Nii, onko teille käynyt usein, että kun ootte jossakin kertomass taikka keskustelemassa asioistanne niin se ammatti-ihminen alkaa itkeä?
Mulla on käyny ainakin 6 kertaa äkkiä muistellen. En oo oikein ikinä osannu reagoida asiaan, en oo tienny mitä pitäis sano ja en oo kysyny sitte ees "mikä tuli"? Nämä vaivaa mua sitten vuosien jälkeen, että mikäköhän sille silloin tuli, mitähän se ajatteli?
Jos mainitsen jollekin nykyiselle hoitajalle, vaikuttavat epäuskoisilta ja netissä taas saa helposti kaikkea kommenttia, että "ompa epäammattimaista" mutta eikö tuo lie ole empatiakyvyn merkki, että se asiakkaan tilanne liikuttaa?
Mulla on käyny ainakin 6 kertaa äkkiä muistellen. En oo oikein ikinä osannu reagoida asiaan, en oo tienny mitä pitäis sano ja en oo kysyny sitte ees "mikä tuli"? Nämä vaivaa mua sitten vuosien jälkeen, että mikäköhän sille silloin tuli, mitähän se ajatteli?
Jos mainitsen jollekin nykyiselle hoitajalle, vaikuttavat epäuskoisilta ja netissä taas saa helposti kaikkea kommenttia, että "ompa epäammattimaista" mutta eikö tuo lie ole empatiakyvyn merkki, että se asiakkaan tilanne liikuttaa?
Vastaukset 24
Vanhimmat
Ompas kummaa.Ei tule mieleen kuin että nämä ammattilaiset on jotenkin herkillä itse tai sulle on tapahtunut jotain rankkaa niin että pilllahtavat myötätunnosta.
Kyllä monet jotka ovat ammateissa missä ollaan ihmisten kanssa tekemisisissä saattavat saada kyyneleet silmiin .
Muista kun pappi joka siunasi äitini viimeiseen lepoon itki puhuessaan vaikka ei edes ollut koskaa;tuntenut äitiä . Joillakin vaan on herkkä mieli , sillekään ei voi mitään,
Usein juuri psykologit ovat ammatti kunta jotka eivät hevillä itke, sillä heiltä vaaditaan sitä että hoitavan henkilön on oltava vahva ja asiallinen.
Mitenköhän tuntevat sydämmessään kun saavat kuulla toisiaan kauheimpia kertomuksia
no en ole noiden päätohtoreiden varaan paljon laskenut sen jlkeen kun jouduin kerran psykkaamaan pillittävää psykologia jonka kutreista oli pätkäisty sentti liikaa että jos tuo on ajatus ahdingosta niin okeat ongelmat menee yli hilseen ja sietokyvyn
no ei taida olla ajatuskaan että tämä työkseen myötäeläen ymmärtäväisesti kanssaulisis siinä ilmoille tuskaa ikävän edessä vaan rationaalisesti ymmärtäisi syntyjä syviä ongelmien taustalla ja mahdollisesti jopa löytäisi tepsiviä ratkaisuja
tuo ala kiehtoo epävakaata ihmistyyppiä jolla omissakin ongelmissaan käsittelemistä
Ihminen hakeutuu kaltaiseensa seuraan?
Minäkään en ole kohdannut hoitajaa, joka olisi alkanut keskustellessamme itkemään.
Kolmisenkymmentä vuotta sitten oli kyllä yksi hoitajaopiskelija, joka vähän itkeskeli, kun puhuttiin elämästäni ja rankoista asioista.
Onhan ammattilaisillakin tunteet, ja joskus ne saattavat tulla näkyviin.
Luulisin, ettei psykiatrinen työ ole helppoa, juurikin tuon tunnepuolen takia, ja kuulee kaikkien potilaiden ongelmista ja vaikeuksista.
Itse en ainakaan pystyisi tekemään sellaista työtä, että joka päivä olisi joku avautumassa vaikeuksistaan, varmasti itkisin itsekin, sen verran löytyy empatiaa.
paljon on tullut työntekijöitä nähtyä näiden vuosikymmenten aikana. Mukaan mahtuu myös paljon tunteikkaita tilanteita. Niin hyvässä kuin pahassa.
Mutta sillä kokemuksella kuusi kuulostaa aika epäilyttävän paljolta. Oletko kenties sama henkilö joka on tänne parin viime viikon aikana kirjoitellut muitakin hoitajiin liittyviä suoria syytöksiä?
Voi kun alalla olevilla olisi ja löytyisi sitä empatiaa, kykyä ja halua kuunnella ja ymmärtää kohtaamiaan asiakkaita ja potilaita. Niitä ominaisuuksia tarvittaisiin takavuosia ja kymmeniä, mitä tuolloin oli, niin huomattavasti enemmän.
Edelliseen pieni korjaus, siis ainakin takavuosina ja takavuosikymmeniä ajassa taaksepäin empatiaa, ymmärtämistä ja potilaan kokemusten kuuntelemista ja hänen tukemistaan oli hoitokulttuurissa ja hoitajien keskuudessa paljon vähemmän.
Voihan siellä joku tomerampi olla joukossa, mutta kyllä ne kaikkinensa aikamoisia kukkahattutätejä ja lässyttäjiä ovat. Ainoa asia mitä ne ei tee, niin ne ei lähde harhoihin mukaan. Siihen joutuu etsimään jonkun mielikuvituskaverin.
Jos tarkoita kunnallista palvelua, niin sulla on käynyt hyvä tuuri ja kohdallesi on osunut ns hyvä hoitaja/lääkäri joka ajatteli sinun hyvinvointia eikä kunnan/valtion etuja ;). Tai sitten heillä on omassa elämässä/mielenterveydessä vaikeuksia ja tarinasi muistuttivat niistä ja siksi itku päässyt?
Tunne elämä se on hoitajallakin ja ehkä itki jos kerroit jotain mikä, oli surullista .
Sellainen ihminen omaa empatiaa,
Pitäisköhän sen ammatti-ihmisen mennä terapiaan. Miten hän voi auttaa potilasta jos hänellä itsellään on traumoja.
Uskaltaako asiakas kertoa vaikeita asioitaan jos alkaa miettii ettei kuormita ammatti-ihmistä liikaa. Asiakas voi ajatella että kuormittaa työntekijää asioillaan ja ei enää uskalla puhua kun saa toisen itkemään.
Ehkä siellä on joku yksi tuhannesta ihmisestä joka saattaa kokea noin, mutta vastapainoksi sielä on iso joukko niitä ihmisiä joilla on ne narsistiset piirteet korostuneet. Niitä ei hirveästi toisten ihmisten tunteet haittaa.
Niinpä,joukkoon mahtuu monenlaista.Eräs kerta psykiatrinen sairaanhoitaja kysyi ivallisesti että miksi itket!? Suorastaan nautti toisen kärsimyksellä.
Kyllä ammatti-ihminen voi olla empaattinen vaikka ei itkis potilaan asialle.
Ihminen ei ole heti narsisti, jos hänestä ei satu pitämään, tai hän sanoo jotain, joka aiheuttaa mielipahaa.
Nykyaikana on tullut huomattua, kuinka herkästi aletaan väittää joitain ihmisiä narsisteiksi.
Vähän sama, kun ennen kovin herkästi väitettiin joitain ihmisiä hulluiksi, vaikka heillä ei ollut päässään mitään vikaa. Kaikki eivät vain pidä kaikista.
Kaikki pomot eivät todellakaan ole narsisteja, eikä kaikki narsistiti edes pääse pomoiksi. Siihen kun tarvitaan vähän muutakin avuja.
Nyt ei kuitenkaan puhutti varsinaisesta persoonallisuushäiriöstä, vaan siitä että nämä narsistiset piirteet ovat aivan liian yliedustettuja osassa mielenterveyspotilaita.
Pystyt huomaamaan ne itsekkin kun vietät tarpeeksi aikaa heidän kanssaan.
Olen viettänyt paljon aikaa mielenterveyspotilaiden kanssa, sekä sairaaloissa että siviilissä.
Satun itsekin olemaan entinen potilas, nykyään jo ihan hyvin pärjäävä.
En sanoisi, että narsistiset potilaat olisivat mitenkään yliedustettuina psykiatrian puolella, kyllä heitä on muuallakin.
Joka ihmisryhmästä ( jos nyt ketään edes voi ryhmitellä ) löytyy narsistisia ihmisiä. Monilla voi olla narsistisia piirteitä, olematta kuitenkaan narsisti.
Lähinnä tarkoitin, että narsisti-sanaa käytetään turhan usein, ja liian herkästi, toisen ihmisen haukkumiseen tai arvostelemiseen.
Mainitsit " kun vietät tarpeeksi aikaa heidän kanssaan ", mitä tarkoitit sanomalla tarpeeksi ? Monet ihmiset ovat mukavia siitä huolimatta, vaikka mielenterveysongelmia olisikin. Koskaan ei pitäisi yleistää ihmisiin liittyviä asioita.
"Mainitsit " kun vietät tarpeeksi aikaa heidän kanssaan ", mitä tarkoitit sanomalla tarpeeksi ? Monet ihmiset ovat mukavia siitä huolimatta, vaikka mielenterveysongelmia olisikin. Koskaan ei pitäisi yleistää ihmisiin liittyviä asioita."
Ajan viettämisellä, lähdin tietysti siitä olettamasta, että siellä myös pystyy tekemään huomioita.
Kyllä suurin osa kuntotujista on mukavia ihmisiä. Varsinkin kun lääkitys ja muutenkin elämä on kunnossa, mutta mukavallakin ihmisellä voi olla narsistisia piirteitä. Ei ne ole pelkästään ne ikävät ihmiset jotka jättävät ne hiljaisimmat, ja haavoittuvimmat varjoonsa, vaan mukavat ihmiset syyllistyyvät tähän myös.
Pikkasen pitää olla naivi jos ei hyväksy sitä että mielenterveysongelmaisiin kuuluisi ihmisiä joilla on mielenterveysongelmia, kuten narsismiin liittyvät ongelmat.
En ole väittänytkään, ettei kukaan mielenterveysongelmainen ole narsisti, tai omaa narsistisia piirteitä.
Ei ole minun asiani hyväksyä tai olla hyväksymättä, millaisia tuntemattomat ihmiset ovat.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti! Turkulaista epäinhimillisyyttä ei saa tuoda esiin, vaikka se on totta.