Että uni kulkee oudoilla teillä, kaipausta paeten. Että minä kuljen oudoilla teillä, itseäni paeten. Miten sanoisin, että jokainen hetki lähelläsi sai aistini virtaamaan. Sinne virtaan upposivat ja sekoittuivat sanat, jotka olisin halunnut ojentaa sinulle niinkuin kevään ensimmäisen leskenlehden. Pelkoni on verho kuiskauksille, joissa nimesi kaikuu. Valveunessani mahdottomia tavoitan, kätesi kädelläni.
Miten sen sanoisin
Anonyymi-ap
7389
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Nyt on kaunista tekstiä. Kuin kastehelmiä neliapilan lehdellä.
😂😂😂😂
Toistoa ja toistoa ei kenellekään.
*Parkkipirkko"On taas onnensa kukkuloilla.
Ääh, niin millä kukkuloilla?
Ei se mitään, sinähän rakastat loppuun kaluttua luuta,kaappien luurankojen kolinaa?Ruusun tuoksua ja vaaleanpunaisia hattap*llua.
Viettäkää railakas viikonloppu, minä en.
Sinne suohon uppoavat ne leskenlehdet kuten sanasi äänettömään tyhjyyteen, muuttuen tomuksi kuten ihmisruumis huutaen typeryyttään kaikuviin hautakammion seiniin.
Ihan sama! vihaan vihjeitä. Puhukaa suoraan.
Normaali ihminen ymmärtää vähintään sanattomuutta.