Onko täällä palstalla miten kouluja käyneitä ja mitä kouluja ootta käyneet?
mul jäi koulut kesken kiusaamisen takia kun mua kiusattiin.
Kerran X-laskujen matematiikan pistokokeesta sain arvosanan 9+.
Matematiikan sanallisen pistokokeesta = 6+
Matematiikan kolmiolasku pistokokeesta 8 1/2
Matematiikan todennäköisyys -lasku pistokokeesta 9-
Eipä ole tekeny sitten mieli enää kouluihin. Pelkkä sana "koulu" herättää jo minussa kauhun tunteen.
mul jäi koulut kesken kiusaamisen takia kun mua kiusattiin.
Kerran X-laskujen matematiikan pistokokeesta sain arvosanan 9+.
Matematiikan sanallisen pistokokeesta = 6+
Matematiikan kolmiolasku pistokokeesta 8 1/2
Matematiikan todennäköisyys -lasku pistokokeesta 9-
Eipä ole tekeny sitten mieli enää kouluihin. Pelkkä sana "koulu" herättää jo minussa kauhun tunteen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Peruskoulu, ammattikoulu, tällähetkellä ammattikorkeakoulussa. Vaikeuksista huolimatta en ole periksi antanut.
ei kai siin ole kyse periksi antamisesta vai onko sinusta? Kyse on kai laajemmasta "vyyhdistä". En toki kiistä tuota mainitseemas kommenttia "vaikeuksisa huolimatta en ole periksi antanut", että kyllä osalla käykin noin että annetaan periksi kun alkaa pääkoppa jumittaa pahemman kerran mut suurin syy tuskin on periksi antaminen. Taustalla voi olla paljon muutakin.
voin kertoo kuvaavia esimerkkejä. Yritin mennä uudelleen kouluun kun psykiatrin kanssa puhuttii siit että hän kehoitti meneen uudelleen kouluun. Mulla aiemmat kokeilut oli epäonnistuneet. Myös armeija ja siviilipalvelus -käynnit epäonnistui joten sain lopulta D-paperit. D-paperien ihmisille lyödään helposti hullun leima otsaan mikä on aika hassun typerää.Niin että siis hän kehoitti, eräs psykiatir meneen vain rohkeesti jyväskylään kouluun, mut sitten iski pakokauhu ja paniikki. Psykiatrin ehdotus ei mennyt filtteristäni läpi kun iski niin karmea pelko ja panic. Aiemmat koulukokeilut, armeija ja sivarikokeilut oli menneet myös puihin. Tuon jälkeen aloin hakea itselleni takuueläkettä mut olin ensin kuntoutustuella sen 6 vuotta ja sitten takuueläkkeelle. Takuueläkkeellä oon toiminut vähän suomalaisessa työelämässä.
ongelmallinen historiani on siis paljon laajempi. En hetiskään kaikkia kertonut tossa.
Sitä tarkoitinkin, että vaikka on haasteita ja vaikeuksia, masentuneisuutta ja muitakin ongelmia, niin ei silti luovuta. Aikalisää voi ottaa ja vähän hidastaa tahtia, mutta ei luovuta.
Nimenomaan, tilanne voi olla niin hankala, että on annettava periksi, vaikka ei haluaisi.
Ja esimerkiksi vakavat mt-ongelmat voivat ajaa ihmisen sellaiseen tilanteeseen, ettei pysty käymään koulussa tai töissä. Eikä se ole kenenkään syy tai ihmisestä itsestään kiinni.
Menin yläkoulun jälkeen pätkätöihin ja viiden vuoden jälkeen menin lukemaan ammatin.Kukaan ei kiusannut ja porukka oli mukavaa.Luin vielä pari ammattia ja työelämässä on kulunut vuosia. Haluan tsempata muita kiusattuja että älkää luovuttako kiusaajien takia.Nykyään opinahjoa tentitään osaksi netissä ja edetään yksilöllistetysti,paljon muuttunut omista ajoista. Niin se elämä koulii entisiä kiusaajiakin,melki käy sääli mut onneks niille ei tarvi antaa ajatustakaan.
Takana on kansakoulu, keskikoulu, ammattikoulu, lukio, yliopisto, mistä maisterin tutkinto. Jotain pikku opiskelua kansalaisopistossa harrastuksena kautta vuosien.
Kansakoulun ensimmäisten luokkien aikana oli koulumatkoilla toisinaan ilkimyksiä pelottelemassa ja räkyttämässä. Ei pahempaa eikä ole vaikuttanut koulunkäyntiin. Ei myöskään mielenterveyden häiriöitä yhtä lyhyttä ja lievää masennuskautta lukuunottamatta.
En oikein ymmärrä, miksi sellaistenkin, joilla ei resurssit vaan riitä, pitää opiskella. Olisi meillä töitä ihmisille yhden päivän opastuksella vaikka bussipysäkkejä siivoamaan.
oliko tuol yliopistolla kiusaamista ? Mitkä maisterin paperit tarkalleen?
Sinun täytyy olla vahva persoona kun et paljoa oireillut.
Minä en ainakaan mitään kiusaamista, syrjimistä tai muuta ikävää yliopistossa havainnut. En itseeni enkä muihinkaan kohdistuvaa miltään taholta.
Filosofian maisteri.
peruskoulu,kaksi ammattitutkintoa ja 12 vuotta nyt ollut työkyvyttömyyseläkkeellä. Työhistoriaa pari kuukautta. Tutkintojen lisäksi useita eri koulutuksia 7 vuoden ajalta.
Olen avauspostaaja niin kerron vielä tarkemmin tuntemuksiani koulusta ja sen ulkopuolella olevista paikoista.
Aina kaikkiin kouluihin(myös kerhovuodet) ei ollut kiva mennä koska siellä paikoissa oli paha olla. Ulkopuolisuuden kokemuksia, paniikinomaista tunnetta, hirveetä jännittämistä, puhumattomuutta (tai vastaisuudessa ylivilkkautta), pelkoa ja kaikenlaista sellaista. Sama asia muuallakin paitsi kotona.
Ihan lapsesta saakka koti on ollut mun turva. Syntymästä tähän päivään asti. Missään muualla en koe turvaa ja rauhaa.
Oon pohtinut sitä kun mummuni on karjalan evakkoja kun hän joutui pikkutyttönä lähteen pakoon sota-aikana ruotsiin evakkona niin sieltä olemme saaneet traumat. On mahdollista siis että sieltä on tullut nuo ongelmat.
Mulla oli muös motivaatio-ongelmia kouluissa. Suoritin koulut hyvin arvosanoin. Kiusaamisen takia jouduin pinnaamaan koulusta hyvin usein. Noin 120 poissaolotuntia yhden lukukauden aikana oli mulla yleensä.
Suosikkiaineet koulussa oli matematiikka, liikunta, biologia, historia, uskonto ja musiikki. Inhokkina puukäsityöt.
Siis ennen kiusaamisia olin jo henkisesti tuossa tilassa. Muistan siis aikakauden kun minua ei vielä kiusattu niin koin kyseisiä tunteita. Minuun kohdistettiin aina henkistä väkivaltaa. Koskaan ei fyysistä väkivaltaa paitsi uhkailtiin joitakin kertoja että jos jonneki paikkaan menisin niin porukalla aikovat hakata minut koska mua pidettiin nolona kun liikuin aina verkkareissa.
Tulipa mieleeni noista traumoista että havahduin tässä että miksi mulle on puitu nyrkkiä naaman edessä.Ei siis koskaan lyöty mutta uhattu on esim,kerhossa,koulussa ja jopa töissä mut se tyyppi oli ihan seko. Jännä että tääkin voi juontua jostain yli sukupolvien.
Olen ammattikoulun käynyt ajat sitten. Tein töitä 2015 asti ja sairastuin mt. ongelmiin. Nyt teen 8 h/vko. Enempään en pystyisi. Olenko huonompi kuin korkeammin koulutetut ja terveinä säilyneet?