En edes koita tällä kertaa lopettaa, vaan vähentää isosta askista kahdeksaan tupakkaan päivässä.
Joka paikassa luetellaan, että vieroitusoireisiin kuuluu vain tupakanhimo, ärtyneisyys, keskittymisvaikeudet ynnä muuta (suhteellisen) lievää oireilua.
Mitä taas olen tutuilta kysellyt, ei heillä vaikuta kunnon riippuvuutta edes olevankaan. Polttavat vaan satunnaisesti kun sattuu huvittamaan, eivätkä edes mainitse muita oireita kuin jonkun siedettävän mieliteon, joka kuulemma menee myös itsekseen ohi.
En jaksa uskoa että olisin muka ainoa, jolla tulee nikotiinista oikeasti tosi vaikeat (varsinkin henkiset) vieroitusoireet.
Siis ei sillä, ei mun keskittymiskyvystä olekaan mitään jäljellä ja röökiä tekee tietysti koko ajan mieli, mutta ei niinkään sen itsensä takia, vaan koska näitä oireita haluaisi epätoivoisesti lievittää.
Fyysisesti tuntuu siltä kuin olisi flunssa tai muuten vaan vähän kuumetta. Heikotus, tärisevät kädet, omituisen lämmin pää. Jostain syystä varsinkin niska, korvat ja posket. Hengenahdistus, kuin joku istuisi koko ajan rinnan päällä.
Ylivoimaisesti pahinta tässä on silti paniikinomainen olo, joka alkaa melko nopeasti vaivata ja pahenee tunti tunnilta niin sietämättömäksi, ettei kotoa oikein uskaltaisi poistua ollenkaan. Edes puhelimessa puhuminen (saati kenenkään tapaaminen, hyi saatana), ei onnistu normaalisti.
Tuon jäätävän ahdistuksen lisäksi asiaan kuuluu jatkuva lievä huimaus ja työmuistin lähestulkoon kokonaan katoaminen. Mikä vaan tavallinenkin simppeli looginen pulma ja päätöksenteko tuntuu hyvin, hyvin vaikealta.
Siis tyyliin että pitää käyttää laskinta, että tietää paljonko kello on neljän tunnin päästä - jos nyt sitä laskintakaan edes pystyisi kyseisessä tilassa käyttämään ...
Tämä erittäin epätodellinen ja kauhunsekainen olo seuraa aina kun olen syystä tai toisesta ilman tupakkaa liian kauan... ja tämän päivän ihmiskoe osoitti, että näköjään myös "liian vähällä" tupakoinnilla.
Kaupassa käyminen tulee siis varmaan olemaan yhtä helvettiä, töistä puhumattakaan.
Tosi kummallista, miten paljon diipadaapaa netistäkin löytyy tupakan vieroitusoireista, mutta tästä jopa vähän kuin jotain psykoosia muistuttavasta tilasta ei sanota mitään?
Auttaisi kyllä tietää, että mistä tässä on kysymys ja miten oloaan voisi helpottaa muuten, kuin sillä nikotiinilla. Mulla se pointti tässä kun yrittää olla nimenomaan määrien vähentäminen.
Epäilyttää tosin, että voikohan näin vahvaa riippuvuutta edes ottaa sarvista niin, että vähemmälläkin tupakoinnilla pysyisi järjissään. Toimiiko tämä addiktio edes sillä tavalla.
Vai onko vähentämisyritys vaan turhaa kidutusta ja pitäisi lopettaa suoraan kokonaan (tervehdys viikon sairasloma).
Joten kysynkin: onko täällä muille tullut tupakoinnin lopettamisesta tai vähentämisestä johtuen lähes huumatun tai psykoottisen kaltainen, hyvin sekava ja jopa paniikin rajoilla huiteleva olo?
Entä auttoiko siihen mikään muu kuin nikotiini muodossa tai toisessa?
Pahat vieroitusoireet tupakasta?
4
229
Vastaukset
- Anonyymi
Hmm...Veljeni syö ja syö niin tuokin ikeesi repeää lihavuutesi pakosta.
- Anonyymi
Ei toiminut vähentäminen minullakaan.
Vilustuin ja silloin oli ok aika lopettaa, sängyssä vaan teetä juoden. 3 pv hikoilutti ja olo parani.
Pistelyä, huimausta,epätodellinen olo ja se tupakanhimo. Se kesti pitkään, sitten yhtenä päivänä sekin loppui. - Anonyymi
Kokeilin vähentämistä mutta en onnistunut alkua pitemmälle.
Kerrasta poikki.
Käsien vapinaa. Vatsan oikkuilua, Hermostunutta liikehdintää. Paettava paikalta mahdollisuuksien mukaan jos joku läsnäolija poltti.
Kävin jatkuvan, lievän pänsäryn vuoksi lääkärissä. Sanoi se loppuvan aikanaan itsestään. Niin loppuikin.
Heräilin öisin. En ole koskaan tupakoinut makuuhuoneessa mutta muutaman viikon ajan tupakoin unissani ja heräsi aina siihen kun jämä alkoi polttamaan sormia.
Tuo muuttui ostamisen painajaiseksi.
Oli talvi. Olin R-kioskilla jonossa toisena. Ostin tutun Camelitopan. En malttanut odottaa kotiin ajamista vaan avasin topan toinen jalka auton sisällä. Heräsin siihen, että olinhan päättänyt olla ostamatta ja maistamatta!
Tuo heräily muuttui siihen, että pääsin kioskilta kotiin. Repäisi topan sellofaanin auki mutta se repesi reunasaumasta. Jälleen heräsin huonoon omaatuntoon kuten edelläkin.
Nämä loppuivat noin puolen vuoden jälkeen.
Meni vuosia ennen kuin toisen upakoijan savukkeen päästäkin tuleva käry ei enää herättänyt halua.
Kokeilin loiventaa oireita sikaareilla. Vatsa meni sekaisin. Vedin osan henkeen ja poskessa pöllyttely lisäsi roimasti syljen eritystä jota kaikkea ei voinut roiskaista ulos. Sisätiloissa ei yhtään ja ulkonakin oli katsottava paikka missä sen voi tehdä.
Siis nielin nikotiinisen syljen.
Olin lopettanut niin monta kertaa, että tiesin epännistuvani. Nyt olin päättänyt siirtää ensimmäisen sytyttämistä. Ei ollut helppoa mutta mielitekokin hälveni hiljalleen. Katson olevani tupakasta täysin vapaa noin 5 - 7 vuoden jälkeen.
En uskaltanut edes kokeilla. Kerran aikaisemmin, oltuani suolistosyövän leikkauksen vuoksi ensin viikon sairaalassa ja sitten kotona sängyssä mömmöissä useita viikkoja kun päätin todistaa itselleni miten pahaa se on. Olin polttan Marlboroa. Lankoni tarjosi munulle Camelin. Jo ensimmäiset savut menivät päähän ja tunsin leijuvani irti lattiassa muutaman sentin.Sen jälkeen olin Camelin polttaja. Vaimon ruokatilille viikoittain yksi kartonki ja lisäksi irtotoppia riippuen viikonloppujen kaljoittelumääristä.
Kilkuttelin pitkän tarinani oikeasti ylpeänä.
Kumpikaan lapseni eivät ole polttaneet. Vaimoni käytti minua varoittavana esimerkkinä ensimmäisenkin savukkeen kokeilusta. Onnistui säikyttämään. - Anonyymi
Meillä taviksilla voi olla vaikeaa tai jopa mahdotonta hahmottaa riippuvuuden luontoa, eli onko oma riippuvuus psyykkistä vai fyysistä vai sekä että. Tosin kaikki edes tiedä, että riippuvuus jakautuu psyykkiseksi ja fyysiseksi. Se on vain sumeasti "riippuvuus".
Usein koko elämä ja sen laatu nähdään sen kautta, että on tupakkaa askissa, tai kun ei ole tupakkaa. Tai muita nikotiinivalmisteita. Silloin kun sitä on, elämä on normaalia, olo on ihan jees, asiat kiinnostaa, on motivaatiota, intoa, energiaa, halua jne. Heti kun tupakat/nikotiinituotteet käy vähiin tai loppuu, voi alkaa olo huonontumaan, mikään ei välttämättä kiinnosta, kaikki on tylsää, ahdistaa, kiukuttaa jne. Sitten kun koittaa hetki, että nyt sitä taas saa, olokin paranee. Esim. olet ollut päivän tai pari ilman tupakkaa tai muuta nikotiinivalmistetta ja kärvistellyt tuskaisessa olossa, niin se voi helpottaa jo pelkästä tiedosta, että kohta sitä taas saa. Esim. matkalla kauppaan ostamaan tupakkaa tai muita nikotiinituotteita, saattaa mieli rauhoittua ja olo parantua. Se on sitä psyykkistä riippuvuutta.
Jos elämä on tällaista, niin sitten pitää pysähtyä miettimään sitä tarkemmin, mistä se johtuu ja mitä sille täytyy tehdä. Vasta sitten voi toteuttaa vähentämisen/lopettamisen järkevästi ja ennen kaikkea onnistuvasti. Muuten voi vähentäminen tai lopettaminen voi tuntua ylivoimaiselta, ja sitten 20 vuoden päästä sädehoidossa tuskaillaan, että miksi piti olla niin tyhmä ja heikko.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu
Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)1108336- 392539
- 1212263
- 221929
Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?
Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais151664- 111489
Kyllä poisto toimii
Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa161452"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..
"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla141389- 151272
Kristityt "pyhät"
Painukaa helvettiin, mä tulen sinne kans. Luetaan sitten raamattua niin Saatanallisesti. Ehkä Piru osaa opetta?!.121183