Mun mietteet puolikuu ja pospisil yhtyeistä

Pospisil on siis samaa porukkaa kuin puolikuu kun pospisil on puolikuun englanninkielinen bändi.

Puolikuun laulaja-lauluntekijä Kari Pesonen menehtyi jokunen vuosi sitten. Suomen musakenttä menetti hänessä lahjakkaan musantekijän.

Puolikuu -orkesterin soitosta totesi muun muassa eräs muusikko(haitaristi) näin "hyvä beatin omaava yhtye jonka soinnissa on ilmavuutta ja teknisestihyvinsoitettua musaa"

Mä oon samaa mieltä kuin suuri yleisö eli minusta bändin parhaat hetket sijoituu ihan alkutaipaleelle eli levyt hämärään huoneeseen(90), nyt loppui todellisuus(92) ja makeaa myrkkyä(93) ja sen jälkeen alkoi alamäki , joskaan ei heti niin jyrkkenevä. Vuonna 97 (kaunis turhuus) he palautti uskon vielä että osaavat tehdä laadukasta pop-musaa ja tyylisuuntana on tuolla julkaisulla enemmän konemusavaikutteinen pop-musa.

Puolikuuta on vaikea kritisoida mutta kyllä jokaista musanimeä voi myös kritisoida jos löytyy kritisoitavaa eli se mikä monelle muullekin musaa tekeville kävi, niin sama kuvio sattui myös puolikuulle eli uran alussa he oli kekseliäitä ja teki ne parhaat jutut, mutta aika pian tuntui että yhtye katosi kartalta hieman unohduksiinkin.

On se aika järkeenkäypää ja ymmärrettävää että yleensä kaikki musantekijät tekee parhaat biisit alkuaikoina, koska on vaikea enää keksiä yhtä melodisia ja kekseliäitä juttuja. Musanteko on siis vaikea laji.

Yleensä me fanit olemme turhankin vaativia musaa tekeviä kohtaan , sillä ei voi olettaa että musantekijät tekisi aina huippulaatua ,koska sellaisen vaatiminen on aika lapsellistakin.

Eka puolikuu ostokseni sijoituu vuoteen 97 jolloin äitini osti kaunis turhuus c kasetin huoltoasemalta. Kasetti löytyy vielä kätköistä ja ihan äsken (noin 20 minuuttia sitten) kuuntelin sieltä avausraidan (tule takaisin) jossa on kivan hunajaista stemmakuorolaulua.