Olen jo pitkään miettinyt, että suuntaisin nyt kevään yhteishaussa kohti kauppakorkeakoulua, mutta en ole varma, onko se mun ala. En todellakaan halua olla mikään johtaja tulevaisuudessa, ja kovin matemaattiset hommat eivät myöskään kiinnosta. Markkinointi kuulostaa ihan kivalta, mutta kun sitä on vaikea ennustaa, tykkäänkö siitä oikeasti ja työllisyys ei taida olla markkinoinnissa korkein pääaineiden joukosta.
Haluaisin kovasti auttaa muita ihmisiä tulevaisuudessa — luokanopettajan, varhaiskasvatuksen opettajan, sosiaalityöntekijän, psykologin ja sairaanhoitajan tehtävät olisivat hyvin mieluisia, vaikka psykologin ammattia lukuunottamatta noissa ei kovin korkea palkka ole. Pieni palkka ei olisi iso ongelma, jos olisin parisuhteessa miehen kanssa, joka voisi auttaa taloudellisesti, mutta parisuhteen saamista kun ei voi etukäteen ennustaa. Lisäksi työ em. Ammateissa tietenkin saattaa olla suhteessa paljon ”raskaampaa” kuin monet kauppakorkeasta valmistuneiden ammatit.
Olen hakemassa pääasiassa todistusvalinnan kautta, ja kauppakorkeaan minulla on mahdollisuus päästä. En haluaisi ”tuhlata” ensikertalaisuutta alaan, jonne on muutenkin helpompi päästä, ja täten jälleen kauppakorkea olisi hyvä vaihtoehto (pisteet eivät kuitenkaan riitä esim. psykologiaan), mutta pelottaa, että tulen katumaan päätöstäni. Ehkä uskon liikaa stereotypioihin, mutta kauppakorkeaopiskelijoista tulee mieleen sellaiset hienostuneet blondit naiset ja kaiken maailman opiskelijabileet, jotka vähän pelottaa. En ole mahtavin hankkimaan ystäviä, ja tulen paremmin toimeen ns. stereotypisten ”down-to-earth” tyttöjen kanssa paremmin, enkä ole myöskään kova juomaan alkoholia saatika tykkää bilettämisestä. Opiskelijabileet ym. varmasti ovat enempi tai vähempi osa lähes jokaista korkeakoulua, mutta arvostaisin, jos joku osaisi antaa mitään vinkkiä, mitä olisi järkevä tehdä. Otan myös mielelläni vastaan kokemuksia eri aloista.
Haluaisin kovasti auttaa muita ihmisiä tulevaisuudessa — luokanopettajan, varhaiskasvatuksen opettajan, sosiaalityöntekijän, psykologin ja sairaanhoitajan tehtävät olisivat hyvin mieluisia, vaikka psykologin ammattia lukuunottamatta noissa ei kovin korkea palkka ole. Pieni palkka ei olisi iso ongelma, jos olisin parisuhteessa miehen kanssa, joka voisi auttaa taloudellisesti, mutta parisuhteen saamista kun ei voi etukäteen ennustaa. Lisäksi työ em. Ammateissa tietenkin saattaa olla suhteessa paljon ”raskaampaa” kuin monet kauppakorkeasta valmistuneiden ammatit.
Olen hakemassa pääasiassa todistusvalinnan kautta, ja kauppakorkeaan minulla on mahdollisuus päästä. En haluaisi ”tuhlata” ensikertalaisuutta alaan, jonne on muutenkin helpompi päästä, ja täten jälleen kauppakorkea olisi hyvä vaihtoehto (pisteet eivät kuitenkaan riitä esim. psykologiaan), mutta pelottaa, että tulen katumaan päätöstäni. Ehkä uskon liikaa stereotypioihin, mutta kauppakorkeaopiskelijoista tulee mieleen sellaiset hienostuneet blondit naiset ja kaiken maailman opiskelijabileet, jotka vähän pelottaa. En ole mahtavin hankkimaan ystäviä, ja tulen paremmin toimeen ns. stereotypisten ”down-to-earth” tyttöjen kanssa paremmin, enkä ole myöskään kova juomaan alkoholia saatika tykkää bilettämisestä. Opiskelijabileet ym. varmasti ovat enempi tai vähempi osa lähes jokaista korkeakoulua, mutta arvostaisin, jos joku osaisi antaa mitään vinkkiä, mitä olisi järkevä tehdä. Otan myös mielelläni vastaan kokemuksia eri aloista.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kuvauksen perusteella oikeustiede saattaisi olla hyvä vaihtoehto aloittajalle.
En tiedä, oliko tämä vitsi, mutta lakihommat eivät kiinnosta.
Ap
Jos tutustut alaan, huomaat pian että melko iso osa tutkinnon suorittaneista tekee muuta kuin "lakihommia".
Kiitos vinkistä! Todistusvalinta mulla ei taida riittää oikikseen, mutta pitääpä silti tutustua paremmin :)
ei mihinkään kouluun vaan töihin kaupan kassalle , siinä sinulle riittävästi kauppatieteitä
Ainahan sitä voi opiskelun ohellakin tehdä töitä! Varsinkin, jos et halua kaupan kassasta elämäntyötä ;)
Voin sanoa, että kauppakorkeaankaan ei ole vaikea päästä. Mutta kauppakorkean ilmapiiri on kova, kilpailuhenkinen ja itsekeskeinen, ihmisten auttaminen on täysin vierasta. Kaikki eivät viihdy.
Terveys- ja sosiaaliala on aivan toinen maailma. Ja töitä riittää varmasti. Ei toki täälläkään kaikki viihdy. Täytyy olla valmis tekemään töitä, ja silti voi sataa kritiikkiä.
Kiitos avusta! :) Kummassakin selkeitä hyviä ja huonoja puolia. Pistää miettimään! Ap