Sinä olit se

Anna vielä jokin vinkki asiaan liittyen, jonka vain te tiedätte.

helpotti heti kun sieltä lähti, aina kun muuttaa niin jotkut eivät pääsee "käsiksi", mutta sitten tulee sitä "vihan tunnetta" ja etsivät uusia ihmisiä jolle vievät, eikä mitään hyötyä. hyväksikäyttöä koko homma, ja hyöty muille.

Sen tähden työpaikkaromanssit ja ihastuminen työkaveriin are not good!!
Monessa paikassa elämässäni ollut, mutta koskaan en ole niitä harrastanut.
Siinä menee hyvä työpaikka jos ei muualta kultua löydä kuin töistä! Jossain välissä se suhde kuitenkin viilenee ja siinähän tuijotatte toisianne sitten päivittäin. Tai joudutte etsimään uuden paikan.

Sori M-nainen mutta kun se A oli ja on varattu. Muksujakin pari.

Täällä kohtalon toveri.Nyt alkaa oleen mitta täynnä.Aivan kuollettavaa on nähdä kaivattu toisen kanssa ja rakastuneena..skitsofreeninen tilanne sillä toisaaltaan tietenkin haluaa hänen olevan onnellinen.
Muutto on pakko tehdä,särkyneen sydämmen syndrooma on jo aluillaan.
T.n läheltä.

Se oli P nainen hyvä päätös sinulta

Mllainen työ tai työpsikka??

Oliko Helsingissä?

Et sä mihinkään ole lähtenyt, kun päivästä toiseen nariset tällä palstalla omaa surkeuttasi. Lähde TÖIHIN.

Oletko aloittaja mies henkilö?

Eikun mä vaan mietin, että isä ja kaikkee.

Oot jo sinäkin.

En tiennyt, missä olitkaan ollut kaikki nämä vuodetkin, en asuinpaikkaasi tai muuta.

Eipä sillä, en osannut kaivatakkaan.

Sitä mä vaan monesti mietin, että miten sä VIIHDYT siellä.

Tärkee paikka se on mullekkin.

Ehkä myöhemmin tullut vain siksi hiljaisuuttaan myöten.

Koko paikkakunta.

Ja sit,

Huom.

Mullakin on vielä siellä oma "mökkinkin.".

Ja jatkossakin on.

Mitään sinänsä en sieltä niinkään jäänyt kaipaamaan.

Omaa rauhaa vaan, ja oikeastaan pitemmän päälle vaan ajattelemaan kai sukuani ja ystäviäni.

Kaikenlaista kuulumisia heille ja niin.

Myös tietenkin
Oma vointi on tärkeö

Ei siinä, voin hyvin täälläkin
Ja onhan mulla omakin.menneisyys, tulevaisuus ja muuta.

Mutta se pohjalainen iloisuus on jotain muuta kuin täälläkään kellään.

Jotain sitä kai mä haen tai etsin vieläkin.

Jopa miehistä.

Mutta ketäänhän mä en saa.
Pariksenikaan.

Tiedän myös sen nuorten vähyyden siellä.

Ja ainakin hiljasia semmosia siellä silti vähemmän onkin.

Ei mun pää kestä enää kaikkee ja mitä tahansa.

Mutta kiel mulla on edelleen nyös savolainen.

Sitä mä osaan.

Mistä nää lähit pois? Alkaa jo nukuttamaan..

Sama kopla jäärät...

Voisin sanoa hänelle -> m:lle:
"Miten sen sanoisin... Tykkäsin susta paljon, mutta sain käytöksestäsi kuvan, että et halunnut jutella asioita selväksi ja olla kanssani. Oli ollut riitoja. Vetäydyin kuoreeni. Olin surullinen.
Jostain syystä johtuen mietin sinua aika ajoittain. Olet tehnyt hienon uran. Ole ylpeä siitä."

Minua harmittaisi todella paljon, jos joku ajattelisi minusta noin tietämättäni. En tee aloitteita kenenkään suuntaan, koska koen tulevani aina väärin ymmärretyksi. Siksi olen vain omillani nykyisin. Pahoitella ei voi, kun ei toisesta tiedä juuri mitään ja olettaa ei kannata.

Tuon takia töitä ja tunteita ei kannata sekoittaa keskenään.
Suojelen itseäni tuolta että enä lähesty naisia työpaikalla.

Nonii, ätmi pistellyt parasta konttoriprovoa, näistä on hankalampi synteesejä muodostaa, vaan häiritseekö se ns itsevarmimpia kertojia

Ripuli ei ole kovin tiukkaa.

Oletko aloittaja mies vai nainen? Jos olet mies, annatko jonkun pienen lisävinkin työpaikasta tai paikkakunnasta.

Näkisinpä edes vilaukselta :(

Miksi uudestaan?

Olisitpa yksi M - nainen olisi niin kiva nähdä edes kerran! T yksi ihailija joka näki sut monta vuotta!

Mulla on kaipaus yhä yhteen A:lla alkavaan mieheen, jonka työpaikalla kohdattiin. En voinu alkuun kuvitella, että tunne ois molemminpuolinen ja vaikka ois ollutkin, se ois ollu niin mutkikasta. Sitten kun tuli viite, että ehkä tässä on jotain hänenkin puolelta, tilanne oli muuttunut ja muutenkin se oli yhä mutkikas. Ja se on... Kunpa kohdattais vielä joskus jossain, missä kumpikaan ei ole missään työroolissa. Juttelisin sulle vaan niitä näitä. Viimekerralla tulin tahallaan paikalle, mutta mua alkoikin jännittää, kun oli niitä ihmisiä siinä. Miksi tää kaipaus ei mene ohi? Olet mysteeri mulle... Kunpa tulis vielä joku kerta, kun en pelkäis enkä ujostelis, koska haluan sua. En tarkoita oikeastaan edes seksuaalisesti, vaikka varmaan sekin tuntuis hyvältä. Haaveilen sun lähellä ja omana olemisesta. Musta tuntuu usein niinku oisit mun lähellä, vaikka ei olla oltu. Ne on niin eläviä ne kuvitelmat. Mutta sitten se haikeus on niin kipeää, kun mulla on niin huonot mahollisuudet päästä ees näkemään sua. Ois pitäny olla aikoinaan rohkeampi. Vaikka uhkasellainen.

terveisin M:llä alkava nainen Pohjois-Pohjanmaalta

PS. Mun numero on tiedustelussa, osote ei. Laittasit vaikka viestiä...

Varkaita liikkeellä.

Anteeksi.

Mikä ura ?????????

Mut kuka on se syy et tulee takasin?

Ilmeisesti jokin vähän tärkeämpi ura aloittajalla!
ehkä lääkäri??

Ikävä olisi olla myös hän, se toinen osapuoli, jolla olisi tällainen vaikutus toiseen. Olettamuksia kokemastaan jokainen läpikäy omalla kohdalla ja itsellä on tällaisia olettamuksia, että voisin olla joillekin ollut tällainen vaikutin (olettamus). Toivottavasti en kuitenkaan 🙏

Jos tietäisin tällaisen todeksi, olisi se häpeällistä ja vähemmän mieleistä 😢 voin vain olettaa ja pyytäisin anteeksi, jos olettamukseni olisi oikeasti totta. Olen vain epävarma ollut lähes aina naisten suhteen ja etäinen, en usko hyvään omalla kohdalla. Siksi tilanteet voivat muuttua jopa tällaisiksi?

Et kai sinä palstakuvitelmien takia työpaikkaasi ole jättänyt? Se vasta typerää on.

Mikä "ura". Naurattaa.

Tietääkö hän että olet jo lähtenyt?