Jotenkin minua on alkanut vaivata enemmän tuo ujouteni ja jännittäminen sosiaaliaissa tilanteissa.Minulla on diagnosoitu sosiaalisten tilanteiden pelko.Minua jännittää tilanteet jossa joudun olemaan oaikassa jossa on muita ihmisiä,jännityksen ilmenee vapinana ja sydämmentykytyksenä.Olisi kiva saada parisuhde jonkun naisen kanssa,olen naisten suhteen vielä kokematon vaikka olen asiallinen mieshenkilö,olenko ainut tässä tilanteessa oleva,eli onko muillakin kuin minulla samanlaisia oireita.
Onko ujous sairaus vai aivojen toimintahäiriö
Anonyymi-ap
6553
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Persoonallisuuden kehittyminen alkaa ihmisellä ensihetkistä alkaen.
Mniusta tuli pelokas poika, koska olin pennusta asti ruma lapsi. Äitini teki jälkeeni vielä kolme lasta.
Ei hänellä ollut aikaa vain minua paapoa.
Olen vielä nyt vanhanakin arka menemään mihinkään vieraaseen tilaisuuteen.
Olen miettinyt asian puhki sen sen sadat kerrat; aamulla aloitan uuden elämänä, koska tunnen, että se on mahdollista.
Putoan aina omaan kuoppaani. Hyväksyn, että kerran putoan viimeisen kerran. Hyväksyn sen luonnon kiertokulkuna.
Mielestäni ujous ei ole kumpaakaan noista, mitä ap kysyy.
Ujous taitaa olla heikohkoa itsetuntoa, itsevarmuuden puutetta, luottamus omaan itseen saattaa olla heikkoa.
Itselläni ujous johtui omasta epävarmuudesta, mietin olenko tarpeeksi hyvä, kelpaanko muille, jne.
Minua on myös analysoitu monta kertaa eri asioiden yhteydessä.
Eräs koulutusta hakiessani kutsui minua "ujoimmaksi, mitä on koskaan tavannut!"
Sekö on se kielteisin ominaisuus tässä kilpailuyhteiskunnassa,
missä kyynerpäillä, potkimisilla, valheilla, petoksella,, aggressiivisuudella
ohitetaan toisia, painetaan heitä alas ja haalitaan itselle etuja!
Tuskin me ujot vankiloita täytetään ja toisia vahingoitetaan!
Kun arkuus lasketaan sairaudeksi, niin yhteiskunta on todella mätä!
Minun ujouteni vahvistui äidin kohtuuttomilla vaatimuksilla.
Isän väkivallalla ja alkoholismilla.
Suurilla vastuilla kotona äidin piikana lapsesta asti.
Sukulaisten vihamielisyydellä perhettäni kohtaan.
Kukahan tässä eniten hoitoa ja analysointia tarvitsee!?
Olen haalinut itselleni erilaisia harrastuksia, joilla
kehitän itseäni ja saan elämäni mielenkiintoiseksi.
Päivät eivät riitä arkiaisoiden hoitoon, liikuntaan,
elinikäiseen opiskeluun...
Aloittajalle neuvo: ala analysoimaan ja arvostamaan itseäsi!
Kehitä vahvoja puoliasi ja ne heikommat jäävät taka-alalle!
Arkuus ja ujous eivät ole sairauksia.
Hyvä kirjoitus ujoudesta asiantuntijalta
https://www.is.fi/hyvaolo/art-2000006145495.html
Minulla ujous karisi iän myötä.Elämä toi eteen haasteita niin ettei niitä päässyt pakoon vaan oli kohdattava.Opin puolustamaan ja pitämään rajat asioissa.On siis pitänyt mennä epämukavuusaluueelle ja selvitä monista asioista mitä elämä tuo.Ujous ei ole huono asia ellei se itseä vaivaa se on yksi ominaisuuksista. Tänä päivänä ujous ei enää haittaa ja pystyy olemaan sosiaalisissa tilanteissa.