että kuiskin sulle yksin peiton alla ja näen sinut siinä lähellä kuulemassa mitä puhun. Että kaikenlaisiin harhoihin sitä joutuu, kun tunteet ovat vieneet kyvyn ajatella normaalisti. Sitä tarvetta jutella sulle on vain mahdotonta suitsia, ja sitten se on tällaista. Viime aikoina ne jutteluhetket ovat sattuneet aamuille, ja kyllähän se herkäksi vetää, kuivaharjoittelu kun on ihan muuta kuin oikea kohtaaminen. Sitä se ikävä on.
Muista hymyillä, olet silloin kuin aurinko.
Muista hymyillä, olet silloin kuin aurinko.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Eikai sentään...et tietääkseni nuku yksin.
Minäkin juttelen hänelle kuvitelmissani. Ihan arkisia juttuja. Ja aina kun istahdan sohvalle, ajattelen, että kunpa voisin istahtaa hänen viereensä... 😌
Tänäänkin kävi mielessä, että hän olisi varmaan hymyillyt hiljaa, kun kuuli minut puhelimessa äitini kanssa: äiti puhua pulputtaa kuin viimeistä päivää, ja minä sanon lähinnä vain myöntäviä tavuja aina johonkin väliin kun ehdin.
Ja eilen illalla mietin, että hän olisi voinut ylettää ottamaan muovirasian jääkaapin päältä kaapista, eikä minun olisi tarvinnut ottaa taloustikkaita sitä pikku purkkia varten esiin. 💔
Sellaisissa pienissä asioissa hän on aina ajatuksissa mukana.
Oletko joskus jutellut hänelle oikeasti?
Tietysti jos rakastuu.
Palstalla kun lukee hetken niin ei voi olla varma kysymättä... jotenkin ihastuttava rapa pitää hänet läsnä :) millon näet seuraavan kerran?
Totta kai olen.
Vastasin sivusta.
Mitä vaimosi vastaa jutteluusi?
Mistä asioista juttelit?
Minä sanoin kaivattuni nimen äsken, kuiskasin hiljaa itsekseni hänelle (miehelle) seisoessani keskellä olohuoneen mattoa. Joskus joku saa tuntemaan niin paljon että tällaiseksi tämä on mennyt.
Hän muuten puhui minulle joskus kuiskien. Se oli hassua ja hauskaa.
Varmaan rakastunut jos vahingossa kuiskii sulle.
Herää kysymys miksi et vaan juttele suoraan hänelle?