ikuisiksi kuviteltuihin luonnonlakeihin ja mekanismeihin joiden avulla sitten epätoivoisesti ja jääräpäisesti yritetään selittää kaikki muu ja sitten kutsutaan sitä kokonaisuutta ns. tieteeksi.

Jos tuosta jähmeästä putkinäköisyydestä osaa tai vaivautuu edes hetkeksi irtautumaan ja kokeilemaan kokemista ja elämyksellisyyttä vähän vapaamuotoisemmin niin voisi ehkä oivaltaa että nimenomaan ne asiat jotka liityvät tietoisuuteen kuten mielikuvitus on se kaikkein olennaisin asia.

Looking down on empty streets
All she can see
Are the dreams all made solid
Are the dreams made real
All of the buildings
All of the cars
Were once just a dream
In somebody's head

https://www.youtube.com/watch?v=Ej6NGrZ0iUM

Eli ts. kaikki mitä näemme ja koemme ympäristössämme on alunperin ollut unenkaltaista mielikuvaa joka toiston ja tottumisen seurauksena on vähitellen jähmettynyt aineelliseksi ja jähmeäksi koetuksi aineeksi tai oikeammin tulpaksi tiibettiläisen perinteen käsitteen mukaan ilmaistuna.

Filosofia on periaatteessa paljon olennaisempaa kuin tiede koska kaikki kokemukset ja havainnot pitää aina tulkita eikä tiede voi toimia kunnolla jos etukäteen jo ennen tutkimista suljetaan pois sellaisia mahdollisuuksia ja hahmotuksia jotka jostain syystä eivät miellytä egoa koska ne assosioidaan esim. uskontoihin tai ns. "yliluonnolliseksi" koettuun joka tarkoittaa käytännössä lähinnä vain sitä ettei ko. ilmiötä kyetä selittämään "luonnonlakien", mekanismien, sattumien ja determinismin avulla.

Vapaa tahto on myös hyvin olennainen asia vaikka fysikaalisen materian tasolla se ei voi ilmetä juuri mitenkään koska todellisuus aktualisoituu ehdollistumisen kautta jolloin tietyssä mielessä samalla sääntöjä tai lakeja lisätään kunnes päädytään klassisen fysiikan aineen tasolle ja pykälää vähemmän ehdollistumista on ns. kvanttifysiikan tasolla koska sen olennaisin asia on todennäköisyysaaltojen funktio joka ei koske hiukkasia koska hiukkasmoodissa ei ole todennäköisyyksiä koska se syntyy havaitsemisen ja vuorovaikutuksen seurauksena ja sitä kutsutaan sen takia kentän eksitaatioksi eli se hiukkasmoodi on olemassa vain sen havainnon/vuorovaikutuksen ajan ja vain sille havaitsijalle sillä hetkellä.

Todellisuudessa on siis lainalaisuuksia tavallaan eri maailmoissa joissa lähimpänä erilaistumisen alkutilaa on Maailma III jossa on vain 3 lakia (aktiivinen, passiivinen ja neutralisoiva) jotka vaikuttavat kaikilla olemassaolon tasoilla vaikka sitä ei tieteessä kyetä tiedostamaan koska kyetään ajattelemaan vain kaksijakoisen dualistisesti ja se kolmas harmonisoiva vaikutus vasta mahdollistaa vastakkaisten voimien yhteensovittamisen atomitasolta lähtien.

Ihminen kykenee vaikuttamaan useammassa maailmassa samanaikaisesti ja sitä voi hahmottaa esim. automaattisen, sensitiivisen, tietoisuuden ja luovuuden energioidem käsitteiden avulla joissa on samanlainen rakenne kuin fysikaalisilla energioilla eli määrä, laatu ja intensiteetti joiden pitää olla täsmälleen oikeassa suhteessa toisiinsa jotta jokin asia tai ilmiö voi ylipäätänsä toteutua todellisuudessa.

Vapaa tahto voi ilmetä vain sensitiivienergian tasolla joka hienoin mahdollinen yksilöllinen energia elävillä olennoille ja sitä korkeamman tason energiat ovat sellaisia että niissä voi olla osallisena mutta niitä ei voi kontrolloida vaan ne kontrolloivat yksilöä jos hän siihen itse suostuu.

Maailma on sellainen kuin se on ja jos sen haluaa muuttaa toisenlaiseksi niin palata vähemmän ehdollistumisen tasolle ja käytännössä silloin ne ehdollistuneemmat tasot samalla lakkaavat olemasta koska ainoa luonnonlaki on ristiriidattomuus ja kaikki on mahdollista vain sillä tasolla missä vallitsee erilaistumaton alkutila ilman mitään säännönmukaisuuksia.


Kaikki minkä kykenee koherentisti kuvittelemaan mielessään voi olla totta ja sen voi usein myös tehdä todeksi vaikka se vaatii aikaa ja vaivannäköä vaikka mielummin kannattaa jättää ne hahmotukset ajatuskokeiden tasolle koska maailma on jo muutenkin liian täynnä "kokkeja" jotka yhdessä ja erikseen haluavat toteuttaa haaveitaan omaksi ilokseen ja usein samalla muiden riesaksi. :D

B

Anonyymi kirjoitti:

XPR-694:

Sinulla tuntuu olevan edelleen tuo mekanistinen, deterministinen ja reduktionistinen tulkinta Castanedan kirjojen nagualismista joka ei ainakaan omasta mielestäni vastaa lainkaan sitä vaikutelmaa minkä itse sain niistä kirjoista kun niitä parikymppisenä aloin lukemaan ja lueskelin viime vuosiin asti aika tiiviisti.

Tuo ns. "realistinen" asenne todellisuuteen on minusta ylösalaisin hahmotusta eli otetaan tärkeimmäksi asiaksi se pelkkien aistien ja mittauslaitteiden avulla havaittavissa oleva ja sitten yritetään kuvainnollisesti jotenkin vivuta kaikki muu todellisuus siitä näkökulmasta jolloin matematiikka nousee tärkeimmäksi välineeksi koska se on käytännössä ainoa väline jonka avulla voi saada jotain näennäisen varmalta tuntuvaa irti kokemuksesta joka pelkistyy luonnossa havaittaviin invariansseihin eli muuttumattomiksi ja ikuisiksi kuviteltuihin luonnonlakeihin ja mekanismeihin joiden avulla sitten epätoivoisesti ja jääräpäisesti yritetään selittää kaikki muu ja sitten kutsutaan sitä kokonaisuutta ns. tieteeksi.

Jos tuosta jähmeästä putkinäköisyydestä osaa tai vaivautuu edes hetkeksi irtautumaan ja kokeilemaan kokemista ja elämyksellisyyttä vähän vapaamuotoisemmin niin voisi ehkä oivaltaa että nimenomaan ne asiat jotka liityvät tietoisuuteen kuten mielikuvitus on se kaikkein olennaisin asia.

Looking down on empty streets
All she can see
Are the dreams all made solid
Are the dreams made real
All of the buildings
All of the cars
Were once just a dream
In somebody's head

https://www.youtube.com/watch?v=Ej6NGrZ0iUM

Eli ts. kaikki mitä näemme ja koemme ympäristössämme on alunperin ollut unenkaltaista mielikuvaa joka toiston ja tottumisen seurauksena on vähitellen jähmettynyt aineelliseksi ja jähmeäksi koetuksi aineeksi tai oikeammin tulpaksi tiibettiläisen perinteen käsitteen mukaan ilmaistuna.

Filosofia on periaatteessa paljon olennaisempaa kuin tiede koska kaikki kokemukset ja havainnot pitää aina tulkita eikä tiede voi toimia kunnolla jos etukäteen jo ennen tutkimista suljetaan pois sellaisia mahdollisuuksia ja hahmotuksia jotka jostain syystä eivät miellytä egoa koska ne assosioidaan esim. uskontoihin tai ns. "yliluonnolliseksi" koettuun joka tarkoittaa käytännössä lähinnä vain sitä ettei ko. ilmiötä kyetä selittämään "luonnonlakien", mekanismien, sattumien ja determinismin avulla.

Vapaa tahto on myös hyvin olennainen asia vaikka fysikaalisen materian tasolla se ei voi ilmetä juuri mitenkään koska todellisuus aktualisoituu ehdollistumisen kautta jolloin tietyssä mielessä samalla sääntöjä tai lakeja lisätään kunnes päädytään klassisen fysiikan aineen tasolle ja pykälää vähemmän ehdollistumista on ns. kvanttifysiikan tasolla koska sen olennaisin asia on todennäköisyysaaltojen funktio joka ei koske hiukkasia koska hiukkasmoodissa ei ole todennäköisyyksiä koska se syntyy havaitsemisen ja vuorovaikutuksen seurauksena ja sitä kutsutaan sen takia kentän eksitaatioksi eli se hiukkasmoodi on olemassa vain sen havainnon/vuorovaikutuksen ajan ja vain sille havaitsijalle sillä hetkellä.

Todellisuudessa on siis lainalaisuuksia tavallaan eri maailmoissa joissa lähimpänä erilaistumisen alkutilaa on Maailma III jossa on vain 3 lakia (aktiivinen, passiivinen ja neutralisoiva) jotka vaikuttavat kaikilla olemassaolon tasoilla vaikka sitä ei tieteessä kyetä tiedostamaan koska kyetään ajattelemaan vain kaksijakoisen dualistisesti ja se kolmas harmonisoiva vaikutus vasta mahdollistaa vastakkaisten voimien yhteensovittamisen atomitasolta lähtien.

Ihminen kykenee vaikuttamaan useammassa maailmassa samanaikaisesti ja sitä voi hahmottaa esim. automaattisen, sensitiivisen, tietoisuuden ja luovuuden energioidem käsitteiden avulla joissa on samanlainen rakenne kuin fysikaalisilla energioilla eli määrä, laatu ja intensiteetti joiden pitää olla täsmälleen oikeassa suhteessa toisiinsa jotta jokin asia tai ilmiö voi ylipäätänsä toteutua todellisuudessa.

Vapaa tahto voi ilmetä vain sensitiivienergian tasolla joka hienoin mahdollinen yksilöllinen energia elävillä olennoille ja sitä korkeamman tason energiat ovat sellaisia että niissä voi olla osallisena mutta niitä ei voi kontrolloida vaan ne kontrolloivat yksilöä jos hän siihen itse suostuu.

Maailma on sellainen kuin se on ja jos sen haluaa muuttaa toisenlaiseksi niin palata vähemmän ehdollistumisen tasolle ja käytännössä silloin ne ehdollistuneemmat tasot samalla lakkaavat olemasta koska ainoa luonnonlaki on ristiriidattomuus ja kaikki on mahdollista vain sillä tasolla missä vallitsee erilaistumaton alkutila ilman mitään säännönmukaisuuksia.


Kaikki minkä kykenee koherentisti kuvittelemaan mielessään voi olla totta ja sen voi usein myös tehdä todeksi vaikka se vaatii aikaa ja vaivannäköä vaikka mielummin kannattaa jättää ne hahmotukset ajatuskokeiden tasolle koska maailma on jo muutenkin liian täynnä "kokkeja" jotka yhdessä ja erikseen haluavat toteuttaa haaveitaan omaksi ilokseen ja usein samalla muiden riesaksi. :D

B

Lue lisää

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-695)

Vaikuttaa siltä, että ajaudumme melko todennäköisesti taas filosofiseen väittelyyn, mikä vaikka onkin tietysti palstan aiheen kannalta ilmeisen sopivaa ja epäorgaanisten olentojen mielestä hyvin huvittavaa, on käytännön kannalta varsin tehotonta, koska olisi mielenkiintoisempaa tutkia joitakin valittuja emanaatioita konkreettisesti, tarkoittaen sitä, että tyypillisen filosofisen pintaliidon välttämiseksi tarvittaisiin empiiristä fokusoitumista ja intention terävyyttä.

Oleellista filosofiaan liittyen on huomata se, että nagualismissa ei pyritä selittämään todellisuutta enempää, kuin mikä on tarpeen tehokkaan toiminnan mahdollistamiseksi. Nagualismissa ei ole kyse hippi-filosofiasta, vaikka ns. tietoisuuden laajentaminen tietysti onkin osa sitä, vaan käytännöllisestä toimintatavasta, missä se käytännöllisyys tarkoittaa sitä, että kyetään tiedostamaan mahdollisimman paljon sellaisia asioita, joiden tiedostaminen on tarkoituksenmukaista suhteessa nagualismin tavoitteisiin, mikä puolestaan ei ole mahdollista ilman energeettisesti tarkoituksenmukaista strategiaa.

Nagualismissa arvostetaan mystistä ajattelua, mutta se ei tarkoita sitä, että taustaoletuksena olisi se, että mahdottomat asiat olisivat mahdollisia, vaan mystisen ajattelunkin suosiminen on nagualismissa käytännöllisistä syistä johtuvaa. Nagualismissa tunnustetaan kielen rajoitteet todellisuuden kuvaamisessa ja yksilöllisen elämän pituuden ilmeiset rajoitteet ja sen vuoksi teoretisointi ei ole sen fokuksessa.

Erityisesti sellaisista filosofisista käsitteistä jauhaminen, kuten ns. vapaa tahto ja indeterminismi, joissa ei vaikuta olevan mitään järkeä; nimenomaan millään käytännön kannalta järkevillä oletuksilla, on yksinkertaisesti sekä tarpeetonta, että ajankäytön kannalta haitallista, koska vapaalle tahdolle ja indeterminismille ei ole mitään tarvetta, eikä mikään myöskään viittaa siihen, että ne voisivat olla reaalisia tai hyödynnettävissä olevia vaikka voisivatkin olla olemassa, eikä Castaneda:n kirjoissa edes mainita vapaata tahtoa.

Vapaaseen tahtoon ei myöskään ole mitään tarvetta, koska nagualismissa ei suinkaan pyritä käyttäytymään päättömästi, vaan moitteettomasti, mikä moitteettomuus toisaalta ei tarkoita sitä, että toimittaisiin kuten ns. auktoriteetit sanovat, vaan energeettistä moitteettomuutta. Vapaalla tahdolla taas sellaisissa merkityksissä, jotka liittyvät vain sosiaaliseen toimintaan, ei ole merkitystä laajemmassa katsannossa, eikä nagualismissa oikeastaan olla edes kiinnostuneitakaan yhteiskunnallisen tason asioista.

Nagualismin mukaan todellisuus on äärimmäisen kompleksinen ja on ilmeistä, että jos jotkin sen osat vaikuttavat käyttäytyvän indeterministisesti, niin se on yksinkertaisesti seurausta siitä, että kompleksisuus on suurempi, kuin mitä kognitio kykenee käsittelemään, missä sinällään ei pitäisi olla mitään yllättävää, paitsi ehkä sellaisille idealisteille, jotka olettavat, että tietoisuudella olisi sellaisia kykyjä, mitä sillä ei ole syytä olettaa olevan.

Nagualismin mukaan ihmisen energiaruumis uneksii ihmisen itsensä. Tältä osin ja laajemmassakin katsannossa filosofisesti relevantti kysymys tietysti on se, että mitä tuo oikeastaan tarkoittaa, koska ihmisen fyysinen ruumis on sellainen, millainen se vaikuttaa olevan vain kokoomapisteen tietyissä sijainneissa. Mahdollisesti kyse on siitä, että energiaruumis jossakin merkityksessä tuottaa tietoisuuden sisällöt, jotka kokoomapiste edelleen kasaa tietoisiksi kokemuksiksi.

Voidaan esim. ajatella, että energiaruumis on reaalinen ja fyysinen ruumis reaalinen vain tietyissä kokoomapisteen sijainneissa, koska oleellisesti fyysinen ruumis ilman energiaa on vain kuvaus ja nagualismin mukaanhan energiaruumiilla on kyky liikkua. Kokemuksellisesti kokoomapisteen kiinnittyminen tiettyyn sijaintiinsa kuitenkin tekee asiat reaalisiksi niin kauan, kuin ko. kiinnittyminen jatkuu ja myös ajallisella aspektilla siis on tässä ilmeinen relevanssinsa.

Anonyymi kirjoitti:

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-695)

Vaikuttaa siltä, että ajaudumme melko todennäköisesti taas filosofiseen väittelyyn, mikä vaikka onkin tietysti palstan aiheen kannalta ilmeisen sopivaa ja epäorgaanisten olentojen mielestä hyvin huvittavaa, on käytännön kannalta varsin tehotonta, koska olisi mielenkiintoisempaa tutkia joitakin valittuja emanaatioita konkreettisesti, tarkoittaen sitä, että tyypillisen filosofisen pintaliidon välttämiseksi tarvittaisiin empiiristä fokusoitumista ja intention terävyyttä.

Oleellista filosofiaan liittyen on huomata se, että nagualismissa ei pyritä selittämään todellisuutta enempää, kuin mikä on tarpeen tehokkaan toiminnan mahdollistamiseksi. Nagualismissa ei ole kyse hippi-filosofiasta, vaikka ns. tietoisuuden laajentaminen tietysti onkin osa sitä, vaan käytännöllisestä toimintatavasta, missä se käytännöllisyys tarkoittaa sitä, että kyetään tiedostamaan mahdollisimman paljon sellaisia asioita, joiden tiedostaminen on tarkoituksenmukaista suhteessa nagualismin tavoitteisiin, mikä puolestaan ei ole mahdollista ilman energeettisesti tarkoituksenmukaista strategiaa.

Nagualismissa arvostetaan mystistä ajattelua, mutta se ei tarkoita sitä, että taustaoletuksena olisi se, että mahdottomat asiat olisivat mahdollisia, vaan mystisen ajattelunkin suosiminen on nagualismissa käytännöllisistä syistä johtuvaa. Nagualismissa tunnustetaan kielen rajoitteet todellisuuden kuvaamisessa ja yksilöllisen elämän pituuden ilmeiset rajoitteet ja sen vuoksi teoretisointi ei ole sen fokuksessa.

Erityisesti sellaisista filosofisista käsitteistä jauhaminen, kuten ns. vapaa tahto ja indeterminismi, joissa ei vaikuta olevan mitään järkeä; nimenomaan millään käytännön kannalta järkevillä oletuksilla, on yksinkertaisesti sekä tarpeetonta, että ajankäytön kannalta haitallista, koska vapaalle tahdolle ja indeterminismille ei ole mitään tarvetta, eikä mikään myöskään viittaa siihen, että ne voisivat olla reaalisia tai hyödynnettävissä olevia vaikka voisivatkin olla olemassa, eikä Castaneda:n kirjoissa edes mainita vapaata tahtoa.

Vapaaseen tahtoon ei myöskään ole mitään tarvetta, koska nagualismissa ei suinkaan pyritä käyttäytymään päättömästi, vaan moitteettomasti, mikä moitteettomuus toisaalta ei tarkoita sitä, että toimittaisiin kuten ns. auktoriteetit sanovat, vaan energeettistä moitteettomuutta. Vapaalla tahdolla taas sellaisissa merkityksissä, jotka liittyvät vain sosiaaliseen toimintaan, ei ole merkitystä laajemmassa katsannossa, eikä nagualismissa oikeastaan olla edes kiinnostuneitakaan yhteiskunnallisen tason asioista.

Nagualismin mukaan todellisuus on äärimmäisen kompleksinen ja on ilmeistä, että jos jotkin sen osat vaikuttavat käyttäytyvän indeterministisesti, niin se on yksinkertaisesti seurausta siitä, että kompleksisuus on suurempi, kuin mitä kognitio kykenee käsittelemään, missä sinällään ei pitäisi olla mitään yllättävää, paitsi ehkä sellaisille idealisteille, jotka olettavat, että tietoisuudella olisi sellaisia kykyjä, mitä sillä ei ole syytä olettaa olevan.

Nagualismin mukaan ihmisen energiaruumis uneksii ihmisen itsensä. Tältä osin ja laajemmassakin katsannossa filosofisesti relevantti kysymys tietysti on se, että mitä tuo oikeastaan tarkoittaa, koska ihmisen fyysinen ruumis on sellainen, millainen se vaikuttaa olevan vain kokoomapisteen tietyissä sijainneissa. Mahdollisesti kyse on siitä, että energiaruumis jossakin merkityksessä tuottaa tietoisuuden sisällöt, jotka kokoomapiste edelleen kasaa tietoisiksi kokemuksiksi.

Voidaan esim. ajatella, että energiaruumis on reaalinen ja fyysinen ruumis reaalinen vain tietyissä kokoomapisteen sijainneissa, koska oleellisesti fyysinen ruumis ilman energiaa on vain kuvaus ja nagualismin mukaanhan energiaruumiilla on kyky liikkua. Kokemuksellisesti kokoomapisteen kiinnittyminen tiettyyn sijaintiinsa kuitenkin tekee asiat reaalisiksi niin kauan, kuin ko. kiinnittyminen jatkuu ja myös ajallisella aspektilla siis on tässä ilmeinen relevanssinsa.

Lue lisää

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-696)

Vaikuttaa myös vähän siltä, että oletuksenasi ehkä on se, että ihmisten toimintatavat sinällään aiheuttaisivat todellisuuden jähmettymisen tietynlaiseksi, mikä olisi kyllä äärimmäisen antroposentrinen näkökanta.

Mielestäni on sen sijaan ilmeistä, että ihmisten toimintatavat; tietysti muiden tekijöiden mahdollistamana, aiheuttavat kokoomapisteen sijainnin jähmettymisen, sillä ihmisten tai ylipäätään elollisten olentojen tekemisillä ei vaikuta olevan merkittävää tai ehkä ei edes mitään vaikutusta siihen, että miten todellisuus sinällään käyttäytyy ja esim. ajan pyörän muiden uurteiden tiedostaminen ei tarkoita sitä, että jotakin muutettaisiin, vaan vain sitä, että tiedostetaan jotakin, mitä aiemmin ei olla tiedostettu.

Ainakaan Castaneda:n opettajan mukaan ihminen ei kykene muuttamaan kokonaisuutta, mihin ilmeisesti on syynä se, että se kokonaisuus on suunnattoman suuri tai ehkä jopa ääretönkin, vaan sen sijaan selittämätön voima on se, mikä saa aikaan kaiken, mikä mielestäni on sekä realismia, että mystisismiä. Sen sijaan, ihminen kykenee, tietyillä tiukoilla reunaehdoilla, aikaansaamaan sen, että hänen kokoomapisteensä liike korreloi hänen intentionsa kanssa, missä puolestaan ei ole kyse siitä, että ihminen muuttaisi todellisuutta, vaan siitä että hän toimii sopusointuisella tavalla.

Tietysti, jos kuitenkin ihminen sen sijaan haluaa esim. olla päättömästi käyttäytyvä ja mahdottomia ominaisuuksia omaava jumala, niin tuo em. todellisuuden maksimaalisesti tarjoama anti voi toki vaikuttaa hyvin laihalta, mikä kuitenkin korostaa mielestäni lähinnä vain sitä, että kannattaisi sen sijaan pyrkiä olemaan ns. vähään tyytyvää tyyppiä. :D

Anonyymi kirjoitti:

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-695)

Vaikuttaa siltä, että ajaudumme melko todennäköisesti taas filosofiseen väittelyyn, mikä vaikka onkin tietysti palstan aiheen kannalta ilmeisen sopivaa ja epäorgaanisten olentojen mielestä hyvin huvittavaa, on käytännön kannalta varsin tehotonta, koska olisi mielenkiintoisempaa tutkia joitakin valittuja emanaatioita konkreettisesti, tarkoittaen sitä, että tyypillisen filosofisen pintaliidon välttämiseksi tarvittaisiin empiiristä fokusoitumista ja intention terävyyttä.

Oleellista filosofiaan liittyen on huomata se, että nagualismissa ei pyritä selittämään todellisuutta enempää, kuin mikä on tarpeen tehokkaan toiminnan mahdollistamiseksi. Nagualismissa ei ole kyse hippi-filosofiasta, vaikka ns. tietoisuuden laajentaminen tietysti onkin osa sitä, vaan käytännöllisestä toimintatavasta, missä se käytännöllisyys tarkoittaa sitä, että kyetään tiedostamaan mahdollisimman paljon sellaisia asioita, joiden tiedostaminen on tarkoituksenmukaista suhteessa nagualismin tavoitteisiin, mikä puolestaan ei ole mahdollista ilman energeettisesti tarkoituksenmukaista strategiaa.

Nagualismissa arvostetaan mystistä ajattelua, mutta se ei tarkoita sitä, että taustaoletuksena olisi se, että mahdottomat asiat olisivat mahdollisia, vaan mystisen ajattelunkin suosiminen on nagualismissa käytännöllisistä syistä johtuvaa. Nagualismissa tunnustetaan kielen rajoitteet todellisuuden kuvaamisessa ja yksilöllisen elämän pituuden ilmeiset rajoitteet ja sen vuoksi teoretisointi ei ole sen fokuksessa.

Erityisesti sellaisista filosofisista käsitteistä jauhaminen, kuten ns. vapaa tahto ja indeterminismi, joissa ei vaikuta olevan mitään järkeä; nimenomaan millään käytännön kannalta järkevillä oletuksilla, on yksinkertaisesti sekä tarpeetonta, että ajankäytön kannalta haitallista, koska vapaalle tahdolle ja indeterminismille ei ole mitään tarvetta, eikä mikään myöskään viittaa siihen, että ne voisivat olla reaalisia tai hyödynnettävissä olevia vaikka voisivatkin olla olemassa, eikä Castaneda:n kirjoissa edes mainita vapaata tahtoa.

Vapaaseen tahtoon ei myöskään ole mitään tarvetta, koska nagualismissa ei suinkaan pyritä käyttäytymään päättömästi, vaan moitteettomasti, mikä moitteettomuus toisaalta ei tarkoita sitä, että toimittaisiin kuten ns. auktoriteetit sanovat, vaan energeettistä moitteettomuutta. Vapaalla tahdolla taas sellaisissa merkityksissä, jotka liittyvät vain sosiaaliseen toimintaan, ei ole merkitystä laajemmassa katsannossa, eikä nagualismissa oikeastaan olla edes kiinnostuneitakaan yhteiskunnallisen tason asioista.

Nagualismin mukaan todellisuus on äärimmäisen kompleksinen ja on ilmeistä, että jos jotkin sen osat vaikuttavat käyttäytyvän indeterministisesti, niin se on yksinkertaisesti seurausta siitä, että kompleksisuus on suurempi, kuin mitä kognitio kykenee käsittelemään, missä sinällään ei pitäisi olla mitään yllättävää, paitsi ehkä sellaisille idealisteille, jotka olettavat, että tietoisuudella olisi sellaisia kykyjä, mitä sillä ei ole syytä olettaa olevan.

Nagualismin mukaan ihmisen energiaruumis uneksii ihmisen itsensä. Tältä osin ja laajemmassakin katsannossa filosofisesti relevantti kysymys tietysti on se, että mitä tuo oikeastaan tarkoittaa, koska ihmisen fyysinen ruumis on sellainen, millainen se vaikuttaa olevan vain kokoomapisteen tietyissä sijainneissa. Mahdollisesti kyse on siitä, että energiaruumis jossakin merkityksessä tuottaa tietoisuuden sisällöt, jotka kokoomapiste edelleen kasaa tietoisiksi kokemuksiksi.

Voidaan esim. ajatella, että energiaruumis on reaalinen ja fyysinen ruumis reaalinen vain tietyissä kokoomapisteen sijainneissa, koska oleellisesti fyysinen ruumis ilman energiaa on vain kuvaus ja nagualismin mukaanhan energiaruumiilla on kyky liikkua. Kokemuksellisesti kokoomapisteen kiinnittyminen tiettyyn sijaintiinsa kuitenkin tekee asiat reaalisiksi niin kauan, kuin ko. kiinnittyminen jatkuu ja myös ajallisella aspektilla siis on tässä ilmeinen relevanssinsa.

Lue lisää

XPR-695

", on käytännön kannalta varsin tehotonta, koska olisi mielenkiintoisempaa tutkia joitakin valittuja emanaatioita konkreettisesti, tarkoittaen sitä, että tyypillisen filosofisen pintaliidon välttämiseksi tarvittaisiin empiiristä fokusoitumista ja intention terävyyttä."

Niinhän sinä kuvittelet koska olet omaksunut tietyn näkökulman jossa "pistetään mutkat suoraksi" vähän samaan tyyliin kuin tieteen popularisoijien teoksissa joita he itse pitävät tieteenä koska eivät ymmärretä itse tuottavansa samalla myös filosofiaa vaikkakin usein melko heikoin eväin ja tuloksin.

Kun tieteen teoriasta poistaa sen ainoan toimivan komponentin eli säännönmukaisuuksiin liittyvän matematiikan niin jäljelle jää vain se metafysiikan tason tarinaosuus joka on puhdasta filosofiaa ja nykyinen tiede on äärimmäisen avutonta ja alkeellista vaikka se ei näytä siltä kun sitä tarkastellaan vain tekniikan kehityksen kautta joka taas perustuu vain niihin luonnossa havaittuihin säännönmukaisuuksiin ja soveltava tiede tuottaa vasta sen oikeasti toimivan tason jossa tieteen postulaateilla (esim. alkeishiukkaset) ei ole enää mitään käytännön merkitystä muuten kuin korkeintaan nimenannon tasolla kommunikoinnissa.

Tuollaista se akateeminen ylimielisyys ja omahyväisyys yleensä teettää.

Minusta sinä olut jumissa niissä oman mielikuvituksesi tuotteissa ja voisin jopa väittää lähes kaikkien tiedeyhteisön teoreetikojen olevan ainakin jossain määrin psykoottisia nimenomaan siinä lujassa uskossaan omaan oikeassaolemiseensa ja sitoutumisessaan vallitsevan tieteen metafysiikkaan joka perustuu pääasiassa Demokritoksen leegopalikkahahmotukseen eli atomismiin.

Itse kyllästyn aika nopeasti ns. filosofiseen väittelyyn koska tyypillisesti lähes kaikki osapuolet ovat niin syvällä omissa metafysiikan tason poteroissaan nimenomaan tunnetason samaistumisen ja siihen liittyvän uskomisen ja dogmaattisuuden takia.

Filosofia sinänsä on lähinnä sitä että koetetaan ensin löytää mahdollisimman kattava ja koherentti viitekehys kaikille olemassaoleville ja koettavissa oleville asioille ja ilmiöille sulkematta mitään oletusarvoisesti pois ja sitten vasta kun se hahmotus alkaa vaikuttaa toimivalta niin keskitytään käytännön tason yksityiskohtiin pitäen koko ajan mielessä se että sitä viitekehystä pitää koko ajan verrata empiiriseen tasoon laajassa mielessä eli kattaen myös kokemukselliset ilmiöt kaikkine vivahteineen ja tarvittaessa sitten korjata viitekehystä tai jopa aloittaa alusta puhtaalta pöydältä jos huomataan perustavanlaatuisia väärintulkintoja.

Tällä progressiivisen approksimaation metodilla ei synny niin helposti niitä filosofisia erimielisyyksiä kun taas muodollisen tiettyyn metafysiikkaan sitoutuneen ja pakotetun ehdollistavan koulutuksen kautta niitä kiistoja ilmaantuu aika helposti koska kyse ei olekaan enää totuudesta vaan valta-asemasta joka taas korruptoi hyvin helposti.

Jos taas hätäisesti lähtee "soitellen sotaan" ja ryntää suoraan esim. tuohon nagualismiin niin päätyy aika takuuvarmasti monenlaisiin sekoiluihin tai vielä pahempaan koska on muka niin kiire ettei malta ensin ajatella ja sitten vasta varovaisesti toimia jos siihen edes on todellista tarvetta.

Itselleni on jäänyt myös epäselväksi mitä tarkoitat noilla emanaatioilla ja epäorgaanisilla olennnoilla konkreettisen kokemisen tasolla eikä pelkästään viittaamalla Castanedan sanoihin.

Itse tulkitsen esim. ns. plasmaelämän epäorgaanisiksi olioiksi joihin myös ihminen tietyssä mielessä kuuluu koska aineellinen keho on pelkkä käyttöväline eli ikäänkuin "sukelluspuku" vähän samaan tyyliin kuin Avatar elokuvissa.

Koska informaatio ei voi kadota niin se pohjimmainen minuus on todellakin ajaton, ikuinen ja kuolematon koska se ei koskaan ole eikä edes voi kokonaisuudessaan materialisoida potentiaaliaan fysikaalisella tasolla. Epälokaalimmilla tasoilla informaatio vastaa energiaa ja fysikaalisen tason massa ja gravitaatio on nimenomaan informaatiota varastoituneen energian muodossa eikä varsinaista ainetta edes ole olemassa muuten kuin makrotason aistien tasolla jota voidaan sitten kutsua dekoherenssiksi.

Periaatteessa kaikki kuviteltavissa oleva on mahdollista ja voi olla fysikaalisesti todellista mutta vain sellaisessa todellisuudessa joka ei ole sillä hetkellä ristiriidassa eikä siis muodosta pelkästään destruktiivista interferenssiä olemassaolevan kanssa ja niistä kaikista mahdollisista konstruktiivisista interferensseistä muodostuu vähitellen sellainen aktuaalinen kokonaisuus jota voi kutsua multiversumiksi.

....

Thomas Campbell:

"Transcend the Boundaries of Your Perceived Reality"

https://www.youtube.com/watch?v=k4_Pn18YFx4

Tämä menee paljon pidemmälle kuin Castaneda:

https://archive.org/details/my-big-toe-trilogy

Unennäkö= out of body=mielikuvitus=vaihtoehtoinen datastream

mielikuvitus+ehdollistuminen+toisto+samaistuminen ==> fysikaalinen datastream

B

Anonyymi kirjoitti:

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-696)

Vaikuttaa myös vähän siltä, että oletuksenasi ehkä on se, että ihmisten toimintatavat sinällään aiheuttaisivat todellisuuden jähmettymisen tietynlaiseksi, mikä olisi kyllä äärimmäisen antroposentrinen näkökanta.

Mielestäni on sen sijaan ilmeistä, että ihmisten toimintatavat; tietysti muiden tekijöiden mahdollistamana, aiheuttavat kokoomapisteen sijainnin jähmettymisen, sillä ihmisten tai ylipäätään elollisten olentojen tekemisillä ei vaikuta olevan merkittävää tai ehkä ei edes mitään vaikutusta siihen, että miten todellisuus sinällään käyttäytyy ja esim. ajan pyörän muiden uurteiden tiedostaminen ei tarkoita sitä, että jotakin muutettaisiin, vaan vain sitä, että tiedostetaan jotakin, mitä aiemmin ei olla tiedostettu.

Ainakaan Castaneda:n opettajan mukaan ihminen ei kykene muuttamaan kokonaisuutta, mihin ilmeisesti on syynä se, että se kokonaisuus on suunnattoman suuri tai ehkä jopa ääretönkin, vaan sen sijaan selittämätön voima on se, mikä saa aikaan kaiken, mikä mielestäni on sekä realismia, että mystisismiä. Sen sijaan, ihminen kykenee, tietyillä tiukoilla reunaehdoilla, aikaansaamaan sen, että hänen kokoomapisteensä liike korreloi hänen intentionsa kanssa, missä puolestaan ei ole kyse siitä, että ihminen muuttaisi todellisuutta, vaan siitä että hän toimii sopusointuisella tavalla.

Tietysti, jos kuitenkin ihminen sen sijaan haluaa esim. olla päättömästi käyttäytyvä ja mahdottomia ominaisuuksia omaava jumala, niin tuo em. todellisuuden maksimaalisesti tarjoama anti voi toki vaikuttaa hyvin laihalta, mikä kuitenkin korostaa mielestäni lähinnä vain sitä, että kannattaisi sen sijaan pyrkiä olemaan ns. vähään tyytyvää tyyppiä. :D

Lue lisää

XPR-696:

"..äärimmäisen antroposentrinen näkökanta."

Ihminen ei ole ainoa otus jolla on kyky tuottaa mielikuvia ja ajatusmuotoja. Ihminen on myös mikrokosmos eli makrokosmoksella (maailmankaikkeus) on periaatteessa samat ominaisuudet ja kyvyt kuin ihmisellä vaikkakin persoonattomassa muodossa. Miksi kieltää maailmankaikkeudelta sellaista mikä on ihmisille arkipäivää kuten esim. suunnittelu ja luominen mielikuvituksen avulla.

Ihminen ja kaikki muutkin eliöt kykenevät muokkaamaan ympäristöään itselleen sopivammaksi eikä kyse ole todellakaan pelkästään passiivisuudesta eikä kyse ole vain konemaisesta toiminnasta kuten voisi kuvitella vallitsevan metafysiikan tasolla.

Koko todellisuutta ei kukaan yksilö eikä pienryhmä kykene muuttamaan vaan se on aina kollektiivisen toiminnan lopputulosta ja jos suurin osa siitä kollektiivista ajelehtii vain sen valtavirran mukana niin se lopputulos on juuri niin kaoottista sekoilua kuin se näyttää olevan eli kaikki pysyy kasassa vain tapojen, rutiinien ja vastaavan automatiikan tasolla.

On parasta luopua kaikista suurista abstraktioista ja keskittyä pelkästään konkreettiseen ruohonjuuritason toimintaan ja kun tarpeeksi moni tekee sen mahdollisimman tajuisella tasolla intentoiden niin se vähitellen muokkaa myös sitä kokonaisuutta.

Sinulla on hyvin kaksijakoinen hahmotus (jumala vs yksilö) ja kun se on-off kytkimen vaihtaa liukusäätimeen niin päädytään paljon realistisempaan realismiin. :D

B

Anonyymi kirjoitti:

XPR-695

", on käytännön kannalta varsin tehotonta, koska olisi mielenkiintoisempaa tutkia joitakin valittuja emanaatioita konkreettisesti, tarkoittaen sitä, että tyypillisen filosofisen pintaliidon välttämiseksi tarvittaisiin empiiristä fokusoitumista ja intention terävyyttä."

Niinhän sinä kuvittelet koska olet omaksunut tietyn näkökulman jossa "pistetään mutkat suoraksi" vähän samaan tyyliin kuin tieteen popularisoijien teoksissa joita he itse pitävät tieteenä koska eivät ymmärretä itse tuottavansa samalla myös filosofiaa vaikkakin usein melko heikoin eväin ja tuloksin.

Kun tieteen teoriasta poistaa sen ainoan toimivan komponentin eli säännönmukaisuuksiin liittyvän matematiikan niin jäljelle jää vain se metafysiikan tason tarinaosuus joka on puhdasta filosofiaa ja nykyinen tiede on äärimmäisen avutonta ja alkeellista vaikka se ei näytä siltä kun sitä tarkastellaan vain tekniikan kehityksen kautta joka taas perustuu vain niihin luonnossa havaittuihin säännönmukaisuuksiin ja soveltava tiede tuottaa vasta sen oikeasti toimivan tason jossa tieteen postulaateilla (esim. alkeishiukkaset) ei ole enää mitään käytännön merkitystä muuten kuin korkeintaan nimenannon tasolla kommunikoinnissa.

Tuollaista se akateeminen ylimielisyys ja omahyväisyys yleensä teettää.

Minusta sinä olut jumissa niissä oman mielikuvituksesi tuotteissa ja voisin jopa väittää lähes kaikkien tiedeyhteisön teoreetikojen olevan ainakin jossain määrin psykoottisia nimenomaan siinä lujassa uskossaan omaan oikeassaolemiseensa ja sitoutumisessaan vallitsevan tieteen metafysiikkaan joka perustuu pääasiassa Demokritoksen leegopalikkahahmotukseen eli atomismiin.

Itse kyllästyn aika nopeasti ns. filosofiseen väittelyyn koska tyypillisesti lähes kaikki osapuolet ovat niin syvällä omissa metafysiikan tason poteroissaan nimenomaan tunnetason samaistumisen ja siihen liittyvän uskomisen ja dogmaattisuuden takia.

Filosofia sinänsä on lähinnä sitä että koetetaan ensin löytää mahdollisimman kattava ja koherentti viitekehys kaikille olemassaoleville ja koettavissa oleville asioille ja ilmiöille sulkematta mitään oletusarvoisesti pois ja sitten vasta kun se hahmotus alkaa vaikuttaa toimivalta niin keskitytään käytännön tason yksityiskohtiin pitäen koko ajan mielessä se että sitä viitekehystä pitää koko ajan verrata empiiriseen tasoon laajassa mielessä eli kattaen myös kokemukselliset ilmiöt kaikkine vivahteineen ja tarvittaessa sitten korjata viitekehystä tai jopa aloittaa alusta puhtaalta pöydältä jos huomataan perustavanlaatuisia väärintulkintoja.

Tällä progressiivisen approksimaation metodilla ei synny niin helposti niitä filosofisia erimielisyyksiä kun taas muodollisen tiettyyn metafysiikkaan sitoutuneen ja pakotetun ehdollistavan koulutuksen kautta niitä kiistoja ilmaantuu aika helposti koska kyse ei olekaan enää totuudesta vaan valta-asemasta joka taas korruptoi hyvin helposti.

Jos taas hätäisesti lähtee "soitellen sotaan" ja ryntää suoraan esim. tuohon nagualismiin niin päätyy aika takuuvarmasti monenlaisiin sekoiluihin tai vielä pahempaan koska on muka niin kiire ettei malta ensin ajatella ja sitten vasta varovaisesti toimia jos siihen edes on todellista tarvetta.

Itselleni on jäänyt myös epäselväksi mitä tarkoitat noilla emanaatioilla ja epäorgaanisilla olennnoilla konkreettisen kokemisen tasolla eikä pelkästään viittaamalla Castanedan sanoihin.

Itse tulkitsen esim. ns. plasmaelämän epäorgaanisiksi olioiksi joihin myös ihminen tietyssä mielessä kuuluu koska aineellinen keho on pelkkä käyttöväline eli ikäänkuin "sukelluspuku" vähän samaan tyyliin kuin Avatar elokuvissa.

Koska informaatio ei voi kadota niin se pohjimmainen minuus on todellakin ajaton, ikuinen ja kuolematon koska se ei koskaan ole eikä edes voi kokonaisuudessaan materialisoida potentiaaliaan fysikaalisella tasolla. Epälokaalimmilla tasoilla informaatio vastaa energiaa ja fysikaalisen tason massa ja gravitaatio on nimenomaan informaatiota varastoituneen energian muodossa eikä varsinaista ainetta edes ole olemassa muuten kuin makrotason aistien tasolla jota voidaan sitten kutsua dekoherenssiksi.

Periaatteessa kaikki kuviteltavissa oleva on mahdollista ja voi olla fysikaalisesti todellista mutta vain sellaisessa todellisuudessa joka ei ole sillä hetkellä ristiriidassa eikä siis muodosta pelkästään destruktiivista interferenssiä olemassaolevan kanssa ja niistä kaikista mahdollisista konstruktiivisista interferensseistä muodostuu vähitellen sellainen aktuaalinen kokonaisuus jota voi kutsua multiversumiksi.

....

Thomas Campbell:

"Transcend the Boundaries of Your Perceived Reality"

https://www.youtube.com/watch?v=k4_Pn18YFx4

Tämä menee paljon pidemmälle kuin Castaneda:

https://archive.org/details/my-big-toe-trilogy

Unennäkö= out of body=mielikuvitus=vaihtoehtoinen datastream

mielikuvitus ehdollistuminen toisto samaistuminen ==> fysikaalinen datastream

B

Lue lisää

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-697)

Kiitokset siitä, että et saanut hirveää hepulikohtausta, vaikka en olekaan kaikesta kanssasi samaa mieltä ja vaikka ymmärsitkin kaiketi kirjoitukseni eri tavalla kuin miten olin tarkoittanut sen ymmärrettäväksi. :D

Filosofiselle pintaliidolla tarkoitin sitä, että jos keskustelemme kaikesta mahdollisesta, niin on ilmeistä, että on vaikea päästä erityisen syvälliselle tasolle, mikä syvällisyys tarkoittaa ainakin itselleni kokemuksellisuutta pelkän puhumisen sijasta. Empiirisellä lähestymistavalla puolestaan tarkoitin viitata subjektiivisiin kokemuksiin, jotka voivat tietysti liittyä esim. ns. epäorgaanisiin olentoihin tai esim. ns. kaukonäköön. Tiedettä tai matematiikka en puolestaan mielestäni mainostanut, mutta aloitit silti varjonyrkkeilyn niitä vastaan, mikä tietysti on hyvin luonnollista, koska sellaista olet harrastanut niin paljon aiemminkin.

Mitä taas nagualismiin tulee, niin olen empiirisesti hyvin hyvin vakuuttunut siitä, että sen periaatteista poikkeaminen on erittäin huono idea, eikä minulla ole minkääntasoista intressiä lähteä kokeilemaan enää muita virityksiä, koska en näe niiden tuottavan lisäarvoa nagualismiin verrattuna ja koska käytettävissä aika ei mitenkään riitä edes asianmukaiseen nagualismiin tutustumiseenkaan. Jos nagualismi ei omasta mielestäsi ole optimi, niin voit tietenkin edelleen jatkaa muihin lähestymistapoihin tutustumista ja sehän on nagualisminkin näkemys suhteessa kiinnittymiseen tiettyyn kokoomapisteen sijaintiin.

”Itse kyllästyn aika nopeasti ns. filosofiseen väittelyyn koska tyypillisesti lähes kaikki osapuolet ovat niin syvällä omissa metafysiikan tason poteroissaan nimenomaan tunnetason samaistumisen ja siihen liittyvän uskomisen ja dogmaattisuuden takia.”

Oma kokemukseni on se, että ihmiset eivät muuta käsityksiään yksittäisten kelvollistenkaan argumenttien perusteella, vaan pikemmin muutoksessa on kyse siitä, että tiedostetaan vähitellen koko todistusaineiston paino ja etenkin sen huomiottajättämisen seuraukset fysikaalisella tasolla, mikä tiedostaminen puolestaan on seurausta kokoomapisteen liikkeestä.

”Filosofia sinänsä on lähinnä sitä että koetetaan ensin löytää mahdollisimman kattava ja koherentti viitekehys kaikille olemassaoleville ja koettavissa oleville asioille ja ilmiöille sulkematta mitään oletusarvoisesti pois ja sitten vasta kun se hahmotus alkaa vaikuttaa toimivalta niin keskitytään käytännön tason yksityiskohtiin”

Kuten kaupassa käyntiin vai? Taitaa se sitten jäädä se viitekehyskin viimeistelemättä. :D

Vakavammin ilmaisten, mielestäni nagualismi on optimaalinen lähestymistapa ottaen huomioon ilmeisen välttämättömän tarpeen olla riittävän käytännöllisiä, mutta jos halutaan lisäksi harjoittaa vähän ns. ”hallittua hullutusta” ja pyrkiä kuvailemaan todellisuutta, niin oma filosofinen viritelmänihän on esitetty tuolla, mutta suosittelisin siihen uppoutumisen sijasta uppoutumaan käytännöllisiin harjoituksiin:
https://keskustelu.suomi24.fi/t/17133673/todellisuuden-tasoittainen-malli

Anonyymi kirjoitti:

XPR-696:

"..äärimmäisen antroposentrinen näkökanta."

Ihminen ei ole ainoa otus jolla on kyky tuottaa mielikuvia ja ajatusmuotoja. Ihminen on myös mikrokosmos eli makrokosmoksella (maailmankaikkeus) on periaatteessa samat ominaisuudet ja kyvyt kuin ihmisellä vaikkakin persoonattomassa muodossa. Miksi kieltää maailmankaikkeudelta sellaista mikä on ihmisille arkipäivää kuten esim. suunnittelu ja luominen mielikuvituksen avulla.

Ihminen ja kaikki muutkin eliöt kykenevät muokkaamaan ympäristöään itselleen sopivammaksi eikä kyse ole todellakaan pelkästään passiivisuudesta eikä kyse ole vain konemaisesta toiminnasta kuten voisi kuvitella vallitsevan metafysiikan tasolla.

Koko todellisuutta ei kukaan yksilö eikä pienryhmä kykene muuttamaan vaan se on aina kollektiivisen toiminnan lopputulosta ja jos suurin osa siitä kollektiivista ajelehtii vain sen valtavirran mukana niin se lopputulos on juuri niin kaoottista sekoilua kuin se näyttää olevan eli kaikki pysyy kasassa vain tapojen, rutiinien ja vastaavan automatiikan tasolla.

On parasta luopua kaikista suurista abstraktioista ja keskittyä pelkästään konkreettiseen ruohonjuuritason toimintaan ja kun tarpeeksi moni tekee sen mahdollisimman tajuisella tasolla intentoiden niin se vähitellen muokkaa myös sitä kokonaisuutta.

Sinulla on hyvin kaksijakoinen hahmotus (jumala vs yksilö) ja kun se on-off kytkimen vaihtaa liukusäätimeen niin päädytään paljon realistisempaan realismiin. :D

B

Lue lisää

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-698)

B: ”Itselleni on jäänyt myös epäselväksi mitä tarkoitat noilla emanaatioilla ja epäorgaanisilla olennnoilla konkreettisen kokemisen tasolla eikä pelkästään viittaamalla Castanedan sanoihin.”

Ainoa keino selviytyä todellisuuden kohtaamisesta, siinä määrin, kuin se ylipäätään siis on mahdollista, on toimia nagualismin periaatteiden mukaisesti, millä todellisuudella siis tarkoitetaan tässä todellisuutta, todellisuuden käsitteellisen kuvauksen sijasta.

Mielestäni yksinkertaisin tapa ymmärtää kokemuksellisella tasolla ”emanaatiot” olisi suorittaa se aiemmin antamani "näkemis”-harjoitus. On ilmeistä, että jos sen suorittaa ja se silti ei aiheuta ns. ”Wow!” -tuntemusta, niin sen suorittamisen intentio ei ole ollut riittävän koherentti tai oma energiataso ei ole ollut riittävä tai ihan vain koska on ollut liian kyyninen, mikä kyynisyys tietysti sinällään on hyvin ymmärrettävää, koska maailma tosiaan on täynnä huuhaa-guruja ja heidän ehdotelmiaan.

Kyseisen harjoituksen tarkoitettu lopputulos on se, että havaitaan ”emanaatiot” sillä samalla tavalla, millä niitä Castaneda:n kirjoissa kuvataan, eli hyvin suurena määräna, ”massana”, läsnäolona ja paineena, mikä tuottaa häikäisevän tuntemuksen, joskin esim. se häikäisevyys tietysti on suhteessa kokoomapisteen kiinnittymisen asteeseen. Emanaatiot on ehkä helpointa havaita ”massana” tai "energiakenttänä", koska niitä on valtavia määriä.

Kaiketi tuo tarkoitetunkaltainen havaitseminen ei ole helppoa, koska kokoomapisteellä on taipumus palata heti takaisin aiempaan sijaintiinsa ja sen vuoksi vain ns. soturin intentio kykenee aikaansaamaan sen, että kokoomapiste pysyy tarkoitetussa sijainnissa. Oleellisesti kyse on siitä, että ”nähdään” intentionaalisesti energia, sen sijaan, että huomio olisi kiinnittynyt tonaalin tuotoksiin, kuten ajatuksiin, kuten se tyypillisesti on, mikä puolestaan ei ole seurausta vain koulutuksesta, vaan ylipäätään siitä, että ollaan oltu vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa.

Vastaavasti ns. ”vyöryvä voima” nähdään kehämäisinä hohtavina rakenteina ja ne on ehkä helpointa nähdä juuri herätessä. Castaneda ei puhu omiaan, vaan ne tosiaan ovat kehämäisiä rakenteita ne ”nähtäessä”. Tietenkin emanaatiot voidaan kokea myös muutenkin, kuin visuaalisesti, mutta ainakin itselleni niiden havaitseminen on helpointa visuaalisesti tai auditorisesti, mutta ei se visuaalinen havainnointikaan tietenkään onnistu ilman intentiota tai poikkeuksellisia olosuhteita.

Epäorgaanisiin olentoihin liittyen, auditorinen tapa tietysti on se ylivoimaisesti yksinkertaisin ja tavanomaisin tapa havainnointiin, sillä se ns. "unennäön emissaarin" ääni, jonka monet kaiketi luulevat olevan omaa ajatteluaan tai ns. intuition ääni tms., on epäorgaanisen olennon ääni. Se kuulostaa ihmisen ääneltä, koska ihminen on tottunut siihen, että ihmiset puhuvat ja "unennäön emissaarin" taipumus on kuvailla niitä asioita, joita ihminen havaitsee. "Unennäön emissaari" on suuri ongelma ihmiselle, jos hänen intentionsa ei ole moitteeton, mutta toisaalta se on hyödyllinen, jos se intentio on moitteeton.

Edellä mainittu emanaatioiden ”näkeminen” ei ole kokemuksena häikäisevyydeltään lainkaan verrattavissa ns. ”ihmisen muotin” ”näkemiseen”, minkä kuvaus Castaneda:n antamana on myös täysin oikea suhteessa omiin kokemuksiini, kuten kaikki muutkin kokemukseni, tarkoittaen sitä, että ne Castaneda:n esittämät kokemuksiensa kuvaukset eivät ole sepitteitä, vaan ko. kokemukset ovat yleisessä katsannossa tyypillisiä ihmisille tietyn energiatason ylittämisen seurauksena.

Kyseisten kokemusten merkitys on siinä, että ne ovat seurausta siitä, että tietoisuus irtautuu kokoomapisteen tavanomaisesta sijainnista ja kuten don Juan on todennut, jos kokoomapisteen saa liikkeelle, niin sitä liikettä voi sitten jatkaa intention avulla loputtomasti ja siten esim. käytellä sitä mainitsemaasi liukusäädintä ns. ihmisenä/jumalana olemisen jatkumolla, siis siinä määrin, kuin se käytännössä on mahdollista… :D

Anonyymi kirjoitti:

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-698)

B: ”Itselleni on jäänyt myös epäselväksi mitä tarkoitat noilla emanaatioilla ja epäorgaanisilla olennnoilla konkreettisen kokemisen tasolla eikä pelkästään viittaamalla Castanedan sanoihin.”

Ainoa keino selviytyä todellisuuden kohtaamisesta, siinä määrin, kuin se ylipäätään siis on mahdollista, on toimia nagualismin periaatteiden mukaisesti, millä todellisuudella siis tarkoitetaan tässä todellisuutta, todellisuuden käsitteellisen kuvauksen sijasta.

Mielestäni yksinkertaisin tapa ymmärtää kokemuksellisella tasolla ”emanaatiot” olisi suorittaa se aiemmin antamani "näkemis”-harjoitus. On ilmeistä, että jos sen suorittaa ja se silti ei aiheuta ns. ”Wow!” -tuntemusta, niin sen suorittamisen intentio ei ole ollut riittävän koherentti tai oma energiataso ei ole ollut riittävä tai ihan vain koska on ollut liian kyyninen, mikä kyynisyys tietysti sinällään on hyvin ymmärrettävää, koska maailma tosiaan on täynnä huuhaa-guruja ja heidän ehdotelmiaan.

Kyseisen harjoituksen tarkoitettu lopputulos on se, että havaitaan ”emanaatiot” sillä samalla tavalla, millä niitä Castaneda:n kirjoissa kuvataan, eli hyvin suurena määräna, ”massana”, läsnäolona ja paineena, mikä tuottaa häikäisevän tuntemuksen, joskin esim. se häikäisevyys tietysti on suhteessa kokoomapisteen kiinnittymisen asteeseen. Emanaatiot on ehkä helpointa havaita ”massana” tai "energiakenttänä", koska niitä on valtavia määriä.

Kaiketi tuo tarkoitetunkaltainen havaitseminen ei ole helppoa, koska kokoomapisteellä on taipumus palata heti takaisin aiempaan sijaintiinsa ja sen vuoksi vain ns. soturin intentio kykenee aikaansaamaan sen, että kokoomapiste pysyy tarkoitetussa sijainnissa. Oleellisesti kyse on siitä, että ”nähdään” intentionaalisesti energia, sen sijaan, että huomio olisi kiinnittynyt tonaalin tuotoksiin, kuten ajatuksiin, kuten se tyypillisesti on, mikä puolestaan ei ole seurausta vain koulutuksesta, vaan ylipäätään siitä, että ollaan oltu vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa.

Vastaavasti ns. ”vyöryvä voima” nähdään kehämäisinä hohtavina rakenteina ja ne on ehkä helpointa nähdä juuri herätessä. Castaneda ei puhu omiaan, vaan ne tosiaan ovat kehämäisiä rakenteita ne ”nähtäessä”. Tietenkin emanaatiot voidaan kokea myös muutenkin, kuin visuaalisesti, mutta ainakin itselleni niiden havaitseminen on helpointa visuaalisesti tai auditorisesti, mutta ei se visuaalinen havainnointikaan tietenkään onnistu ilman intentiota tai poikkeuksellisia olosuhteita.

Epäorgaanisiin olentoihin liittyen, auditorinen tapa tietysti on se ylivoimaisesti yksinkertaisin ja tavanomaisin tapa havainnointiin, sillä se ns. "unennäön emissaarin" ääni, jonka monet kaiketi luulevat olevan omaa ajatteluaan tai ns. intuition ääni tms., on epäorgaanisen olennon ääni. Se kuulostaa ihmisen ääneltä, koska ihminen on tottunut siihen, että ihmiset puhuvat ja "unennäön emissaarin" taipumus on kuvailla niitä asioita, joita ihminen havaitsee. "Unennäön emissaari" on suuri ongelma ihmiselle, jos hänen intentionsa ei ole moitteeton, mutta toisaalta se on hyödyllinen, jos se intentio on moitteeton.

Edellä mainittu emanaatioiden ”näkeminen” ei ole kokemuksena häikäisevyydeltään lainkaan verrattavissa ns. ”ihmisen muotin” ”näkemiseen”, minkä kuvaus Castaneda:n antamana on myös täysin oikea suhteessa omiin kokemuksiini, kuten kaikki muutkin kokemukseni, tarkoittaen sitä, että ne Castaneda:n esittämät kokemuksiensa kuvaukset eivät ole sepitteitä, vaan ko. kokemukset ovat yleisessä katsannossa tyypillisiä ihmisille tietyn energiatason ylittämisen seurauksena.

Kyseisten kokemusten merkitys on siinä, että ne ovat seurausta siitä, että tietoisuus irtautuu kokoomapisteen tavanomaisesta sijainnista ja kuten don Juan on todennut, jos kokoomapisteen saa liikkeelle, niin sitä liikettä voi sitten jatkaa intention avulla loputtomasti ja siten esim. käytellä sitä mainitsemaasi liukusäädintä ns. ihmisenä/jumalana olemisen jatkumolla, siis siinä määrin, kuin se käytännössä on mahdollista… :D

Lue lisää

XPR-697-698

Miten olis jos aloittaisit ihan omia ketjujasi näille Castanedan kirjoihin liittyville asioille tai jatkaisit sitä toisessa viestissä linkittämääsi todellisuuden tasoittaisen mallin ketjua joka ainakin minusta oli aika mielenkiintoinen vaikka en siihen siinä vaiheessa kommentoinut koska siihen aikaan (2021-2022) sinun kanssasi keskustelu oli jo muodostunut melkein kokopäivätyö joka paisui koko ajan kuin pullataikina aina pidemmiksi ja yhä pidemmiksi keskusteluiksi jotka muistuttivat hyvin samantapaista harhautustaktiikkaa kuin "numeromiehellä" jossa kokoomapisteen jumitus yhteen ainoaan aiheeseen muuttuu helposti "koomapisteeksi" :D

Ilmeisesti haluat samaistua Castanedan kirjojen DJ-hahmoon ja etsit itsellesi sopivaa oppilasta mikä lienee aika tavallista monille nagualismiin hurahtaneille.

Itseäni ei todellakaan jaksa enää kiinnostaa sen tyyppinen yksiraitainen ja putkinäköinen projekti vaan pyrin pikemminkin laajentamaan koko ajan näkökulmaani sellaisiin hahmotuksiin, viitekehyksiin ja näkökulmiin jotka tuntuvat kiinnostavilta ja ainakin omalla pätevyysalueellaan toimivilta vaihtoehtoisilta malleilta suhteessa tähän nykyiseen tieteeseen ja filosofiaan joka on johtanut ihmisiä harhaan tai pelkälle materialististen lillukanvarsien tasolle jo satoja vuosia yksipuolisuutensa ja oheisvaikutustensa takia joiden seurauksena valta on yhä enemmän keskittynyt äärimmäisen harvoille ja kaikki muiden status lähenee taas vaihteeksi täydellistä orjuutta.

...

Periaatteessa harjoitelemalla ja fokusoimalla intentiota mahdollisimman voimakkaasti ja kauan joihinkin todellisuuden ominaisuuksiin voi todellakin vähitellen oppia näkemään, kokemaan ja myös jossain määrin tekemään miltei mitä tahansa mutta se voi tapahtua vain kaiken muun kustannuksella eli sen erikoistumisen hintana on aina jonkinlainen yksipuolisuus.

Itse keskityn mieluiten kokonaisuuteen josta sitten vähitellen yritän siirtyä yksityiskohtiin hukkaamatta kuitenkaan koskaan sitä kokonaiskuvaa eli nimenomaan se J-G. Bennettin kirjoissaan mainitsema progessiivisen approksimaation metodi joka ei ole aksioomaattinen kuten tieteissä eli ei aloiteta lukkoon lyödyistä perusoletuksista ja sitten yritetä niistä rakentaa loogis-matemaattisia hypoteeseja ja teorioita joita sitten testataan niiden loogisten ennusteiden kautta joka perustuu yksinomaan ikuisten ja universaalisten luonnonlakien ja ehdottoman determinismin oletuksiin joka metodina ei tunnu oikein toimivan esim. tieteessä viime aikoina ilmenneiden toistettavuusvaikeuksien takia ja myös sen takia että ne oletetut luonnonlait eivät ole matemaattisen kaavamaisia vaan lähinnä eliöiden tapojen ja rutiinien kaltaisia ja säännönmukaisuudet sinänsä eivät todista/falsifioi muiden teorioihin liittyvien oletusten paikkansapitävyyttä laisinkaan koska se metafysiikkaosuus on helposti vaihdettavissa fysikalismista jonkinlaiseen idealismiin tai eliöiden tason metafysiikkaan ilman että mikää muu muuttuu kuin se mitä kulloinkin pidetään mahdollisena ja mahdottomana.


Se kokonaisuuden kautta hahmottaminen ei ole eikä edes voi olla ainakaan alkuvaiheessaan kovin eksaktia eikä tuota mullistavia kokemuksia eikä kykyjä mutta toisaalta ylläpitää tasapainoa ja suhteellisuuden tajua joka luo hyvän perustan jatkolle.

Oma inspiraationi alkoi aikoinaan näistä Gurdjieffin ajatuksista jotka "kolahtivat" itselleni 70-luvulla heti lukion jälkeen ja toimivat edelleen vahvana inspiraationa:

"Take the understanding of the East and the knowledge of the West-and then seek.”

"To know means to know all. Not to know all means not to know. In order to know all, it is only necessary to know a little. But, in order to know this little, it is first necessary to know pretty much."

B

Anonyymi kirjoitti:

XPR-697-698

Miten olis jos aloittaisit ihan omia ketjujasi näille Castanedan kirjoihin liittyville asioille tai jatkaisit sitä toisessa viestissä linkittämääsi todellisuuden tasoittaisen mallin ketjua joka ainakin minusta oli aika mielenkiintoinen vaikka en siihen siinä vaiheessa kommentoinut koska siihen aikaan (2021-2022) sinun kanssasi keskustelu oli jo muodostunut melkein kokopäivätyö joka paisui koko ajan kuin pullataikina aina pidemmiksi ja yhä pidemmiksi keskusteluiksi jotka muistuttivat hyvin samantapaista harhautustaktiikkaa kuin "numeromiehellä" jossa kokoomapisteen jumitus yhteen ainoaan aiheeseen muuttuu helposti "koomapisteeksi" :D

Ilmeisesti haluat samaistua Castanedan kirjojen DJ-hahmoon ja etsit itsellesi sopivaa oppilasta mikä lienee aika tavallista monille nagualismiin hurahtaneille.

Itseäni ei todellakaan jaksa enää kiinnostaa sen tyyppinen yksiraitainen ja putkinäköinen projekti vaan pyrin pikemminkin laajentamaan koko ajan näkökulmaani sellaisiin hahmotuksiin, viitekehyksiin ja näkökulmiin jotka tuntuvat kiinnostavilta ja ainakin omalla pätevyysalueellaan toimivilta vaihtoehtoisilta malleilta suhteessa tähän nykyiseen tieteeseen ja filosofiaan joka on johtanut ihmisiä harhaan tai pelkälle materialististen lillukanvarsien tasolle jo satoja vuosia yksipuolisuutensa ja oheisvaikutustensa takia joiden seurauksena valta on yhä enemmän keskittynyt äärimmäisen harvoille ja kaikki muiden status lähenee taas vaihteeksi täydellistä orjuutta.

...

Periaatteessa harjoitelemalla ja fokusoimalla intentiota mahdollisimman voimakkaasti ja kauan joihinkin todellisuuden ominaisuuksiin voi todellakin vähitellen oppia näkemään, kokemaan ja myös jossain määrin tekemään miltei mitä tahansa mutta se voi tapahtua vain kaiken muun kustannuksella eli sen erikoistumisen hintana on aina jonkinlainen yksipuolisuus.

Itse keskityn mieluiten kokonaisuuteen josta sitten vähitellen yritän siirtyä yksityiskohtiin hukkaamatta kuitenkaan koskaan sitä kokonaiskuvaa eli nimenomaan se J-G. Bennettin kirjoissaan mainitsema progessiivisen approksimaation metodi joka ei ole aksioomaattinen kuten tieteissä eli ei aloiteta lukkoon lyödyistä perusoletuksista ja sitten yritetä niistä rakentaa loogis-matemaattisia hypoteeseja ja teorioita joita sitten testataan niiden loogisten ennusteiden kautta joka perustuu yksinomaan ikuisten ja universaalisten luonnonlakien ja ehdottoman determinismin oletuksiin joka metodina ei tunnu oikein toimivan esim. tieteessä viime aikoina ilmenneiden toistettavuusvaikeuksien takia ja myös sen takia että ne oletetut luonnonlait eivät ole matemaattisen kaavamaisia vaan lähinnä eliöiden tapojen ja rutiinien kaltaisia ja säännönmukaisuudet sinänsä eivät todista/falsifioi muiden teorioihin liittyvien oletusten paikkansapitävyyttä laisinkaan koska se metafysiikkaosuus on helposti vaihdettavissa fysikalismista jonkinlaiseen idealismiin tai eliöiden tason metafysiikkaan ilman että mikää muu muuttuu kuin se mitä kulloinkin pidetään mahdollisena ja mahdottomana.


Se kokonaisuuden kautta hahmottaminen ei ole eikä edes voi olla ainakaan alkuvaiheessaan kovin eksaktia eikä tuota mullistavia kokemuksia eikä kykyjä mutta toisaalta ylläpitää tasapainoa ja suhteellisuuden tajua joka luo hyvän perustan jatkolle.

Oma inspiraationi alkoi aikoinaan näistä Gurdjieffin ajatuksista jotka "kolahtivat" itselleni 70-luvulla heti lukion jälkeen ja toimivat edelleen vahvana inspiraationa:

"Take the understanding of the East and the knowledge of the West-and then seek.”

"To know means to know all. Not to know all means not to know. In order to know all, it is only necessary to know a little. But, in order to know this little, it is first necessary to know pretty much."

B

Lue lisää

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-699)

B: ”Miten olis jos aloittaisit ihan omia ketjujasi näille Castanedan kirjoihin liittyville asioille tai jatkaisit sitä toisessa viestissä linkittämääsi todellisuuden tasoittaisen mallin ketjua joka ainakin minusta oli aika mielenkiintoinen”

Itselläni ei ole kirjoittamisissani mitään erityistä suunnitelmaa, vaan kyse on siitä, että reagoin selittämättömän voiman kehotuksiin. Ideana on tietysti olla valpas ja tiedostaa ja hyödyntää mahdollisuudet. Minullahan on ollut ns. hiljainen kausi aika pitkään tähän palstaan liittyen, koska mitään erityisiä kehotuksia ei ole ilmennyt siihen liittyenm, ehkä johtuen siitä, että olen jo tuonut esille tärkeimmät seikat.

Tämänkertainen ajatustenvaihtomme on näkemyseroistamme, joita mielestäni korostat tarpeettomasti, huolimatta ollut hyödyllistä jo pelkästään sen keksimäsi ihminen-jumala -liukusäädin -käsitteen ansiosta, enkä suinkaan siis pidä kirjoituksiasi hyödyttöminä, vaan kyse on ”vain” lähinnä siitä, että en ole samaa mieltä tarkoituksenmukaisesta yleislähestymistavasta.

Jokainen tietysti siis itse ”päättää”, että mitä lähestymistapaa pitää itselleen sopivimpana, esim. siinäkin merkityksessä, että esim. nagualismissahan ei pyritä ”käännyttämään” ihmisiä, koska se ”käännytysprosessi” vain kuluttaisi energiaa ja koska kokoomapisteellä on luontainen taipumus palata takaisin sinne, missä se on ollut ennen käännytysyrityksiä ja jos todellista pysyvää muutosta tapahtuu, niin se on selittämättömän voiman vaikutusten seurausta.

don Juan:han ei esim. olisi ottanut Castaneda:a oppilakseen, jos ei nimenomaan olisi havainnut sellaisia toistuvia enteitä, jotka osoittivat, että Castaneda:lla oli potentiaali hyötyä opetuksista, jotka opetukset toisaalta itseasiassa tiivistyvät siihen, että Castaneda ohjattiin tiedostamaan yhteytensä intentioon… Se: "But, in order to know this little, it is first necessary to know pretty much.", on relevantti lausahdus tähän liittyen.

Todellisuuden kuvaus ei kaikenkaikkiaan mitenkään voi olla tärkeämpää, kuin todellisuus itse, eikä minulla ole mitään erityisiä harhautustarkoituksia, yksinkertaisesti, koska minulla ei ole aikaa sellaiseen, vaan olen hyvin johdonmukaisesti korostanut tarvetta tiedostaa todellisuus energiana, sen sijaan, että se tiedostettaisiin vain esim. ajatuksina, käsitteinä, malleina jne.

Mitä taas tulee yhteiskuntakritiikkiisi, niin en minäkään tietenkään kannata ilmeisenä trendinä olevaa rappeutumiskehitystä, mutta jotta sille ehkä voisi tehdä jotain, niin täytyy ensin ainakin käyttää sitä liukusäädintä, koska kuten totesin, pelkällä argumentoinnilla ei ole juurikaan vaikutusta ihmisten tottumuksiin.

”Periaatteessa harjoitelemalla ja fokusoimalla intentiota mahdollisimman voimakkaasti ja kauan joihinkin todellisuuden ominaisuuksiin voi todellakin vähitellen oppia näkemään, kokemaan ja myös jossain määrin tekemään miltei mitä tahansa mutta se voi tapahtua vain kaiken muun kustannuksella eli sen erikoistumisen hintana on aina jonkinlainen yksipuolisuus.”

Niin, tosin itselleni on valjennut uutena havaintona sellainen hämmästyttävä mahdollisuus, että riittävän moitteettomasti toimien voisi olla mahdollista ns. ”laittaa mutkat suoriksi” ja liukua tarpeettomien välivaiheiden yli. Olen havainnut tiettyjä enteitä tulossa olevista suurista kehityshypyistä.

”Oma inspiraationi alkoi aikoinaan näistä Gurdjieffin ajatuksista jotka "kolahtivat" itselleni 70-luvulla heti lukion jälkeen ja toimivat edelleen vahvana inspiraationa:
"Take the understanding of the East and the knowledge of the West-and then seek.”
"To know means to know all. Not to know all means not to know. In order to know all, it is only necessary to know a little. But, in order to know this little, it is first necessary to know pretty much."”

Kuten joskus aiemmin kerroin, omalta osaltani energian tiedostamiseni ei alkanut mistään ihmisten kirjoittamista teoksista, vaan selittämättömän voiman itsensä ilmentymisistä ja sen seurauksena olleista kokoomapisteen liikkeistä, eikä se alku siis oikeastaan ollut inspiraatiota, vaan selittämättömän voiman ilmeisen pakottavien vaikutusten seurausta ja vasta myöhemmin - tiettyjen hyvin onnekkaiden käänteiden jälkeen - törmäsin yhteen Castaneda:n kirjoista ja vähitellen huomasin, että niissä kirjoissahan on selitetty asiat juuri niin, kuin ne ovat, mikä tietysti on hyvin inspiroivaa…

Anonyymi kirjoitti:

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-699)

B: ”Miten olis jos aloittaisit ihan omia ketjujasi näille Castanedan kirjoihin liittyville asioille tai jatkaisit sitä toisessa viestissä linkittämääsi todellisuuden tasoittaisen mallin ketjua joka ainakin minusta oli aika mielenkiintoinen”

Itselläni ei ole kirjoittamisissani mitään erityistä suunnitelmaa, vaan kyse on siitä, että reagoin selittämättömän voiman kehotuksiin. Ideana on tietysti olla valpas ja tiedostaa ja hyödyntää mahdollisuudet. Minullahan on ollut ns. hiljainen kausi aika pitkään tähän palstaan liittyen, koska mitään erityisiä kehotuksia ei ole ilmennyt siihen liittyenm, ehkä johtuen siitä, että olen jo tuonut esille tärkeimmät seikat.

Tämänkertainen ajatustenvaihtomme on näkemyseroistamme, joita mielestäni korostat tarpeettomasti, huolimatta ollut hyödyllistä jo pelkästään sen keksimäsi ihminen-jumala -liukusäädin -käsitteen ansiosta, enkä suinkaan siis pidä kirjoituksiasi hyödyttöminä, vaan kyse on ”vain” lähinnä siitä, että en ole samaa mieltä tarkoituksenmukaisesta yleislähestymistavasta.

Jokainen tietysti siis itse ”päättää”, että mitä lähestymistapaa pitää itselleen sopivimpana, esim. siinäkin merkityksessä, että esim. nagualismissahan ei pyritä ”käännyttämään” ihmisiä, koska se ”käännytysprosessi” vain kuluttaisi energiaa ja koska kokoomapisteellä on luontainen taipumus palata takaisin sinne, missä se on ollut ennen käännytysyrityksiä ja jos todellista pysyvää muutosta tapahtuu, niin se on selittämättömän voiman vaikutusten seurausta.

don Juan:han ei esim. olisi ottanut Castaneda:a oppilakseen, jos ei nimenomaan olisi havainnut sellaisia toistuvia enteitä, jotka osoittivat, että Castaneda:lla oli potentiaali hyötyä opetuksista, jotka opetukset toisaalta itseasiassa tiivistyvät siihen, että Castaneda ohjattiin tiedostamaan yhteytensä intentioon… Se: "But, in order to know this little, it is first necessary to know pretty much.", on relevantti lausahdus tähän liittyen.

Todellisuuden kuvaus ei kaikenkaikkiaan mitenkään voi olla tärkeämpää, kuin todellisuus itse, eikä minulla ole mitään erityisiä harhautustarkoituksia, yksinkertaisesti, koska minulla ei ole aikaa sellaiseen, vaan olen hyvin johdonmukaisesti korostanut tarvetta tiedostaa todellisuus energiana, sen sijaan, että se tiedostettaisiin vain esim. ajatuksina, käsitteinä, malleina jne.

Mitä taas tulee yhteiskuntakritiikkiisi, niin en minäkään tietenkään kannata ilmeisenä trendinä olevaa rappeutumiskehitystä, mutta jotta sille ehkä voisi tehdä jotain, niin täytyy ensin ainakin käyttää sitä liukusäädintä, koska kuten totesin, pelkällä argumentoinnilla ei ole juurikaan vaikutusta ihmisten tottumuksiin.

”Periaatteessa harjoitelemalla ja fokusoimalla intentiota mahdollisimman voimakkaasti ja kauan joihinkin todellisuuden ominaisuuksiin voi todellakin vähitellen oppia näkemään, kokemaan ja myös jossain määrin tekemään miltei mitä tahansa mutta se voi tapahtua vain kaiken muun kustannuksella eli sen erikoistumisen hintana on aina jonkinlainen yksipuolisuus.”

Niin, tosin itselleni on valjennut uutena havaintona sellainen hämmästyttävä mahdollisuus, että riittävän moitteettomasti toimien voisi olla mahdollista ns. ”laittaa mutkat suoriksi” ja liukua tarpeettomien välivaiheiden yli. Olen havainnut tiettyjä enteitä tulossa olevista suurista kehityshypyistä.

”Oma inspiraationi alkoi aikoinaan näistä Gurdjieffin ajatuksista jotka "kolahtivat" itselleni 70-luvulla heti lukion jälkeen ja toimivat edelleen vahvana inspiraationa:
"Take the understanding of the East and the knowledge of the West-and then seek.”
"To know means to know all. Not to know all means not to know. In order to know all, it is only necessary to know a little. But, in order to know this little, it is first necessary to know pretty much."”

Kuten joskus aiemmin kerroin, omalta osaltani energian tiedostamiseni ei alkanut mistään ihmisten kirjoittamista teoksista, vaan selittämättömän voiman itsensä ilmentymisistä ja sen seurauksena olleista kokoomapisteen liikkeistä, eikä se alku siis oikeastaan ollut inspiraatiota, vaan selittämättömän voiman ilmeisen pakottavien vaikutusten seurausta ja vasta myöhemmin - tiettyjen hyvin onnekkaiden käänteiden jälkeen - törmäsin yhteen Castaneda:n kirjoista ja vähitellen huomasin, että niissä kirjoissahan on selitetty asiat juuri niin, kuin ne ovat, mikä tietysti on hyvin inspiroivaa…

Lue lisää

XPR-699:

"-liukusäädin -käsitteen ansiosta, "

Tuota voi ja mielestäni myös pitäisi yrittää soveltaa kaikkiin mahdollisiin toisiinsa nähden polarisoituneisiin näkemyksiin ja se voi toimia myös yhteensovittavana ja harmoniaa tuottavana lähestymistapana jota Gurdjieff kutsui kolmanneksi voimaksi joka vaikuttaa kaikissa mahdollisissa ilmiöissä (aktiivinen-passiivinen, voima-vastavoima, hyvä-paha yms. )mutta jota ei yleensä kyetä huomaamaan paitsi ehkä jossain muodossa hindulaisuudessa, kristinuskon kolminaisuusopissa ja Hegelin teesi-antiteesi-synteesi mallissa.

Tieteessä ja filosofiassa tyypillisesti pyritään monismi-malliin koska dualismin ongelma on vuorovaikutuksen selittäminen joka sitten voidaan kuvailla nimenomaan kolminaisuuden (triad) kautta ja esim. neljää parametria (tetrad) tarvitaan päämäärien, työkalujen ja suunnan kuvailemiseen jne.

https://www.systematics.org/overview_of_12_systems

Tuo 3d hahmotus helpottaa ilmiöiden ja asioiden analysointia siten että osataan erottaa toisistaan käyttäytymisen, olemisen ja tahdon tasot jotka ovat itsenäsiä toisiinsa nähden.

Tieteen ja havainnon avulla voi tutkia vain käyttäytymistä.
Tunteiden ja intuition kautta voidaan kokea olemisen eri tasoja mitkä eivät välttämättä ilmene käyttäytymisessä.

Tahtoa ei ole olemassa vaikka se vaikuttaa kaikkeen mahdolliseen koska se ei ole käyttäytymistä vaikka se ohjaa käyttäytymistä kuten ns. "luonnonlait" eikä se ole olemista.

Yksilöllisyys tarkoittaa tahdon yhtenäisyyttä. Ymmärtäminen on tahdon subjektiivinen aspekti ja säännönmukaisuudet ja lait sen objektiivinen aspekti.

Dualistinen hahmotus & toiminta jakaa ns. sosiaalisen avaruuden kannattajiin ja vastustajiin eli ollaan aina jonkun asian tai ideologian puolesta jotain vastakkaiseksi koettua asiaa/ideologiaa vastaan mikä ei anna välineitä ristiriitojen vähentämiseen vaan pikemminkin tuottaa helposti uusia vastakkainasetteluja.

Intuitio kehityy parhaiten kun tutustuu monenlaiseen aineistoon (ideoihin, teorioihin) mahdollisimman monipuolisesti jolloin pikkuhiljaa alkaa huomata yhteyksiä näennäisesti hyvinkin erilaisilta vaikuttavien asioiden välillä ja siinä auttaa mahdollisimman vapaamuotoinen spekulointi eli ei piitata ns. oikeaoppisuudesta eikä siitä mihin ollaan totuttu ja omaksuttu usein annettuna vaan pyritään kyseenalaistamaan kaikki ns. perusoletukset koska ihmisen ajattelu helposti urautuu dogmaattiseen aksiomatiikkaan koska se tuntuu tutulta ja turvalliselta.

Intuitio toimii parhaiten kun äly ja tunne ovat molemmat vaikuttamassa samansuuntaisesti ja tunteen tasolla se ilmenee ns. perstuntumana tai aavistuksena jostakin eli esim. jokin tuntuu oikeansuuntaiselta tai vääränsuuntaiselta mikä säästää vaivaa loogis-analyyttisellä tasolla.

Ns. vapaa tahto on suhteellinen asia eli se toimivimmillaan silloin kun samaistuminen ja ehdollistuminen on mahdollisimman vähäistä ja silloinkin lähinnä niin että kykenee valitsemaan minkä lain alaisuudessa kulloinkin toimii.

Ajattelun tasolla se on helpointa koska vastavoimat ovat yleensä heikommat ja vaikeinta tunnetasolla ja toiminnan ja käyttäytymisen tasolla sitä ei enää ole käytännössä ollenkaan joten kannattaa aina ajatella ennenkuin alkaa toimimaan.

Toiminnan ja käyttäytymisen tasolla olemassaolo on mekaanista ja deterministä ja tahto & tunne voivat toimia determinoijina vain jos se tahto on mahdollisimman yhtenäinen ja olemassaolon taso mahdollisimman irrallaan siitä toiminnasta ja sen mahdollisista tuloksista eli ilman samaistumista.

...
On olemassa monenlaisia ns. esoteerisia henkisen kehityksen suuntauksia ja koska ihmiset ovat aika erilaisia niin sama suuntaus ei välttämättä ole aina paras vaihtoehto kaikille varsinkaan alkuvaiheessa ja sitten voi kokeilla erilaisia metodeja ja poimia niistä sitten omalta kannaltaan parhaat osat itselleen ja alkaa noudattaa sitä niin kauan kuin siitä tuntuu olevan hyötyä ja se oma malli ei taaskaan välttämättä ole paras muille.

Kyse on vain työkalusta eikä itsetarkoituksesta.

....

Kun ollaan keskustelupalstalla niin ei ole muuta mahdollisuutta kuin hyödyntää kuvauksia ja muutenkin ainakin minusta on hyödyllisintä ensin tutkia ja ajatella ennen kuin ryntää toimimaan ja kokemaan jotain koska tutkimalla ensin voi usein välttää ne virheet mitä muut ovat aikaisemmin tehneet ja voi myös arvioida sitä kannattaako jotain suuntausta edes kokeilla käytännön tasolla ja sitoutua siihen millään tasolla.

Olen oppinut luottamaan vain itseeni ja tekemään sitten myös omat virheeni eikä toistamaan muiden virheitä ja myös oppimaan niistä. Sellainen metodi myös vähitellen integroi tahtoa ja kehittää olemisen tasoa vähemmän ehdollistuneeksi ja sitä kautta myös vapaammaksi.


==>

Anonyymi kirjoitti:

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-699)

B: ”Miten olis jos aloittaisit ihan omia ketjujasi näille Castanedan kirjoihin liittyville asioille tai jatkaisit sitä toisessa viestissä linkittämääsi todellisuuden tasoittaisen mallin ketjua joka ainakin minusta oli aika mielenkiintoinen”

Itselläni ei ole kirjoittamisissani mitään erityistä suunnitelmaa, vaan kyse on siitä, että reagoin selittämättömän voiman kehotuksiin. Ideana on tietysti olla valpas ja tiedostaa ja hyödyntää mahdollisuudet. Minullahan on ollut ns. hiljainen kausi aika pitkään tähän palstaan liittyen, koska mitään erityisiä kehotuksia ei ole ilmennyt siihen liittyenm, ehkä johtuen siitä, että olen jo tuonut esille tärkeimmät seikat.

Tämänkertainen ajatustenvaihtomme on näkemyseroistamme, joita mielestäni korostat tarpeettomasti, huolimatta ollut hyödyllistä jo pelkästään sen keksimäsi ihminen-jumala -liukusäädin -käsitteen ansiosta, enkä suinkaan siis pidä kirjoituksiasi hyödyttöminä, vaan kyse on ”vain” lähinnä siitä, että en ole samaa mieltä tarkoituksenmukaisesta yleislähestymistavasta.

Jokainen tietysti siis itse ”päättää”, että mitä lähestymistapaa pitää itselleen sopivimpana, esim. siinäkin merkityksessä, että esim. nagualismissahan ei pyritä ”käännyttämään” ihmisiä, koska se ”käännytysprosessi” vain kuluttaisi energiaa ja koska kokoomapisteellä on luontainen taipumus palata takaisin sinne, missä se on ollut ennen käännytysyrityksiä ja jos todellista pysyvää muutosta tapahtuu, niin se on selittämättömän voiman vaikutusten seurausta.

don Juan:han ei esim. olisi ottanut Castaneda:a oppilakseen, jos ei nimenomaan olisi havainnut sellaisia toistuvia enteitä, jotka osoittivat, että Castaneda:lla oli potentiaali hyötyä opetuksista, jotka opetukset toisaalta itseasiassa tiivistyvät siihen, että Castaneda ohjattiin tiedostamaan yhteytensä intentioon… Se: "But, in order to know this little, it is first necessary to know pretty much.", on relevantti lausahdus tähän liittyen.

Todellisuuden kuvaus ei kaikenkaikkiaan mitenkään voi olla tärkeämpää, kuin todellisuus itse, eikä minulla ole mitään erityisiä harhautustarkoituksia, yksinkertaisesti, koska minulla ei ole aikaa sellaiseen, vaan olen hyvin johdonmukaisesti korostanut tarvetta tiedostaa todellisuus energiana, sen sijaan, että se tiedostettaisiin vain esim. ajatuksina, käsitteinä, malleina jne.

Mitä taas tulee yhteiskuntakritiikkiisi, niin en minäkään tietenkään kannata ilmeisenä trendinä olevaa rappeutumiskehitystä, mutta jotta sille ehkä voisi tehdä jotain, niin täytyy ensin ainakin käyttää sitä liukusäädintä, koska kuten totesin, pelkällä argumentoinnilla ei ole juurikaan vaikutusta ihmisten tottumuksiin.

”Periaatteessa harjoitelemalla ja fokusoimalla intentiota mahdollisimman voimakkaasti ja kauan joihinkin todellisuuden ominaisuuksiin voi todellakin vähitellen oppia näkemään, kokemaan ja myös jossain määrin tekemään miltei mitä tahansa mutta se voi tapahtua vain kaiken muun kustannuksella eli sen erikoistumisen hintana on aina jonkinlainen yksipuolisuus.”

Niin, tosin itselleni on valjennut uutena havaintona sellainen hämmästyttävä mahdollisuus, että riittävän moitteettomasti toimien voisi olla mahdollista ns. ”laittaa mutkat suoriksi” ja liukua tarpeettomien välivaiheiden yli. Olen havainnut tiettyjä enteitä tulossa olevista suurista kehityshypyistä.

”Oma inspiraationi alkoi aikoinaan näistä Gurdjieffin ajatuksista jotka "kolahtivat" itselleni 70-luvulla heti lukion jälkeen ja toimivat edelleen vahvana inspiraationa:
"Take the understanding of the East and the knowledge of the West-and then seek.”
"To know means to know all. Not to know all means not to know. In order to know all, it is only necessary to know a little. But, in order to know this little, it is first necessary to know pretty much."”

Kuten joskus aiemmin kerroin, omalta osaltani energian tiedostamiseni ei alkanut mistään ihmisten kirjoittamista teoksista, vaan selittämättömän voiman itsensä ilmentymisistä ja sen seurauksena olleista kokoomapisteen liikkeistä, eikä se alku siis oikeastaan ollut inspiraatiota, vaan selittämättömän voiman ilmeisen pakottavien vaikutusten seurausta ja vasta myöhemmin - tiettyjen hyvin onnekkaiden käänteiden jälkeen - törmäsin yhteen Castaneda:n kirjoista ja vähitellen huomasin, että niissä kirjoissahan on selitetty asiat juuri niin, kuin ne ovat, mikä tietysti on hyvin inspiroivaa…

Lue lisää

===>

Energian tiedostamisesta ei voi aloittaa koska se on olemassaolon (olennan=tunnetason) tiedostamista joka edellyttää tiedostajalta vähintään saman tasoista olemisen tasoa kuin se energian ilmentymä.

Rutiinit ja kaikki automatiikka ovat tiedostamatonta matalan olennan toimintaa joissa ei ole mukana lainkaan tiedostamista eikä muistia. Se on aistien kautta koettu käyttäytymisen taso jonka voi delegoida koneille mutta sitä olentaa ja tahtoa ei voi delegoida joten mm. vahva tekoäly on mahdotonta eikä automaattisella tasolla ole vielä minkääntasoista älykkyyttä.

Sensitiivinen taso on yhteinen kehittyneimpien eläinten kanssa ja se mahdollistaa intention ja intuition mutta samalla helposti voi tuottaa samaistumista ja reaktiivista käytöstä jos tahdon taso ei ole tarpeeksi integroitunut.
...
Argumentoinnilla voi olla vaikutusta jos vastaanottaja itse alkaa aktiivisesti ajatella ja tutkia mikä on aika harvinaista ja edellyttää jonkinasteista kiinnostusta.

...
Kyse ei ole pelkästään yhteiskunnan rappeutumiskehityksestä vaan massiivisesta vallan ja resurssien keskittymisestä harvojen hallintaan ja meihin alamaisiin sitten kohdistetaan sellaisia metodeja kuten 'perception management' ja 'social engineering' joille en keksi nyt suom. vastinetta jotka usein mielletään salaliittoteorioiksi vaikka ne ovat tutkittua ja dokumentoitua faktaa monessa tapauksessa.

Magic of social engineering keskustelut (J.P. Farrell):

https://web.archive.org/web/20180725195249/http://www.thebyteshow.com/JosephPFarrell.html

...

Helpolta näyttävien oikoteiden valitseminen voi jossain vaiheessa osoittautua virheeksi... :D
...


Oma kiinnostukseni Castanedaan ja muuhun esoteriaan ja ns. fringe tieteisiin liittyy nimenomaan omiin kokemuksiin ja alussa niihin tutustuessani huomasin monet ideat jollain tavalla hyvin tutun tuntuisiksi ja aika helposti ymmärrettäviksi vaikka en tiennyt niistä etukäteen ainakaan tässä inkarnaatiossa mitään.

Olin koulussa lukion loppuun asti hyvin sisäänpäinkääntynyt ja jotenkin lukossa ("väärässä ajassa & paikassa") enkä oikein saanut tehtyä mitään eikä varsinkaan ainekirjoitusta koulussa ja keskityin vain musiikin kuunteluun ja vasta kun se kouluriesa loppui niin innostuin opiskelemaan omaehtoisesti nimenomaan Gurdjieffia ja Bennettiä seuraten koska satuin lukemaan Ultra lehdestä V. Kopposen pari artikkelia Bennettin teorioista jotka kolahtivat välittömästi eli kaikki voi alkaa hyvin pienestä "yhteensattumasta" tai synkronisiteetista jota juuri silloin tarvitsin eniten.

B

"Mikä on ajan loppu, eli ei ole aikaa olemassa ollenkaan?"

Synkronisiteetissä ei ole ajallista kausaalista seuraussuhdetta vaan looginen seuraussuhde.

...

"Oikeasti voisi olla fyysikoille yhtälöineen määritellä aika=0 eli nollaa kaikki yhtälöt mihin liittyy aika jollain tavoin."

Ne lakkaa toimimasta ilman aikaa koska fysiikan kaavat liittyvät lokaaleihin ajallis-paikallisiin säännönmukaisuuksiin.

Toimiva selitysmalli kaikelle synkronisiteetille ja emergenssille voi olla sellainen missä oletetaan sekä ajallis-paikallinen aktuaalinen taso ja toisaalta epälokaali potentiaalien eli mahdollisuuksien taso ja niiden välittäjäksi elolliset ja tietoiset oliot jotka kykenevät toimimaan sekä lokaalilla (funktion ja faktojen) että epälokaalilla (arvojen ja laatujen) tasolla.

Mikään ei kuitenkaan ainakaan periaatteessa estä erilaisten synkronisiteettien ja emergenssin hahmottamista myös matematiikan ja/tai jonkin muun viitekehysmallin kautta kuten esim. edellä linkittämässäni J.G. Bennettin Dramatic Universe teoksen 2. osassa joka käsittelee mm. hänen energiaoppiaan ja paljon perinteistä logiikkaa laajempaa systematics-viitekehystiedettä joka liittyy eritasoisten systeemien teoriaan.

Oma kantani on että ilman tätä J.G. Bennettin DU-teoksissaan kuvailemaa viitekehystä on käytännössä mahdotonta ymmärtää kokonaisvaltaisesti ja riittävän syvällisesti koko todellisuutta ja periaatteeessa ymmärtäminen on juuri se mihin filosofia perinteisesti liittyy kun taas pelkkä tiede ilman filosofisen tason ymmärrystä johtaa aina harhaan ja sekoiluihin.


B

Anonyymi kirjoitti:

"Mikä on ajan loppu, eli ei ole aikaa olemassa ollenkaan?"

Synkronisiteetissä ei ole ajallista kausaalista seuraussuhdetta vaan looginen seuraussuhde.

...

"Oikeasti voisi olla fyysikoille yhtälöineen määritellä aika=0 eli nollaa kaikki yhtälöt mihin liittyy aika jollain tavoin."

Ne lakkaa toimimasta ilman aikaa koska fysiikan kaavat liittyvät lokaaleihin ajallis-paikallisiin säännönmukaisuuksiin.

Toimiva selitysmalli kaikelle synkronisiteetille ja emergenssille voi olla sellainen missä oletetaan sekä ajallis-paikallinen aktuaalinen taso ja toisaalta epälokaali potentiaalien eli mahdollisuuksien taso ja niiden välittäjäksi elolliset ja tietoiset oliot jotka kykenevät toimimaan sekä lokaalilla (funktion ja faktojen) että epälokaalilla (arvojen ja laatujen) tasolla.

Mikään ei kuitenkaan ainakaan periaatteessa estä erilaisten synkronisiteettien ja emergenssin hahmottamista myös matematiikan ja/tai jonkin muun viitekehysmallin kautta kuten esim. edellä linkittämässäni J.G. Bennettin Dramatic Universe teoksen 2. osassa joka käsittelee mm. hänen energiaoppiaan ja paljon perinteistä logiikkaa laajempaa systematics-viitekehystiedettä joka liittyy eritasoisten systeemien teoriaan.

Oma kantani on että ilman tätä J.G. Bennettin DU-teoksissaan kuvailemaa viitekehystä on käytännössä mahdotonta ymmärtää kokonaisvaltaisesti ja riittävän syvällisesti koko todellisuutta ja periaatteeessa ymmärtäminen on juuri se mihin filosofia perinteisesti liittyy kun taas pelkkä tiede ilman filosofisen tason ymmärrystä johtaa aina harhaan ja sekoiluihin.


B

Lue lisää

Onko "synkronisiteetti" synonyymi kausaation inferenssille?

Anonyymi kirjoitti:

Onko "synkronisiteetti" synonyymi kausaation inferenssille?

"Onko "synkronisiteetti" synonyymi kausaation inferenssille?"

Kaikille havaittavissa & mitattavissa oleville olioille ja tapahtumille on periaatteessa oma interferenssimuottinsa joka syntyy havaitsijan aaltopakettien ja havainnon kohteen aaltopakettien keskenäisestä interferenssistä vähän samaan tapaan kuin jos esim. heittää tyynen lammen pintaan kiviä jotka muodostavat sitten interferenssimuotoja siihen veteen eli sama periaate kuin äänen resonanssissa ja cymatiikassa jolla voidaan tuottaa erilaisia geometrisia rakenteita ääniaaltojen avulla.

Tuo ei liity pelkästään havaintoon vaan kaikkeen mahdolliseen vuorovaikutukseen ja koska havainnot liittyvät aina fotonien vuorovaikutukseen niin todellisuus näyttää siltä että mikään ei voi tapahtua valonnopeuden vakioa nopeammin ja aikaisemmin havaittu asia tulkitaan myöhemmin havaitun asian seuraukseksi vaikka todellisuudessa se ajan ja paikan hahmotus syntyy nimenomaan niiden aisteille näkymättömien epälokaalien todennäköisyysaaltopakettien interferensseistä siten että vahva konstruktiivinen interferenssi tulkitaan ajallis-paikallisesti lokaaliksi ja vastaavasti heikko konstruktiivinen interferenssi kaukana tai tulevaisuudessa tai menneisyydesssä olevaksi asiaksi ja sitten destruktiivinen intereferenssi taas tulkitaan olemattomaksi asiaksi joka saattaa todellisuudessa liittyä sellaiseen todellisuuden tasoon johon ei ole yhteyttä aistien ja mittausvälineiden avulla eli siihen ns. mahdollisuuksien tasoon (David Bohmin implisiittinen järjestys) joka on tietyssä mielessä ajaton ja joka todellisuudessa on kaiken kausaliteetin syiden taso ja havaittu todellisuus pelkästään seurauksien taso.


Koska tieteessä ja ihmisen arjessa tapahtumat tulkitaan lineaarisesti niin sitä kutsutaan kausaliteetiksi (vrt David Humen kausaliteetin analyysi: Hänen mukaansa kausaliteettia ei esiinny aistihavainnoissa, eikä se ole siis looginen periaate, vaan viittaa vain yleistyksiin siitä, kun ilmiöt seuraavat toisiaan havainnoissamme.)

Eli ts. synkronisiteetti on kuvaus sellaiselle kausaliteetille jota ei kyetä hahmottamaan lineaarisena ja lokaalina syy-seuraussuhteena eikä huomata että kaikki mahdollinen todellinen kausaliteetti on aina pohjimmiltaan epälokaalia ja epälineaarista.
...
Tiede on siis ollut väärillä jäljillä jo alusta lähtien ja tuottanut pelkästään enemmän tai vähemmän hyödyllistä fiktiota. :D

B

Anonyymi kirjoitti:

"Onko "synkronisiteetti" synonyymi kausaation inferenssille?"

Kaikille havaittavissa & mitattavissa oleville olioille ja tapahtumille on periaatteessa oma interferenssimuottinsa joka syntyy havaitsijan aaltopakettien ja havainnon kohteen aaltopakettien keskenäisestä interferenssistä vähän samaan tapaan kuin jos esim. heittää tyynen lammen pintaan kiviä jotka muodostavat sitten interferenssimuotoja siihen veteen eli sama periaate kuin äänen resonanssissa ja cymatiikassa jolla voidaan tuottaa erilaisia geometrisia rakenteita ääniaaltojen avulla.

Tuo ei liity pelkästään havaintoon vaan kaikkeen mahdolliseen vuorovaikutukseen ja koska havainnot liittyvät aina fotonien vuorovaikutukseen niin todellisuus näyttää siltä että mikään ei voi tapahtua valonnopeuden vakioa nopeammin ja aikaisemmin havaittu asia tulkitaan myöhemmin havaitun asian seuraukseksi vaikka todellisuudessa se ajan ja paikan hahmotus syntyy nimenomaan niiden aisteille näkymättömien epälokaalien todennäköisyysaaltopakettien interferensseistä siten että vahva konstruktiivinen interferenssi tulkitaan ajallis-paikallisesti lokaaliksi ja vastaavasti heikko konstruktiivinen interferenssi kaukana tai tulevaisuudessa tai menneisyydesssä olevaksi asiaksi ja sitten destruktiivinen intereferenssi taas tulkitaan olemattomaksi asiaksi joka saattaa todellisuudessa liittyä sellaiseen todellisuuden tasoon johon ei ole yhteyttä aistien ja mittausvälineiden avulla eli siihen ns. mahdollisuuksien tasoon (David Bohmin implisiittinen järjestys) joka on tietyssä mielessä ajaton ja joka todellisuudessa on kaiken kausaliteetin syiden taso ja havaittu todellisuus pelkästään seurauksien taso.


Koska tieteessä ja ihmisen arjessa tapahtumat tulkitaan lineaarisesti niin sitä kutsutaan kausaliteetiksi (vrt David Humen kausaliteetin analyysi: Hänen mukaansa kausaliteettia ei esiinny aistihavainnoissa, eikä se ole siis looginen periaate, vaan viittaa vain yleistyksiin siitä, kun ilmiöt seuraavat toisiaan havainnoissamme.)

Eli ts. synkronisiteetti on kuvaus sellaiselle kausaliteetille jota ei kyetä hahmottamaan lineaarisena ja lokaalina syy-seuraussuhteena eikä huomata että kaikki mahdollinen todellinen kausaliteetti on aina pohjimmiltaan epälokaalia ja epälineaarista.
...
Tiede on siis ollut väärillä jäljillä jo alusta lähtien ja tuottanut pelkästään enemmän tai vähemmän hyödyllistä fiktiota. :D

B

Lue lisää

B:
"Kaikille havaittavissa & mitattavissa oleville olioille ja tapahtumille on periaatteessa oma interferenssimuottinsa joka syntyy havaitsijan aaltopakettien ja havainnon kohteen aaltopakettien keskenäisestä interferenssistä vähän samaan tapaan kuin jos esim. heittää tyynen lammen pintaan kiviä jotka muodostavat sitten interferenssimuotoja siihen veteen eli sama periaate kuin äänen resonanssissa ja cymatiikassa jolla voidaan tuottaa erilaisia geometrisia rakenteita ääniaaltojen avulla."

Interferenssimuotti olisi vähän sama käsite kuin se, että ääniraudalla on yksi erikoinen taajuus. Äänirautaa ei kuitenkaan voi valaa tiettyyn muotoon tekemällä sille vain äänikoputuksia, tai äänikoputukset eivät muuta sille mahdollista perusääntä. Siten nämä muotit eivät muodostu pelkistä aaltopaketeista (sama aaltopaketti ja sama aaltoileva muuttuja ei ole syy sille, miksi tietty aaltopaketti on muuttujassa sallittu), vaan aaltopaketit, jotka tottelevat äänirautaa, ovat jostain ulkoisesta syystä tietynlaisia. Cymatiikka perustuu tällaiseen pysyvään joukkoon yksittäisiä taajuuksia. Veteen heitetty kivi puolestaan ei ole sellainen, että silloin aallot nopeasti hylkäisivät tietyt aaltomuodot ja omaksuisivat toiset. Eli vedelle ei ole muottia. Siitä tulee mikä tahansa aalto, jota voi muokata heittämällä eri tavalla (*). Veden käytös ja äänirauta kohtaavat toisensa, kun lammesta tehdään pienempi, ja lammen pitkiä aikoja säilyvät aallot alkavat ottaa huomioon lammen reunat. Samoin äänirautaa ja cymatiikkaa voitaisiin tutkia vain lyhyitä aikoja, ja nähdä siinä vain veden kaltainen ensimmäinen shokki. (Syy miksi ääniraudasta on tullut tietty rauta on vielä erikseen).

(*) Jotkut luentodemonstraattorit eivät edes osaisi havainnoida interferenssiä veden avulla, jos heille annettaisiin vain valtava järvi ja yksi kivi kerrallaan. Kyseinen kivi aiheuttaisi noin tasan yhden näkyvän aaltopaketin, joka on pyöreä ja laajenee tasaisella nopeudella. Ihmiset mieltävät yhden aallonhuipun tästä aallosta yhdeksi 'osaksi', koska se jatkaa liikettään tosi kauniisti. He eivät näe interferenssiä ellei tämä osa kohtaa jotain toista osaa, joka saa osan yhtäkkiä hetkeksi katoamaan näkyvistä tai kasvamaan suurempaan kokoon. Tällaista sosiologiasta riippuvaista interferenssiä parempi keskustelun aihe olisi täysin teoreettinen interferenssin mahdollisuus.

Kaikki mainitut havaittavissa olevat oliot kuten vesi sisältävät tässä niitä pienempiä atomeja. Kun kaikki on atomeita, niin millään ei ole mitään omaa niistä erikseen. Ja tarkoitan juuri, että niillä ei ole mitään omaa aaltoa (aaltomuuttujaa kuten 'korkeus maan pinnasta'), eli sitä mistä aloitettaisiin ennen kuin väitetään, että tässä (muuttujassa on monta aaltoa ja niiden) interferenssejä. Mutta sen sijaan esim. atomiläjän aaltoilun pysyvät resonanssitaajuudet ovat selitettävissä (syystä seuraukseen) toisilla atomeilla näiden ympärillä. Jos puhuisit interfensseistä täysin mikrotasolla ja unohtaen kaikki vesianalogiat, niin et pystyisi tekemään mitään tunnettuja vuorovaikutuksia laittamalla kaikkia asiat yhdelle aaltomuuttujalle. Lisäksi jos sinulla on yksi tällainen muuttuja, niin viestisi loppua ajatellen ei sellaisessa ole kerrottu mistään eri paikkojen välisestä yhteydestä mitään. Ellei kyseessä ole hitaasti/nopeasti kuljetettava signaali paikasta paikkaan (johon signaaliin kuuluu se, että sen kuopat ja huiput heittelehtivät yhdeltä paikalta katsottuna). Jos sanot olevasi esim. itsesi luona aallon kuopassa, niin tästä kuopasta ei ole mitään sääntöä, joka sanoo, mitä tekemistä sillä on sen kanssa, että vähän matkan päässä sinusta on tai ei ole kuoppaa. Koska kuvittelet, että aallosta seuraa jotakin, niin se mitä periaatteessa voisit tehdä, on konstruoida toisia matemaattisia objekteja, jotka saavat jonkin ominaisuuden näissä paikoissa sen mukaan, mitä aallossa sanotaan. Tällöin synkronisointiesi ja ideoitesi varsinainen leipä on se, mitä väität tapahtuvat aallon ja tämän objektin välillä. Jos ne eivät esim. muuta aaltoa mitenkään, niin ne eivät vaikuta eri paikoissa oleviin objekteihin, vaan ne on vain tehty noudattamaan aaltoa, joka on esim. ennalta määrätty aaltoilemaan kaikkialla muuten vaan tietyllä evoluutiolla mutta ei dynamiikalla muiden kanssa.

1

Anonyymi kirjoitti:

B:
"Kaikille havaittavissa & mitattavissa oleville olioille ja tapahtumille on periaatteessa oma interferenssimuottinsa joka syntyy havaitsijan aaltopakettien ja havainnon kohteen aaltopakettien keskenäisestä interferenssistä vähän samaan tapaan kuin jos esim. heittää tyynen lammen pintaan kiviä jotka muodostavat sitten interferenssimuotoja siihen veteen eli sama periaate kuin äänen resonanssissa ja cymatiikassa jolla voidaan tuottaa erilaisia geometrisia rakenteita ääniaaltojen avulla."

Interferenssimuotti olisi vähän sama käsite kuin se, että ääniraudalla on yksi erikoinen taajuus. Äänirautaa ei kuitenkaan voi valaa tiettyyn muotoon tekemällä sille vain äänikoputuksia, tai äänikoputukset eivät muuta sille mahdollista perusääntä. Siten nämä muotit eivät muodostu pelkistä aaltopaketeista (sama aaltopaketti ja sama aaltoileva muuttuja ei ole syy sille, miksi tietty aaltopaketti on muuttujassa sallittu), vaan aaltopaketit, jotka tottelevat äänirautaa, ovat jostain ulkoisesta syystä tietynlaisia. Cymatiikka perustuu tällaiseen pysyvään joukkoon yksittäisiä taajuuksia. Veteen heitetty kivi puolestaan ei ole sellainen, että silloin aallot nopeasti hylkäisivät tietyt aaltomuodot ja omaksuisivat toiset. Eli vedelle ei ole muottia. Siitä tulee mikä tahansa aalto, jota voi muokata heittämällä eri tavalla (*). Veden käytös ja äänirauta kohtaavat toisensa, kun lammesta tehdään pienempi, ja lammen pitkiä aikoja säilyvät aallot alkavat ottaa huomioon lammen reunat. Samoin äänirautaa ja cymatiikkaa voitaisiin tutkia vain lyhyitä aikoja, ja nähdä siinä vain veden kaltainen ensimmäinen shokki. (Syy miksi ääniraudasta on tullut tietty rauta on vielä erikseen).

(*) Jotkut luentodemonstraattorit eivät edes osaisi havainnoida interferenssiä veden avulla, jos heille annettaisiin vain valtava järvi ja yksi kivi kerrallaan. Kyseinen kivi aiheuttaisi noin tasan yhden näkyvän aaltopaketin, joka on pyöreä ja laajenee tasaisella nopeudella. Ihmiset mieltävät yhden aallonhuipun tästä aallosta yhdeksi 'osaksi', koska se jatkaa liikettään tosi kauniisti. He eivät näe interferenssiä ellei tämä osa kohtaa jotain toista osaa, joka saa osan yhtäkkiä hetkeksi katoamaan näkyvistä tai kasvamaan suurempaan kokoon. Tällaista sosiologiasta riippuvaista interferenssiä parempi keskustelun aihe olisi täysin teoreettinen interferenssin mahdollisuus.

Kaikki mainitut havaittavissa olevat oliot kuten vesi sisältävät tässä niitä pienempiä atomeja. Kun kaikki on atomeita, niin millään ei ole mitään omaa niistä erikseen. Ja tarkoitan juuri, että niillä ei ole mitään omaa aaltoa (aaltomuuttujaa kuten 'korkeus maan pinnasta'), eli sitä mistä aloitettaisiin ennen kuin väitetään, että tässä (muuttujassa on monta aaltoa ja niiden) interferenssejä. Mutta sen sijaan esim. atomiläjän aaltoilun pysyvät resonanssitaajuudet ovat selitettävissä (syystä seuraukseen) toisilla atomeilla näiden ympärillä. Jos puhuisit interfensseistä täysin mikrotasolla ja unohtaen kaikki vesianalogiat, niin et pystyisi tekemään mitään tunnettuja vuorovaikutuksia laittamalla kaikkia asiat yhdelle aaltomuuttujalle. Lisäksi jos sinulla on yksi tällainen muuttuja, niin viestisi loppua ajatellen ei sellaisessa ole kerrottu mistään eri paikkojen välisestä yhteydestä mitään. Ellei kyseessä ole hitaasti/nopeasti kuljetettava signaali paikasta paikkaan (johon signaaliin kuuluu se, että sen kuopat ja huiput heittelehtivät yhdeltä paikalta katsottuna). Jos sanot olevasi esim. itsesi luona aallon kuopassa, niin tästä kuopasta ei ole mitään sääntöä, joka sanoo, mitä tekemistä sillä on sen kanssa, että vähän matkan päässä sinusta on tai ei ole kuoppaa. Koska kuvittelet, että aallosta seuraa jotakin, niin se mitä periaatteessa voisit tehdä, on konstruoida toisia matemaattisia objekteja, jotka saavat jonkin ominaisuuden näissä paikoissa sen mukaan, mitä aallossa sanotaan. Tällöin synkronisointiesi ja ideoitesi varsinainen leipä on se, mitä väität tapahtuvat aallon ja tämän objektin välillä. Jos ne eivät esim. muuta aaltoa mitenkään, niin ne eivät vaikuta eri paikoissa oleviin objekteihin, vaan ne on vain tehty noudattamaan aaltoa, joka on esim. ennalta määrätty aaltoilemaan kaikkialla muuten vaan tietyllä evoluutiolla mutta ei dynamiikalla muiden kanssa.

1

Lue lisää

B:
"Tuo ei liity pelkästään havaintoon vaan kaikkeen mahdolliseen vuorovaikutukseen ja koska havainnot liittyvät aina fotonien vuorovaikutukseen niin todellisuus näyttää siltä että mikään ei voi tapahtua valonnopeuden vakioa nopeammin..."

Jos kaikki liittyy johonkin muuhunkin kuin havaintoon, niin miksi käsittelet tässä tiedeosapuolta (tai vasta syntynyttä lasta, joka tekee ensimäisiä näköhavaintoja) siten kuin he olisivat käsitelleet vain havaintoa? Onko tarkoituksesi sanoa, että tieteen mielestä mikään ei tapahdu valoa nopeammin, koska tieteen mielestä vain valoa on olemassa? Minkä jälkeen tiede on väärässä, jos on olemassa jotain muuta kuin valoa. Ja että sinusta ei ole perusteltua väittää, että on olemassa vain valoa vain siksi, että vain valoa on havaittu. Eli se, että vain valoa voi nähdä, vie harhaan, jos on olemassa muutakin, ja varsinkin sen muun osalta?

B:
"... ja aikaisemmin havaittu asia tulkitaan myöhemmin havaitun asian seuraukseksi..."

Kuka tällaista tekee, lapsi vai tiede?

B:
"ja aikaisemmin havaittu asia tulkitaan myöhemmin havaitun asian seuraukseksi vaikka todellisuudessa se ajan ja paikan hahmotus syntyy nimenomaan niiden aisteille näkymättömien epälokaalien todennäköisyysaaltopakettien interferensseistä..."

Oletko (a) itse korjannut jonkun tapahtuman kellon ajat 'oikeiksi kellon ajoiksi', vaikka sinusta ne ajat tulevat konstruktioina, joilla ei ole väliä, vai (b) ovatko he tieteessä sanoneet itse, että ovat retrokausaalisia, ja onko sinulla linkkiä siihen?

Et ole muodostanut yhtään aaltopakettia, joka olisi epälokaalimpi kuin valossa olevat aallot, ja kausaalisempi kuin nämä ikinä. Mikä sinun mukaasi muuten on kausaalisemman asian ominaispiirre tai todiste siitä, että se on muita kausaalisempi? Se varmaan ainakin, että kausaalisemmassa todellisuudessa tapahtumia tai niiden syy-kytköksiä on teoreettisesti vähemmän.

Jos väität aaltojesi olevan todennäköisyysaaltoja, niin et ole selittänyt, miten saat tehtyä todennäköisyyksistä mitään syitä todennäköisyysseurauksille etkä myöskään absoluuttisille varmoiille seurauksille, jos niitä on.

Voisit sen sijaan vaihtoehtoisesti täysin sanoa, että synkronisiteetti esim. yhdistää kaukana olevat asiat toisiinsa ei ole aalto-objekti, vaan jotain missä lukee, että kaukana olevat asiat yhdistetään toisiinsa. Ja esim. asiat, jotka tekevät näin, ovat hiukkasia. Kun jokaisen hiukkasen mukana kuljetetaan datapankkia, jossa lukee, että sen synkroniteetti tiettyihin hiukkasiin tulee olemaan se ja se.

Muodostaakseen aaltoja, jotka eivät ole hitaita tai nopeita kuin valon aallot, joutuu tekemään aivan samoja määritelmiä esim. ajan kanssa, kuin mitä hitaissa aalloissa on. Tällöin on käytetty aikaa, joka muodostuu dt-osista. Lisäksi kuka tahansa, joka katselisi dt-aikaa, voi täysin sosiologisesti halutessaan päättää, että käy ne kaikki läpi järjestyksessä alusta loppuun (vähän kuten äsken kun sanoin, että tulee olemaan). Väitit että tällainen päätös tapahtuu, mutta silloin todellisuus on sellainen, että se voi tapahtua. Joko se tapahtuu missä tahansa todellisuudessa, jolloin meidän ei tulisi tehdä tästä tapahtumisesta mitään lopullisia päätelmiä eikä edes keskustella siitä tai sitten, sinun tulisi todistaa, että jos on vain valo, niin meidän ei pitäisi pystyä tekemään normaalia käsitystämme asioiden kausaalisuudesta.

Näyttää kuitenkin eniten siltä, että et näytä uskovan siihen, että synkronisiteetti voisi luoda ilmiömaailman, josta näkisi sen olevan erilainen kuin lokaalisti johdettu maailma.

B:
"Koska tieteessä ja ihmisen arjessa tapahtumat tulkitaan lineaarisesti niin sitä kutsutaan kausaliteetiksi"

Sitä että asiat tapahtuvat toistensa jälkeen ei sanota lineaarisuudeksi tuossa instituutiossa, mutta muutoin olet tässä oikeassa siten, että tieteessä ei ole mitään oleellista kausaliteetin määritelmää, jos sillä ei tarkoiteta jotain tällaista. Siihen on liityttävä myös se, että menneisyys on tulevaisuuden syy, eikä mikä tahansa menneisyys. Minusta et ole ottanut sitä aina tarkasteluun kaikissa lineaarisuus-lauseissasi, joten on mahdollista, että kun mainitset vain lineaarisuuden, niin kukaan ei varsinaisesti tiedä, mihin kaikkeen kyseinen viittaus on.

https://en.wikipedia.org/wiki/Causality_(physics)
Jos jokin ei ole sinusta kausaliteetti tuossa, niin mitä nimeä ehdotat sille? Ja pitäisikö sinun selittää ensin, että mistä kaikista syistä ihmisten pitäisi alkaa kutsua joitain asioita kausaliteeteiksi? Tämä olisi varmasti mainitsemasi yleisten asioiden haltuun ottamisen ja approksimointisi ensimmäinen askel.

2

Anonyymi kirjoitti:

B:
"Tuo ei liity pelkästään havaintoon vaan kaikkeen mahdolliseen vuorovaikutukseen ja koska havainnot liittyvät aina fotonien vuorovaikutukseen niin todellisuus näyttää siltä että mikään ei voi tapahtua valonnopeuden vakioa nopeammin..."

Jos kaikki liittyy johonkin muuhunkin kuin havaintoon, niin miksi käsittelet tässä tiedeosapuolta (tai vasta syntynyttä lasta, joka tekee ensimäisiä näköhavaintoja) siten kuin he olisivat käsitelleet vain havaintoa? Onko tarkoituksesi sanoa, että tieteen mielestä mikään ei tapahdu valoa nopeammin, koska tieteen mielestä vain valoa on olemassa? Minkä jälkeen tiede on väärässä, jos on olemassa jotain muuta kuin valoa. Ja että sinusta ei ole perusteltua väittää, että on olemassa vain valoa vain siksi, että vain valoa on havaittu. Eli se, että vain valoa voi nähdä, vie harhaan, jos on olemassa muutakin, ja varsinkin sen muun osalta?

B:
"... ja aikaisemmin havaittu asia tulkitaan myöhemmin havaitun asian seuraukseksi..."

Kuka tällaista tekee, lapsi vai tiede?

B:
"ja aikaisemmin havaittu asia tulkitaan myöhemmin havaitun asian seuraukseksi vaikka todellisuudessa se ajan ja paikan hahmotus syntyy nimenomaan niiden aisteille näkymättömien epälokaalien todennäköisyysaaltopakettien interferensseistä..."

Oletko (a) itse korjannut jonkun tapahtuman kellon ajat 'oikeiksi kellon ajoiksi', vaikka sinusta ne ajat tulevat konstruktioina, joilla ei ole väliä, vai (b) ovatko he tieteessä sanoneet itse, että ovat retrokausaalisia, ja onko sinulla linkkiä siihen?

Et ole muodostanut yhtään aaltopakettia, joka olisi epälokaalimpi kuin valossa olevat aallot, ja kausaalisempi kuin nämä ikinä. Mikä sinun mukaasi muuten on kausaalisemman asian ominaispiirre tai todiste siitä, että se on muita kausaalisempi? Se varmaan ainakin, että kausaalisemmassa todellisuudessa tapahtumia tai niiden syy-kytköksiä on teoreettisesti vähemmän.

Jos väität aaltojesi olevan todennäköisyysaaltoja, niin et ole selittänyt, miten saat tehtyä todennäköisyyksistä mitään syitä todennäköisyysseurauksille etkä myöskään absoluuttisille varmoiille seurauksille, jos niitä on.

Voisit sen sijaan vaihtoehtoisesti täysin sanoa, että synkronisiteetti esim. yhdistää kaukana olevat asiat toisiinsa ei ole aalto-objekti, vaan jotain missä lukee, että kaukana olevat asiat yhdistetään toisiinsa. Ja esim. asiat, jotka tekevät näin, ovat hiukkasia. Kun jokaisen hiukkasen mukana kuljetetaan datapankkia, jossa lukee, että sen synkroniteetti tiettyihin hiukkasiin tulee olemaan se ja se.

Muodostaakseen aaltoja, jotka eivät ole hitaita tai nopeita kuin valon aallot, joutuu tekemään aivan samoja määritelmiä esim. ajan kanssa, kuin mitä hitaissa aalloissa on. Tällöin on käytetty aikaa, joka muodostuu dt-osista. Lisäksi kuka tahansa, joka katselisi dt-aikaa, voi täysin sosiologisesti halutessaan päättää, että käy ne kaikki läpi järjestyksessä alusta loppuun (vähän kuten äsken kun sanoin, että tulee olemaan). Väitit että tällainen päätös tapahtuu, mutta silloin todellisuus on sellainen, että se voi tapahtua. Joko se tapahtuu missä tahansa todellisuudessa, jolloin meidän ei tulisi tehdä tästä tapahtumisesta mitään lopullisia päätelmiä eikä edes keskustella siitä tai sitten, sinun tulisi todistaa, että jos on vain valo, niin meidän ei pitäisi pystyä tekemään normaalia käsitystämme asioiden kausaalisuudesta.

Näyttää kuitenkin eniten siltä, että et näytä uskovan siihen, että synkronisiteetti voisi luoda ilmiömaailman, josta näkisi sen olevan erilainen kuin lokaalisti johdettu maailma.

B:
"Koska tieteessä ja ihmisen arjessa tapahtumat tulkitaan lineaarisesti niin sitä kutsutaan kausaliteetiksi"

Sitä että asiat tapahtuvat toistensa jälkeen ei sanota lineaarisuudeksi tuossa instituutiossa, mutta muutoin olet tässä oikeassa siten, että tieteessä ei ole mitään oleellista kausaliteetin määritelmää, jos sillä ei tarkoiteta jotain tällaista. Siihen on liityttävä myös se, että menneisyys on tulevaisuuden syy, eikä mikä tahansa menneisyys. Minusta et ole ottanut sitä aina tarkasteluun kaikissa lineaarisuus-lauseissasi, joten on mahdollista, että kun mainitset vain lineaarisuuden, niin kukaan ei varsinaisesti tiedä, mihin kaikkeen kyseinen viittaus on.

https://en.wikipedia.org/wiki/Causality_(physics)
Jos jokin ei ole sinusta kausaliteetti tuossa, niin mitä nimeä ehdotat sille? Ja pitäisikö sinun selittää ensin, että mistä kaikista syistä ihmisten pitäisi alkaa kutsua joitain asioita kausaliteeteiksi? Tämä olisi varmasti mainitsemasi yleisten asioiden haltuun ottamisen ja approksimointisi ensimmäinen askel.

2

Lue lisää

B:
".. on .kaiken kausaliteetin syiden taso ja havaittu todellisuus pelkästään seurauksien taso."

Tässä kohtaa kuitenkin on niin, että ihmisillä on akateeminen vapaus sanoa itse, mikä on heistä jonkin asian syy. Jos joku sanoo löytäneensä asian syyn jostakin, niin sitä ei voida ottaa häneltä pois. Tarvitaan tiettyjä kokeita, jotka pyrkisivät olemaan enemmän kuin korrelaation kokeita (et ole pystynyt mihinkään korrelaation kokeiluun asioden kanssa, joita ei voi eikä pidä havaita). Fysiikassa se ei ole täysin mahdotonta, koska voidaan eristää kaikki tapahtumat kauas toisistaan ja tehdä miljardeja toistoja. Mutta periaatteessa kausaliteetin voi vain falsifioida eikä todistaa.

B:
"Eli ts. synkronisiteetti on kuvaus sellaiselle kausaliteetille jota ei kyetä hahmottamaan lineaarisena ja lokaalina syy-seuraussuhteena eikä huomata että kaikki mahdollinen todellinen kausaliteetti on aina pohjimmiltaan epälokaalia ja epälineaarista."

Teet tässä oletuksia toisten kyvyistä jo ennen kuin he ovat saaneet yrittää. Mitä ei yritetä esim. siksi, että et ole kuvaillut mitään, missä olisi tarkoitus käyttää kykyjä. 'Kaikki mahdollinen todellinen' olisi kuin avoin kaikille kirjainkombinaatioille, mutta et varmaan tarkoita sitä siten. Lauseessasi on jo alusta asti ristiriita, että se olettaa sinun sanoneen, että kykyjen pitäisi tulla testiin.

3

Anonyymi kirjoitti:

B:
".. on .kaiken kausaliteetin syiden taso ja havaittu todellisuus pelkästään seurauksien taso."

Tässä kohtaa kuitenkin on niin, että ihmisillä on akateeminen vapaus sanoa itse, mikä on heistä jonkin asian syy. Jos joku sanoo löytäneensä asian syyn jostakin, niin sitä ei voida ottaa häneltä pois. Tarvitaan tiettyjä kokeita, jotka pyrkisivät olemaan enemmän kuin korrelaation kokeita (et ole pystynyt mihinkään korrelaation kokeiluun asioden kanssa, joita ei voi eikä pidä havaita). Fysiikassa se ei ole täysin mahdotonta, koska voidaan eristää kaikki tapahtumat kauas toisistaan ja tehdä miljardeja toistoja. Mutta periaatteessa kausaliteetin voi vain falsifioida eikä todistaa.

B:
"Eli ts. synkronisiteetti on kuvaus sellaiselle kausaliteetille jota ei kyetä hahmottamaan lineaarisena ja lokaalina syy-seuraussuhteena eikä huomata että kaikki mahdollinen todellinen kausaliteetti on aina pohjimmiltaan epälokaalia ja epälineaarista."

Teet tässä oletuksia toisten kyvyistä jo ennen kuin he ovat saaneet yrittää. Mitä ei yritetä esim. siksi, että et ole kuvaillut mitään, missä olisi tarkoitus käyttää kykyjä. 'Kaikki mahdollinen todellinen' olisi kuin avoin kaikille kirjainkombinaatioille, mutta et varmaan tarkoita sitä siten. Lauseessasi on jo alusta asti ristiriita, että se olettaa sinun sanoneen, että kykyjen pitäisi tulla testiin.

3

Lue lisää

"Interferenssimuotti olisi vähän sama käsite kuin se, että ääniraudalla on yksi erikoinen taajuus."

Kyse on samankaltaisuudesta vain joidenkin ominaisuuksien suhteen eli vertauskuvasta josta ei pidä päätellä identiteettiä.

Interferenssimuotti tässä yhteydessä tarkoittaa ajatonta kaavaa mahdollisuuksien tasolla ja se liittyy myös fysiikan potentiaalienergian käsitteeseen jossa ei vallitse enytropiaa eli se on ajatonta energiaa kunnes se potentiaali aktualisoituu ja alkaa kulua käytössä.

Gravitaatio saattaa olla juuri tuollaista sähkömagneettista varastoitunutta potentiaalienergiaa joka samalla tuottaa ajan kokemuksen valonnopeuden hidastumisen kautta ja se muodostaa informaatiota ja potentiaalista rakennetta toisiinsa nähden tasapainossa olevien nollasummavektorien ja havaitsijan/mittauksen kannalta vain muunnosvektorit koetaan todellisena ja on aika mielenkiintoista että Beardenin biologiaa käsittelevä teos on nimeltään 'Gravitobiology' eli ts. mahdollisuuksien ajaton (=ei entropiaa) taso on sama asia kuin gravitaatio joka on hyvin heikko energia mutta koska eliöiden kehot ovat sellaisia että hyvin heikoillakin sähkömagneettisilla pulsseilla voi olla suuri vaikutus eliöiden käyttäytymisen tasolla ja sähkömagnetismilla voidaan myös muokata eliöiden rakennetta muuttamatta geenejä jota myös Formscapes käsittelee useilla videoillaan.

https://www.ted.com/talks/michael_levin_the_electrical_blueprints_that_orchestrate_life

Havainnot ja mittaaminen ovat aina sidoksissa siihen fotonien vuorovaikutukseen ja sitä kautta myös ns. valonnopeuden "vakioon" ja tuottavat sitten peräkkäisiä pysäytyskuvia havaitsijoille joiden perusteella sitten mallinnetaan käytännössä kaikki tiede ja se perimmäinen käyttäytymisen syy on siellä ajattomalla blueprint-tasolla koodattuna sähkömagneettisen potentiaalin rakenteeseen erilaisten nollasummavektorien muodossa joiden muunnosvektori on aina sama nolla vaikka ne voivat olla hyvin monimutkaisia rakenteita epälokaalilla tasolla jos lokaalin tason hahmottaa siten että se on seurausta nimenoman fotonien vuorovaikutuksesta ja itse havaitsija/tietoisuus on aina epälokaali ja intention (tarkkaavaisuus & huomio) suuntaaminen ja fokusointi tuottaa sen lokaalisuuden vaikutelman.

Ts. Jos kykenet hahmottamaan vain lokaalin tason ainoaksi todellisuudeksi etkä huomaa itse tuottavasi sen lokaalisuuden ja samalla samaistut siihen lokaaliin todellisuuteen on käytännössä vaikeaa tai mahdotonta hahmottaa sellaista mikä liittyy epälokaalin ja lokaalin välisiin vertauskuviin eli se interferenssimuotti ei ole havainto-objekti vaikka sen olemassaolo voidaan päätellä epäsuorasti esim. vertaamalla sitä esim. ihmisen kulttuurisen tason sopimuksiin ja käytäntöihin joita ei voi oivaltaa pelkän luonnontieteellisen hahmotuksen kautta (esim. ne bussien liikkumiset ja niiden säännönmukaisuudet havaintojen tasolla joista voidaan muodostaa matematiikkaa ja fysiikkaa ja samalla unohdetaan että kyse on ikäänkuin blueprintistä eli templaatista joka voi olla myös samalla sopimusasia).

B

Anonyymi kirjoitti:

B:
"Tuo ei liity pelkästään havaintoon vaan kaikkeen mahdolliseen vuorovaikutukseen ja koska havainnot liittyvät aina fotonien vuorovaikutukseen niin todellisuus näyttää siltä että mikään ei voi tapahtua valonnopeuden vakioa nopeammin..."

Jos kaikki liittyy johonkin muuhunkin kuin havaintoon, niin miksi käsittelet tässä tiedeosapuolta (tai vasta syntynyttä lasta, joka tekee ensimäisiä näköhavaintoja) siten kuin he olisivat käsitelleet vain havaintoa? Onko tarkoituksesi sanoa, että tieteen mielestä mikään ei tapahdu valoa nopeammin, koska tieteen mielestä vain valoa on olemassa? Minkä jälkeen tiede on väärässä, jos on olemassa jotain muuta kuin valoa. Ja että sinusta ei ole perusteltua väittää, että on olemassa vain valoa vain siksi, että vain valoa on havaittu. Eli se, että vain valoa voi nähdä, vie harhaan, jos on olemassa muutakin, ja varsinkin sen muun osalta?

B:
"... ja aikaisemmin havaittu asia tulkitaan myöhemmin havaitun asian seuraukseksi..."

Kuka tällaista tekee, lapsi vai tiede?

B:
"ja aikaisemmin havaittu asia tulkitaan myöhemmin havaitun asian seuraukseksi vaikka todellisuudessa se ajan ja paikan hahmotus syntyy nimenomaan niiden aisteille näkymättömien epälokaalien todennäköisyysaaltopakettien interferensseistä..."

Oletko (a) itse korjannut jonkun tapahtuman kellon ajat 'oikeiksi kellon ajoiksi', vaikka sinusta ne ajat tulevat konstruktioina, joilla ei ole väliä, vai (b) ovatko he tieteessä sanoneet itse, että ovat retrokausaalisia, ja onko sinulla linkkiä siihen?

Et ole muodostanut yhtään aaltopakettia, joka olisi epälokaalimpi kuin valossa olevat aallot, ja kausaalisempi kuin nämä ikinä. Mikä sinun mukaasi muuten on kausaalisemman asian ominaispiirre tai todiste siitä, että se on muita kausaalisempi? Se varmaan ainakin, että kausaalisemmassa todellisuudessa tapahtumia tai niiden syy-kytköksiä on teoreettisesti vähemmän.

Jos väität aaltojesi olevan todennäköisyysaaltoja, niin et ole selittänyt, miten saat tehtyä todennäköisyyksistä mitään syitä todennäköisyysseurauksille etkä myöskään absoluuttisille varmoiille seurauksille, jos niitä on.

Voisit sen sijaan vaihtoehtoisesti täysin sanoa, että synkronisiteetti esim. yhdistää kaukana olevat asiat toisiinsa ei ole aalto-objekti, vaan jotain missä lukee, että kaukana olevat asiat yhdistetään toisiinsa. Ja esim. asiat, jotka tekevät näin, ovat hiukkasia. Kun jokaisen hiukkasen mukana kuljetetaan datapankkia, jossa lukee, että sen synkroniteetti tiettyihin hiukkasiin tulee olemaan se ja se.

Muodostaakseen aaltoja, jotka eivät ole hitaita tai nopeita kuin valon aallot, joutuu tekemään aivan samoja määritelmiä esim. ajan kanssa, kuin mitä hitaissa aalloissa on. Tällöin on käytetty aikaa, joka muodostuu dt-osista. Lisäksi kuka tahansa, joka katselisi dt-aikaa, voi täysin sosiologisesti halutessaan päättää, että käy ne kaikki läpi järjestyksessä alusta loppuun (vähän kuten äsken kun sanoin, että tulee olemaan). Väitit että tällainen päätös tapahtuu, mutta silloin todellisuus on sellainen, että se voi tapahtua. Joko se tapahtuu missä tahansa todellisuudessa, jolloin meidän ei tulisi tehdä tästä tapahtumisesta mitään lopullisia päätelmiä eikä edes keskustella siitä tai sitten, sinun tulisi todistaa, että jos on vain valo, niin meidän ei pitäisi pystyä tekemään normaalia käsitystämme asioiden kausaalisuudesta.

Näyttää kuitenkin eniten siltä, että et näytä uskovan siihen, että synkronisiteetti voisi luoda ilmiömaailman, josta näkisi sen olevan erilainen kuin lokaalisti johdettu maailma.

B:
"Koska tieteessä ja ihmisen arjessa tapahtumat tulkitaan lineaarisesti niin sitä kutsutaan kausaliteetiksi"

Sitä että asiat tapahtuvat toistensa jälkeen ei sanota lineaarisuudeksi tuossa instituutiossa, mutta muutoin olet tässä oikeassa siten, että tieteessä ei ole mitään oleellista kausaliteetin määritelmää, jos sillä ei tarkoiteta jotain tällaista. Siihen on liityttävä myös se, että menneisyys on tulevaisuuden syy, eikä mikä tahansa menneisyys. Minusta et ole ottanut sitä aina tarkasteluun kaikissa lineaarisuus-lauseissasi, joten on mahdollista, että kun mainitset vain lineaarisuuden, niin kukaan ei varsinaisesti tiedä, mihin kaikkeen kyseinen viittaus on.

https://en.wikipedia.org/wiki/Causality_(physics)
Jos jokin ei ole sinusta kausaliteetti tuossa, niin mitä nimeä ehdotat sille? Ja pitäisikö sinun selittää ensin, että mistä kaikista syistä ihmisten pitäisi alkaa kutsua joitain asioita kausaliteeteiksi? Tämä olisi varmasti mainitsemasi yleisten asioiden haltuun ottamisen ja approksimointisi ensimmäinen askel.

2

Lue lisää

"Oletko (a) itse korjannut jonkun tapahtuman kellon ajat 'oikeiksi kellon ajoiksi', vaikka sinusta ne ajat tulevat konstruktioina, joilla ei ole väliä, vai (b) ovatko he tieteessä sanoneet itse, että ovat retrokausaalisia, ja onko sinulla linkkiä siihen?"

Jokaisella havaitsijalla ja aktualisoituneella eli fysikaalisella entiteetillä on oma värähtelytaajuutensa ja omat syklinsä eli oma aikansa ja kellot ovat vain väline joilla ne voidaan jossain määrin synkronisoida toisiinsa nähden mutta se kellon aika ei ole yhtään sen todellisempi kuin esim. jonkun eliön ajan kokemus ja se kuinka paljon voi tapahtua ja mitä kukin havaitsija voi kokea jonkin kellojen kautta määritellyn ajanjakson kuluessa voi olla hyvin erilaista toisiinsa verrattuna mikä varsinkin unennäön ja myös voimakkaan keskittymisen tiloissa voi huomata aika helposti.

Ns. retrokausaalisuus tarkoittaa lähinnä ajattoman epälokaalin tason vaikutusta lokaaliin tasoon ja se aktualisoitumisen nopeus voi vaihdella paljonkin joten esim. tulevaisuuden kaukonäkeminen liittyy nimenomaan siihen epälokaaliiin templaattiin joka vähitellen kehkeytyy aktuaaliseksi fysikaaliseksi tapahtumaksi jos muut epälokaalit vaikutukset eivät sitä estä tai muokkaa ja kollektiivisella koherentilla intentiolla voi olla suuri vaikutus lopputulokseen joten esim. uskontojen rukoilulla voi olla konkreettisia seurauksia eli kyse on lähinnä psykoenergetiikasta koska intentio on epälokaali vaikuttaja kun taas ns. aine on aina lokaalia.

Lokaalin tason tapahtumat eivät ole toisiinsa nähden kausaalisia koska lokaali taso on vain havaitsijoiden mielessä eikä missään muualla. Luonnontieteellinen metodi on solipsismia kirjaimellisesti :D

B

Anonyymi kirjoitti:

B:
".. on .kaiken kausaliteetin syiden taso ja havaittu todellisuus pelkästään seurauksien taso."

Tässä kohtaa kuitenkin on niin, että ihmisillä on akateeminen vapaus sanoa itse, mikä on heistä jonkin asian syy. Jos joku sanoo löytäneensä asian syyn jostakin, niin sitä ei voida ottaa häneltä pois. Tarvitaan tiettyjä kokeita, jotka pyrkisivät olemaan enemmän kuin korrelaation kokeita (et ole pystynyt mihinkään korrelaation kokeiluun asioden kanssa, joita ei voi eikä pidä havaita). Fysiikassa se ei ole täysin mahdotonta, koska voidaan eristää kaikki tapahtumat kauas toisistaan ja tehdä miljardeja toistoja. Mutta periaatteessa kausaliteetin voi vain falsifioida eikä todistaa.

B:
"Eli ts. synkronisiteetti on kuvaus sellaiselle kausaliteetille jota ei kyetä hahmottamaan lineaarisena ja lokaalina syy-seuraussuhteena eikä huomata että kaikki mahdollinen todellinen kausaliteetti on aina pohjimmiltaan epälokaalia ja epälineaarista."

Teet tässä oletuksia toisten kyvyistä jo ennen kuin he ovat saaneet yrittää. Mitä ei yritetä esim. siksi, että et ole kuvaillut mitään, missä olisi tarkoitus käyttää kykyjä. 'Kaikki mahdollinen todellinen' olisi kuin avoin kaikille kirjainkombinaatioille, mutta et varmaan tarkoita sitä siten. Lauseessasi on jo alusta asti ristiriita, että se olettaa sinun sanoneen, että kykyjen pitäisi tulla testiin.

3

Lue lisää

"Fysiikassa se ei ole täysin mahdotonta, koska voidaan eristää kaikki tapahtumat kauas toisistaan ja tehdä miljardeja toistoja. Mutta periaatteessa kausaliteetin voi vain falsifioida eikä todistaa."

Se ilmiöiden eristäminen voi toimia vain jos oikeasti tunnetaan kaikki siihen ilmiöön vaikuttavat asiat. Tuntemattomia asioita ei voi eristää pois.

Tieteessä on hyvin suuri merkitys on kokeentekijöiden intentiolla koska se voi vaikuttaa kokeen onnistumiseen ja varsinkin kokeiden toistamiseen merkittävästi.

Ts. kokeentekijästä tulee osa tutkittavan kohteen aaltofunktiota eikä siitä aaltofunktiosta voi eristää pois muuta maailmankaikkeutta ja sen syklejä joka voi etäisyydestä ja ajasta riippumatta vaikuttaa myös lomittumisen ja synkronisiteetin kautta joka on makrolomittumista. Astrologia on rappeutunut jäänne sellaisesta tieteestä joka otti huomioon myös epälokaalin tason tuottamat syklisyydet jotka voimakkaasti muokkaavat sitä mikä kunakin aikana on todennäköistä ja epätodennäköistä suurten joukkojen käyttäytymisessä.


Tieteestä ei saa enempää ulos kuin sen aksioomiin eli perusoletuksiin on laitettu ja jos ne perusoletukset ovat ristiriidassa todellisuuden kokonaisuuden kanssa niin se lopputulos voi olla hyvin harhaanjohtava ja sen takia kannattaa erityisesti analysoida kaikkia julkilausuttuja ja varsinkin julkilausumattomia oletuksia kaikessa päättelyssä.

B

Anonyymi kirjoitti:

"Fysiikassa se ei ole täysin mahdotonta, koska voidaan eristää kaikki tapahtumat kauas toisistaan ja tehdä miljardeja toistoja. Mutta periaatteessa kausaliteetin voi vain falsifioida eikä todistaa."

Se ilmiöiden eristäminen voi toimia vain jos oikeasti tunnetaan kaikki siihen ilmiöön vaikuttavat asiat. Tuntemattomia asioita ei voi eristää pois.

Tieteessä on hyvin suuri merkitys on kokeentekijöiden intentiolla koska se voi vaikuttaa kokeen onnistumiseen ja varsinkin kokeiden toistamiseen merkittävästi.

Ts. kokeentekijästä tulee osa tutkittavan kohteen aaltofunktiota eikä siitä aaltofunktiosta voi eristää pois muuta maailmankaikkeutta ja sen syklejä joka voi etäisyydestä ja ajasta riippumatta vaikuttaa myös lomittumisen ja synkronisiteetin kautta joka on makrolomittumista. Astrologia on rappeutunut jäänne sellaisesta tieteestä joka otti huomioon myös epälokaalin tason tuottamat syklisyydet jotka voimakkaasti muokkaavat sitä mikä kunakin aikana on todennäköistä ja epätodennäköistä suurten joukkojen käyttäytymisessä.


Tieteestä ei saa enempää ulos kuin sen aksioomiin eli perusoletuksiin on laitettu ja jos ne perusoletukset ovat ristiriidassa todellisuuden kokonaisuuden kanssa niin se lopputulos voi olla hyvin harhaanjohtava ja sen takia kannattaa erityisesti analysoida kaikkia julkilausuttuja ja varsinkin julkilausumattomia oletuksia kaikessa päättelyssä.

B

Lue lisää

B:
"Interferenssimuotti tässä yhteydessä tarkoittaa ajatonta kaavaa mahdollisuuksien tasolla ja se liittyy myös fysiikan potentiaalienergian käsitteeseen..."

Tämä olisi erittäin hyvä vastaus, varsinkin kun ajattelee, että 'ajaton kaava mahdollisuuksien tasolla' on vähän sama käsite kuin 'ikuinen luonnonlaki differentiaaliyhtälön muodossa.' (Ei sinulla ole silti mitään syytä olettaa, että se on ikuinen, jos tarkastelemme rautoja vain tässä hetkessä.). Laajentamalla kaavan käsitettä pystyisi muodostamaan melkein mitä vaan, mihin muut käyttävät jotain muuta kuten objekteja. Eli jotta vastaus olisi hyvä ja jotta siinä olisi lain avulla muotattua aaltoa, niin pelkkä differentiaaliyhtälö ei välttämättä riitä, jotta sillä saisi aikaan minkä tahansa haluamansa asian esim. esimerkeistäsi.

Tässä keskustelaan differentiaaliyhtälöstä ja sellaisen potentiaalista, miten ne tulisivat muottaamaan, ja sanosinko niiden olevan hyvä vastaus minulle. Tässä on ensin tiettyjä huomautettavia asioita. Teit esimerkeistäsi sellaisia, että niissä on värähtelyä avaruuden yli levitetyssä aallossa. Tämä tarkoittaisi, että potentiaali, joka ohjaa värähtelyä olemaan jopa melkein seisova aalto, kuten cymatiikassa, on potentiaali, joka ulottuu eri arvoisena funktiona avaruuden alueen yli. Tällöin kyseessä ei ole sama kuin esim. QFT:ssä usein esiintyvät avaruudesta riippumattomat ja aina jopa kaikikalla tai ainakin suurella alueella samanmuotoisina kenttään vaikuttavat potentiaalit, jotka eivät silloin yritä työntää mitään mihinkään suuntaan, eivätkä myöskään yritä ohjata tilaa vievää aaltoa mihinkään muottiin.

Kun otetaan alueellinen potentiaali, niin väitän että tätä ei kannata kutsua ikuiseksi luonnonlaiksi, koska jos olisi ikuinen laki, joka määräisi, että Toijalasta etelään on nyt/aina potentiaali, jonka arvo on V(x) jonkin muotoisena, niin sellaisessa universumissa, missä kaikki on liikkeessä, tämä potentiaali ei voisi olla suoraan sanottuna paikallaan, koska ei ole mitään tiettyä asiaa, mihin nähden se olisi paikallaan. Tultaisiin siis aina sanomaan, että se liikkuu täällä avaruudessa itsenäisenä entiteettinä (mistä itsenäisyydestä tullaan puhumaan). Tällöin tällä potentiaalinyppylällä ja biljardipallolla, joka on myös on kuin yksittäinen jäsen ja instanssi, ei ole mitään ikuista ja legitiimiä eroa toisiinsa nähden. Eli potentiaali tulisi mielummin nimetä materian olomuodoksi. Todellisuuden hahmottaminen potentiaalinyppylöinä on yleensä riittämätöntä, koska laki, jossa lukee 'avaruudellinen potentiaalinyppylä tuolla ja tuolla', on yleensä olettanut, että materia, johon potentiaali vaikuttaa, ei vaikuta takaisin ja työnnä potentiaalia johonkin suuntaan. Jos liikkuvan potentiaalinyppylän haluttaisiin olevan olemassa, niin alkuperäinen matemaattinen formalismi joutuisi ensin pohtimaan, että miten saisi potentiaalin olemaan liikkuva. Ja kun kaikki tähän astisen potentiaaliformalismin oletukset oikeasti kyseenalaistetaan, niin sen isoin kysymysmerkki olisi se, että miksi se on kuin puoliksi pimeää ainetta, jota muu aine ei voisi liikuttaa, mutta joka pystyy liikuttamaan muita.

Samaan aikaan toisaalla: kaikki luonnonilmiöt tähän asti, missä on ollut asioihin avaruudesta kohdistuvia potentiaaleja, on voitu selittää aineen avulla. Siten että esineitä työntävät asiat ovat olleet aineetta, jotka siellä puhaltavat näitä esineitä päin (mikä on kvanttiaikakauden näkemys eikä edes edellytä seuraavaa) tai sitten ainetta, jonka ympärille potentiaali muodostuu, eli missä potentiaalin liikautus olisi sen luoneen aineen liikuttamista. Tällöin jos luonnonlaki on tätä muotoa, että aineen ympärille tulee potentiaali, voidaan sanoa kuten sanoin, että kaikki muotit aalloille ovat jonkinlaista ainetta aaltoilun ympärille aseteltuna. Missään esimerkissäsi ei voi käyttää potentiaalia kuvaamaan aallon valtaamaa aluetta, ja lisäksi toivoa, että kyseisen potentiaalin voisi edes teoriassa mitata sieltä muullakin tavalla. Koska kyseinen potentiaali ei ole esim. ääniraudassa, Cymatiikassa tai järven rannalla mikään fyysinen suure, vaan ainoastaan hieno matemaattinen päähänpisto, joka juuri ja juuri eli hampaat irvessä pystyy kuvailemaan aaltoilun lopullisen muodon (lisäksi olettaen että aaltoilu olisi aaltoyhtälömäistä, mikä on toinen hieno päähänpisto eikä liity mihinkään todelliseen). Jos päähänpistona käytettäisiin sen sijaan reuna-arvoa (varsinkin järven rantoina), niin silloin keskustelussa ei välttämättä koskaan esiintyisi sanaa potentiaali. Eikä tässä olisi ollut syytä verrata kaikkia aaltoja esim. QFT:hen. Tämä olisi opiksi siitä, että kaikkia asioita ei tulisi käyttää analogiana, koska jos logiikka ja menetelmä on yhdentekevää vertauskuvassa, niin siitä voi saada käsityksen, että kohteellakaan ei olisi merkitystä olla tietynlainen.

1

Anonyymi kirjoitti:

B:
"Interferenssimuotti tässä yhteydessä tarkoittaa ajatonta kaavaa mahdollisuuksien tasolla ja se liittyy myös fysiikan potentiaalienergian käsitteeseen..."

Tämä olisi erittäin hyvä vastaus, varsinkin kun ajattelee, että 'ajaton kaava mahdollisuuksien tasolla' on vähän sama käsite kuin 'ikuinen luonnonlaki differentiaaliyhtälön muodossa.' (Ei sinulla ole silti mitään syytä olettaa, että se on ikuinen, jos tarkastelemme rautoja vain tässä hetkessä.). Laajentamalla kaavan käsitettä pystyisi muodostamaan melkein mitä vaan, mihin muut käyttävät jotain muuta kuten objekteja. Eli jotta vastaus olisi hyvä ja jotta siinä olisi lain avulla muotattua aaltoa, niin pelkkä differentiaaliyhtälö ei välttämättä riitä, jotta sillä saisi aikaan minkä tahansa haluamansa asian esim. esimerkeistäsi.

Tässä keskustelaan differentiaaliyhtälöstä ja sellaisen potentiaalista, miten ne tulisivat muottaamaan, ja sanosinko niiden olevan hyvä vastaus minulle. Tässä on ensin tiettyjä huomautettavia asioita. Teit esimerkeistäsi sellaisia, että niissä on värähtelyä avaruuden yli levitetyssä aallossa. Tämä tarkoittaisi, että potentiaali, joka ohjaa värähtelyä olemaan jopa melkein seisova aalto, kuten cymatiikassa, on potentiaali, joka ulottuu eri arvoisena funktiona avaruuden alueen yli. Tällöin kyseessä ei ole sama kuin esim. QFT:ssä usein esiintyvät avaruudesta riippumattomat ja aina jopa kaikikalla tai ainakin suurella alueella samanmuotoisina kenttään vaikuttavat potentiaalit, jotka eivät silloin yritä työntää mitään mihinkään suuntaan, eivätkä myöskään yritä ohjata tilaa vievää aaltoa mihinkään muottiin.

Kun otetaan alueellinen potentiaali, niin väitän että tätä ei kannata kutsua ikuiseksi luonnonlaiksi, koska jos olisi ikuinen laki, joka määräisi, että Toijalasta etelään on nyt/aina potentiaali, jonka arvo on V(x) jonkin muotoisena, niin sellaisessa universumissa, missä kaikki on liikkeessä, tämä potentiaali ei voisi olla suoraan sanottuna paikallaan, koska ei ole mitään tiettyä asiaa, mihin nähden se olisi paikallaan. Tultaisiin siis aina sanomaan, että se liikkuu täällä avaruudessa itsenäisenä entiteettinä (mistä itsenäisyydestä tullaan puhumaan). Tällöin tällä potentiaalinyppylällä ja biljardipallolla, joka on myös on kuin yksittäinen jäsen ja instanssi, ei ole mitään ikuista ja legitiimiä eroa toisiinsa nähden. Eli potentiaali tulisi mielummin nimetä materian olomuodoksi. Todellisuuden hahmottaminen potentiaalinyppylöinä on yleensä riittämätöntä, koska laki, jossa lukee 'avaruudellinen potentiaalinyppylä tuolla ja tuolla', on yleensä olettanut, että materia, johon potentiaali vaikuttaa, ei vaikuta takaisin ja työnnä potentiaalia johonkin suuntaan. Jos liikkuvan potentiaalinyppylän haluttaisiin olevan olemassa, niin alkuperäinen matemaattinen formalismi joutuisi ensin pohtimaan, että miten saisi potentiaalin olemaan liikkuva. Ja kun kaikki tähän astisen potentiaaliformalismin oletukset oikeasti kyseenalaistetaan, niin sen isoin kysymysmerkki olisi se, että miksi se on kuin puoliksi pimeää ainetta, jota muu aine ei voisi liikuttaa, mutta joka pystyy liikuttamaan muita.

Samaan aikaan toisaalla: kaikki luonnonilmiöt tähän asti, missä on ollut asioihin avaruudesta kohdistuvia potentiaaleja, on voitu selittää aineen avulla. Siten että esineitä työntävät asiat ovat olleet aineetta, jotka siellä puhaltavat näitä esineitä päin (mikä on kvanttiaikakauden näkemys eikä edes edellytä seuraavaa) tai sitten ainetta, jonka ympärille potentiaali muodostuu, eli missä potentiaalin liikautus olisi sen luoneen aineen liikuttamista. Tällöin jos luonnonlaki on tätä muotoa, että aineen ympärille tulee potentiaali, voidaan sanoa kuten sanoin, että kaikki muotit aalloille ovat jonkinlaista ainetta aaltoilun ympärille aseteltuna. Missään esimerkissäsi ei voi käyttää potentiaalia kuvaamaan aallon valtaamaa aluetta, ja lisäksi toivoa, että kyseisen potentiaalin voisi edes teoriassa mitata sieltä muullakin tavalla. Koska kyseinen potentiaali ei ole esim. ääniraudassa, Cymatiikassa tai järven rannalla mikään fyysinen suure, vaan ainoastaan hieno matemaattinen päähänpisto, joka juuri ja juuri eli hampaat irvessä pystyy kuvailemaan aaltoilun lopullisen muodon (lisäksi olettaen että aaltoilu olisi aaltoyhtälömäistä, mikä on toinen hieno päähänpisto eikä liity mihinkään todelliseen). Jos päähänpistona käytettäisiin sen sijaan reuna-arvoa (varsinkin järven rantoina), niin silloin keskustelussa ei välttämättä koskaan esiintyisi sanaa potentiaali. Eikä tässä olisi ollut syytä verrata kaikkia aaltoja esim. QFT:hen. Tämä olisi opiksi siitä, että kaikkia asioita ei tulisi käyttää analogiana, koska jos logiikka ja menetelmä on yhdentekevää vertauskuvassa, niin siitä voi saada käsityksen, että kohteellakaan ei olisi merkitystä olla tietynlainen.

1

Lue lisää

B:
"... jossa ei vallitse enytropiaa eli se on ajatonta energiaa kunnes se potentiaali aktualisoituu ja alkaa kulua käytössä."

Potentiaalit eivät suoraviivaisesti kulu miksikään, vaan potentiaalenergia, joka on kappaleella numero kaksi voi kulua. Tämäkään ei ole energian kulumista, vaan kappale kaksi todella voi saada sen energian. Potentiaalienergian voi monesti saada takaisin kappaleesta (*). Se että tendenssi ei ole saada potentiaalienergiaa takaisin, ei ole sama käsite kuin entropian kasvaminen (ks. myös seuraava kappale). Vaan jos haluat muutella energioita toisikseen, niin voisit ajatella, että se on luonnonlaki työssä. Jotta voisi kuluttaa potentiaalin pois, tulisi tietää mistä potentiaali johtuu. Jos se johtuu aineesta, niin aine voi järjestäytyä siten, että ei ole potentiaalia missään, vaan kaikki on sitä energiaa, mikä on kappaleilla (ja pysyvämmin kuin äsken, eli sitä ei voisi tulla takaisin). Tätä ei kuitenkaan tapahdu, vaan se että potentiaalia ei olisi missään, on täysin yhden yksittäisen aineen osan kokema asia. Oikea materia on niin katoamatonta, että esim. varaukset jäävät pistevarauksiin, ja niiden kyky (ja toteutus) olla potentiaaleja toisilleen on tosi pysyvä.

(*) Vain universumin laajeneminen käytännössä estää energiaa pysymästä loputtomassa potentiaalin ja muun kierteessä. Sellaiset potentiaalit, missä kaikki potentiaalienergia myös katoaisi, ovat sellaiset aivan klassiset potentiaalit, jotka ovat joltain puolelta tasaisia tai laskevia aina äärettömyyteen asti.

Jos jokin on ajaton, niin millä perusteella se on energiaa, eli missä tapahtumassa esim. on energiaa, että tapahtuu jotain? Sanot tässäkin, että energia tekee jotain vain kun on alkanut. Tällöin sen energia on pikemminkin todellista alun jälkeen. Entropialla voisi olla merkitystä asioille, joita on ilman aikaa, koska joissain tieteissä se on jotain, mitä ei tiedetä yhdestä hetkestäkään. Väitän siis, ettei entropiattomuuden määritelmästä seuraa koskaan, että olisi energia määriteltynä ilman aikaa. Newtonin liikeyhtälössäkin on aikaa ja sille keksittiin energia ainoana energiana, mitä näin kirjaimellisessa tieteessä silloin oli. Eikä siinä yhtälössä ollut entropiaa. Voisit ottaa tämän asioiden järjestyksen paremmin huomioon kirjoittaessasi.

Entropian moderni käsite ei ole sama asia kuin se, että voi olla energiaa tehdä jotain (*). Juuri näissä moderneissa entropioissa tulisi ilmi se, että jotta olisi mitään syytä edes puhua asiasta, niin tulisi olla kyseessä usean kappaleen malli ja eri mahdollisuuksia useiden lopputulosten saamiselle niistä. Tässä aalto ja potentiaali -asiassa, on jo esimerkeissäkin lähdetty siitä, että kaikki atomit voidaan unohtaa ja ajatella vain objektia, joka on aalto. Tämä automaattisesti sanoo mainitsemani entropian laskijoille, että ei ole mitään laskettavaa. Tämä ei tarkoita sitä, että sanomalla hyvän matemaattisen viritelmän ääneen voisi välttää entropiaa, koska ainakin esimerkeissä tiedetään, että on jotain muutakin ja lähinnä jotain muuta kuin aalto.

(*) Kun puhutaan useista käsitteistä, niin esim. universumin lämpökuolema täytyy välttää jokaisessa entropiakäsitteessä, jotta se oikeasti vältettäisiin. Mainitusta käsitteessä esiintyvä entropian kasvu johtaa siihen, että kaasu ja toinen kaasu ei tee esim. työtä.

2

Anonyymi kirjoitti:

B:
"... jossa ei vallitse enytropiaa eli se on ajatonta energiaa kunnes se potentiaali aktualisoituu ja alkaa kulua käytössä."

Potentiaalit eivät suoraviivaisesti kulu miksikään, vaan potentiaalenergia, joka on kappaleella numero kaksi voi kulua. Tämäkään ei ole energian kulumista, vaan kappale kaksi todella voi saada sen energian. Potentiaalienergian voi monesti saada takaisin kappaleesta (*). Se että tendenssi ei ole saada potentiaalienergiaa takaisin, ei ole sama käsite kuin entropian kasvaminen (ks. myös seuraava kappale). Vaan jos haluat muutella energioita toisikseen, niin voisit ajatella, että se on luonnonlaki työssä. Jotta voisi kuluttaa potentiaalin pois, tulisi tietää mistä potentiaali johtuu. Jos se johtuu aineesta, niin aine voi järjestäytyä siten, että ei ole potentiaalia missään, vaan kaikki on sitä energiaa, mikä on kappaleilla (ja pysyvämmin kuin äsken, eli sitä ei voisi tulla takaisin). Tätä ei kuitenkaan tapahdu, vaan se että potentiaalia ei olisi missään, on täysin yhden yksittäisen aineen osan kokema asia. Oikea materia on niin katoamatonta, että esim. varaukset jäävät pistevarauksiin, ja niiden kyky (ja toteutus) olla potentiaaleja toisilleen on tosi pysyvä.

(*) Vain universumin laajeneminen käytännössä estää energiaa pysymästä loputtomassa potentiaalin ja muun kierteessä. Sellaiset potentiaalit, missä kaikki potentiaalienergia myös katoaisi, ovat sellaiset aivan klassiset potentiaalit, jotka ovat joltain puolelta tasaisia tai laskevia aina äärettömyyteen asti.

Jos jokin on ajaton, niin millä perusteella se on energiaa, eli missä tapahtumassa esim. on energiaa, että tapahtuu jotain? Sanot tässäkin, että energia tekee jotain vain kun on alkanut. Tällöin sen energia on pikemminkin todellista alun jälkeen. Entropialla voisi olla merkitystä asioille, joita on ilman aikaa, koska joissain tieteissä se on jotain, mitä ei tiedetä yhdestä hetkestäkään. Väitän siis, ettei entropiattomuuden määritelmästä seuraa koskaan, että olisi energia määriteltynä ilman aikaa. Newtonin liikeyhtälössäkin on aikaa ja sille keksittiin energia ainoana energiana, mitä näin kirjaimellisessa tieteessä silloin oli. Eikä siinä yhtälössä ollut entropiaa. Voisit ottaa tämän asioiden järjestyksen paremmin huomioon kirjoittaessasi.

Entropian moderni käsite ei ole sama asia kuin se, että voi olla energiaa tehdä jotain (*). Juuri näissä moderneissa entropioissa tulisi ilmi se, että jotta olisi mitään syytä edes puhua asiasta, niin tulisi olla kyseessä usean kappaleen malli ja eri mahdollisuuksia useiden lopputulosten saamiselle niistä. Tässä aalto ja potentiaali -asiassa, on jo esimerkeissäkin lähdetty siitä, että kaikki atomit voidaan unohtaa ja ajatella vain objektia, joka on aalto. Tämä automaattisesti sanoo mainitsemani entropian laskijoille, että ei ole mitään laskettavaa. Tämä ei tarkoita sitä, että sanomalla hyvän matemaattisen viritelmän ääneen voisi välttää entropiaa, koska ainakin esimerkeissä tiedetään, että on jotain muutakin ja lähinnä jotain muuta kuin aalto.

(*) Kun puhutaan useista käsitteistä, niin esim. universumin lämpökuolema täytyy välttää jokaisessa entropiakäsitteessä, jotta se oikeasti vältettäisiin. Mainitusta käsitteessä esiintyvä entropian kasvu johtaa siihen, että kaasu ja toinen kaasu ei tee esim. työtä.

2

Lue lisää

Eikä aalto ole itsestään entropiaton matemaattinen objekti joka tilanteeseen, vaan on niin, että jotta sillä olisi entropiaa, pitäisi sanoa, että et tiedä ehdottomalla tavalla, mistä aallosta on kyse silloinkaan kun äänirauta jo soi tai järvi jo väreilee ja ottaisit jotenkin huomioon aivan erilaisia aaltoja, kuin mitä siinä on olemassa. Sanoisit että niitäkin olisi voinut tapahtua. Missä lisäksi, että mitä suurempi entropia, niin mitä nähdään on kaikkein todennäköisintä. Tähän kuitenkin tarvitaan jotain, missä aaltoja muodostetaan montaa ja sillä tavalla, että eri muodostamisista mikään ei ole välttämättä erotettavissa muista (*) vaan tietoa otetaan huomioon vain siten, että kaikki muodostetaan. Aallon differentiaaliyhtälö ja siinä oleva potentiaali ei ole minkään monen asian sekoitin, vaan sillä on aina yksi lopputulos. Jos ajattelisit maailmaa niin, ettei ole mitään entropiaa vaan pelkkää determinismiä tälläisten yhtälöiden muodossa, niin voisit verrata entropiasta tuttuja systeemejä suoraan sellaiseen aaltosysteemiin tekemättä eroa minkään välillä. Esim. väljähtäneen aallon, jolla ei ole enää potentiaalia missään, koska se on matkustanut äärettömyyteen pois kaikesta, mikä vaikuttaa aaltoon, on sama kuin aaltosysteemin todennäköisín (=ainoa) lopputulos samoin kuin kaasussa todennäköisin lopputulos (väitteen mukaan ainoa) on nimeltään tasalämpö. Mutta silloin et voisi sanoa keskustelussa tekeväsi jostain toisenlaisen kuin muista, ja olettaa olevan vastakkainasettelua entropia ja ei-entropia.

(*) Esim. se että toisenlaisesta potentiaalista eli muotista syntyy aina toisenlainen aalto, on täydellinen erottava tekijä sille, että mikään aalto voisi mennä toisen kanssa sekaisin. Kun on olettettu että saamme tietää muotin, ja on lisäksi alkutila aallolle. Tähän alkutilaan muiden muottien tekemät muutokset ovat aina erilaisia ja sen sijaan samaa muottia loputtomasti käyttämällä tähän alkutilaan, emme saa mitään toista aaltoa. Vertaa tätä siihen, miten sanotaan, että otetaan kaasu, ja kaasussa saa muuttaa miljardeja asioita joiksikin muiksi, kunhan niiden yhteisvaikutus on aina sama. Jokainen näistä miljardeista vaihtoehdoista on nimeltään myös fyysisesti aivan eri tapaus, mutta näitä ei voi kaasusta nähdä, jos on päättänyt olla ottamatta selvää.

Jos entropia-käsitteelliseen systeemiin, jossa on monta kappaletta, esittää jonkin asian kuten potentiaalin, niin oletetusti sen potentiaalin pitäisi tulla tönimään näitä kappaleita, kun sanotaan, että se tekee niille jotain (tässä kappaleessa potentiaalilla voidaan tarkoittaa mitä tahansa näkymättömiä roskia, koska periaatteessa kappaleessa keskustellaan vain siitä, että on joku, joka tönii materiaa). Se mitä entropialle seuraavaksi tapahtuu, ei voida todistaa pelkällä potentiaalin ominaisuudella, joka on määritelty siten, että ajatellaan potentiaalia erillisenä käsitteenä jossain systeemissä, missä on esim. aalto-differentiaaliyhtälö ja sen potentiaali. Ensinnäkään tässä ei ole määritelty mitään, mitä tässä oleva potentiaali pystyisi tekemään useille kappaleille. Ei riitä sanoa, että aalto oli oikeasti tyhmä matemaattinen päähänpisto, ja että oikeasti systeemi on sellainen, missä jokin on laittanut atomit aaltoilemaan. Minkä jälkeen toivottavasti sama päähänpisto korjaa kaiken entropian ennalleen (tässä jos kiinnostaa, niin voidaan todistaa, että jos otat aaltoilevia atomeja, niin niiden entropia kasvaa silti maksimiin samalla tavalla kuin paikallaan olevien atomien). Et minusta tarkoittanut esimerkkejä näin kirjaimellisesti keskustelemasi aiheen rakenteeksi, joten tosiasiassa sinulta puuttuu täysin sellainen kohta, missä sanotaan, mitä aine ja potentiaalit tekisivät yhdessä. Jos mietitään vielä samalla tavalla kuin yllä, niin potentiaali, jota aine ei muuta, mutta joka muuttaa ainetta, pystyisi olemaan joko aina muuttumaton tai jokin mitä muuttaa vain jokin muu kuin aine. Tällöin potentiaalissa itsessään on entropian kasvua, jos sillä on pieniä osia, mistä se on riippuvainen, ja jotka viitsivät olla yhtä kompleksisen evoluution jäseniä, kuin sellainen systeemi, missä jo tunnemme olevan entropiaa. Sillä mitä potentiaalissa tapahtuu ei kuitenkaan olisi todennäköisimmin mitään merkitystä kenellekään, joka on materiasysteemin sisällä ja mistä ei ilmeisesti saa edes vaikuttaa siihen, mitä potentiaali on. Ainoa tapaus, missä potentiaalin vaikutus on merkittävästi entropiaa vähentävä, on sellainen, että universumin materian tulevaisuus on jo täysin määritelty. Samalla potentiaalin vaikutussuunnat, hetket ja paikat ovat myös täysin määritellyt. Ja se tulee vaikuttamaan siten, että se löytää yhden atomin kerrallaan ja työntää sen radalle, joka on statistisessa fysiikassa (joka on kirjoitettu ilman tätä potentiaalia) epätodennäköisin, mikä on myös synonyymi sille, että tässä mallissa entropia ei saavuta maksimia.

3

Anonyymi kirjoitti:

Eikä aalto ole itsestään entropiaton matemaattinen objekti joka tilanteeseen, vaan on niin, että jotta sillä olisi entropiaa, pitäisi sanoa, että et tiedä ehdottomalla tavalla, mistä aallosta on kyse silloinkaan kun äänirauta jo soi tai järvi jo väreilee ja ottaisit jotenkin huomioon aivan erilaisia aaltoja, kuin mitä siinä on olemassa. Sanoisit että niitäkin olisi voinut tapahtua. Missä lisäksi, että mitä suurempi entropia, niin mitä nähdään on kaikkein todennäköisintä. Tähän kuitenkin tarvitaan jotain, missä aaltoja muodostetaan montaa ja sillä tavalla, että eri muodostamisista mikään ei ole välttämättä erotettavissa muista (*) vaan tietoa otetaan huomioon vain siten, että kaikki muodostetaan. Aallon differentiaaliyhtälö ja siinä oleva potentiaali ei ole minkään monen asian sekoitin, vaan sillä on aina yksi lopputulos. Jos ajattelisit maailmaa niin, ettei ole mitään entropiaa vaan pelkkää determinismiä tälläisten yhtälöiden muodossa, niin voisit verrata entropiasta tuttuja systeemejä suoraan sellaiseen aaltosysteemiin tekemättä eroa minkään välillä. Esim. väljähtäneen aallon, jolla ei ole enää potentiaalia missään, koska se on matkustanut äärettömyyteen pois kaikesta, mikä vaikuttaa aaltoon, on sama kuin aaltosysteemin todennäköisín (=ainoa) lopputulos samoin kuin kaasussa todennäköisin lopputulos (väitteen mukaan ainoa) on nimeltään tasalämpö. Mutta silloin et voisi sanoa keskustelussa tekeväsi jostain toisenlaisen kuin muista, ja olettaa olevan vastakkainasettelua entropia ja ei-entropia.

(*) Esim. se että toisenlaisesta potentiaalista eli muotista syntyy aina toisenlainen aalto, on täydellinen erottava tekijä sille, että mikään aalto voisi mennä toisen kanssa sekaisin. Kun on olettettu että saamme tietää muotin, ja on lisäksi alkutila aallolle. Tähän alkutilaan muiden muottien tekemät muutokset ovat aina erilaisia ja sen sijaan samaa muottia loputtomasti käyttämällä tähän alkutilaan, emme saa mitään toista aaltoa. Vertaa tätä siihen, miten sanotaan, että otetaan kaasu, ja kaasussa saa muuttaa miljardeja asioita joiksikin muiksi, kunhan niiden yhteisvaikutus on aina sama. Jokainen näistä miljardeista vaihtoehdoista on nimeltään myös fyysisesti aivan eri tapaus, mutta näitä ei voi kaasusta nähdä, jos on päättänyt olla ottamatta selvää.

Jos entropia-käsitteelliseen systeemiin, jossa on monta kappaletta, esittää jonkin asian kuten potentiaalin, niin oletetusti sen potentiaalin pitäisi tulla tönimään näitä kappaleita, kun sanotaan, että se tekee niille jotain (tässä kappaleessa potentiaalilla voidaan tarkoittaa mitä tahansa näkymättömiä roskia, koska periaatteessa kappaleessa keskustellaan vain siitä, että on joku, joka tönii materiaa). Se mitä entropialle seuraavaksi tapahtuu, ei voida todistaa pelkällä potentiaalin ominaisuudella, joka on määritelty siten, että ajatellaan potentiaalia erillisenä käsitteenä jossain systeemissä, missä on esim. aalto-differentiaaliyhtälö ja sen potentiaali. Ensinnäkään tässä ei ole määritelty mitään, mitä tässä oleva potentiaali pystyisi tekemään useille kappaleille. Ei riitä sanoa, että aalto oli oikeasti tyhmä matemaattinen päähänpisto, ja että oikeasti systeemi on sellainen, missä jokin on laittanut atomit aaltoilemaan. Minkä jälkeen toivottavasti sama päähänpisto korjaa kaiken entropian ennalleen (tässä jos kiinnostaa, niin voidaan todistaa, että jos otat aaltoilevia atomeja, niin niiden entropia kasvaa silti maksimiin samalla tavalla kuin paikallaan olevien atomien). Et minusta tarkoittanut esimerkkejä näin kirjaimellisesti keskustelemasi aiheen rakenteeksi, joten tosiasiassa sinulta puuttuu täysin sellainen kohta, missä sanotaan, mitä aine ja potentiaalit tekisivät yhdessä. Jos mietitään vielä samalla tavalla kuin yllä, niin potentiaali, jota aine ei muuta, mutta joka muuttaa ainetta, pystyisi olemaan joko aina muuttumaton tai jokin mitä muuttaa vain jokin muu kuin aine. Tällöin potentiaalissa itsessään on entropian kasvua, jos sillä on pieniä osia, mistä se on riippuvainen, ja jotka viitsivät olla yhtä kompleksisen evoluution jäseniä, kuin sellainen systeemi, missä jo tunnemme olevan entropiaa. Sillä mitä potentiaalissa tapahtuu ei kuitenkaan olisi todennäköisimmin mitään merkitystä kenellekään, joka on materiasysteemin sisällä ja mistä ei ilmeisesti saa edes vaikuttaa siihen, mitä potentiaali on. Ainoa tapaus, missä potentiaalin vaikutus on merkittävästi entropiaa vähentävä, on sellainen, että universumin materian tulevaisuus on jo täysin määritelty. Samalla potentiaalin vaikutussuunnat, hetket ja paikat ovat myös täysin määritellyt. Ja se tulee vaikuttamaan siten, että se löytää yhden atomin kerrallaan ja työntää sen radalle, joka on statistisessa fysiikassa (joka on kirjoitettu ilman tätä potentiaalia) epätodennäköisin, mikä on myös synonyymi sille, että tässä mallissa entropia ei saavuta maksimia.

3

Lue lisää

Tässä tuli esiin sekin vivahde, että tosiasiassa entropian pienuus voi olla vain määrittelykysymys. Ja ihmisten, jotka pitäisivät entropiaa pienenä täytyisi olla sokeita sille, että potentiaali on olemassa. Tämä ei silti tarkoita etteikö tällaista absoluuttisen epädynaamista (ja siten staattisissa systeemeissä epästatistista) potentiaalia verrattaisi normaaliin systeemiin juuri niiden entropian määrän avulla.

B:
"Gravitaatio saattaa olla juuri tuollaista sähkömagneettista varastoitunutta potentiaalienergiaa"

Sähkömagneettinen varastoitunut potentiaalienergia on jo kaikki sähköistä vetovoimaa objektien välillä (*). Mutta aivan yhtähyvin kuin sähkömagnetismi, niin myös gravitaattinen vuorovaikutus varastoituu potentiaalienergiaksi, ja sitä, missä (tai miten) varastoitui, saa silloin kutsua gravitaatioksi ilman erityisiä huomautuksia. Kaikki varastoitunut potentiaalienergia (paitsi ei välttämättä gravitaatio) on myös gravitaation lähde, mutta potentiaalienergia ei ole lähteen vaan sen energiaa, millä on potentiaalia mennä jostain johonkin lähteen ympärillä (mieluiten molempien, jolloin potentiaalin sijaan se olisi vuorovaikutusenergiaa, mutta nimenomaan ei koskaan vain lähteen). Kun sanot 'varastoitunut energia' tarkoitat atomien ja niitä pienempien asioiden varastoja, ja kun sanot 'gravitaatio', mutta et halua alkaa kutsumaan gravitaatiota potentiaaliksi, joka on maan ja kappaleen välillä, niin tarkoitat, että gravitaatio syntyy aina lähteestä ja että saamme tehdä graviaation tästä lähteestä toisiin lähteisiin niinkuin haluamme. Tässä on kuitenkin ensin huomautettavana se, että kun tämä lähde muodostuu, se ei muodosta vain gravitaation lähdettä, vaan se muodostaa myös inertiaalisen massan, joka olisi hyvä mainita myös (**). Ja toiseksi, että jos saamme tehdä gravitaation tämän lähteen ympärille niin kuin ikinä haluamme, niin silloin lauseesi on sanonut, että gravitaatio on erikseen olemassa, eikä että gravitaatiota ei ole olemassa.

(*) Varaston pohjapiirustus on se, että potentiialienergiaa on paljon kun positiivinen ja negatiivinen ovat kaukana toisistaan tai kun samanmerkkiset ovat lähellä toisiaan.

(**) Etuilin tässä jo valmiiksi jonkin verran, mutta yhtenä lähteisiin keskittyvänä asiana on, että mistä tietää, että vain yksi energia kuten SM-potentiaalienergia olisi gravitaation lähde, ja että muut eivät sen lähteeksi tulisi vaikka esim. SM-energiaa saa lisättyä ja vietyä SM:stä näihin muihin kohteisiin vapaasti eikä maa siitä vapise. Tällöin gravitaatio siis olisi kuin jokin vahvavuorovaikutus, joka ei suostu syöksymään ulos elektronista ja menemään siitä kvarkkiin.

Kun gravitaatiosta tehdään teoria, joka ei ole SM-teoria, siinä lukee esim. massat 1 ja 2, minkä jälkeen teoria väittää, että niiden välillä on jotain kuten voima (eli potentiaali) jonka suuruus on gravitaatiovakion G sanelema. Jos väität, että teet teorian sille, mistä massa 1 tulee, niin et ole kieltänyt ketään laittamasta voimia massojen välille, sillä tavalla, että niillä on juuri tämä SM:stä tietämätön G-luonnonvakio. Saati sitten, että gravitaation seurauksena ei tultaisi sanomaan, että avaruus kaareutuu, ja että SM:n olisi parempi alkaa kaareutua myös.

B:
"joka samalla tuottaa ajan kokemuksen valonnopeuden hidastumisen kautta"

MItä merkitystä on kokemuksella verrattuna tosi aikoihin ja objektiivisiin aikoihin? Mieti jos vastaisit tähän pitkän litanian, mitä kaikkea kokemus merkitsee, ja sitten kysyisin, että oletko varma, että kokemuksen merkitys on niin yksinkertainen asia muuttaa, kuin kappaleen nopeus.

Valon nopeutta voi hidastaa pienemmäksi kuin vakio c monilla tavoilla fysiikassa, mutta et tarkoita tässä mitään sellaista? Koska aikaa voi kokea myös ilman mitään näistä tapauksista. Voisitko siis puhua valosta vain sinulle oleellisilla termeillä. Jos esim. valon oleminen c on jo sen hidastuminen, niin voidaan osoittaa, että Newtonin ja Galilein fysiikassa, jossa universumia ei vaadittu tekemään c:stä tiettyä sen (eikä vain valon) sääntöä, oli jo keksitty aika. Tätä aikaa myös koettiin, ja se on useimpien kokijoiden kokema aika, koska esim. suhteellisuusteorioissa, jos otetaan havaitsija kokijaksi, niin he ovat liikkumattomia ja luulevat olevansa Galileimaisia Galilein ajassa. Mennessäsi edellisestä lauseesta tähän olet kopioinut tähän SR:stä sen käsitteen, että kokijalla täytyy olla lepomassa (joka tulee SM:stä jos on pakko) ja joka tekee hänestä hitaamman kuin c (sekä hitaamman kuin valo, jos valo olisi samassa tilassa hitaampi kuin c). Lepomassa muodostaa sen, että sellaiseen liimattu koordinaatisto on matemaattisesti määritelty, jolloin on olemassa eräänlainen havaitsija (jolle matemaatikot eli kokemuksen ylijumalat sanovat, että sinä saat olla tuotettu), vaikka ainoastaan epäammattilaiset kuvittelevat, että koordinaatistoilla ja havaitsijoilla on jotain yhteistä.

Eli jos luit tuon jostain, niin se on siitä peräisin, ettei valolla sanota olevan koordinaatistoa.

4

Anonyymi kirjoitti:

Tässä tuli esiin sekin vivahde, että tosiasiassa entropian pienuus voi olla vain määrittelykysymys. Ja ihmisten, jotka pitäisivät entropiaa pienenä täytyisi olla sokeita sille, että potentiaali on olemassa. Tämä ei silti tarkoita etteikö tällaista absoluuttisen epädynaamista (ja siten staattisissa systeemeissä epästatistista) potentiaalia verrattaisi normaaliin systeemiin juuri niiden entropian määrän avulla.

B:
"Gravitaatio saattaa olla juuri tuollaista sähkömagneettista varastoitunutta potentiaalienergiaa"

Sähkömagneettinen varastoitunut potentiaalienergia on jo kaikki sähköistä vetovoimaa objektien välillä (*). Mutta aivan yhtähyvin kuin sähkömagnetismi, niin myös gravitaattinen vuorovaikutus varastoituu potentiaalienergiaksi, ja sitä, missä (tai miten) varastoitui, saa silloin kutsua gravitaatioksi ilman erityisiä huomautuksia. Kaikki varastoitunut potentiaalienergia (paitsi ei välttämättä gravitaatio) on myös gravitaation lähde, mutta potentiaalienergia ei ole lähteen vaan sen energiaa, millä on potentiaalia mennä jostain johonkin lähteen ympärillä (mieluiten molempien, jolloin potentiaalin sijaan se olisi vuorovaikutusenergiaa, mutta nimenomaan ei koskaan vain lähteen). Kun sanot 'varastoitunut energia' tarkoitat atomien ja niitä pienempien asioiden varastoja, ja kun sanot 'gravitaatio', mutta et halua alkaa kutsumaan gravitaatiota potentiaaliksi, joka on maan ja kappaleen välillä, niin tarkoitat, että gravitaatio syntyy aina lähteestä ja että saamme tehdä graviaation tästä lähteestä toisiin lähteisiin niinkuin haluamme. Tässä on kuitenkin ensin huomautettavana se, että kun tämä lähde muodostuu, se ei muodosta vain gravitaation lähdettä, vaan se muodostaa myös inertiaalisen massan, joka olisi hyvä mainita myös (**). Ja toiseksi, että jos saamme tehdä gravitaation tämän lähteen ympärille niin kuin ikinä haluamme, niin silloin lauseesi on sanonut, että gravitaatio on erikseen olemassa, eikä että gravitaatiota ei ole olemassa.

(*) Varaston pohjapiirustus on se, että potentiialienergiaa on paljon kun positiivinen ja negatiivinen ovat kaukana toisistaan tai kun samanmerkkiset ovat lähellä toisiaan.

(**) Etuilin tässä jo valmiiksi jonkin verran, mutta yhtenä lähteisiin keskittyvänä asiana on, että mistä tietää, että vain yksi energia kuten SM-potentiaalienergia olisi gravitaation lähde, ja että muut eivät sen lähteeksi tulisi vaikka esim. SM-energiaa saa lisättyä ja vietyä SM:stä näihin muihin kohteisiin vapaasti eikä maa siitä vapise. Tällöin gravitaatio siis olisi kuin jokin vahvavuorovaikutus, joka ei suostu syöksymään ulos elektronista ja menemään siitä kvarkkiin.

Kun gravitaatiosta tehdään teoria, joka ei ole SM-teoria, siinä lukee esim. massat 1 ja 2, minkä jälkeen teoria väittää, että niiden välillä on jotain kuten voima (eli potentiaali) jonka suuruus on gravitaatiovakion G sanelema. Jos väität, että teet teorian sille, mistä massa 1 tulee, niin et ole kieltänyt ketään laittamasta voimia massojen välille, sillä tavalla, että niillä on juuri tämä SM:stä tietämätön G-luonnonvakio. Saati sitten, että gravitaation seurauksena ei tultaisi sanomaan, että avaruus kaareutuu, ja että SM:n olisi parempi alkaa kaareutua myös.

B:
"joka samalla tuottaa ajan kokemuksen valonnopeuden hidastumisen kautta"

MItä merkitystä on kokemuksella verrattuna tosi aikoihin ja objektiivisiin aikoihin? Mieti jos vastaisit tähän pitkän litanian, mitä kaikkea kokemus merkitsee, ja sitten kysyisin, että oletko varma, että kokemuksen merkitys on niin yksinkertainen asia muuttaa, kuin kappaleen nopeus.

Valon nopeutta voi hidastaa pienemmäksi kuin vakio c monilla tavoilla fysiikassa, mutta et tarkoita tässä mitään sellaista? Koska aikaa voi kokea myös ilman mitään näistä tapauksista. Voisitko siis puhua valosta vain sinulle oleellisilla termeillä. Jos esim. valon oleminen c on jo sen hidastuminen, niin voidaan osoittaa, että Newtonin ja Galilein fysiikassa, jossa universumia ei vaadittu tekemään c:stä tiettyä sen (eikä vain valon) sääntöä, oli jo keksitty aika. Tätä aikaa myös koettiin, ja se on useimpien kokijoiden kokema aika, koska esim. suhteellisuusteorioissa, jos otetaan havaitsija kokijaksi, niin he ovat liikkumattomia ja luulevat olevansa Galileimaisia Galilein ajassa. Mennessäsi edellisestä lauseesta tähän olet kopioinut tähän SR:stä sen käsitteen, että kokijalla täytyy olla lepomassa (joka tulee SM:stä jos on pakko) ja joka tekee hänestä hitaamman kuin c (sekä hitaamman kuin valo, jos valo olisi samassa tilassa hitaampi kuin c). Lepomassa muodostaa sen, että sellaiseen liimattu koordinaatisto on matemaattisesti määritelty, jolloin on olemassa eräänlainen havaitsija (jolle matemaatikot eli kokemuksen ylijumalat sanovat, että sinä saat olla tuotettu), vaikka ainoastaan epäammattilaiset kuvittelevat, että koordinaatistoilla ja havaitsijoilla on jotain yhteistä.

Eli jos luit tuon jostain, niin se on siitä peräisin, ettei valolla sanota olevan koordinaatistoa.

4

Lue lisää

B:
"... ja se muodostaa informaatiota ja potentiaalista rakennetta toisiinsa nähden tasapainossa olevien nollasummavektorien ja havaitsijan/mittauksen kannalta..."

Jos olet tosi fiksu, niin selitä myös mitä tapahtuu, kun nollasummavektorit ovat epätasapainossa.

Informaation muodostusta ei yleensä ottaen pysty tapahtumaan, vaan informaatio on kuin vakiota. Jos se ei ole eli sitä häviää tai tulee, niin silloin joku on jättänyt selitykseensä valtavan aukon, missä esim. on differentiaaliyhtälö-laki mutta sitten se on otettu pois ja tehty toinen. Sinä väität tekeväsi informaatiolle mitä tahansa tekemättä mitään tälläista hyppyä ja olet todennäköisesti väärässä. Tai sitten väität tekeväsi tällaisiä hyppyjä, ja olet esittänyt ne väärin, koska niitä on vaikea lukijan havaita, mutta olet todennäköisesti sanonut myös, että et missään nimessä haluaisi tehdä sellaista, koska näyttäisit todennäköisesti hyvin huonolta verrattuna toisiin kaavantekijöihin. Tässä on myös yllä entropiassa ollut ongelma, että jos henkilö on sokea tietylle informaatiolle, niin hän kuvittelisi informaation määrän muutuvan aina kun informaatio muuttuu näkyväksi tai näkymättömäksi hänelle.

(Minun välimerkeilläni tämä jatkuu näin uutena lauseena:)

B.
"... vain muunnosvektorit koetaan todellisena ja on aika mielenkiintoista että Beardenin biologiaa käsittelevä teos on nimeltään 'Gravitobiology' eli ts. mahdollisuuksien ajaton (=ei entropiaa) taso on sama asia kuin gravitaatio joka on hyvin heikko energia"

Jos tuntisit gravitaation, niin tietäisit myös, että Beardenin tällaiset ajatukset ovat myös johdettu sellaisista nimistä kuin SR ja GR. Nollasummavektori on Minkowskin keksimä tapa tehdä vektoriavaruus. Tämän avaruuden vektoreissa, kun niille kirjoitetaan niiden täysin matemaattinen ominaisuus nimeltä 'pituus' joka on 0 , ei ole mitään intuitiivista järkeä, koska se ei vastaa kokijalle mitään nollatilannetta. Eikä se ole nollatilanne myöskään Minkowskilla, vaan tosiasiassa siinäkään avaruudessa tuo pituus ei ole se matemaattinen ominaisuus, joka ajaisi esim. muutoksia, vaan ne ovat edelleen komponentittain. Eli Bearden on vain takertunut pieneen sivuasiaan ja tehnyt matemaattisesta kuvitelmasta jonkin koko todellisuuden peruskertomuksen.

EI ole mitään perustelua, miksi tietty kertomus vektoreista olisi entropiaton (siinä vaiheessa, kun vektoreita on tarpeeksi - tarpeeksi syvissä funktionaaleissa, mitä ne esim QFT:ssä ovat silloin, kun vektorikenttän sanotaan muodostavan jopa kaiken aineellisen - muistuttamaan usean kappaleen kaasua, minkä tulisi tapahtua ensin). Mistään ei tule entropiatonta sen perusteella, mistä matemaattisesta objektista se on tehty. Se mitä kaikkea vektorit tuollaisessa kaasussa tekisivät yhdessä luonnonlaissa, voisi vaikuttaa siihen, onko entropiaa vai ei. Mutta todella usein on mahdollista, että ei ole väliä, mitkä vektorit kaasuun valitaan, niin silti niiden yhdessä tekemät asiat voidaan saattaa samaan muotoon. Entropiassa yleensä riittää, että kun otetaan objektia, niin sen esiintymisestä jossain voidaan tehdä hiukkasaproksimaatio, ja sanoa että siellä on vain piste. Tai voi sanoa, että entropian vähentäminen vaatii tämän, että tällaiset pisteet pitää saada toimimaan ilman entropiaa.

Jos biologia on aina mahdollisuuksien ajaton taso, niin miksei kenen tahansa atominen (eli aidosti sähkömagneettisen todellisuuslohkon) biologia ole myös sama kuin sanoisi, että atomisuus on entropiatonta? Onko tässä ylipäänsä tarkoitus olla miten entropiatonta biologiaa. Tuleeko biologiasta ikiliikkujia vai vain biologisen informaation pyramideja joille käy kuten oikeillekin. Miksi selität toisista tasoista tavallisille biologeille, joiden mukaan entopian fysiikassa ilman muotteja voi muodostaa biologista informaatiota muutenkin?

Massan energia on erittäin suuri tai jopa kaikista suurin energia energiatiheydeltään, mitä missään voi esiintyä. Tässä lipsut siis puhumaan siitä, että saisimme tehdä gravitaatiolle oman vuorovaikutuksen ja laittaa energian tämän kautta toisiinsa vaikuttavien objektien välille. Siis ihmiset, jotka haluaisivat tehdä todellisuudesta vain sähköisen, tulisi sanoa, että kun vetovoima on heikko tähdestä tähteen, se johtuu esim. siitä, että varaus on tähdissä 'pieni' (ei se silti voi olla mitenkään pieni) mutta voima on aivan sama kuin ennenkin. Missään plasmakosmologiassa tällaista ei olisi, vaan he lisäävät gravitaation sekaan liioiteltuna sellaisen efektin, joka tulee plasman puhaltamisesta tai edestakaisin heilumisesta yhdestä tähdestä toiseen.

5

Anonyymi kirjoitti:

B:
"... ja se muodostaa informaatiota ja potentiaalista rakennetta toisiinsa nähden tasapainossa olevien nollasummavektorien ja havaitsijan/mittauksen kannalta..."

Jos olet tosi fiksu, niin selitä myös mitä tapahtuu, kun nollasummavektorit ovat epätasapainossa.

Informaation muodostusta ei yleensä ottaen pysty tapahtumaan, vaan informaatio on kuin vakiota. Jos se ei ole eli sitä häviää tai tulee, niin silloin joku on jättänyt selitykseensä valtavan aukon, missä esim. on differentiaaliyhtälö-laki mutta sitten se on otettu pois ja tehty toinen. Sinä väität tekeväsi informaatiolle mitä tahansa tekemättä mitään tälläista hyppyä ja olet todennäköisesti väärässä. Tai sitten väität tekeväsi tällaisiä hyppyjä, ja olet esittänyt ne väärin, koska niitä on vaikea lukijan havaita, mutta olet todennäköisesti sanonut myös, että et missään nimessä haluaisi tehdä sellaista, koska näyttäisit todennäköisesti hyvin huonolta verrattuna toisiin kaavantekijöihin. Tässä on myös yllä entropiassa ollut ongelma, että jos henkilö on sokea tietylle informaatiolle, niin hän kuvittelisi informaation määrän muutuvan aina kun informaatio muuttuu näkyväksi tai näkymättömäksi hänelle.

(Minun välimerkeilläni tämä jatkuu näin uutena lauseena:)

B.
"... vain muunnosvektorit koetaan todellisena ja on aika mielenkiintoista että Beardenin biologiaa käsittelevä teos on nimeltään 'Gravitobiology' eli ts. mahdollisuuksien ajaton (=ei entropiaa) taso on sama asia kuin gravitaatio joka on hyvin heikko energia"

Jos tuntisit gravitaation, niin tietäisit myös, että Beardenin tällaiset ajatukset ovat myös johdettu sellaisista nimistä kuin SR ja GR. Nollasummavektori on Minkowskin keksimä tapa tehdä vektoriavaruus. Tämän avaruuden vektoreissa, kun niille kirjoitetaan niiden täysin matemaattinen ominaisuus nimeltä 'pituus' joka on 0 , ei ole mitään intuitiivista järkeä, koska se ei vastaa kokijalle mitään nollatilannetta. Eikä se ole nollatilanne myöskään Minkowskilla, vaan tosiasiassa siinäkään avaruudessa tuo pituus ei ole se matemaattinen ominaisuus, joka ajaisi esim. muutoksia, vaan ne ovat edelleen komponentittain. Eli Bearden on vain takertunut pieneen sivuasiaan ja tehnyt matemaattisesta kuvitelmasta jonkin koko todellisuuden peruskertomuksen.

EI ole mitään perustelua, miksi tietty kertomus vektoreista olisi entropiaton (siinä vaiheessa, kun vektoreita on tarpeeksi - tarpeeksi syvissä funktionaaleissa, mitä ne esim QFT:ssä ovat silloin, kun vektorikenttän sanotaan muodostavan jopa kaiken aineellisen - muistuttamaan usean kappaleen kaasua, minkä tulisi tapahtua ensin). Mistään ei tule entropiatonta sen perusteella, mistä matemaattisesta objektista se on tehty. Se mitä kaikkea vektorit tuollaisessa kaasussa tekisivät yhdessä luonnonlaissa, voisi vaikuttaa siihen, onko entropiaa vai ei. Mutta todella usein on mahdollista, että ei ole väliä, mitkä vektorit kaasuun valitaan, niin silti niiden yhdessä tekemät asiat voidaan saattaa samaan muotoon. Entropiassa yleensä riittää, että kun otetaan objektia, niin sen esiintymisestä jossain voidaan tehdä hiukkasaproksimaatio, ja sanoa että siellä on vain piste. Tai voi sanoa, että entropian vähentäminen vaatii tämän, että tällaiset pisteet pitää saada toimimaan ilman entropiaa.

Jos biologia on aina mahdollisuuksien ajaton taso, niin miksei kenen tahansa atominen (eli aidosti sähkömagneettisen todellisuuslohkon) biologia ole myös sama kuin sanoisi, että atomisuus on entropiatonta? Onko tässä ylipäänsä tarkoitus olla miten entropiatonta biologiaa. Tuleeko biologiasta ikiliikkujia vai vain biologisen informaation pyramideja joille käy kuten oikeillekin. Miksi selität toisista tasoista tavallisille biologeille, joiden mukaan entopian fysiikassa ilman muotteja voi muodostaa biologista informaatiota muutenkin?

Massan energia on erittäin suuri tai jopa kaikista suurin energia energiatiheydeltään, mitä missään voi esiintyä. Tässä lipsut siis puhumaan siitä, että saisimme tehdä gravitaatiolle oman vuorovaikutuksen ja laittaa energian tämän kautta toisiinsa vaikuttavien objektien välille. Siis ihmiset, jotka haluaisivat tehdä todellisuudesta vain sähköisen, tulisi sanoa, että kun vetovoima on heikko tähdestä tähteen, se johtuu esim. siitä, että varaus on tähdissä 'pieni' (ei se silti voi olla mitenkään pieni) mutta voima on aivan sama kuin ennenkin. Missään plasmakosmologiassa tällaista ei olisi, vaan he lisäävät gravitaation sekaan liioiteltuna sellaisen efektin, joka tulee plasman puhaltamisesta tai edestakaisin heilumisesta yhdestä tähdestä toiseen.

5

Lue lisää

B:
"eliöiden kehot ovat sellaisia että hyvin heikoillakin sähkömagneettisilla pulsseilla voi olla suuri vaikutus eliöiden käyttäytymisen tasolla ja sähkömagnetismilla voidaan myös muokata eliöiden rakennetta muuttamatta geenejä jota myös Formscapes käsittelee useilla videoillaan."

Miksi ei tämä ole electrobiologyä? Siis miksi sähkö ei olisi ajattomalla tavalla riemastuttava asia ennenkuin siitä tulee gravitaatio, tai miksi gravitaatio ei olisi riemastuttavaa myös ilman sähköä (*). Tässä jälkimmäisessä kohdassa gravitaation suunta ja suuruus voi muodostaa samanlaisen matemaattisen objektin kuin mitä sähkömagneettinen vektori, eli ainakin sellaisen, että se on yhtä nollaa tavaraa Minkowskin avaruudessa. Mutta saattaa joskus pistää päänsä esiin myös LIGO:ssa.

(*) Oikeastaan tässä on kysymyksenä se, että tokihan teorian todellisuudesta pystyy tekemään ilman että aloittaa mistään oletuksesta, että mitä jokin on. On ainakin parempi olla olemassa jokin malli, jossa lukee jo, että 'ei entropiaa tällä kertaa'. Miksei gravitaatiotutkimus voi löytää 'ei entropiaa tällä kertaa mallia' mallikseen ilman, että kysyy joko lupaa ja osviittaa joltain sähkömagneettiselta kannattajakunnalta, jolla on tosi huonot edellytykset olla oikeassa missään? Tai miksi siinä täytyisi sinun kirjoittamallasi tavalla lukea ensin, mistä massa 1 tulee, kun tämä ei kuitenkaan mitenkään tule kertomaan millainen gravitaatio on tai mitä entropialle riskialttiit kaasut tekevät esim. pienessä gravitaatiossa?

Jos muokkaa luustoa vasaralla, niin tämäkin on sähkömagneettinen pulssi, eikä tule muokanneeksi geenejä juuri lainkaan. Eliöllä on tässä suuri vaikutus siihen, tuleeko vasarasta vai ei, joten tämä on suljettu dynaaminen systeemi biologiaa, elämää ja koko muuta todellisuutta eli mitä siinä voi olla.

B:
"Havainnot ja mittaaminen ovat aina sidoksissa siihen fotonien vuorovaikutukseen ja sitä kautta myös ns. valonnopeuden "vakioon" ja tuottavat sitten peräkkäisiä pysäytyskuvia havaitsijoille joiden perusteella sitten mallinnetaan käytännössä kaikki tiede"

Havainnot ovat aina sidoksissa valonnopeuden vakioon, vaikka kukaan ei jaksaisi vuorovaikuttaa kyseisessä havainnossa. Tai jokainen (joka olisi siinä tapauksessa kuin piste ainetta tai yksi aaltofunktiota vastaava relativistinen objekti) on sidoksissa valonnopeuden vakioon, vaikka ei vuorovaikuta mihinkään. Tämä tulee siitä, että Hän on Minkowskin avaruuden kovariantti objekti.

Sinulla on myös lauseessa kehäpäätelmä johon sinä sekaannut. Jos sanot, mitä fotoni on tai mitä vuorovaikutus on, niin olet tehnyt tiedettä. Väität silti, että tiedettä on tehty vasta näiden jälkeen. Pukisit tämän varmaan mielummin muotoon, että olet keksinyt jotain, missä ei ole fotoneja ja vuorovaikutuksia eli esim. pimeän aineen. Tosin sinusta sen saa keksiä ilman, että se on funktio ajassa, ja tiede tekee väärin kun pitää sitä (juuri sitä ilmeisesti) ajan funktiona.

Fysiikassa fotonit eivät pysty muodostamaan vuorovaikutuksen aikana samanlaisia pysäytyskuvia, kuin mitä opetetaan peruskoulun funktioista f(t) ja liikkumisesta reaalisuoralla. Ihmiset ovat tehneet kaikkea kaiken perusteella, mutta olet väärässä, jos yrität väittää, että meillä oli jokin valtavan hyvä (eli) fyysinen syy siihen, mutta sitten kuvailet syyn eri tavalla, kuin mitä siitä todellisuudessa tiedetään. Tämä liittyy jonkin verran siiihen, mistä on jotain puhuttu aiemmin ja missä tieto ja jopa teoriat asioista vähenevät, kun yritettäisiin päästä aikaväleihin jotka ovat todella lyhyitä, ja olisivat tosiasiallisia pysäytyskuvia (itseasiassa mikään kameran kuvakaan ei ole pysäytyskuva, vaan niissä on valotusaika). On merkillepantavaa erikseen se, että kukaan ei ole pystynyt esittämään moista mallia, joten vaikka voi väittää, että sellaista halutaan, niin ei sitä ole tiede väittänyt.

Valonnopeuden vakio ei liity äskeiseen. QM ei sisällä c:tä mitenkään, ja joku halukas pystyisi tekemään vuorovaikutusmallin asioille, joilla ei ole erikseen annettuja nopeusrajoja. Nämä vuorovaikutukset olisivat hyvin samanlaisia kuin muutkin siltä osin, että niitä voisi haluta tapahtuvan kuin f(t) t:ssä. Ajan rooli olisi jo muutenkin sidottu tällaiseksi. On hyvin pitkälti valon ja SR:n vika, että ajassa on enemmän epäselvyyksiä, mutta toiset saattavat pitää niitä myös selvyyksinä sen jälkeen, kun joutuvat ultraviolettiin kriisiin äskeisen mallin kanssa.

Pienissä ajoissa on paljon tilaa kaikelle spekuloinneille ja niitä tehdään kvanttigravitaatiossa. Idea mihin tässä pitäisi kuitenkin keskittyä on se, että mikään biologia tai entropia ei muutu miksikään vaikka näissä spekulaatioissa esittäisi mitä tahansa ehkä (koska se ei saavu normaaliin aineeseen), ja varsinkaan ei ole totta että kukaan olisi esittänyt pseudomaisesti jotain, mikä olisi jotenkin entropiatonta, koska esitysosaaminen on sellaista, ettei se näytä miltään tai johda mihinkään päätelmään asian osalta (entropiattomuutta ei kukaan ole koskaan kirjoittanut edes lyhyisiin aikoihin).

6

Anonyymi kirjoitti:

B:
"eliöiden kehot ovat sellaisia että hyvin heikoillakin sähkömagneettisilla pulsseilla voi olla suuri vaikutus eliöiden käyttäytymisen tasolla ja sähkömagnetismilla voidaan myös muokata eliöiden rakennetta muuttamatta geenejä jota myös Formscapes käsittelee useilla videoillaan."

Miksi ei tämä ole electrobiologyä? Siis miksi sähkö ei olisi ajattomalla tavalla riemastuttava asia ennenkuin siitä tulee gravitaatio, tai miksi gravitaatio ei olisi riemastuttavaa myös ilman sähköä (*). Tässä jälkimmäisessä kohdassa gravitaation suunta ja suuruus voi muodostaa samanlaisen matemaattisen objektin kuin mitä sähkömagneettinen vektori, eli ainakin sellaisen, että se on yhtä nollaa tavaraa Minkowskin avaruudessa. Mutta saattaa joskus pistää päänsä esiin myös LIGO:ssa.

(*) Oikeastaan tässä on kysymyksenä se, että tokihan teorian todellisuudesta pystyy tekemään ilman että aloittaa mistään oletuksesta, että mitä jokin on. On ainakin parempi olla olemassa jokin malli, jossa lukee jo, että 'ei entropiaa tällä kertaa'. Miksei gravitaatiotutkimus voi löytää 'ei entropiaa tällä kertaa mallia' mallikseen ilman, että kysyy joko lupaa ja osviittaa joltain sähkömagneettiselta kannattajakunnalta, jolla on tosi huonot edellytykset olla oikeassa missään? Tai miksi siinä täytyisi sinun kirjoittamallasi tavalla lukea ensin, mistä massa 1 tulee, kun tämä ei kuitenkaan mitenkään tule kertomaan millainen gravitaatio on tai mitä entropialle riskialttiit kaasut tekevät esim. pienessä gravitaatiossa?

Jos muokkaa luustoa vasaralla, niin tämäkin on sähkömagneettinen pulssi, eikä tule muokanneeksi geenejä juuri lainkaan. Eliöllä on tässä suuri vaikutus siihen, tuleeko vasarasta vai ei, joten tämä on suljettu dynaaminen systeemi biologiaa, elämää ja koko muuta todellisuutta eli mitä siinä voi olla.

B:
"Havainnot ja mittaaminen ovat aina sidoksissa siihen fotonien vuorovaikutukseen ja sitä kautta myös ns. valonnopeuden "vakioon" ja tuottavat sitten peräkkäisiä pysäytyskuvia havaitsijoille joiden perusteella sitten mallinnetaan käytännössä kaikki tiede"

Havainnot ovat aina sidoksissa valonnopeuden vakioon, vaikka kukaan ei jaksaisi vuorovaikuttaa kyseisessä havainnossa. Tai jokainen (joka olisi siinä tapauksessa kuin piste ainetta tai yksi aaltofunktiota vastaava relativistinen objekti) on sidoksissa valonnopeuden vakioon, vaikka ei vuorovaikuta mihinkään. Tämä tulee siitä, että Hän on Minkowskin avaruuden kovariantti objekti.

Sinulla on myös lauseessa kehäpäätelmä johon sinä sekaannut. Jos sanot, mitä fotoni on tai mitä vuorovaikutus on, niin olet tehnyt tiedettä. Väität silti, että tiedettä on tehty vasta näiden jälkeen. Pukisit tämän varmaan mielummin muotoon, että olet keksinyt jotain, missä ei ole fotoneja ja vuorovaikutuksia eli esim. pimeän aineen. Tosin sinusta sen saa keksiä ilman, että se on funktio ajassa, ja tiede tekee väärin kun pitää sitä (juuri sitä ilmeisesti) ajan funktiona.

Fysiikassa fotonit eivät pysty muodostamaan vuorovaikutuksen aikana samanlaisia pysäytyskuvia, kuin mitä opetetaan peruskoulun funktioista f(t) ja liikkumisesta reaalisuoralla. Ihmiset ovat tehneet kaikkea kaiken perusteella, mutta olet väärässä, jos yrität väittää, että meillä oli jokin valtavan hyvä (eli) fyysinen syy siihen, mutta sitten kuvailet syyn eri tavalla, kuin mitä siitä todellisuudessa tiedetään. Tämä liittyy jonkin verran siiihen, mistä on jotain puhuttu aiemmin ja missä tieto ja jopa teoriat asioista vähenevät, kun yritettäisiin päästä aikaväleihin jotka ovat todella lyhyitä, ja olisivat tosiasiallisia pysäytyskuvia (itseasiassa mikään kameran kuvakaan ei ole pysäytyskuva, vaan niissä on valotusaika). On merkillepantavaa erikseen se, että kukaan ei ole pystynyt esittämään moista mallia, joten vaikka voi väittää, että sellaista halutaan, niin ei sitä ole tiede väittänyt.

Valonnopeuden vakio ei liity äskeiseen. QM ei sisällä c:tä mitenkään, ja joku halukas pystyisi tekemään vuorovaikutusmallin asioille, joilla ei ole erikseen annettuja nopeusrajoja. Nämä vuorovaikutukset olisivat hyvin samanlaisia kuin muutkin siltä osin, että niitä voisi haluta tapahtuvan kuin f(t) t:ssä. Ajan rooli olisi jo muutenkin sidottu tällaiseksi. On hyvin pitkälti valon ja SR:n vika, että ajassa on enemmän epäselvyyksiä, mutta toiset saattavat pitää niitä myös selvyyksinä sen jälkeen, kun joutuvat ultraviolettiin kriisiin äskeisen mallin kanssa.

Pienissä ajoissa on paljon tilaa kaikelle spekuloinneille ja niitä tehdään kvanttigravitaatiossa. Idea mihin tässä pitäisi kuitenkin keskittyä on se, että mikään biologia tai entropia ei muutu miksikään vaikka näissä spekulaatioissa esittäisi mitä tahansa ehkä (koska se ei saavu normaaliin aineeseen), ja varsinkaan ei ole totta että kukaan olisi esittänyt pseudomaisesti jotain, mikä olisi jotenkin entropiatonta, koska esitysosaaminen on sellaista, ettei se näytä miltään tai johda mihinkään päätelmään asian osalta (entropiattomuutta ei kukaan ole koskaan kirjoittanut edes lyhyisiin aikoihin).

6

Lue lisää

B:
"ja se perimmäinen käyttäytymisen syy on siellä ajattomalla blueprint-tasolla koodattuna sähkömagneettisen potentiaalin rakenteeseen erilaisten nollasummavektorien muodossa joiden muunnosvektori on aina sama nolla vaikka ne voivat olla hyvin monimutkaisia rakenteita epälokaalilla tasolla jos lokaalin tason hahmottaa siten että se on seurausta nimenoman fotonien vuorovaikutuksesta ja itse havaitsija/tietoisuus on aina epälokaali ja intention (tarkkaavaisuus & huomio) suuntaaminen ja fokusointi tuottaa sen lokaalisuuden vaikutelman."

Teit tässä virheen kopioidessasi Beardenia. Ei ainakaan yllä esitellyn 'muunnosvektorin' ole tarkoitus olla lähes ikinä nolla. Hän tarkoittaa sillä kolmivektoreita, joista tulee epänollia vaikka nollavektori on nollan pituinen. Ainoan kerran kun muunnosvektori saa olla hänen teksteissään nolla, on Bohm-Abhanov efektissä. Tämä efekti on hyvä esimerkki siitä, että nollavektorin (A eli SM-potentiaali) nollapituudella ei ole mitään virkaa tulla merkityksi mihinkään tekstiin, koska Bohm-Abhanov -efektissäkin nollapituinen nollavektori tekee asioita vaikka on nollapituinen. Pointti on, että Minkowskin avaruuden vektori on nollapituinen vaikka sen komponentit eivät ole kaikki nollia. Nämä komponentit tekevät kyseisen efektin, eikä siinä tarvitse kenenkään pituutta muistaa. Samalla jotkut aivan muut 3-vektorit (jotka eivät ole edes A:n ns. sisältämä 3-vektori vaan lisämenetelmin tuotetut vektorit E ja B) ovat efektissä nollan pituisia. Ja koska sellainen on 3-vektori peruskoulusta, niin myös sen komponentit ovat nollia. Huomaa, että E:stä ja B:stä tulee joskus muodostaa jotain ns. nollapituista, jotta tämä kuvio olisi täydennetty, ja että kaikki tehtäisiin Minkowskin avaruudessa poistumatta sieltä mihinkään lisäavaruuksiin. Tämän objektin nimi on SM-tensori F.

Tämä teksti kuulostaa ensin siltä, että ajaton taso ei ole dynaaminen tavallisen tason kanssa, mutta se tekee tavallisesta tasosta väkisin entropisen. Koska entropiaa tällä tasolla on, ja jos sille on blueprint, niin se on entropia-printtiä antava. Ja tämä on tehty kuin varmuuden vuoksi, jos taso ei yksinään olisi tarpeeksi nopeasti maksimientropiassa.

Sähkömagneettinen potentiaali on kuitenkin materian koodaama eli dynaaminen osa muuta fysiikka. Eikä se pysty olemaan toisten muottina muuttumatta samalla itse. Heti kun materia koodaa tämän potentiaalin molemmat alkavat muodostaa entropiaa. Itseasiassa jos sähkömagnetismi ja kaikki muu olisi pois päältä niin materian entropiaa ei olisi. Myös sellainen sähkömagnetismi, joka tehtäisiin yllä mainitulla tavalla Minkowskin avaruudessa, on dynaaminen, koska muutoin kukaan ei olisi voinut rakentaa Abhanov-Bohm -koetta varten solenoidilla kyseistä koetta ja saanut potentiaalia pysymään kokeen luona sellaisena kuin halusi (vrt. myös siihen, miten potentiaalimöykyt esiintyvät siellä avaruudessa missä haluavat, ja liikkuvat minne tahansa maapallon läpi, kun se liikkuu).

Jostain syystä toinen taso olisi muodostettu samoista vektori objekteista kuin tämä taso jo on. Etenkin fotonit ovat fysiikassa näitä vektoreita (A), kun muu aine vain jäljittelee yhtä näiden vektorien nollaominaisuutta.

B:
"Ts. Jos kykenet hahmottamaan vain lokaalin tason ainoaksi todellisuudeksi etkä huomaa itse tuottavasi sen lokaalisuuden"

Väititkö siis jossain välissä, että todellisuus, joka muodostuu esim. vektorista A ei ole ajan funktio kuin A(t), mutta ihmiset, joita ei ole tehty todellisuuden tasosta A, kuvittelevat, että A on A(t), koska tällä on vuorovaikutuksissa tällaista perää tms.? Kuten sanoin asia on juurikin päinvastoin, ja on ehkä mahdollista, että ilman vuorovaikutuksia asiat olisivat erittäin lähellä A(t):tä. Et pysty edes muodostamaan nollavektoria mainitsematta, että olet avaruudessa, jossa on yhtenä akselina aika, ja tämä aika on reaaliluku, jonka pienin askel on dt. Tämän jälkeen jos väität, että mikään muuttuu tässä avaruudessa kertaakaan, emme voisi muka kysyä, mihin ja millaiseksi se on muuttunut jokaisella niistä t arvoista, joita olet vaatinut olevan olemassa. Ja jos kaikki pysyy samana, niin voisimme kai kysyä, että minä se pysyy millä tahansa t:llä.

Lokaalisuus on täysin eri asia kuin onko ajassa tietynlaista. Eikä se siis olisi mikään toisin sanottu asia verrattuna kaikkeen edelliseen. Yleensä epälokaalisuutta varten ei kannata sanoa että ei avaruuttakaan ole olemassa, koska silloin ei ole mitään lokaalisuutta mihin verrata. Tai 'mitä ylittää', on varmaan se mitä kaikki sillä tarkoittaisivat. Puhut yllä tavallaan kahdesta avaruudesta yhtäaikaa. Minkowskista ja 3D-avaruudesta. Väitän, että et saa mitään epälokaalia aikaiseksi, jos se riippuu siitä, että et voi puhua yhdestä avaruudesta kerrallaan. Koska se osoittaa, että et voi ylittää tätä avaruutta (jotenkin) ja jähmetyt tähän juuri siten, että ei ole edes käsitettä ylittää tätä avaruutta.

7

Anonyymi kirjoitti:

B:
"ja se perimmäinen käyttäytymisen syy on siellä ajattomalla blueprint-tasolla koodattuna sähkömagneettisen potentiaalin rakenteeseen erilaisten nollasummavektorien muodossa joiden muunnosvektori on aina sama nolla vaikka ne voivat olla hyvin monimutkaisia rakenteita epälokaalilla tasolla jos lokaalin tason hahmottaa siten että se on seurausta nimenoman fotonien vuorovaikutuksesta ja itse havaitsija/tietoisuus on aina epälokaali ja intention (tarkkaavaisuus & huomio) suuntaaminen ja fokusointi tuottaa sen lokaalisuuden vaikutelman."

Teit tässä virheen kopioidessasi Beardenia. Ei ainakaan yllä esitellyn 'muunnosvektorin' ole tarkoitus olla lähes ikinä nolla. Hän tarkoittaa sillä kolmivektoreita, joista tulee epänollia vaikka nollavektori on nollan pituinen. Ainoan kerran kun muunnosvektori saa olla hänen teksteissään nolla, on Bohm-Abhanov efektissä. Tämä efekti on hyvä esimerkki siitä, että nollavektorin (A eli SM-potentiaali) nollapituudella ei ole mitään virkaa tulla merkityksi mihinkään tekstiin, koska Bohm-Abhanov -efektissäkin nollapituinen nollavektori tekee asioita vaikka on nollapituinen. Pointti on, että Minkowskin avaruuden vektori on nollapituinen vaikka sen komponentit eivät ole kaikki nollia. Nämä komponentit tekevät kyseisen efektin, eikä siinä tarvitse kenenkään pituutta muistaa. Samalla jotkut aivan muut 3-vektorit (jotka eivät ole edes A:n ns. sisältämä 3-vektori vaan lisämenetelmin tuotetut vektorit E ja B) ovat efektissä nollan pituisia. Ja koska sellainen on 3-vektori peruskoulusta, niin myös sen komponentit ovat nollia. Huomaa, että E:stä ja B:stä tulee joskus muodostaa jotain ns. nollapituista, jotta tämä kuvio olisi täydennetty, ja että kaikki tehtäisiin Minkowskin avaruudessa poistumatta sieltä mihinkään lisäavaruuksiin. Tämän objektin nimi on SM-tensori F.

Tämä teksti kuulostaa ensin siltä, että ajaton taso ei ole dynaaminen tavallisen tason kanssa, mutta se tekee tavallisesta tasosta väkisin entropisen. Koska entropiaa tällä tasolla on, ja jos sille on blueprint, niin se on entropia-printtiä antava. Ja tämä on tehty kuin varmuuden vuoksi, jos taso ei yksinään olisi tarpeeksi nopeasti maksimientropiassa.

Sähkömagneettinen potentiaali on kuitenkin materian koodaama eli dynaaminen osa muuta fysiikka. Eikä se pysty olemaan toisten muottina muuttumatta samalla itse. Heti kun materia koodaa tämän potentiaalin molemmat alkavat muodostaa entropiaa. Itseasiassa jos sähkömagnetismi ja kaikki muu olisi pois päältä niin materian entropiaa ei olisi. Myös sellainen sähkömagnetismi, joka tehtäisiin yllä mainitulla tavalla Minkowskin avaruudessa, on dynaaminen, koska muutoin kukaan ei olisi voinut rakentaa Abhanov-Bohm -koetta varten solenoidilla kyseistä koetta ja saanut potentiaalia pysymään kokeen luona sellaisena kuin halusi (vrt. myös siihen, miten potentiaalimöykyt esiintyvät siellä avaruudessa missä haluavat, ja liikkuvat minne tahansa maapallon läpi, kun se liikkuu).

Jostain syystä toinen taso olisi muodostettu samoista vektori objekteista kuin tämä taso jo on. Etenkin fotonit ovat fysiikassa näitä vektoreita (A), kun muu aine vain jäljittelee yhtä näiden vektorien nollaominaisuutta.

B:
"Ts. Jos kykenet hahmottamaan vain lokaalin tason ainoaksi todellisuudeksi etkä huomaa itse tuottavasi sen lokaalisuuden"

Väititkö siis jossain välissä, että todellisuus, joka muodostuu esim. vektorista A ei ole ajan funktio kuin A(t), mutta ihmiset, joita ei ole tehty todellisuuden tasosta A, kuvittelevat, että A on A(t), koska tällä on vuorovaikutuksissa tällaista perää tms.? Kuten sanoin asia on juurikin päinvastoin, ja on ehkä mahdollista, että ilman vuorovaikutuksia asiat olisivat erittäin lähellä A(t):tä. Et pysty edes muodostamaan nollavektoria mainitsematta, että olet avaruudessa, jossa on yhtenä akselina aika, ja tämä aika on reaaliluku, jonka pienin askel on dt. Tämän jälkeen jos väität, että mikään muuttuu tässä avaruudessa kertaakaan, emme voisi muka kysyä, mihin ja millaiseksi se on muuttunut jokaisella niistä t arvoista, joita olet vaatinut olevan olemassa. Ja jos kaikki pysyy samana, niin voisimme kai kysyä, että minä se pysyy millä tahansa t:llä.

Lokaalisuus on täysin eri asia kuin onko ajassa tietynlaista. Eikä se siis olisi mikään toisin sanottu asia verrattuna kaikkeen edelliseen. Yleensä epälokaalisuutta varten ei kannata sanoa että ei avaruuttakaan ole olemassa, koska silloin ei ole mitään lokaalisuutta mihin verrata. Tai 'mitä ylittää', on varmaan se mitä kaikki sillä tarkoittaisivat. Puhut yllä tavallaan kahdesta avaruudesta yhtäaikaa. Minkowskista ja 3D-avaruudesta. Väitän, että et saa mitään epälokaalia aikaiseksi, jos se riippuu siitä, että et voi puhua yhdestä avaruudesta kerrallaan. Koska se osoittaa, että et voi ylittää tätä avaruutta (jotenkin) ja jähmetyt tähän juuri siten, että ei ole edes käsitettä ylittää tätä avaruutta.

7

Lue lisää

B:
"eli se interferenssimuotti ei ole havainto-objekti"

Riippuu täysin siitä, mikä se interferennsimuotti oli. Sanoit, että se on kaava, mutta että se liittyy potentiaaliin. Sitten aloit puhua SM-potentiaalista. Mutta kaikissa fysiikoissa aina, kaikki SM:ään liittyvä on ollut mitattava voima tms. ja tämän päivän fysiikassa SM-potentiaali on mitattava/ei-mitattava hiukkanen. Sen mukaan vain näitä hiukkasia on olemassa ja jotkut ovat virtuaalisesti syntyneitä hiukkastyhjiöön. SM-potentiaali on itsekin asia, joka voi interferenssityttyä ja sitä voidaan muotittaa. Se on tapaus, missä se ei itse ikinä muotita itseään vaan se muotittuu vain fermionisessa aineessa. Jota pitää olla myös jossain, jos haluaa virtuaalisia hiukkasia, ja vain tällöin saa aikaan muotin, joka olisi potentiaalina muotti varautuille fermioneille.

B:
"vaikka sen olemassaolo voidaan päätellä epäsuorasti esim. vertaamalla sitä esim. ihmisen kulttuurisen tason sopimuksiin ja käytäntöihin joita ei voi oivaltaa pelkän luonnontieteellisen hahmotuksen kautta (esim. ne bussien liikkumiset ja niiden säännönmukaisuudet havaintojen tasolla joista voidaan muodostaa matematiikkaa ja fysiikkaa ja samalla unohdetaan että kyse on ikäänkuin blueprintistä eli templaatista joka voi olla myös samalla sopimusasia)."

Voidaanko sopia, että epälokaalia tasoa ei ole olemassa, ja että entropian vähentyminen menee ikuiseen lakkoon?

B:
"Jokaisella havaitsijalla ja aktualisoituneella eli fysikaalisella entiteetillä on oma värähtelytaajuutensa ja omat syklinsä eli oma aikansa"

Jos jokaisella bussilla on oma syklinsä, niin onko niillä oma aikansa? Jos sykleillä on kolminkerainen ero, niin mikä on ero ajoissa?

Jos fysikaaliset asiat ovat samanlaisia, niillä ei olisi mitään varsinaista mahdollisuutta omata mitään, mikä olisi vain niiden oma. Omista jutuista voisi olla seurauksena esim. se, että et voi syödä mitään muuta kuin itseäsi, koska mikään muu objekti ei sovi osaksi kokonaisuutta, kun se, mitä syöt tarvittaisiin korvaamaan jokin hiukkanen, mutta samanlaista hiukkasta ei tule mistään.

B:
" ja kellot ovat vain väline joilla ne voidaan jossain määrin synkronisoida toisiinsa nähden"

Ei pidä paikkaansa, mitä ikinä tässä tarkoitetaankin. Samalla tavalla kuin yllä puhuttiin vasaroista, ei ole olemassa juurikaan mitään ulkopuolista voimaa ja laitetta, mikä pystyisi huolehtimaan asioista ja tekemään niistä muuta kuin ne ovat.

Kello on muuten asia, missä on jo oltava sykli, ja missä ei välttämättä ole mitään muuta syklin lisäksi. Tässä kellon syklin ei tarvitse olla edes sykli eli jotain, mikä palautuu ehdottomasti alkuunsa kuin olisi olemassa laki joka siihen pakottaa. Vaan se voi olla jpikemminkin jotain, minkä identiteetti ajassa on aina melkein sama (tiimalasin hiekka) samoin kuin sellaisella syklillä, jonka on suljetun syklin lisäksi oltava aina samanlainen sykliä pitkin. Tästä tulee kysymys, että miksi kaksi sykliä tarvitsee jonkin kolmannen syklkin voidakseen tuntea toisensa? Jos toisten syklien tuntemus määritellään siten, että syklin tuntee, kun tietää, miten monta minun sykliäni on yksi hänen syklinsä, tässä ei käytetä kuin kahta sykliä kerralla. Tärkein huomio tässä on myös se, että tämä käsite näiden kahden syklin vertaamisesta perustuu siihen oletukseen, että on absoluuttinen aika. Väitän että et pysty kirjoittamaan mitään lausetta, johon sisältyy kaksi sykliä, ilman että määrittelet salaa jonkin absoluuttisen ajan. Me muut kuin sinä olimme tutkimassa tätä aikaa emmekä tiettyjä asioiden instansseja siinä. Ja lisäksi olet ravisuttavana esimerkkinä sellaisesta käytännöstä, missä ei tunnisteta/tutkita omia oletuksia, mutta syöksytään esittämään tarinoita todellisuuden tapahtumista.

B:
"mutta se kellon aika ei ole yhtään sen todellisempi kuin esim. jonkun eliön ajan kokemus ja se kuinka paljon voi tapahtua ja mitä kukin havaitsija voi kokea jonkin kellojen kautta määritellyn ajanjakson kuluessa voi olla hyvin erilaista toisiinsa verrattuna"

Tämä kertoo minusta enemmän siitä, että todellisuus on jokin ajan funktio f(t). Varsinkin jos kaikki tapahtumat lokalisoidaan, niin jokainen kohta maailmasta voi kokea mitä tahansa f:ää jonkin t:n kuluessa, ilman, että sitä kauheasti mistään sörkitään, ja että mitään jaetaan muiden kanssa. Lisäksi tässä oli jo tätä ennen se oletus, että on t ja t:ssä jokin etenee.

8

Anonyymi kirjoitti:

B:
"eli se interferenssimuotti ei ole havainto-objekti"

Riippuu täysin siitä, mikä se interferennsimuotti oli. Sanoit, että se on kaava, mutta että se liittyy potentiaaliin. Sitten aloit puhua SM-potentiaalista. Mutta kaikissa fysiikoissa aina, kaikki SM:ään liittyvä on ollut mitattava voima tms. ja tämän päivän fysiikassa SM-potentiaali on mitattava/ei-mitattava hiukkanen. Sen mukaan vain näitä hiukkasia on olemassa ja jotkut ovat virtuaalisesti syntyneitä hiukkastyhjiöön. SM-potentiaali on itsekin asia, joka voi interferenssityttyä ja sitä voidaan muotittaa. Se on tapaus, missä se ei itse ikinä muotita itseään vaan se muotittuu vain fermionisessa aineessa. Jota pitää olla myös jossain, jos haluaa virtuaalisia hiukkasia, ja vain tällöin saa aikaan muotin, joka olisi potentiaalina muotti varautuille fermioneille.

B:
"vaikka sen olemassaolo voidaan päätellä epäsuorasti esim. vertaamalla sitä esim. ihmisen kulttuurisen tason sopimuksiin ja käytäntöihin joita ei voi oivaltaa pelkän luonnontieteellisen hahmotuksen kautta (esim. ne bussien liikkumiset ja niiden säännönmukaisuudet havaintojen tasolla joista voidaan muodostaa matematiikkaa ja fysiikkaa ja samalla unohdetaan että kyse on ikäänkuin blueprintistä eli templaatista joka voi olla myös samalla sopimusasia)."

Voidaanko sopia, että epälokaalia tasoa ei ole olemassa, ja että entropian vähentyminen menee ikuiseen lakkoon?

B:
"Jokaisella havaitsijalla ja aktualisoituneella eli fysikaalisella entiteetillä on oma värähtelytaajuutensa ja omat syklinsä eli oma aikansa"

Jos jokaisella bussilla on oma syklinsä, niin onko niillä oma aikansa? Jos sykleillä on kolminkerainen ero, niin mikä on ero ajoissa?

Jos fysikaaliset asiat ovat samanlaisia, niillä ei olisi mitään varsinaista mahdollisuutta omata mitään, mikä olisi vain niiden oma. Omista jutuista voisi olla seurauksena esim. se, että et voi syödä mitään muuta kuin itseäsi, koska mikään muu objekti ei sovi osaksi kokonaisuutta, kun se, mitä syöt tarvittaisiin korvaamaan jokin hiukkanen, mutta samanlaista hiukkasta ei tule mistään.

B:
" ja kellot ovat vain väline joilla ne voidaan jossain määrin synkronisoida toisiinsa nähden"

Ei pidä paikkaansa, mitä ikinä tässä tarkoitetaankin. Samalla tavalla kuin yllä puhuttiin vasaroista, ei ole olemassa juurikaan mitään ulkopuolista voimaa ja laitetta, mikä pystyisi huolehtimaan asioista ja tekemään niistä muuta kuin ne ovat.

Kello on muuten asia, missä on jo oltava sykli, ja missä ei välttämättä ole mitään muuta syklin lisäksi. Tässä kellon syklin ei tarvitse olla edes sykli eli jotain, mikä palautuu ehdottomasti alkuunsa kuin olisi olemassa laki joka siihen pakottaa. Vaan se voi olla jpikemminkin jotain, minkä identiteetti ajassa on aina melkein sama (tiimalasin hiekka) samoin kuin sellaisella syklillä, jonka on suljetun syklin lisäksi oltava aina samanlainen sykliä pitkin. Tästä tulee kysymys, että miksi kaksi sykliä tarvitsee jonkin kolmannen syklkin voidakseen tuntea toisensa? Jos toisten syklien tuntemus määritellään siten, että syklin tuntee, kun tietää, miten monta minun sykliäni on yksi hänen syklinsä, tässä ei käytetä kuin kahta sykliä kerralla. Tärkein huomio tässä on myös se, että tämä käsite näiden kahden syklin vertaamisesta perustuu siihen oletukseen, että on absoluuttinen aika. Väitän että et pysty kirjoittamaan mitään lausetta, johon sisältyy kaksi sykliä, ilman että määrittelet salaa jonkin absoluuttisen ajan. Me muut kuin sinä olimme tutkimassa tätä aikaa emmekä tiettyjä asioiden instansseja siinä. Ja lisäksi olet ravisuttavana esimerkkinä sellaisesta käytännöstä, missä ei tunnisteta/tutkita omia oletuksia, mutta syöksytään esittämään tarinoita todellisuuden tapahtumista.

B:
"mutta se kellon aika ei ole yhtään sen todellisempi kuin esim. jonkun eliön ajan kokemus ja se kuinka paljon voi tapahtua ja mitä kukin havaitsija voi kokea jonkin kellojen kautta määritellyn ajanjakson kuluessa voi olla hyvin erilaista toisiinsa verrattuna"

Tämä kertoo minusta enemmän siitä, että todellisuus on jokin ajan funktio f(t). Varsinkin jos kaikki tapahtumat lokalisoidaan, niin jokainen kohta maailmasta voi kokea mitä tahansa f:ää jonkin t:n kuluessa, ilman, että sitä kauheasti mistään sörkitään, ja että mitään jaetaan muiden kanssa. Lisäksi tässä oli jo tätä ennen se oletus, että on t ja t:ssä jokin etenee.

8

Lue lisää

B:
"Ns. retrokausaalisuus tarkoittaa lähinnä ajattoman epälokaalin tason vaikutusta lokaaliin tasoon ja se aktualisoitumisen nopeus voi vaihdella paljonkin joten..."

Et voi ottaa sanakirjasta sanoja, joita on kuin filosofisesti mietitty ja määritelty, ja sanoa, että ne ovat yksi keksimäsi mekanismi. Sanojen tarkoitus on ymmärtää asioita etsien niistä piirteitä, jotka ovat jotenkin täydellisiä tai ehdottomia kuvauksia sille sanalle. Tarkoittaen että niiden täydellisyys ei kauheasti tule sopimaan yhteen käytön kanssa tai joku voi esim. valittaa, että sanassa määritelmä on liian yleinen eikä yksi tapaus todista sitä, miten totta se olisi universumin rakennuspalikkana (esim. reduktionismi, determinismi, lokaalisuus...). Sen jälkeen ideoista ja teksteistä voi etsiä vastaavia piirteitä tai tarkoituksella kirjoittaa siten, että sanan merkityksiä täytetään.

B:
"Se ilmiöiden eristäminen voi toimia vain jos oikeasti tunnetaan kaikki siihen ilmiöön vaikuttavat asiat. Tuntemattomia asioita ei voi eristää pois."

Jos jättää tuntemattoman eristämättä ja jatkaa tutkimusta, ei tutkimus voi mennä huonosti, vaan sillä on vain suuria asioita saavutettavanaan. Tutkimisessa on oikeitakin haasteita, mitkä heikentävät eristämisen laatua.

B:
"Tieteessä on hyvin suuri merkitys on kokeentekijöiden intentiolla koska se voi vaikuttaa kokeen onnistumiseen ja varsinkin kokeiden toistamiseen merkittävästi."

Jokainen tällainen tapaus leimaisi itsensä tai sen ensimmäisen onnistuneen kokeen pseudotieteeksi. Tieteen idea on polttaa kärsivällisyytensä tuollaiseen.

B:
"Tieteestä ei saa enempää ulos kuin sen aksioomiin eli perusoletuksiin on laitettu ja jos ne perusoletukset ovat ristiriidassa todellisuuden kokonaisuuden kanssa niin se lopputulos voi olla hyvin harhaanjohtava ja sen takia kannattaa erityisesti analysoida kaikkia julkilausuttuja ja varsinkin julkilausumattomia oletuksia kaikessa päättelyssä."

Jos ei ole tosi hyvä matematiikassa ja matemaattisissa identiteeteissä (ja jos eivät kaikki tiedettä tehdessä ole aina olleet hyviä niissä ja oikaisematta koskaan mitenkään), niin en sanoisi noin. Ainoa mikä on verrattavissa todellisuuteen ja mahdollisesti ristiriidassa sen kanssa, on tieteen lopussa annetut kaavat, joista kerrotaan, mitä tullaan ennustamaan. Jos kaava johtaa harhaan, niin sen näkee, mutta ei tästä välttämättä tiedä mitään mistään oletuksesta, jos niitä on esim. kymmenen tai jos ne ovat liian epämääräisesti yhteydessä kaavoihin. Jos kaava ei johda harhaan, niin mistään ei näe, että jokin oletusmainen asia ennen sitä olisi vielä oikein tai väärin. Logiikan täytyisi olla täytetty ekvivalensseista tätä varten. Ja erityisesti siten, ettei oletus saisi esiintyä missään oletuksena muuten kuin tämän yhden oletusten ryhmän sisällä. Eikä samoja kaavoja pitäisi pystyä muodostamaan muista oletuksista. Tätä tapahtuu eniten, jos on esim. yhtäkkiä useita selityksiä samalle asialle ja aika kova esimerkki tästä on esim. AdS/CFT -dualiteetti.

Voitko sinä lausua jotain julkilausumatonta, kun kukaan ei sinua ainakaan estä? Suurimmasta osasta sanoista kirjoituksessasi on olemassa julkilausuttua tiedettä, mutta sinä pikemminkin antijulkilausut ne siten, ettei jäisi jäljelle mitään, mitä ne olisivat olleet joskus käsitteinä.

9

Anonyymi kirjoitti:

B:
"Ns. retrokausaalisuus tarkoittaa lähinnä ajattoman epälokaalin tason vaikutusta lokaaliin tasoon ja se aktualisoitumisen nopeus voi vaihdella paljonkin joten..."

Et voi ottaa sanakirjasta sanoja, joita on kuin filosofisesti mietitty ja määritelty, ja sanoa, että ne ovat yksi keksimäsi mekanismi. Sanojen tarkoitus on ymmärtää asioita etsien niistä piirteitä, jotka ovat jotenkin täydellisiä tai ehdottomia kuvauksia sille sanalle. Tarkoittaen että niiden täydellisyys ei kauheasti tule sopimaan yhteen käytön kanssa tai joku voi esim. valittaa, että sanassa määritelmä on liian yleinen eikä yksi tapaus todista sitä, miten totta se olisi universumin rakennuspalikkana (esim. reduktionismi, determinismi, lokaalisuus...). Sen jälkeen ideoista ja teksteistä voi etsiä vastaavia piirteitä tai tarkoituksella kirjoittaa siten, että sanan merkityksiä täytetään.

B:
"Se ilmiöiden eristäminen voi toimia vain jos oikeasti tunnetaan kaikki siihen ilmiöön vaikuttavat asiat. Tuntemattomia asioita ei voi eristää pois."

Jos jättää tuntemattoman eristämättä ja jatkaa tutkimusta, ei tutkimus voi mennä huonosti, vaan sillä on vain suuria asioita saavutettavanaan. Tutkimisessa on oikeitakin haasteita, mitkä heikentävät eristämisen laatua.

B:
"Tieteessä on hyvin suuri merkitys on kokeentekijöiden intentiolla koska se voi vaikuttaa kokeen onnistumiseen ja varsinkin kokeiden toistamiseen merkittävästi."

Jokainen tällainen tapaus leimaisi itsensä tai sen ensimmäisen onnistuneen kokeen pseudotieteeksi. Tieteen idea on polttaa kärsivällisyytensä tuollaiseen.

B:
"Tieteestä ei saa enempää ulos kuin sen aksioomiin eli perusoletuksiin on laitettu ja jos ne perusoletukset ovat ristiriidassa todellisuuden kokonaisuuden kanssa niin se lopputulos voi olla hyvin harhaanjohtava ja sen takia kannattaa erityisesti analysoida kaikkia julkilausuttuja ja varsinkin julkilausumattomia oletuksia kaikessa päättelyssä."

Jos ei ole tosi hyvä matematiikassa ja matemaattisissa identiteeteissä (ja jos eivät kaikki tiedettä tehdessä ole aina olleet hyviä niissä ja oikaisematta koskaan mitenkään), niin en sanoisi noin. Ainoa mikä on verrattavissa todellisuuteen ja mahdollisesti ristiriidassa sen kanssa, on tieteen lopussa annetut kaavat, joista kerrotaan, mitä tullaan ennustamaan. Jos kaava johtaa harhaan, niin sen näkee, mutta ei tästä välttämättä tiedä mitään mistään oletuksesta, jos niitä on esim. kymmenen tai jos ne ovat liian epämääräisesti yhteydessä kaavoihin. Jos kaava ei johda harhaan, niin mistään ei näe, että jokin oletusmainen asia ennen sitä olisi vielä oikein tai väärin. Logiikan täytyisi olla täytetty ekvivalensseista tätä varten. Ja erityisesti siten, ettei oletus saisi esiintyä missään oletuksena muuten kuin tämän yhden oletusten ryhmän sisällä. Eikä samoja kaavoja pitäisi pystyä muodostamaan muista oletuksista. Tätä tapahtuu eniten, jos on esim. yhtäkkiä useita selityksiä samalle asialle ja aika kova esimerkki tästä on esim. AdS/CFT -dualiteetti.

Voitko sinä lausua jotain julkilausumatonta, kun kukaan ei sinua ainakaan estä? Suurimmasta osasta sanoista kirjoituksessasi on olemassa julkilausuttua tiedettä, mutta sinä pikemminkin antijulkilausut ne siten, ettei jäisi jäljelle mitään, mitä ne olisivat olleet joskus käsitteinä.

9

Lue lisää

Tässä vaaditaan viisautta. Se, jolla on ymmärrystä, laskekoon numeromiehen lukuarvon: se on erään ihmisen luku, ja se luku on 9 tällä kertaa.


...