Kiireellistä menoa kerrassaan

Semmoista se on jonkun elämä. Asiat kuitenkin hoituu omalla tavallaan ja toisilla on joskus hauskaa myös asian tiimoilta.

Olen havahtunut joskus kävellessä, että missä ihmeessä oikein olen.

Nyt aloin miettimään mitähän tavaraan unohtunut johonkin...


En kyllä unohtelija sinänsä ole,
ennemminkin ajatukset harhailee kuten itsekin.
Ja olen itseni "unohtanut" useinkin,
ja havahtunut että mitähän vttua..
....nyt taas kerran tapahtui...

Omin tämän. En muista välillä itsekään, ai niin mä olenkin mä, etsin ympäriltäni ihmisiä ja ajattelen, koskee varmaan tota tyyppiä. On haitannut jopa elämää. On varmasti kaveri kateissa kun ei osaa paikantaa edes itseään.

Näinhän se menee😁 Olen monesti unohtanut salihanskat salille. Viime viikolla etsin autoa cittarin parkkihallista. Onneksi kännykällä pystyy paikantamaan missä on. Paitsi, jos on unohtanut sen johonkin😂

Minä olen kyllä sellainen dementikko, että ei taida toista löytää. Ainakaan näin nuorista, vanhukset erikseen.
Hänellä varmasti menisi hermot kanssani, kun unohtelen kaiken...

Minä myös unohtelen varsinkin jos ajatus ei ole mukana siinä mitä kulloinkin olen tekemässä. Tänään jouduin hetken miettimään sitä mihin olin autoni jättänyt kun tein sen niin rutiinilla ja eikä itse parkkiinajosta ollut mitään muistikuvaa. Löytyihän se siitä lähimmästä mahdollisesta paikasta niinkuin sen aika pian tajusin.
Tilanteet sujuu vain niin itsestään ilman että niitä juuri rekisteröi.
Tuosta kun joku sanoi ettei tiedä missä on, niin olen kerran kokenut saman tunteen. Olin tehnyt paljon yövuoroja ja ajoin autoa kunnes havahduin ihmettelemään, että mihin oikein olen ajamassa!? Se oli aika pelottavaa.

No en minä ainakaan itseäni minnekkään unohda.

Niin, siis itseäni unohda.

Enää muuten "vaan" niinku minnekkään.

Tai niinku silleen.

Itseasiassa toinen vastaava tapahtuma sattui parikymmentä vuotta sit´tten kun olin ajamassa sokerirasitustestiin. Ajoin Kulosaaren siltaa ja yhtäkkiä havahduin ihmetellen missä olen ja minne menossa. Väsymys ja alhainen verensokeri saa ihmeitä aikaan.
Kerran katsottuani koko yön yleisurheilun mm-kisoja ajoin aamulla töihin ja heräsin siihen, että törmsin liikenteenjakajaan. :I

Mulle tulee välillä vaikka kun ajan autoa, että mihinkä olinkaan meossa tai että missä ihmeessä olen. Menee kyllä yleensä hetkessä ohi. Olen kyllä vissiin aina ollut sellainen. Kun aivot rasittuu/kuormittuu tarpeeksi, niin tulee näitä. Keskittymiskyky saattaa liittyä myös tähän. Olen niin väsynyt, että en jaksaisi aina. Jotenkin jo vähän vanha jollain lailla. Ja nähnyt jo kaikenlaista.