Menen tunteella.
Elän hetkessä.
Rakastuessani polte on rinnassani.
Luopuessani olen kylmä jää.
Sinä kuljet järjen tietä.
Luot ja ylläpidät rakkautta.
Olet lämmin vesi.
Yhdessä etsimme tapaa koskettaa, olla yhdessä. Tunnustelemme toisiamme, tarpeita ja sydämen salattuja haluja.
Löytyisikö meillä juuri se yhteinen kieli, että ei tarvitse suomentaa omaa sieluaan? Kieli, jota kukaan muu ei ennen ole osannut sanoittaa.
Teen meistä sillan tulevaan, missä kylmä ja kuuma kohtaavat ja muodostavat liekin, jossa lämpimän veden virta rauhoittaa ikuisesti meitä.
Tässä tilassa yhteinen kielemme on sanojen ja katseiden takana. Sanoja ei tarvita. Läsnäolo riittää. Siihen uskallan nukahtaa.
PS. 💜
Elän hetkessä.
Rakastuessani polte on rinnassani.
Luopuessani olen kylmä jää.
Sinä kuljet järjen tietä.
Luot ja ylläpidät rakkautta.
Olet lämmin vesi.
Yhdessä etsimme tapaa koskettaa, olla yhdessä. Tunnustelemme toisiamme, tarpeita ja sydämen salattuja haluja.
Löytyisikö meillä juuri se yhteinen kieli, että ei tarvitse suomentaa omaa sieluaan? Kieli, jota kukaan muu ei ennen ole osannut sanoittaa.
Teen meistä sillan tulevaan, missä kylmä ja kuuma kohtaavat ja muodostavat liekin, jossa lämpimän veden virta rauhoittaa ikuisesti meitä.
Tässä tilassa yhteinen kielemme on sanojen ja katseiden takana. Sanoja ei tarvita. Läsnäolo riittää. Siihen uskallan nukahtaa.
PS. 💜
Vastaukset 15
Vanhimmat
Ajatukset valvottaa... Löysin kirjoituksesi... Kertakaikkiaan ihana. Kun maskuliini ja feminiini kohtaavat, niin siitä syntyy jotakin suurta ja kaunista. Syvää rakkautta ja kunnioitusta toinen toistansa kohtaan. Molempien valot ja varjot täydentävät toisensa. Juuri niin kuin on tarkoitettukin ☯️. Huh huh, ihan itkettää. Nyt minäkin voin lopulta nukahtaa. Kaunis kiitos Aloittajalle ❤️
Kiitos ❤️ ihana tunne, jos kosketti... ❤️ hyviä öitä sinne ❤️
On silta sanojen tuolla puolen. Sillä sillalla hauraat askeleet voimistuvat, käyvät tanssiin, voikukan untuvaiseen.
Hetkessä lepää ikuisuus, äärettömyyden kehä. Oletpa kaukana tai lähellä, ojennan käteni kuin hiljaisen rukouksen toivoen että tartut siihen.
Polte rinnassani on hiljainen laulu elämälle, rakkaudelle. Sen sointi toisesta voimistuu kuin virta. Se virta on lämmin ja voimakas.
Hetkissä lähelläsi on syreenien tuoksu ja muuttolintujen kaipaus. Päästää lähelle on matka, jossa voi astua kiviin, teräväreunaisiin. Ohjaa askeleitani.
Sydämen tarpeet ja salatut halut ovat kukkiva puu; oksat kantavat hedelmää mutta vain jos etäisyys on kipua lyhyempi.
Yhteinen kieli, avain tähtitarhaan jossa valo vallitsee. Se valo ei ole ankara ja kylmä. Siinä on alkuräjähdyksen energia ja siipisulkien hellyys. Tunnen sen kielen joka solussani, kun olet lähellä. Ne värisevät universumin rytmiä salattua.
Liekissä palaa virta; virrassa kuohuu liekki. Siinä on lepo ja rauha ikuisessa kosmisessa pyörteessä. Pieni on kanssasi suurta.
Tämä tila ympäröi meitä kuin sade viljapeltoa saaden sen oraalle. Naamioiden, sanojen, eleiden, ihmisyyden harsojen, sen kaiken takana vain läsnäolon ilo.
Kuiskaus, henkäisy, toiveikkuus.
Katseet, huumori, rakkaudekieli.
Silmäsi, ne koskettavat.
Hiljaisuus.
Hymysi kuuma.
Mahassani perhoset.
Lähelläsi olen.
Lähemmäksi haluaisin.
Hetkessä ikuisuus.
Avaruus.
Universumin merkit.
Planeettojen asennot.
Tässä hetkessä.
Anna mun olla nainen.
Anna mun tuntea.
Anna mun olla haavoittuva.
💜
Nimesi kuiskaan hiljaa
se toi toivon takaisin
Kuin majakka se vetää puoleensa
yksinäistä purjehtijaa
monet haaksirikot kokenutta
Lentävän hollantilaisen
kotiinpaluu, se missä
vihdoin kirous väistyy
kuin yö päivän tieltä
Silmien hyväily on
luopumista peileistä
jotka vääristävät
Hiljaisuuttasi pelkään;
luen merkkejä kadotustuomiosta
Se on kuin ruoste,
jonka haluan puhdistaa,
se ei ollut sinun tekojasi
vaan ajan kosketus ihollani arpisella
Kun olet lähellä, toivoisin
sen hetken jatkuvan kuin tie
joka erämaasta pois johdattaa
Toivoisin sinut lähemmäs,
kuin lehti oksistoon
haluaisin sinuun painautua.
Olla haavoittuva
on luottaa sielunsa
alasti toisen käsiin
pelkäämättä
sillä rakkaudessa
ei pelkoa ole
Tämä hetki on pieni pisara,
jossa on kaikki,
heijastus maailmasta
sinusta ja minusta
kuin lumitähti, ainutlaatuinen
Sahara, autiomaa.
Ruusu, karunmaan.
Piikkisi satuttavat.
Terälehtesi vielä puhkeamattomat.
Vedellä sua kastelen, sua rakkaudella kohtelen.
Saharaan muutan asumaan.
Siellä ikuisuus. Meidän hetki, tulevaisuus.
Sut pelastan.
Enkeleistä sulle laulan.
En pelkää tulevaa enkä mennyttä.
Sulle korkeimman virren laulan.
Ja usko, kun kuiskaan:
Meidän rakkaudella
ei ole määrää eikä aikaa.
Se on nyt ja aina.
Älä siis pelkää.
💜
Syntien lankeemus.
Eden.
Kielletty hedelmä.
Tai sitten pelastus.
Uusi aika.
Ja vanha aika.
Kietotuneina yhteen.
Halki tuhansien, jopa miljioonien vuosien takaa.
Sinut tunnen.
Sinut muistan.
Kaiken muun voin unohtaa. 💜
Piikkini jos taitan
se tietää varteni verenpisaroita
Piikkini kun vuoksesi taitan
luotan terälehtiin,
kasvun ihmeeseen
Olen karun maan kasvu
ja autiomaa
joka sinua odottaa
kuin sadepilveä;
olet niin korkealla ja minä
tomua ja piikkejä
sinuun kurotun, vasten
auringon kehrää painan pään
Vetesi on siunaus
halkeileville huulilleni
jotka yhteen puristin
olin vaiti
kunnes kosketit sieluani
teit sen voimallisesti ja hellästi
kuin lintuemo joka opettaa
poikasensa lentämään
Saa laulusi erämaan kukkimaan
ja nostaa minut luojani luo;
sinne missä ei ole aikaa
ei tulevaa eikä mennyttä
vain mittaamaton tämä hetki
jonka sinusta täyttyvän soisin
Nyt ja aina, olet paratiisin lähteet
josta janoinen juo
ja saa kyllikseen
Kuiskauksesi, selkeä ja peloton
kuin vapaa tuuli
soittaa sydämeni kieliä
on tuska poissa
on vehreä maa
on rauha, syvän meren kaltainen
Kauniita runoja kirjoitat. Näitä on kiva lukea.😊
Tämän puutarhan portilla
on vartijansa
Miten vastata arvoitukseen
jos ei tiedä kysymystä
On Edenin hedelmä
lankeemus tietoisuuteen
pelastus kämmenelläsi
kuin höyhen
Kaikkien aikojen
yhteenkietoutuneisuus
kuin köynnös lehtipuun
verhoksi sille joka
rohkeni poimia
hyvän ja pahan tiedon hedelmän
pusertaa sen viiniksi
päihdyttäväksi sormien läpi
sormien joiden poltteen
ihoni tuntee etäältä, kutsuen
Unohda menneisyyteni
se on kirjoitettu sulkakynällä
katkenneella, tuskaisella musteella
Kun ensimmäinen kala
nousi kuivalle maalle, hapuillen
kuten minä sinua etsin
Silloinkin jo olit
silloinkin jo olin
Olet tuntenut minut
aikojen halki
Olet muistanut minut ja
niin teit minusta näkyvän
Muista minut sellaisena
kuin olin luomisen ensimmäisenä päivänä
historiankirjoitus vain peittää
minut panssarien alle
sedimenttien luutuneeseen syliin
Kiitos. Tässä ketjussa on ollut ainakin kaksi kirjoittajaa.
"Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; kaikki se peittää, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii. Rakkaus ei koskaan häviä..." APOSTOLI PAAVALI.
P.R mies tuo Apostoli.
T.Maria Magdaleena
Kauniita sanoja... Noin toivoisin tapahtuvan itsellekin > Mieheltä
Olisitpa ihastukseni