Olen tässä pohtinut

Niin. On hyvä ottaa järki mukaan päätöksentekoon, mutta myös tunteilla on paikkansa elämässä. Tasapaino järjen ja tunteiden välillä voi auttaa tekemään kokonaisvaltaisempia päätöksiä. Järkipäätökset voivat tarjota selkeyttä, mutta tunteet voivat antaa elämälle merkitystä. Tärkeää on löytää henkilökohtainen tasapaino näiden kahden välillä.

Minä en halua elää järjellä. Haluan unelmoida ja haaveilla hänestä naisesta, vaikka hän ei minusta tykkäisikään.

Mä järkeillyt aika pitkälle elämää. Oisin varmaan tehnyt toisenlaisia ratkaisuja jos olisin tunteella elänyt

Sepä se. Minä olin joskus aikaisemmin tunteilla eläjä mutta monesti todellisuus tuli lopuksi vasten kasvoja niin sitä kasvoi sellaiseen järjellisyyteen eikä enää vaan jaksa sellaisia takaiskuja yhä uudelleen Tietenkin jos on realistisia mahdollisuuksia niin tottakai silloin kannattaakin elää tunteella ja ripausta myös järjellä ettei ihan tipu pilvilinnoihin. Mutta tunteiden kieltäminen ei oo silleen hyvä juttu koska mitä enemmän kieltää niin sitä enemmän ne satuttaa joten pitää antaa niille aikaa hiipua pois. Olen oppinut että tässä elämässä suuret tunteet ovat epätodellisuutta ja minulle kyllä riittää nykyään ihan minimaaliset tunteet jotain ihmistä kohtaan, jos vaan on mahdollisuus. Kyllä ne siitä sitten kasvaa jos on kasvaakseen. Katsellaan.

Järki on hyvä jos säilyttää herkkyyden.

Aattelen aitojen tunteiden perusteella tehtyjen valintojen olevan lopulta niitä järkevimpiä.

Järki vai tunteet. Uuden ihmisen kohdatessani alan aika nopeasti miettiä ihastuksen myötä, olenko sopiva hänelle. Se johtuu eräästä karvaasta opetuksesta, jonka sain ihmissuhdetaipaleeni alkupäässä. Minä en kerta kaikkiaan sopinut hänelle eikä hän minulle. Vaati muutaman aika kalliin tunnin terapiaa, että se meni jakeluun.
Luettelin tuolloin myös niitä asioita, joita itse suhteessa kaipaan. Tuosta on jo aikaa, eivätkä ne ole muuttuneet. Ensin arvioin, sopisinko hänelle luonteeltani ja olisivatko elämämme yhteensovitettavissa. Sitten arvioin, saisinko minä suhteessa sen, mitä kaipaan. Jos ensimmäinen arvio on vaikkapa sellainen, että tuolle ihmiselle sopii iloluonteinen ja rempseä, erittäin sosiaalinen ja erittäin vähän omistuksenhaluinen ihminen, joka pitää kiinni omasta vapaudestaan ja antaa sen toiselle...laitan hanskat naulaan. Ja tähän päästään vain, jos olen havainnut molemminpuolisen kiinnostuksen. SWOT-analyysiä ei tehdä turhanpäiten. Mittaan myös arvojen yhteensopivuutta. Jos siinä kohtaa tulee stoppi, se on aikalailla huono juttu. Kiinnostus ja kemia voi jatkua tämänkin jälkeen, mutta en tee mitään.
Jos taas päästään siihen pisteeseen, että arvioin muuta yhteensopivuutta ja omien tarpeiden täyttymistä, ollaan hyvässä myötätuulessa. Jos koen, ettei oltaisi siinä mielessä yhteentoimivia, että perustarpeet täyttyy, lopetan aika lailla siihen. Tunteet voivat roihuta vaikka kuinka pitkään, mutta olen päätökseni käytännössä tehnyt. Ei aihetta toimenpiteisiin. Aika lailla näin.

On tärkeää tiedostaa, ettei ole kenenkään kaivattu. Kukaan ei kaipaa.