Kerran sinuun ihastuin,
sydämeni melkein myin,
ehkä jo rakastuin.
Luopumisen tuska suunnaton,
jäihin lähes kuljin vuoksi sen,
kipuilun jälkeen löysin sydämen.
Häntä vieläkin ehkä rakastin,
Vaikka koskaan saanut en.
Yksinäisen miehen sydän on,
vaeltava ja levoton,
rauha luona naisen tuon,
aina yhtä käsittämätön.
Lukisi ymmärtäisi sanat,
miehen, ne kestävät on.
Sen jo tiedät, blondi,
sut näen aidosti,
kuin päivittäen oot.
Naiselle, joka arkeni ilona aina on.
💖, mies jo seitsemän vuoden yhteiseltä matkalta.
sydämeni melkein myin,
ehkä jo rakastuin.
Luopumisen tuska suunnaton,
jäihin lähes kuljin vuoksi sen,
kipuilun jälkeen löysin sydämen.
Häntä vieläkin ehkä rakastin,
Vaikka koskaan saanut en.
Yksinäisen miehen sydän on,
vaeltava ja levoton,
rauha luona naisen tuon,
aina yhtä käsittämätön.
Lukisi ymmärtäisi sanat,
miehen, ne kestävät on.
Sen jo tiedät, blondi,
sut näen aidosti,
kuin päivittäen oot.
Naiselle, joka arkeni ilona aina on.
💖, mies jo seitsemän vuoden yhteiseltä matkalta.
Vastaukset 41
Vanhimmat
” Sen jo tiedät, blondi,
sut näen aidosti,
kuin päivittäen oot.” Tirsk.
Pullollinen punaviiniä saa runosuonen virtaamaan...
Nähdä ihminen aidosti = hyväksyä sellaisena kuin hän on, jokaisena päivänä. Kun kukaan ei ole täydellinen, niin ei voi vaatia sitä toiseltakaan. Täydellinen ihminen kun muodostuu hyvistä virheistä.
ap
Snowmen melt, nothing lasts. ⛄️💦💧
Minä arvostan kirjoitustaitojasi, ihan mielellään tällaista lukee. Ilkkujat eivät kaiketi osaa itse tuottaa mitään kaunista.
Kiitos, olipa kaunis ja vähän ehkä haikeakin kirjoitus. Sellaistahan se on, Rakkaus ❤️
Hänelle paljon jo sanonut,
kirjasarjan myös kirjoittanut,
silti liian vähän tekoja,
turhia ollut kai pelkoja?
Nainen voisi myös avata,
sanoja sydämen virrata,
olisiko kerran meitä?
Tiedät jo miehen tuon,
sydämensä palasen,
päähänsäkin avaimen,
sulle kerran antaneen.
ap
Sait minutkin runoilemaan 🥰
Runon nimi on: "Päättymätön tarina"
Nainen vaalea ja mies tummempi.
Nainen vanhempi, mies muutaman vuoden nuorempi. Kohtalo heidät aikanaan yhteen toi mut suuri rakkaus eteen myös paljon pelkoja loi. Nainen sisintään avasi tuhansin viestein mut miehen sydän ei niitä todeksi uskoa voi.
Elämä heidät sitten erilleen riisti,
nainen siis yksin jäi, kun mies tunteensa kiisti. Nainen haluaisi antaa vielä heille onneen mahdollisuuden jos vain mies ymmärtäisi tehdä siihen aloitteen.
Saavatko he koskaan toisiaan, nainen nyt täällä yksin miettii ja pohtii.
Siihen olisi hyvät mahdollisuudet jos vain mies rakkauteen avautua tohtii.
Tämä on omistettu mun liekille ❤️
Tässä vielä jatko-osa runoon "Päättymätön tarina"
Koska tarina on ollut joskus jopa vaikea,
tän naisen olo on nyt haikea. Olosuhteet onnemme tiellä olleet ovat, siks kai kivut
ja tuskat molemmilla olleet kovat.
Tajuamme et ollaan toisillemme luodut,
niin ulkoisesti kuin sisäisesti yhteen
sopivat palat on Luoja meille suonut.
Väärinymmärrykset suhteeseemme paksut
muurit asetti mut kumpi meistä on se rohkea,
joka rauhan välillemme palautti.
Nyt tuntuu et mut maahan polvilleen lyötiin,
kun me ne alun nätit sanamme vihoissamme syötiin.
Rakkain ja tärkein olet sä mulle aina, muista se myös kesällä talvella ja sunnuntaina. Ikuisesti
siis sun oon, en voi muuta toivoa kuin et
johdatus meidät taas yhteen saattaa ja pääsen sun kainaloon.
Omistettu mun liekille ❤️
Kauniisti liekistäs kirjoitat,
kipuja tunteen valotat.
Oma kipuni vain yksipuolinen,
miksi kerran niin peruuttelin?
Toiveissa uusi mahdollisuus,
ehkä yhteinen tulevaisuus.
Sen päättää kerran kun voisimme,
toisiimme satasella luottaisimme.
Vaeltava sydän yksinäinen,
etsi tunnetta suurta,
epäili suuntaa suotta.
Totuus oli siinä samassa,
kerran jo löydetyssä,
ainoassa vastakaiussa.
Muu vain kiiltokuvaa,
mielen maalausmaisemaa,
takana tylyä tiiliseinää.
Nainen ainutkertainen,
sytytä jo pihavalosi,
merkiksi tervetuloni,
pimeässä mä harhailen,
polkua luokses etsien.
ap
Avoin on,
Sydämeni sulle
Kiintopisteelle, valitulle.
Elämässä on kahleita
Silti niin viaton
Kiintymys ja rakkaus on.
Syvää, tunnetta hyvää
Kaikille ei suoda.
Alkulähteiltä galaksien
Kiteitä kannan välkkyen.
Sitä et minusta ehkä huomaa,
Vain valona pihan,
Säteen salaa tuomaan, sydämesi huomaan.
♥️♥️♥️♥️
Oi sinä sydämeni valittu,
miks levottomana edelleen
harhailet siellä?
Tiedäthän et sulla oikea
reitti luokseni on, seuraa
vaan kutsuani niin pysyt
oikealla tiellä.
Polku on ollut täynnä esteitä
ja upottavaa suota mut perillä
sua oottaa kallis aarre, joka ei
lähde pois sun luota.
Valoni loistaa sulle kirkkaammin
kuin kenellellään muulle. katsele
siis merkkejä tarkkaan ja juttele
vaikka kuulle.
Kuulumme yhteen sehän on selvä
juttu, olenhan sulle jo ennestään
tuttu. Älä siis rakas huoli, mun
sydämen on lävistänyt rakkauden
nuoli. Rakkaus välillämme on ikuinen,
niin suuri ja ihmeellinen iänkaikkinen.
Omistettu mun liekille ❤️
Oisitpa sinä hän,
tuo ihana nainen,
tykkäilisit sanoistani,
sydämillä koristaisit.
Palstalla vaaroja monia,
helppo muusta erehtyä,
itsensä kokonaan munia,
siitä kokemusta aapeellä,
sydämellä silti jatkan täällä.
Kenties tuo nainen,
Olen mä vainen
Sydämet sinulle
Pihavalon ulottuville
Älä huoli mitään
Sillä tähän ikään
Sydän minun ymmärtää
Mitään ei ole hätää
Saati munisi itseään
Mies mukava ja herkkä
On suurta erhettä
Jos luulet etten välitä
Hieno jos sydän ymmärtää:
kiirettä ei ole mihinkään.
Ikämme aina vain numero,
silti sen tässä kertoisitko,
palstasumua hälventämään?
Ap mies jo nelikymppinen,
kai kohta jo keski- ikäinen.
Ei hapantua vielä silti halua,
sydämen tunteita haudata.
Tiedä onko herkkä aina niin,
tasapainoilla työssäkin täytyy,
kanssa myös tekevien naisten.
♥️♥️♥️♥️
Palstasumu sakeaa
Harvoin täällä aukeaa
Näin kai kuuluu ollakin
Kaikki ainutlaatuinen
Tapahtuukin oikeasti
Sydänjuuressa tuntuvasti.
Rahan ja omaisuuden perässä yrität juosta, kumpaakaan ei ole ja se mitä on, ei ole sinulle kuuluvaa! Joten käy kysyyn siltä mieheltä "olg. Et haluuko se mies sinut vai perheensä! Lopeta tää tyhmä manipulointi ja toisten kiusaaminen, ja valehtelu ja väkivalta!
Harmi miehen sydämen on suuri,
avasi sydämen ja mielen mutkii,
yhdelle naiselle tutulle,
pienelle etäällä pysyvälle.
Sanonut tuo ei mitään,
se sielua repi länteen itään,
kun hölmöksi luuli itseään,
vaikk' toiveena oli lähentää.
Sydämellä, ystäväiseni.
Oikeampi nainen ihana olisi,
vaan miten miehen ottaisi,
jos liikoja hänelle kertoisi,
tunteista, mielen liikkeistä?
Tunnustaisi kaipauksen,
halun vuosien takaisen.
Omaksi aina toivonut,
ajatusten linkit tuntenut,
energiavirrat käsien,
toisillemme siirtäen,
silmiin syvälle katsoen.
Kai muistat sen, nainen,
hetken ainutkertaisen?
ap
Taitaa olla mies hän, jolle tarinoit, esiintyy vaan naisena, kuten sinäkin ap! Yrität maalailla jotakin oikeaa naista, mene hoidata se pääs kuntoon, sillä tasapaonossa oleva ohminen ei o tollanen ku sä plet ap! Olet kateellinen ja päästäs sekaisin!
Ap on ehkä sekaisin päästä, mutta syynä on ihan oikean elämän nainen, ei eteerinen palstaharha. Kaikki tekstieni viittaukset ovat reaalimaailman tapahtumiin. Hän tietää ne, jos nämä joskus lukee.
ap
Kanssaan aamukahvini joisin,
harmaa hapsena,
naama jo ruttuisena,
ilorypyt silmissä,
muoria tuota katsellen.
Silmiin monisävyisiin,
ehkä jo haaleneviin,
syvälle vieläkin katsoisin:
Kannatti kerran uskaltaa,
tuntemattomaan sukeltaa,
kalliolta tummaan veteen,
punertavaan sydänvereen,
pelon kipujen syvänteeseen.
ap
Vielä kerran me löydämme,
sanat ääneen sanomme,
tarvitse enää miettiä,
toisen aatteita syviä.
Annetaan tunteiden puhua,
vapaasta tahdosta laulaa,
tien yhteisen jo löytää.
Tarkoitus aina voittaa,
esteet turhat karkoittaa.
Niin monta kohtaa kolahtaa,
monta lukua oikeaa.
Mun pitäisi vaan uskaltaa.
Mut jos tää onkin harhaa vaan?
Tuo nainen kyllä tunnistaa,
siksi toivon et' uskaltaa,
sanoa kun paljon kohdataan.
Ei helppoa ole tunnustaa,
tunteiden heräämisistä,
vetoa tai pelkoja,
kiintymystä tai kitkaa.
Kunhan rohkenisi avata:
Moi, luin sun tekstejä...
ap
Kauniita runoja. Hienoa, että joku herättää sinussa tunteita runojen muodossa. Se on harvinaista tänä päivänä.
Hyvää ja levollista yötä.
✨️
No hyvä ettet yritä nähä kierosti kuitenkaan siitä nimittäin menee silmät ym kieroon ja näyttää ihan dorkalta
Ja ei, yhen yhtä fantasiaa kekkeruusit ei saa pitää, nykyaika on julmaa
Joskus sitä miettii, että eih vieläkin hän on täällä. Ja samassa tajuaa, että vieläkin minä olen täällä ;D En kaipaa sinua, etkä sinä minua, mutta tilanteet tunnistaa :D
Kerro vain sille ihastuksellesi tunteistasi! Kerto ihmeessä! Sitten muistaa, että ai niin, ei nämä jutut ole niin yksinkertaisia. Elämä on usein monimutkaista.
Ehkä olen liian kauan täällä roikkunut,
vaikka välillä poiskin aikoja ollut.
Tavan vuoksi tänne kirjoitan,
tiedän hänen näitä joskus lukevan.
Sanoa hänelle kyllä sen voisin,
mutta miten hän mulle soisi?
Tietää kyllä tunteista näistä,
vaan irtoaisiko kahleista?
Voi kurja juttu…Onko onni rakastaa hiljaa, odottaa vai seurata sydäntään, hajottaa elämä uomistaan.
Löytyisikö sen jälkeen lopulta luottamusta…
Samanlailla itsekin tänne jämähtänyt. Mitäpä näistä kirjoituksista, ei ajatukset täällä ketään tai mitään vahingoita. Jospa kevät toisi mukanaan jotain uutta, eihän sitä koskaan tiedä
Miten voi tietää
Enää tätä päivää
Kauan on jo tuosta
Kun Ilmeni kiinnostusta.
Kahleet jo rauenneet
Lukot mielen auenneet.
Ollaan tässä ja nyt
Ikääntymisemme hyväksynyt
Mikäli vielä tunnet niin
Saa tunteemme kohota atmosfäätiin.
♥️♥️♥️♥️
****
Vastaat kuin hänen toivoisin,
osuva on määrä sydänten,
kuin naisen nimen kirjainten.
Ikääntyvä ei hän silti vielä,
upea on kolmikymppinen.
Yhdessä vuodet kuluttaa,
särmät meistä pois hiertää,
rakkaus lämmöllä pyöristää.
Ehkä totta tuosta tulisi,
jos rohkeutta meillä olisi?
ap
Jos ei seitsemässä vuodessa ole tapahtunut mitään, tuskin tapahtuukaan.
En usko sanaakaan.
Ei tarvitsekaan, kun tämä tuskin on sinulle edes tarkoitettu.
Varo palstaharhaa, äläkä omi jotain vain koska toivot.
Eksynyt sille polulle joskus itsekin.
Ei ole minulle tarkoitettu, ei sillä. Enkä toivo itselleni. Minulla ei ole samanlainen tilanne edes. Tilanteesi on epätoivoisen oloinen. I
Ja itselläni ei ole aikomustakaan lähteä omasta suhteestani. Käsittelen täällä tunteita vanhasta tottumuksesta. En enää ketjuihisi kommentoi. Näistä tulee vain kuva kuin kirjoittaisit jollekin toiselle, et tälle henkilölle, jota kuvaat. Meillä on erilaisia tyylejä kirjoittaa, kyse on varmasti siitä. Mutta kirjoittele rauhassa ,
mitäpä se minulle kuuluu 🙃
No jo.
Hyvähän se näinki.
Pitää aina mielessä että yks ainakin.kirjottelloo.
Ja pitää hyvänäkin.
Ja mä monesti nukahanki enää vaan omiin muistoihin.
Teen päivittäin jotain mahtavvoo ja kivvoo.
Itelleni.
Juon taas kupin
Kahvia.
No , nythän
Niitä tulikn kaks.
Tänne jotain eilen vastailin,
vaan botiksi mua taas luultiin.
Ei mieli ole koneen mulla,
sumea logiikka hakeutuvalla,
ohjuksin kovin iskevillä.
Tuota naista tänäänkin katselin,
hymynsä hehkui jälleen niin,
kunpa joskus heräisi siihen,
vieressä näkyisi kaunoinen.
Tyynypuheena kaiken sanoisin,
rakkauteni salaisen avaisin.
Tiedäthän sen nainen,
jälkeen niiden vuosien,
susta mä edelleen,
kuin kerran sanoin,
sen myös tarinoin.
Palstapersoona Jaska,
tai sitten oma itsensä.
Tiedät jo molemmat.
Eikös sen pitänyt olla punapää.
Joskus punapää, joka palasi naturaliksi. Mutta minäpä olenkin aina tuntenut enemmän vetoa vaaleahiuksisiin.
Gentlemen prefer blondes. Vai miten se oli.