A u t o h i f i j u t t u a

Perussetti:

Jos olet aloittelemassa autohifi harrastusta ja suunnittelemassa ensimmäistä järjestelmääsi, niin suosittelen lukaisemaan tämän tekstin. Sillä vaikka tässä onkin paljon omia mielipiteitäni, niin aloittelijalle tästä on varmasti hyötyä.

Ensinnäkin, määrä ei korvaa laatua. Hommaa kunnon tavaraa ja unohda kaiken maailman 6x9:it, Nippon-paljon-nappuloita soittimet, Hobby Hall kaiuttimet ja muut roskat kaupan hyllylle. Jos budjetti on tiukka, osta erissä. Ei sitä järjestelmää tarvitse yhden kuukauden tuloista rakentaa.

Asiallinen perussetti pitää mielestäni sisällään: Erillissarjan, vahvistimen, subbarin ja tietenkin soittimen sekä johdot liittimineen ja sulakkeineen.

Mitä ostaa 1500 eurolla?

Mitä siis ostaa jos on noin 1000-1500 euroa käytettävänä? Noh, tietenkin suosittelen että isket ne rahat sopivaan rahastoon, osakkeisiin tai moottorin virittämiseen, mutta jos nyt kuitenkin haluat ostaa niillä stereoita autoosi, niin tässä on yksi ehdotelma miten rahat voisi tuhl... eiku siis käyttää..

Soittimeksi suosittelen joko yhden levyn CD- tai MP3-soitinta jota voi sitten kenties myöhemmin päivittää boksilla jos se on tarpeen (yleensä ei ikinä ole tarpeen). Perushyvän soittimen ostamiseen suosittelen budjetoimaan noin 200-300 euroa. Vaatimuksina soittimelle asettaisin että siinä pitää olla linjatasoinen RCA-ulostulo ja irroitettava etupaneli tai jokin muu varkaussuoja. Kannattaa myös varmistaa soittaako kyseinen soitin itse poltettuja levyjä. Tehtaiden ja myyjien puheita soittimen tehoista ei kannata sitten ottaa tosissaan, sillä soitin kuin soitin niin sieltä lähtee noin 13-15W tehoja, sano myyjä ja soittimen paketti mitä vain. Soittimen merkillä ei väliä, kunhan olet itse siihen tyytyväinen.

Seuraavaksi alkaa vahvistimien ja kaiuttimien miettiminen. Etukaiuttimille riittää kun vahvistimessa on tehoja 30-50W kanavalle ja subbarille sitten mitä haluatkaan vaikka väliltä 100-1000W.

Perussettiin on nelikanavainen vahvistin edullisin ja paras vaihtoehto. Joten katsele hyvää noin 4x50-75W vahvistinta jossa on sisäinen jakosuodin. Tämän avulla voit leikata toiselta kanavaparilta korkeat äänet ja toiselta matalat äänet jossain 50-80 hertsin tienoilla. Toinen kanavapari on tietenkin oltava monotettavissa yhdelle subbarille. Huonoa vahvistinta ei pidä mennä missään nimessä ostamaan, joten sille varataan kahisevaa haarukasta 300-600 euroa.

Seuraavaksi valitaan subbari. Kohtuulaadukkaan 10 tai 12 tuumaisen subbarin ostamiseen kannattaa varata rahaa noin 100-200 euroa. On myös muistettava, että jos varastosta ei löydy paksua MDF tai vaneri levyä, kuluu sen ostamiseen rahaa jotain 30-60 euroa subbaskotelon koosta riippuen. Myös mahdolliseen refleksiputkeen on budjetoitava 3-20 euroa.

Kaksitie-erillisarja on turvallisin vaihtoehto ensimmäiseen asennukseen, joten eteen asennetaan sellainen. Ja koska huono ei kelpaa niin kuuntele ja katsele kaupoissa sarjoja hintaväliltä 200-300 euroa.

Lopuksi varataan 100-130 euroa rahaa virtajohtoihin, sulakepesiin & sulakkeihin, RCA-johtoihin ja kunnon liittimiin. Näissä ei kannata säästellä koska kunnon johdot, sulakepesät ja muut sälät kuten kullatut jakorasiat ovat lähes ikuiset - osta siis kerralla kunnollista.

Näillä summilla jos laskemme kokonaishintaa tavaroille niin saamme minimisummaksi 933 euroa ja maksimisummaksi 1610 euroa. Jos budjetti on tiukka, voit esimerkiksi vahvistimen tai subbarin ostaa käytettynä, mutta tee aina kauppakirja ja muista että jos myyjällä ei ole esittää alkuperäistä ostokuittia voi laite olla hiukan sormia polttava ...
Etukajarit:

Etukaiuttimet ovat ehkä tärkeimmät elementit kun halutaan luonnollista ääntä. Tätä etsiessäsi unohda kaikki muut vaihtoehdot kuin kunnon kolmitie- ja kaksitie-erillissarjat! Erillissarjaa, kuten mitä tahansa kajareita ostaessa, kuuntele sitä ennen kuin ostat. Katso myös minkälainen jakosuodin sarjaan kuuluu, onko bassoelementit pelti- vai valurunkoisia, minkä kokoiset magneetit on ja miten saat elementit istumaan autoosi.

Unohda suoraan 6x9:it. Ne on aina suunniteltu niin, että saadaan mahdollisimman pienellä teholla meteliä, mutta laatu kusee. Myös useimmat koaksiaalit ovat huonohkoja, saman merkin erillissarja on yleensä parempi.


Etukaiuttimien asennus:

Etukaiuttimet kannattaa sijoittaa mahdollisimman kauaksi kuuntelijoista. Parhaat asennuspaikat ovat aivan edessä lattianrajassa tai kojelaudan päällä lähellä lasia. Mitä kauemmaksi saat kaiuttimet korvistasi, sitä pienempi etäisyys-ero on vasemman ja oikean välillä, ja sitä paremmin stereovaikutelma osuu keskelle.

Etukaiuttimien suuntaus on tärkeetä, jos vain nakkaat kaiutimet paikoilleen ilman sen suurempia suuntauksia, et voi odottaa että ääni olisi paras mahdollinen. Pienellä vaivalla saa yleensä äänikentän miellyttäväksi ja oikealle kohdalle. Koska autossa istutaan sivussa, on äänikentän säätäminen sekä kuljettajan että matkustajan puolelle todella hankalaa. Tästä syystä usein unohdetaan täysin miltä musiikki kuullostaa apukuskin puolelta ja keskitytään saamaan stereokuva hyväksi ainoastaan kuljettajalle. Hyvä stereokuva on symmetrinen, keskipiste on tarkka ja sillä on myös sopivasti syvyyttä sekä leveyttä.


2-tie erillissarjan asennusvaihtoehtoja:


kickpanelit, jolloin erillissarjan molemmat elementit ovat lattianrajassa suunnattuna ylös auton keskiosaa kohti.


Diskantit kojelaudalla ja bassoelementit ovissa. Tämä on melko yleinen asennus, varsinkin jos ovissa on jo valmiina paikat erillissarjan bassoelementeille. Näiden olisi hyvä olla mahdollisimman etualhaalla ovissa ja mieluiten suunnattuna hiukan ylöspäin. Diskantit kojelaudalla nostavat ääntä ylös lattiasta, mutta samalla hajauttavat äänikenttää.


Sekä diskantit että bassoelementit kojelaudalla. Bassoelementtejä ei yleensä suunnata, mutta diskantit suunnataan aina. Vaihtoehtoisesti diskantit voivat olla a-pilareissa.


Paras lopputulos saavutetaan yleensä jos sekä diskantit että keskiäänet sijaitsisivat kojelaudalla ja olisivat suunnattuna suoraan kuuntelijaa kohti. Tämä tosin vaatii yleensä raskasta kojelaudan modifiointia.
Diskantit A-pilareihin:

Diskanttien asentaminen A-pilariin ei ole kummoinen työ. Aloita suuntaamalla diskantit, voit käyttää sinitarraa jolloin diskanttien kääntely on helppoa. Kun diskantteja on kuunneltu kyllästymiseen asti ja parhaat asennot on valittu, kääräise diskanttien ympärille elmukelmua tai teippiä ja kiinitä ne diskanttien omilla ruuveilla pilarien muoveihin. Seuraavaksi vain lääräät lasikuitukittiä tai pakkelia diskanttien ympärille. Kannattaa tehdä ohuita kerroksia ja varmistua että käytetty raaka-aine todella tarttuu muoviin. Diskantit voi jossain vaiheessa poistaa. Lopuksi käytä pakkelia ja hio pinnat täydellisiksi sekä maalaa tai verhoile...
Takakajarit:

Takakaiuttimet eivät ole ollenkaan välttämättömät. Jos etupää on rakennettu hyvin, ovat takakajarit lähes turhat.

Naurattavinta mitä autoissa näkee on, että hattuhylly notkuu kajareista ja etukaiuttimet ovat todella säälittävät, tai niitä ei ole lainkaan. Tällöinhän kaikki ääni tulee kuuntelijan selän takaa, eikä siinä ole mitään järkeä. Ethän sinä mene rock-konserttiinkaan ja seisoskele koko esityksen selkä lavalle päin..

Jos kuskaat mukana muksuja, niin silloin kannattaa ehkä taakse jotain ämyriä laittaa, mutta jos teet laitteistoa vain itsellesi, käytä mielumin nekin rahat jotka menisivät takakaiuttimiin ja niiden johdotuksiin etupään erillissarjaan.


Kaiutinkuormat (Kaiuttimien kytkeminen):

Yksi 4 ohmin elementti (oli se sitten subbari, tai diskantti) aiheuttaa kyseisen 4 ohmin kuorman vahvistimen kanavaan. Kun vahvistin sillataan, "näkee" vahvistin kuorman 2 ohmina. Tällöin vahvistin joutuu yhtä koville, kuin jos siinä olisi kiinni normaalisti stereona kaksi 2 ohmin elementtiä. Mitä pienempi kuorma on, sitä kovemmalle vahvistin joutuu ja sitä kuumempana se käy.

Jos kaksi 4 ohmin elementtiä kytketään sarjaan, eli pötkötetään siten että ensimmäisen jälkeen tulee toinen elementti perään ja sitten takaisin vahvistimelle, on näiden kahden elementin yhteinen kuorma 8 ohmia. Jos samat 4 ohmin elementit johdotetaan rinnan, on näiden yhteinen kuorma 2 ohmia.
Vahvistimet:

Perussettiin suosittelen laadukasta nelikanavaista vahvaria. Tällöin toinen puoli vahvistimesta soittaa erillissarjaa ja toinen puoli sillataan soittamaan subbaria.

Toinen vaihtoehto on hommata oma vahvistin erillissarjalle ja toinen subbarille. Jos järjestelmään on myöhemmin tarkoitus hankkia DSP (Digital Signal Prosessor), kannattaa suoraan hommata erillissarjalle nelikanavainen, koska DSP vaatii täysin toimiakseen jokaiselle elementille oman kanavansa.


Kallis vai halpa vahvistin?

Miksi ostaa kallis vahvistin kun yli puolet halvammalla saa toiselta valmistajalta samat tehot? Noh, aivan ensimmäiseksi on syytä todeta etteivät wattilukemat mainoksissa ja paketeissa kerro kuinka tehokas vahvistin todella on. Yleisesti voidaan kuitenkin olettaa, että arvokkaammat vahvistimet antavat sen mitä lupaavat ja usein enemmänkin.

Vahvistimien hyötysuhteissa on myös paljon eroja, autossa jännite vaihtelee noin 12 ja 14 voltin välillä. Tämä on melko vähän, joten virtaa (amppeereita) tarvitaan paljon. Mitä parempi hyötysuhde vahvistimella on sitä vähemmällä virralla se antaa samat watit kuin huonompi vahvistin.

Yksi mittari jolla vahvistimien laatuja voi vertailla, on häiriöetäisyys, se kertoo kuinka suuri dB ero on itse musiikin ja taustakohinan välillä - Mitä suurempi häiriöetäisyys, sen parempi.

Kunnon vahvistin on rakennettu kunnon osista, jotka vaikuttavat suoraan mm. äänenlaatuun ja häiriöihin. Tarkemmin valitut komponentit kestävät myös paremmin lämpöä, eivätkä hajoa. Kalliimman vahvistimen suunnitteluun ja testaukseen on todennäköisesti käytetty myös enemmän aikaa ja vaivaa, tällöin myös lopputulos on oletetusti parempi.

Vahvistimien äänissä todella on eroja, paremmissa vahvistimissa on enemmän dynamiikkaa ja ääni on napakampi, diskantti ei suhise ja ääni on luonnollisempi kuin halvemmilla. Myös kyky ohjata subbareita on kunnon päätteillä aivan toisenlainen kuin halvoilla, joissa ei aina riitä tehot ohjaamaan subbarin vaihtelevaa kuormaa.
Subwooferit:

Perussettiin suosittelen joko 10" tai 12" subbaria. Jos haluat paljon meteliä, laita kaksi. Osta aina sellainen subbari, joka sopii vahvistimellesi. Jos vahvistimesi on pienitehoinen, ei sille missään nimessä pidä ostaa subbaria joka on suunniteltu isoille tehoille. Liian pienitehoinen vahvistin voi hajottaa elementin, vaikka tehonkestoa elementissä olisikin yllin kyllin. Osta siis aina mielummin liian tehokas vahvistin subbarillesi, kuin liian tehoton.

Valmistajan ilmoittama tehonkesto ei kerro, kuinka paljon voit watteja elementille syöttää, se kertoo vain sähköisen tehonkeston. Eli kuinka monta wattia subbarin puhekela kestää (pitäisi kestää) ennen kuin se palaa poikki. Toinen tärkeä asia on mekaaninen tehonkesto. Se onko mekaaninen tehonkesto suurempi vai pienempi kuin sähköinen, riippuu aivan elementistä, soittotaajuudesta ja kotelosta johon se on suunniteltu ja mihin se on käytännössä laitettu. Esimerkiksi refleksikotelossa elementin tehonkesto tippuu hyvin jyrkästi heti viritystaajuuden jälkeen. Joten jos laitat subbarin koteloon joka on viritetty vaikkapa 35Hz:iin, niin älä missään nimessä yritä soittaa sillä 20-25Hz täysillä, koska elementtin ripustukset voivat hajota.

Subbaria valitessasi kannattaa ensimmäiseksi miettiä haluatko puhdasta ja napakkaa soundia, vai mahdollisimman paljon meteliä (äänenlaadun kustannuksella). Vertailtavia seikkoja äänenlaadun lisäksi eri subbareiden kesken on rungon materiaali (prässätty pelti, vai valurunko), johtojen liittimet, puhekelan halkaisija, miten puhekelan jäähdytys on järjestetty, magneetin koko, kokonaispaino, herkkyys, minkä kokoiseen koteloon elementti on suunniteltu, yms..

Subbariakaan ei pidä ostaa ensin sitä kuuntelematta. Pelkkä hyvä ja viimeistelty ulkonäkö ei takaa että subbari soi hyvin. Yritä päästä kuuntelemaan subbaria oikeassa autossa kunnolla asennettuna. Fascan kilpailuissa ja automessuilla on yleensä mahdollista kuunnella monia autoja ja subbareita.


Subbarikotelot:

Tee kotelo aina riittävän paksusta materiaalista. Käytä vähintään 19mm vaneria tai MDF:ää. Tee kotelosta tukeva ja vahva. Muodolla ei ole niin väliä, mutta älä tee täysin kuutiota. Subbarikotelon tyhjentävä käsittely on lähes mahdotonta, joten raapaisen vain pintaa tässä. Kannattaa siis etsiä tietoutta boksin rakentamisesta muualtakin ...

Kotelon täytyy luonnollisesti olla täysin ilmatiivis. (Paitsi mahdollisen refleksiputken kohdalta :) Saumat tulee tiivistää sikafleksillä tai silikoonilla, mutta anna höyryjen haihtua ennen kuin laitat elementin kiinni ja suljet ilman koteloon. Silikoonihöyryjen on tiedetty haurastaneen subbarin johtoja ja ripustuksia. Varmista myös ettei kotelo vuoda elementin ja kotelon välistä. Esimerkiksi painelemalla elementtiä ja tunnustelemalla vuotaako ilmaa jostain tai kuuluuko sihinää. Jos et halua "liimata" elementtiä kiinni koteloon, pursuta ohut tasainen kerros silikoonia aukon ympärille ja odota että se on täysin kuivanut, nyt kun pulttaat elementin kiinni on liitos tiivis ilman että elementti likaantuu.

Laita aina kotelon sisään vaimennusainetta. Normaalia vanua saa askartelu ja patjaliikkeistä. Vanulla on pari tehtävää, ensinnäkin se vaimentaa hiukan kotelon sisälle syntyviä seisovia aaltoja ja toisekseen (subbarikotelossa tärkeämpänä) vanun takia elementti "näkee" kotelon suurempana kuin se todellisuudessa on.

Minkä kokoinen kotelo on sitten optimi? Kannattaa tietenkin aluksi rakentaa valmistajan tai maahantuojan suosittelema kotelo ja muuttaa sitten kotelon kokoa tai rakennetta jos soundi ei miellytä. Nyrkkisääntönä suljetuilla koteloilla voidaan sanoa että suuremmassa kotelossa elementti toistaa alemmaksi, mutta pienessä kotelossa ääntä lähtee enemmän. Sopivan pienessä kotelossa ääni on myös napakampi kuin isossa, jossa ääni voi puuroutua helposti nopeaa biittiä soittaessa.

Se mihin suuntaan elementti kannattaa suunnata autossasi, sinun pitää vain koittaa käytännössä. Tähän ei ole mitään yleispätevää ohjetta.. (tosin monissa autoissa taaksepäin suunnattuna subbari soi lujemmin kuin eteenpäin suunnattuna)

Kotelon voi tehdä myös lasikuidusta, kivestä tai metallista. Lasikuitu on melko kätevää, varsinkin jos haluaa rakentaa boksin esimerkiksi vararenkaan kuoppaan tai muualle todella epämääräisen muotoiselle kohdalle. Lasikuitua saa rautakaupoista, askartelukaupoista, venepajoista, joistain maalausliikkeistä ja esim. Etolasta. Kannattaa hiukan shoppailla ennen kuin ostaa, koska sekä maton kilohinnat että hartsin litrahinnat vaihtelevat todella paljon, yleensä myös suuremman määrän ostava saa alennusta, joten osta saman tien kaikki mitä tarvitset ja ylikin, saat halvemmalla eikä harti ja matto käytännössä vanhene. Lisäksi tarvitset kovetetta, pensseleitä, foliota ja teippiä. Kumihanskat voivat olla hyödyksi ja hengityssuojain ja/tai todella hyvin ilmastoitu tila ovat välttämättömät.


Subbarit etuoviin:

Vaikka subbarin äänien suuntaa ei kuulekkaan, on eteen sijoitetun ja takaloosterissa makaavan subbarin ero melkoinen. Mitä sitten oviin mahtuu, vastaus on melkein mitä vain... 15" subbarit Minissä on hurjin rakennelma mitä olen nähnyt. 10" subbari keskikonsolissa alkaa olla jo melko yleinen, tosin hiukan rakentamista sekin vaatii :)
Subbari vararengaskuoppaan:

Tässä yksi tapa kuinka sen voi tehdä: Ensin leikkattiin vanerista pohjalevy joka istui nätisti kontin pohjalle. Tähän sahattiin iso kuopan kokoinen reikä ja foliota kuoppaan. Folio teipattiin vanerilevyyn reiän ympärille, mutta vain noin 1cm matkalta. Sitten vain läärättiin lasikuitua kuopan pohjalle ja seinille 4-5 kerrosta niin että se ulottui teippauksen yli vanerille asti. Tämän jälkeen kasattiin kuopan ympärille 4cm korkea kehikko jonka päälle pultattiin laatikon kansi. Kanteen reikä 12" elementille ja elementti kiinni. Lopuksi koko systeemin päälle sahailtiin ohut vanerilevy joka on nykyinen takakontin pohja. Piirrustus boksin rakenteesta.

Tässä kyseinen boksi. Tämän härdellin päällä on vielä mustaksi verhoiltu kaiutinritilän korkuinen levy jossa on ilma-aukot vahvistimille.

Sama boksi altapäin. Se on "värjätty" mustaksi helmamassalla. Tämä ei oikeastaan auttanut mitään, mutta saatiinpahan loput massat käytetyksi johonkin :) Tässä kuvassa näkyy hyvin miten iso mk2 Golfin vararengaskotelo on.


Rakentaisinko refleksi- vai suljetun kotelon?

Itse suosin suljettua koteloa, koska auto itsessään korostaa bassoja ja suljetulla kotelolla saadaan yleensä nätimpi soundi. Suljetun kotelon suunnittelu ei myöskään ole yhtä kriittistä kuin refleksikotelon, jossa väärin mitoitettu kotelo ja putki voivat hajoittaa elementin ihan huomaamatta, puhumattakaan miten helposti väärä viritystaajuus pilaa monet ei-bassojumputus kappaleet.

Elementin sopivuutta eri kotelotyyppeihin voi katsoa esimerkiksi sen EBP arvosta. EBP lasketaan jakamalla elementin ominaisresonanssi (Fs) sen sähköisellä Q-arvolla (Qes). Mitä pienempi EBP arvo on, sitä paremmin se sopii suljettuun ja mitä suurempi niin refleksiin. Kun arvo on välillä 50-90 sopii elementti ihan hyvin kumpaankin kotelotyyppiin.

Johdotus:

Johdotus on syytä tehdä kunnolla. Suosittelen ehdottomasti sisustan purkamista ennen johdotuksen aloittamista. Penkit ja lattiamatto pois, tällöin saat johdot piiloon ja nätisti juuri sinne minne ne haluat. Loppujen lopuksi se ei ole kova homma ja samalla näet missä kunnossa autosi pohja on sisäpuolelta. Ennen johdotusta voi myös vaimentaa pohjaa vaimennusmassalla ja/tai bitumilevyillä.

Johdon veto tulipellin läpi konehuoneesta etujalkatilaan on tärkeätä suojata läpivientikumilla. Hyvä (ja tosi halpa) suojakeino on katkaista noin 20cm puutarhaletkusta ja teipata se juuri läpiviennin kohdalle. Jos läpivientisuojaa ei käytetä, voi johdon suojamuovi hiertyä poikki ja johto on entinen (ehkä autokin, jos ei sulaketta).

Kiinnitä johdot lattiaan vähintään metrin välein, mieluiten puolen metrin välein tai tiheämpäänkin. Hyviä kiinnitystapoja ovat esimerkiksi nippusiteet ja kuumaliima, myös kunnon teippi käy. Käytä aina liittimiä kun laitat johtoja kiinni vahvistimeen. Liittimille saa parhaan kosketuksen ensin puristamalla ja sitten juottamalla. Käytä kutistesukkaa kaikkien liitosten suojaamiseen.

Vedä aina signaalijohdot ja kaiutinpiuhat erillään virtakaapeleista häiriöiden välttämiseksi. Hyvä tapa on vetään virtakaapelit yhdellä puolella autoa ja kaiutinkaapelit ja RCA toisella puolella. Melko yleistä on myös vetää RCA keskeltä autoa ja on tapauksia joissa RCA on vedetty takapakkiin jopa katon kautta. Käytä aina autokäyttöön suunniteltuja kaksois- tai kolmoissuojattuja RCA-johtoja.


Esimerkki johdotuksesta:

Esimerkki johdotuksesta jossa on yksi 4-kanavainen vahvistin ja subbari takakontissa, sekä erillissarja edessä:

Aluksi penkit pois ja matot irti lattiasta. Suojattu RCA-johto vedetään soittimelta vahvistimelle kardaanitunnelia pitkin. Myös yhden neliön herätevirta vedetään kardaanitunnelia pitkin, tässä johdossa menee niin pieni virta, ettei sen pitäisi häiritä RCA:ta. 6m pitkä 25 neliön virtakaapeli vedetään apukuskin puolelta tulipellin läpi jalkotilaan, josta se jatkaa matkaa takakonttiin auton oikeata reunaa. Läpivienti suojataan kunnolla ja heti akun jälkeen 30cm päähän laitetaan päävirtasulake ja se kiinnitetään ruuveilla auton runkoon. Konehuoneessa kaapeli on kiinnitetty nippusitein noin 30-40cm välein. Takakontissa johto katkaistaan sopivan mittaiseksi ja kiinnitetään vahvistimeen liittimen kanssa. Metrin mittainen 16 neliön maadoituspiuha kiinnitetään myös vahvistimeen liittimellä, toiseen päähän laitetaan iso lenkkiliitin ja maadoitetaan takaturvavyön pultin alle. Vahvistimesta vedetään 4 neliön kaiutinpiuhalla 1.5m pätkä subbarille jonka boksi on pultattu auton runkoon kulmaraudalla. Subbarin johto viedään kotelon sisään tiukasta reiästä, joka tiivistetään silikoonilla. Etukaiuttimet ovat asennettuna edessä ja jakosuotimet kojelaudan sisällä molemmin puolin. Vahvistimelta vedetään 2.5 neliön kaiutinpiuhat auton vasenta reunaa pitkin kuljettajanpuolen jalkatilaan, jossa ne eroavat molemmille jakosuotimille. Jakosuotimilta bassokartioille samanlaisella johdolla, ja diskanteille niiden omilla johdolla. Kaikki johdot kiinnitetään auton pohjaan nippusitein ja liimalla. Johdotuksen jälkeen matto ja penkit isketään takaisin ja siirrytään kohtaan järjestelmän säätäminen.


Virtajohdon paksuus:

Kuinka paksua johtoa sitten pitää virtapiuhan olla? Mitä pidempi johto on, sitä paksumpi sen on oltava kyetäkseen siirtämään sama virtamäärä kunnialla. Alla olevassa taulukossa on ylhäällä johdon pituus metreissä, vasemmalla virtamäärä joka pitää saada läpi ja itse taulukossa johdon minimi paksuus. Käytä aina mielummin liian paksua kuin liian ohutta virtajohtoa.

Virta 0-1m 1-2m 2-3m 3-4m 4-5m 5-6m 6-7m 7-8m
0-20A
20-35A
35-50A
50-65A
65-85A
85-105A
105-125A
125-150A 2,5mm2
4mm2
8mm2
12mm2
16mm2
16mm2
25mm2
35mm2 4mm2
8mm2
12mm2
12mm2
16mm2
16mm2
25mm2
35mm2 4mm2
12mm2
12mm2
16mm2
25mm2
25mm2
25mm2
35mm2 8mm2
12mm2
16mm2
25mm2
25mm2
35mm2
35mm2
35mm2 8mm2
16mm2
16mm2
25mm2
35mm2
35mm2
50mm2
50mm2 12mm2
16mm2
25mm2
25mm2
35mm2
35mm2
50mm2
50mm2 12mm2
16mm2
25mm2
25mm2
35mm2
35mm2
50mm2
50mm2 12mm2
25mm2
25mm2
35mm2
50mm2
50mm2
50mm2
50mm2


Kannattaa myös tehdä uusi maadoitusjohto akulle. Vaikkapa yhtä paksu kuin päävirtajohtosi vahvistimille. Tämän johdon pitäisi olla lyhyt - noin 30cm - ja se kannattaa maadoittaa samaan pisteeseen kuin alkuperäinenkin maadoitus on. (Alkuperäisen maajohdon voi jättää myös paikalleen)

Myös paksumman johdon vetäminen laturilta akulle on järkevää. Tämä johto vedetään laturin plus navasta akun plus napaan. Tämä johto on ainoa akun plusnapaan tuleva johto johon et laita sulaketta!


Sulakkeet:

Kaikki omat virtajohdot jotka lähtevät akun plus-navasta pitää ehdottomasti suojata sulakkeella. (Poikkeuksena laturilta tuleva johto) Oli johto pieni tai iso, laita heti akun jälkeen (max puolen metrin päähän) sulake. Sulakkeen tehtävä on estää johdon lämpiäminen ja auton palaminen virtajohton osuessa runkoon.

Jos esimerkiksi 12mm2 paksulla johdolla ei ole sulaketta ja se kolaritilanteessa taittuu ja koskee auton runkoon, on virta ja johdon paksuus riittävät hitsaamiseen. Sitä paitsi vakuutusyhtiötkään eivät paljoa maksele korvauksia jos auto on palanut eikä johdoissa ole sulakkeita. Käytä siis aina kunnollisia ja vesitiiviitä sulakepesiä ja oikean kokoisia sulakkeita.

Minkä kokoinen pääsulake sitten on oikean kokoinen päävirtajohtoon? Noh, hyvä tapa on katsoa minkä kokoisia sulakkeita johdon takana olevissa vahvareissa on ja laskea ne yhteen. Jos esimerkiksi johto antaa virtaa yhdelle nelikanavaiselle vahvistimelle jossa on kaksi 30A sulkaketta, laita 60A päävirtasulake.

Mitäs sitten sulakkeet vahvistimissa tekevät? Ne suojaavat hiukan vahvistimia oikosulun sattuessa. Ne eivät aina estä niitä hajoamasta, mutta estävätpähän ainakin pahemman vaurion sattumisen.


Kondensaattori:

Kondensaattorilla tasataan virtaa. Kondensaattori kykenee luovuttamaan virtaa todella nopeasti. Kun musiikissa tulee virtapiikki, esimerkiksi jokaisen bassoiskun kohdalla, konkka vapauttaa virtaa vahvistimielle paljon nopeammin kuin mitä akku kykenee luovuttamaan. Bassoiskujen välissä konkka kerkeää latautua hiukan akusta. Sopiva kondensaattorin koko on 0.1 Faradia jokaista sataa wattia kohden. Eli jos sinulla on esimerkiksi yhteensä 500W tehoa, hommaa noin puolen Faradin konkka - sen suurempaa et tarvitse.

Kondensaattori pystytään asentamaan mihin asentoon tahansa, mutta suojaa sen navat hyvin! Asenna kondensattori mahdollisimman lähelle vahvistinta, jolloin tehohäviöt niiden välissä on mahdollisimman pienet.

Kondensaatori ei ole ensimmäinen asia mitä tarvitset, joten jos olet hankkimassa ensimmäistä laitteistoasi unohda kondensaattori aluksi. Sen voi helposti lisätä myöhemmin jos esimerkiksi basso puuroutuu vahvarin virran puutteesta tai diskantit särkevät basson iskiessä. Kondensaattori kytketään rinnan vahvistimen kanssa.
Asenna kondensaattori mahdollisimman lähelle vahvistintaKahden akun kytkeminen:

Jos tykkäät soittaa musiikkia paljon parkissa, on vaarana että akkusi tyhjenee etkä pääse kotiin - ilman mäkistarttia. Tähän auttaa toisen akun laittaminen autoon.
Laturin ( ) navasta johdotetaan kaapeli Starttiakun ( ) napaan.
Laturin ( ) navasta johdotetaan toinen kaapeli releen ( ) napaan.
Releen herätevirta ( ) johdetaan laturilta releen puolalle ja releen (-) maadoitetaan runkoon.
Releen ulostulonavasta johdetaan kaapeli poppiakun ( ) napaan.
Molemmat akun ovat maadoitettuna runkoon.

Kun moottori käy ja laturi alkaa lataamaan, antaa laturi myös releelle herätevirran. Rele kytkee poppiakun virtapiirin ja se latautuu. Kun moottori sammutetaan (laturi lopettaa lataamisen), sammuu myös releen herätevirta, jolloin rele aukeaa ja poppiakku on taas irti virtapiiristä.

Huom. Koska akusta vapautuu haitallisia höyryjä, ei normaalia akkua saa asentaa ohjaamon kanssa samaan tilaan. Autoissa joissa takakontti on yhteydessä ohjaamoon tulee akun takakonttiasennuksessa joko käyttää geeliakkua tai asentaa akku suljettuun ilmatiiviiseen koteloon. Kotelosta tulee olla yhteys ulkoilmaan esimerkiksi 20mm paksulla letkulla joka vie kotelosta ulkoilmaan.
Jakosuotimista hiukan:

Jakosuotimien tehtävänä on suodattaa ei-halutut äänet pois elementeistä. Diskanteista suodatetaan matalat äänet pois ja vastaavasti bassoelementeistä korkeat. Äänien jakaminen ja suodattaminen on tärkeää sillä mikään kaiutin ei pysty toistamaan (ainakaan hyvin) koko taajuuskaistaa, joka yleensä käsittää taajuudet väliltä 20Hz - 20000Hz. Jakosuotimia on kahdenlaisia: passiivisia ja aktiivisia.

Aktiivisilla jakosuotimilla tarkoitetaan sellaisia suotimia, joissa on oma virtalähde, ne sijaitsevat signaalijohtojen välissä, ennen vahvistimia. Aktiivisien paras puoli on jakotaajuuden säätämismahdollisuus. Aktiiviset suotimet ovat myös yleensä jyrkempiä kuin passiiviset (yleensä aina hyvä asia).

Jos suunnittelet erillisen aktiivijakosuotimen ostamista, varmista myyjältä että saat vaihto-oikeuden tai rahat takaisin mikäli suodin aiheuttaa selvästi kohinaa. Aktiivisien jakosuotimien hintahaitari on jotakin 30-200 euroa (yleisesti kaksitiesuotimien). Omien kokemuksieni mukaan halvimmat aktiivisuotimet tuppaavat kohisemaan melko häiritsevästi.

Passiivisilla jakosuotimilla tarkoitetaan suotimia jotka ovat tehty kondensaattoreista ja keloista. Nämä sijoitetaan vahvistimen jälkeen kaiutinpiuhoihin. Haluttaessa vaihtaa jakotaajuutta joudutaan passiiviseen suotimeen vaihtamaan uusia osia. Myös ennen vahvistinta tulevia linjatason passiivisuotimia on olemassa, mutta ne ovat käsittääkseni melko harvinaisia.

4 Ohmin jakosuodintaulukko toisen- ja kolmannen asteen passiivisuotimille.

Jos olet rakentamassa perussettiä nelikanavaisella vahvistimella, katso sellainen malli jossa on aktiivinen jakosuodin sisäisenä. Sellainen jolla voit suodattaa korkeat pois toiselta kanavaparilta ja matalat toiselta. Suosittelen vahvistinta jonka jakosuodin pystyy vähintään 50-80Hz jakotaajuuksiin, tuolta väliltä pitäisi löytyä hyvä subbarin jakotaajuus.

Jos vahvistimen jakosuodin on säädetty vaikka 60 hertsiin, soi subbari pääasiassa vain sen alapuolelta ja koska erillissarjassa on vielä passiivinen suodatin joka suodattaa vaikkapa yli 3500Hz:it pois midbassoelementiltä ja alle sen diskantilta, saadaan järjestelmä jossa subbari toistaa kaiken alle 60Hz, erillissarjan midbasso toistaa 60-3500Hz ja diskantti kaiken yli 3500Hz.


Tärkeät taajuudet:

Taajuus Merkitys

20 Hz
80-100 Hz
250-300 Hz
400-500 Hz
20000 Hz CD-levyn toiston alarajataajuus
Tämän alapuolisien taajuuksien suuntaa ei enään havaita
Tämän alapuolisien taajuuksien korkeutta ei enään havaita
Tämän alapuolisien taajuuksien vaihe-ero on äänenvoimakkuutta määräävämpi
CD-levy toiston ylärajataajuus


Elementtien vaimentaminen passiivisesti:

Joskus tulee vastaan tilanne että haluaa jonkun elementin tai elementtiparin soivat hiljempaa suhteessa muihin elementteihin. Jos elementit ovat passiivisen jakosuotimen takana, on ainoa mahdollisuus laittaa väliin vastuksia.

Alapuolella olevasta taulukosta selviää kuinka suuri tehoinen vastus tarvitaan millekin vaimennukselle milläkin kuormalla.

8 ohm 4 ohm 2 ohm
Vaimennus R1 R2 R1 R2 R1 R2
-3 dB


-6 dB


-9 dB


-12 dB 25 ohm
7.5W

16 ohm
15W

12 ohm
15W

10 ohm
25W 3 ohm
5W

8 ohm
7W

15 ohm
6W

25 ohm
5W 13.6 ohm
7.5W

5 ohm
15W

6.2 ohm
15W

5.22 ohm
25W 1.68 ohm
5W

4 ohm
7W

7.3 ohm
6W

12 ohm
5W 7 ohm
7.5W

4 ohm
15W

3 ohm
15W

2.5 ohm
25W 1 ohm
5W

2 ohm
7W

4 ohm
6W

6 ohm
5W

Huom. Vastuksien tehonkesto (W) on vain suosituslukuja. aina on turvallisempaa mitä suurempi tehonkesto on. Subbarien ja midienkin tapauksessa suosittelen vähintään tuplaamaan tehonkeston.


Mitäs sitten tarkoittaa 12dB/Oct vaimennus?


Desibeli (dB) on äänen voimakkuuden yksikkö. Aina kun äänen voimakkuus kaksinkertaistetaan, kasvaa se 3dB. Esimerkiksi kuiskaus on noin 15-25dB ja normaali puhevoimakkuus noin 65-70dB.
Hertsi (Hz) on äänen värähtelytaajuuden yksikkö, joka ilmoittaa värähdysten lukumäärää sekunnissa.
Oktaavi (oct) vastaa taajuuksien suhdetta 1:2. Toisin sanoen kun taajuus puolitetaan, siirrytään yhden oktaavin verran alemmaksi, vastaavasti kun tuplataan, siirrytään seuraavalla oktaaville. esimerkiksi 50Hz:stä 100Hz:iin on yksi oktaavi.

Jakosuotimia on monen eri jyrkkyisiä. Ensimmäisen asteen jakosuodin on 6dB/oct jyrkkä, toisen asteen on 12dB/oct, kolmannen 18dB/Oct, jne... Mitä jyrkempi suodin on, sitä vähemmän pääsevät jakotaajuuden jälkeiset äänet läpi. Jakotaajuus on se piste, missä signaali on vaimentunut 3dB. Esimerkiksi toisen asteen ylipäästösuodin, jonka jakotaajuus on laskettu 600Hz:iin, vaimentaa 3dB 600Hz:n kohdalla, 12dB 300Hz:n kohdalla ja 24dB 150Hz:n kohdalla.
Auton vaimentaminen:

Auto on siitä hankala ympäristö rakentaa hyvä hifijärjestelmä, että se on tilana todella meluisa verrattuna vaikkapa omakotitalon olohuoneeseen. Melua ja muoviosien ja suurien pintoja resonointeja voi kuitenkin vähentää lisäämällä auton äänieristystä. Tähän tarkoitukseen onkin tehty monenlaisia tököttejä ja vaimennusmattoja.

Suosittelen vaimentamaan koko auton kerralla. On aivan turha vaimentaa vaikka pelkät ovet, jos kaikki muut paikat resonoivat ja päästävät ajometelin sisään.

Kannattaako sitten ostaa kallista hifikäyttöön tehtyä vaimennusmassaa vai hakea varaosaliikkeestä kotelonsuoja-ainetta? Se on hiukan kaksipiippuinen juttu, nimittäin kalliimmat tuotteet ovat monesti parempia, haisevatkin vähemmän, mutta ne ovat usein todella kalliita. Päällemaalattava helmamassa on melko hyvää ainetta mielestäni, eikä sitä tarvitse jälkeenpäin maalata yli kuten joitakin vesiliukoisia hifi-massoja.

Bitumi-matto on yksi yleisestä vaimennusaineista. Sillä on helppo vaimentaa tasaisia pintoja ilman suuria sotkuja. Bitumi-matto ei kuitenkaan eristä esimerkiksi rengasääniä yhtä tehokkaasti kuin vastaava kerros jotain levitettävää massaa. Pääasiassa sitä kannattaakin käyttää resonoivien pintojen vaimentamiseeen. (Ovien peltiset sisäpinnat, yms) Bitumi-maton huonona puolena voisi mainita että ajan myötä se kovettuu ja menettää vaimennusominaisuuksiaan.


Tässä kuvassa näkyy oman autoni takasivupelti sen jälkeen kun se on ensin puhdistettu liuotinaineella ja pintaan sivelty 3-6mm paksuinen kerros pohjamassaa. Kuivuttuaan muutaman päivän lopetti massa haisemisen kokonaan. Isommasta kuvasta voi juuri ja juuri erottaa massan alla alkuperäisen tehtaan asentaman bitumipalan joka tuntui olevan hyvin kiinni ja päätettiin jättää paikoilleen.
Samaan kohtaan tuleva verhoilupahvi on saanut 15mm paksuisen vaahtomuovieristyksen. Sekä etuoviin että takasivuihin asennettuna pohjamassa ja vaahtomuovi yhdessä vähensivät auton ajometeliä korvin kuultavasti. (eli monta desibeliä)
Myös koko lattia sai oman käsittelynsä. Etujalkatilasta aivan auton takaosaan asti koko pohja läärättiin kiveniskumassalla moneen kertaan. Kerroksia on paikoin jopa 6-7 ja tämä vähensi selvästi mm. rengasmeteliä. Lisäpainoa autoon projektin aikana tuli noin 5 kiloa. (kaksi kilon pohjamassapurkkia ja kolme litraa kiveniskumassaa)

Järjestelmän säätäminen:

Aluksi haluan sanoa, ettei vahvistimien gain -nappulat ole mitään volumenupikoita. Niitä ei kuulu ruuvata täysille, vain mielummin pitää minimissään.

Laitteisto olisi hyvä säätää niin, että vaikka soittimen laittaisi täysille, ei kaiuttimet hajoa. Jos laitteisto on säädetty gainit täysille ja soittimen volumen ollessa vain 30% kaiuttimet särkee, mitä tapahtuu kun joku idiootti vääntää nappulat kaakkoon? Poks...

Aluksi säädä kaikki gainit vahvistimistasi minimille. Aktiiviset jakosuotimet ja vastaavat nolla-asentoon (Ei korostuksia eikä vaimennuksia). Nosta soittimen volume noin 95% ja rupea nostamaan etukaiuttimiesi vahvistimen gainia kovemmalle... Etsi se kohta, jossa kaiuttimet soivat täysillä puhtaasti - ilman säröä. Seuraavaksi laske soittimesi volumea kuunteluvoimakkuudelle. Nyt rupea nostamaan subbarisi vahvistimen gainia kunnes se kuullostaa soivan sopivan lujaa verrattuna pääkaiuttimiin. Kun subbari ja pääkaiuttimet soivat sopusoinnussa on laitteistosi gainit säädetty. Muista vielä tarkistaa että subbari soi nätisti 95% voimakkuudella, mikäli näin ei ole, laske hiukan etupäät gainia ja säädä subbari uudestaan.

Jos soitat vaikkapa takakaiuttimia soittimen omalla vahvarilla, on maksimi volumena käytettävä sitä kohtaa, missä takakajarit soivat vielä puhtaasti, jos ne soivat aivan liian lujaa jo alle 70% volumella ja haluat vaimentaa niitä, tämä onnistuu laittamalla vastukset niihin. Muista tehdä kaikki tasojensäädöt ilman bassonkorostuksia, loudnesseja tms. mitä et normaalikuuntelussakaan käytä.


Vinkuuko järjestelmäsi?

Tällä ongelmalla voi olla monta eri syytä: ehkä maadoitus kusee, tai sitten joko RCA- tai kaiutinjohto ottaa häiriötä jostain auton virtapiuhasta. Ennen kuin ryntäät kauppaan kyselemään häiriönpoistajia, koita seuraavia vaiheita:

Aloita tarkastamalla maadoitus. Maadoita kaikki laitteet samaan pisteeseen. Jos vahvarisi on kontissa, vedä myös soittimen maadoitus konttiin. Etsi hyvä maadoituspiste ja käytä riittävän paksuja johtoja. Maadoituspaikkaa kannattaa etsiä useammastakin kohdasta, koska ensimmäinen ei välttämättä ole paras. Paras kohta maadoitukselle on se, missä resistanssi kyseisen pisteen ja akun maadoituksen välillä on pienin (nolla tai lähes nolla ohmia) Tarkista myös ettei soitin tai vahvistimet koske auton metallirunkoon kotelon, kehikon tai kiinnitysruuvien kautta, näin aiheuttaen maalooppia.

Seuraavaksi katso mitä reittiä RCA-johtosi menee. Sen/niiden pitää mennä erillään kaikista muista auton johdoista. Hyvä ratkaisu on vetää RCA-johto auton keskiosasta, kardaanitunnelin vierellä maton alla. Tällöin se on noin metrin päässä muista johdoista, jotka kulkevat auton molemmin puolin.

Yksi yleinen häiriön aiheuttaja on auton tuulettimen virtapiuha, joka aiheuttaa RCA-johtoon häiriöitä kojelaudan sisällä. Tällöin pitää vain siirtää RCA:ta menemää hiukan eri reittiä kojelaudan sisällä. Jos RCA-johtosi on liian pitkä, älä jätä ylimääräistä johtoa kojelaudan sisälle, koska siellä se todennäköisimmin ottaa häiriötä. Käytä määrämittaista RCA-johtoa tai taittele ylijäämä jossain missä ei ole virtapiuhoja lähettyvillä.

Jos soittimesi on kytketty auton alkuperäisiin soittimenjohtoihin, vedä oma plus-johto suoraan akulta. Muista laittaa siihen sulake heti akun jälkeen. Maadoita myös soitin samaan pisteeseen kuin vahvistimet.

Tarkista myös etteivät kaijutinjohdot kulje virtapiuhojen läheisyydessä. Jos eteen tulee tilanne jossa on aivan pakko vetää signaalijohto virtajohdon vieressä, pyöritä alumiini- tai kupariteippiä signaalijohdon ympärillä koko sen matkan jonka johdot kulkevat lähekkäin. Maadota eristysteippi toisesta päästä auton runkoon.

Tiedän yhden tapauksen, jossa järjestelmä vinkui koska 25mm2 päävirtajohto teki yhden kiepin konehuoneessa ennen kuin meni tuliseinästä läpi. Vinkuna katosi heti kun kiepin suoristi.

Jos vielä vinkuu, voi vian aiheuttaja olla myös huonolaatuinen tai hajonnut vahvistin, aktiivijakosuodin tai laturi. Testaa järjestelmäsi ottamalla aina yksi laite pois kerrallaan, kunnes vinkuna katoaa. Kannattaa myös lainata kaverilta toista soitinta ja katsoa loppuuko vinkuna sitten, joissain soittimissa on todella onnettomat signaalieristykset.