En tiedä mitä mä oikein teen sairastuin masennukseen tietyistä syistä ja olen hautonut itsaria pidemmän aikaa olen aika sekaisin ja painan vuoristoradassa.Mulla on aivan ihana vaimo 3mukavaa lasta ja muutenkin päällisin puolin kaikki kunnossa,mutta mun pään sisällä asiat eivät ole kunnossa.Mistä voisin hakea apua lääkärissä kävin ja sain masennuslääkkeitä eikä niistä oikein tunnu olevan apua ja vaimolleni en voi kertoa koska ei hän kuuntele tai keskustele kanssanio asioista.Eli mitä hemmettiä mä oikein teen ajatukset juoksevat pienessä päässäni liiaksi...
Mitä mä teen???
Tapani
211762
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
vaimosi keskustele kanssasi asioista? Tokihan tuossa tilanteessa pitäisi yhdessä keskustella.
Masennuslääkkeet auttavat vasta melko pitkällä viiveellä (esim. 2-4 vk). Vaikutus on jossain määrin yksilöllistä ja usein joudutaan etsimään sopivaa masennuslääkettä.
niin en tiedä miksi vaimoni ei keskustele asioista kanssani,yritin eilen hieman vihjata asiasta ja hän vain suuttui...
masennus voi olla niin vaikea asia ymmärtää, ettei siitä niin ollen halua edes puhua. Suhteessa eläessä varsinkin toisen masennus voi olla asia, jonka haluaa torjua tai olla uskomatta todeksi. Ehkä vaimosikin tarvitsee aikaa asian sulattamiseen..
Jaksamista!
joo.ai mitäkö teet?? otat ihtees niskasta kiini ja rupeet puhumaan vaimos kanssa asioista ja kerrot mikä painaa...kyllä se vaimos sua kuuntelee ja ymmärtää...
Sonja. Vai onko luetun ymmärtämisessä vaikeuksia? Juurihan tämä henkilö sanoi, ettei vaimo halua kuunnella eikä ymmärrä.
Minullakin oli vaikeaa sairastan vieläkin paniikkihäiriötä ja koin vakavan masennuksen.
Itselläni on kaksi lasta joita rakastan vaimoni lisäksi valtavasti. Jostain syystä ajattelin jatkuvasti huonoina hetkinä itsemurhaa, mutta onneksi vaimoni tuki minua ja selvisin masennuksen. Masennuslääkkeiden vaikutus alkaa yleensä usean viikon kuluttua. Toivon, että saisit sanottua sen vaimollesi. Sano suoraa vaimollesi minä en jaksa enään yksin tämän asian kanssa ja sano myös, kuinka vakavasti asiat ovat, eli kerro hautovasi itsemurhaa jos hän ei ota asiaa vakavasti sano jos sinä rakastat minua auta ja kuuntele minua sillä olen hädässä. jos hän ei kuuntele ota yhteys mielenterveystoimistoon ja varaa aika. Jos vaimosi ei edes kuuntele sinua hän ei ehkä ymmärrä asioiden vakavuutta. Toivon asiodesi järjestyvän.
On jo kiire, kerro vaimolle mitä mielessäsi liikkuu jos vain pystyt, mutta tilaa aika psykiatrille,heillä paljon töitä ja senmyötä pitkät jonot.
Mä en sitä ajatussotkua saa pois millään.Se vaan on päässä.
Mä oon suht järkevä en hirveen masentunut enää.
Mutta se ajatusotku on ja pysyy.
Mä yritin silleen,etten ajattele mitään mut ei se oikein onnistunut.
http://www.tukiasema.net/teemat/artikkeli.asp?docID=1
http://www.mielenterveysseura.fi/
http://www.nicehouse.fi/terveys/mieli/depis1.htm
http://www.espoo.fi/xsl_taso2_alasivuilla.asp?path=1;606;607;35275;35290
Kaikille kiitos avun tarjonnasta,mutta olo on silti kuin olisin nurkassa ja pois pääsyä ei enään näy...en vain jaksa nyt enään...
Et ole yksin huonoine oloinesi. On hyvä, että otit tänne yhteyttä, se on jo askel avun hakemiseen. Ellet voi puhua vaimollesi, käänny jonkun ystävän tai lähiomaisen puoleen. Puhu ja purkaudu sekä pyydä auttamaan avun hakemisessa. Olet selvästi vakavasti stressaantunut ja uupunut ja se tuo sekavan olon ja tunteen, että pää on täynnä ajatuksia. Et ole ainoa, et todellakaan. Masennuksesta, ahdistuksesta ja itsetuhoisista ajatuksista voit päästä, kun haet apua. Haethan?!
....parantunu oikeesti masennuksesta?
Musta tuntuu,että ei tästä parane täysin millonkaan.
Kyllähän sitä elämään pystyy,mut tää on vaan tämmöstä.
Palasin töihin sairasloman jälkeen ja olo eikun tuntuu vain pahenevan ja painun enemmän vain nurkkaan,valo karkaa kuilun päästä kokoajan kauemmaksi.Ja ei oikein jaksaisi enempiä,kun tuo vaimo ei keskustele kanssani ja tämä paikka on ainoa johon voin purkaa tuntojani...
tänne vaan ja pura tuntojasi.
Ihmettelen edelleenkin vaimosi käyttäytymistä ja sitä, että hän ei halua keskustella asiasta. Ehkä kyseessä on jonkinlainen torjuntareaktio. Hän ei halua hyväksyä masennusta kohdallasi.
Jos teillä on muuten välit kunnossa vaimosi kanssa, niin silloin olisi erittäin tärkeää saada keskusteluyhteys avautumaan myös tämän asian kohdalla, koska sinun pitäisi nyt saada apua ja tukea kaikkein lähimmältä henkilöltä eli vaimoltasi. Kerro vielä vaimolle, kuinka vakava ja vaikea tilanne sinulla oikeasti on ja kysy varovasti, että haluaako vaimo torjua koko asian kieltäytymällä keskustelemasta. Sano edelleen, että ei tilanne ainakaan sillä tavalla mene parempaan suuntaan.
Toivon, että vaimosi muuttaa asennettaan ja saatte syntymään keskusteluyhteyden, koska se olisi nyt hyvin tärkeää.
Jaksamista!
Mieheni sairastaa lievää masennusta ja minun on TODELLA vaikea suhtautua siihen. En ymmärrä kuinka hän saattaa olla vetämättömissä päiväkausia. Edes päiväunet eivät piristä häntä, päinvastoin.
En ymmärrä, miksi hän kiukuttelee minulle ja lapsilleni kuukausia putkeen. Enkä ymmärrä miksei hän syö lääkkeitä, jos ne tekee miehestäni pirteämmän=ei masentuneen. Hän sanoo, ettei syö lääkkeitä vaan siksi kuin minä niin haluan. Enhän minä hänen halua itseni vuoksi lääkkeitä syövä, vaan itsensä ja meidän lasten.
Se, mitä haluan sanoa, on että ihmisenä, joka en ole sitten murrosiän ollut masentunut, on todellakin vaikeaa ymmärtää, että joku voi olla maassa kuukausia peräjälkeen. Minun on vaikea ylipäänsä ajatella masennus sairaudeksi.
Mikäs se sulla silloin murrosiässä oli?
On kuitenkin hyvä, että kirjoitat ja purat tänne tunteitasi. Meitä on on monia kohtalotovereita.
Kirjoittele keskustellaan asioista porukalla.
Joo kiitos Mutta tämä mun tilanne on ihan järjetön olen laittanut jo kaikki vakuutuspaperitkin kuntoon ym. vaimolleni et hän saa sitten velattoman kämpän ym.en todellakaan tiedä mikä mulla nyt on.Mul ei ole ketään ystävää kenen kans keskustelisin asioista(lääkärille juttelin hieman) ja mun pääkoppa alkaa haljeta ja täs samalla yritän päästä tupakistakin eroon katsotaan kummasta pääsen ensin hengestäni vai tupakista.Yritän kyllä löytää koko ajan elämisen iloa takaisin mut kun se tuntuu niin vietävän vaikealta...olen yrittänyt tosiaan keskustella rakkaani kanssa asioista huonolla menestyksellä...
...oli pitkästä aikaa helvetin hyvä henkinen olotila vaiks elämän ilo on nollissa mutta kuitenkin...
Miksi sun pitäis välittää vaimostas kun ei sekään susta, lähe vaikka etelän matkalle- siellä on asiat toisin..jos ei elämän ilo palaa niin jo on kumma! pillereitä en suosittelis koska niitä tulet syömään koko loppu ikäsi. Ota aikaa itsellesi "sun ei oo pakko tehdä" älä anna niille sitä "iloa" et tappaisit itses! taistele!
Mikä on kehosi raskasmetallikuormitus l. onko niitä kiisteltyjä AMALGAAMIPAIKKOJA suussasi?
Sehän sisältää mm. yli puolet elohopeaa, joka on 1.asteen hermomyrkky!
Vaikutuksia on vaikka kuinka paljon, niin fyysisiä kuin psyykkisiäkin.
Esim. väsymys, kyvyttömyys hallita omaa ajatuselämää, käsien vapina, tunneherkkyys, liiallinen reaktio ärsykkeisiin, ihmispelko, ärtyisyys, unettomuus, muistihäiriöt ym. ym.!!!
Lisää tietoa löytyy mm. netistä, sekä aihettahan on käsitelty myös mm. HAMPAAT osiossa, jossa mm. dipl.ins. Martti Vetrillä on linkki kotisivulleen, jossa hän käsittelee aihetta.
Aihe taisi olla TINNITUSTA.
Olisi mielenkiintoista tietää tämä amalgaami tilanteesi, koska itselläni on myös ollut tilanne, jossa monien mm. ed. mainittujen oireiden lisäksi, kuin myös pimeys laskeutui päälle, ja valo olisi paennut!
Silloin myös amagaamivarastot olivat melkoisen runsaat!