SAK ja SDP ovat alamäessä. Poliittiset lakot on samanlaista vastuuttomuutta kuin 30 vuotta sitten.

Milloin rettelöijät viisastuvat ja lopettavat yhteiskunnan kurmuuttamisen?

Tässä dokumenttia 1990-luvun tapahtumista:

"AHO palaa lama-aikaan tänään perjantaina julkaistavassa kirjassaan 1991 – Mustien joutsenten vuosi.

Hallituksensa säästötoimien vuoksi kansan epäsuosioon ajautunut ex-pääministeri avaa siinä lamavuosien päätöksenteon taustoja ja tulee samalla kumonneeksi monia aikaan liittyviä sitkeitä väitteitä.

Eniten Ahoa on jäänyt lamasta kaivelemaan juuri yhteiskuntasopimuksen kariutuminen.

Kalevi Sorsan johdolla neuvotellussa sopimuksessa oli tarkoitus toteuttaa sisäinen devalvaatio ja sitoutua kustannusten alentamiseen niin, että se olisi ratkaissut sekä viennin, velkaantuneen kotimarkkinasektorin että julkisen talouden ongelmia.

– Nyt on pyrittävä kunnolliseen ratkaisuun, sopimukseen, joka alentaa kustannuksia. Palkkalinjana se tarkoittaa nolla miinus lomarahat vuosille 1992 ja 1993. Jos sellaista sopimusta ei synny, budjetti on pakko tehdä kovimman jälkeen. Myös devalvaatio on siinä tapauksessa lähellä. Muuten ei selvitä, nuori pääministeri merkitsi päiväkirjaansa 8. elokuuta 1991.

TYÖNTEKIJÄJÄRJESTÖT eivät sopimisesta innostuneet. Ne tyrmäsivät kaikki hallituksen kaavailemat säästötoimet eivätkä pyynnöstä huolimatta esittäneet omiaan.

Vaikka kaikki myönsivät kansantalouden romahduksen ja siitä seuraavan julkisen talouden ahdingon, kukaan ei halunnut hyväksyä pienintäkään puuttumista oman jäsenkuntansa etuihin.

Viimein 19. lokakuuta yöllä puristettiin sovittelijaksi suostuneen Sorsan johdolla sopimus, jonka kustannusvaikutus olisi vastannut hallituksen tavoittelemaa 7,5 prosentin tasoa. Se olisi saatu laskemalla vakuutetun TEL-maksua neljä prosenttia sekä tulojen alennuksella, joka olisi vastannut 60 prosenttia lomarahasta.

Työantajajärjestöt ja SAK:n Lauri Ihalainen hyväksyivät ratkaisun, mutta Paperiliiton Antero Mäki ja Metalliliiton Pehr-Erik Lundh sanoivat kiertelemättä haluavansa devalvaation.

– ­Meidät on valittu nostamaan palkkoja, ei laskemaan niitä, Aho kertoo ay-johtajien sanoneen."

Paperiliitto ja Metalliliitto ajoivat Suomen syvään lamaan 1990-luvulla. Nyt Teollisuusliiton ja Paperiliiton johto ym. liitot jatkavat samaa kiukuttelemalla hyvin tietäen, että poliittisista lakoista ei ole mitään hyötyä, vain haittaa. Siitä ei Teollisuusliiton ja Paperiliiton johto välitä. Sipilän hallituksen aikana lakoista ei ollut hyötyä, eikä niistä ole hyötyä nytkään. SAK:n ja SDP:n maine on kortilla ja kannatus laskee. Sitä Urpilaisen vaalimenestyskin oli. Huono, lakkojen syytä. Ei vastakkainasettelu ja kiusaaminen tuo kannatusta. Urpilainen voitti sentään Harkimon.