Silti hävettää vieläkin. Väitimme muun muassa edellä kuvatussa selvityksessä erittäin hatarin perustein, että marginaaliveroprosentin laskeminen maksaisi itse itsensä takaisin. Väite tunnetaan muualtakin. Sen nimi on ”muruja rikkaiden pöydältä” -argumentti.
Argumentin idea on, että kun rikkaiden annetaan rikastua lisää, heidän pöydiltään tippuu niin paljon muruja, että köyhätkin hyötyvät. Kyseessä on siis eräänlainen taloudellisen hyvän valumaefekti (englanniksi trickle down). Ajattelutapa tunnetaan yhtenä uusliberalismin ideologisena kulmakivenä. Sen avulla muun muassa Ronald Reagan ja Margaret Thatcher perustelivat rikkaita suosivia verouudistuksiaan.
”Muruja rikkaiden pöydältä” -argumentti on vieteriukko. Se ponnahtaa aina jostain keskusteluun, kun halutaan suosia hyväosaisia.
Eri tutkimuksissa kyseinen argumentti on kerta toisensa jälkeen osoitettu pätemättömäksi. Rikkaita suosivat verouudistukset voivat päinvastoin hidastaa talouskasvua ja kurjistaa köyhien asemaa. Talouskasvu onkin hidastunut länsimaissa 1980-luvulta alkaen samalla, kun suurituloisten verotusta on alennettu. Samalla eriarvoisuus ja sen haitat ovat lisääntyneet.
Muruja rikkaiden pöydältä -argumentti on kuitenkin kuin väsymätön vieteriukko. Se ponnahtaa aina jostain keskusteluun takaisin, kun halutaan suosia hyväosaisia. Argumentti naamioi eliitin etujen ajamisen yleisen hyvän edistämiseksi.
Rikkaiden murut -argumenttia käytti näkyvästi esimerkiksi pääministeri Jyrki Kataisen (kok.) hallitus 2014. Se alensi yhteisöveroa 4,5 prosenttiyksiköllä, ja väitti sen lisäävän talouskasvua ja maksavan itsensä takaisin 50-prosenttisesti. Todellisuudessa tällaisesta vaikutuksesta ei ole näyttöä.
Etlan tutkijat vaativat yritysverotuksen rajua laskemista, suurituloisimpien pääomatuloverotuksen keventämistä ja ylimpien palkkatulojen verotuksen tuntuvaa laskelmista.
Ja nyt, vuodenvaihteen jälkeen, vieteriukko ponnahti taas kerran esille. Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etla julkaisi Suomen pelastuspaketin eli suosituksia hallitukselle. Etlan tutkijat vaativat yritysverotuksen rajua laskemista, suurituloisimpien pääomatuloverotuksen keventämistä ja ylimpien palkkatulojen verotuksen tuntuvaa laskelmista. Tuloeliittien suosimista puolustellaan valikoivilla tutkimusviitteillä.
Meillä toimii Suomen Akatemian alaisuudessa myös Verotutkimuksen huippuyksikkö. Sen tulokset eivät tue Etlan veroehdotuksia. Niin ikään hiljattain yhdeksän Helsingin Sanomien haastattelemaa taloustieteilijää suositti päinvastoin verotuksen kiristämistä julkisen talouden tasapainottamiseksi.
Kolmessa vuosikymmennessä media on vihdoin alkanut tajuta, että Veronmaksajain keskusliitto on enemmän etujärjestö kuin riippumaton tutkimuslaitos. Mutta Elinkeinoelämän tutkimuslaitos kertoo kotisivuillaan tekevänsä riippumatonta ja soveltavaa taloustieteellistä tutkimusta.
Minusta Etlan verosuositukset ovat valovuoden päässä riippumattomasta tutkimuksesta: kyse on eliitin etujen lobbaamisesta, joka verhotaan tutkimusasiantuntemuksen valepukuun.
Argumentin idea on, että kun rikkaiden annetaan rikastua lisää, heidän pöydiltään tippuu niin paljon muruja, että köyhätkin hyötyvät. Kyseessä on siis eräänlainen taloudellisen hyvän valumaefekti (englanniksi trickle down). Ajattelutapa tunnetaan yhtenä uusliberalismin ideologisena kulmakivenä. Sen avulla muun muassa Ronald Reagan ja Margaret Thatcher perustelivat rikkaita suosivia verouudistuksiaan.
”Muruja rikkaiden pöydältä” -argumentti on vieteriukko. Se ponnahtaa aina jostain keskusteluun, kun halutaan suosia hyväosaisia.
Eri tutkimuksissa kyseinen argumentti on kerta toisensa jälkeen osoitettu pätemättömäksi. Rikkaita suosivat verouudistukset voivat päinvastoin hidastaa talouskasvua ja kurjistaa köyhien asemaa. Talouskasvu onkin hidastunut länsimaissa 1980-luvulta alkaen samalla, kun suurituloisten verotusta on alennettu. Samalla eriarvoisuus ja sen haitat ovat lisääntyneet.
Muruja rikkaiden pöydältä -argumentti on kuitenkin kuin väsymätön vieteriukko. Se ponnahtaa aina jostain keskusteluun takaisin, kun halutaan suosia hyväosaisia. Argumentti naamioi eliitin etujen ajamisen yleisen hyvän edistämiseksi.
Rikkaiden murut -argumenttia käytti näkyvästi esimerkiksi pääministeri Jyrki Kataisen (kok.) hallitus 2014. Se alensi yhteisöveroa 4,5 prosenttiyksiköllä, ja väitti sen lisäävän talouskasvua ja maksavan itsensä takaisin 50-prosenttisesti. Todellisuudessa tällaisesta vaikutuksesta ei ole näyttöä.
Etlan tutkijat vaativat yritysverotuksen rajua laskemista, suurituloisimpien pääomatuloverotuksen keventämistä ja ylimpien palkkatulojen verotuksen tuntuvaa laskelmista.
Ja nyt, vuodenvaihteen jälkeen, vieteriukko ponnahti taas kerran esille. Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etla julkaisi Suomen pelastuspaketin eli suosituksia hallitukselle. Etlan tutkijat vaativat yritysverotuksen rajua laskemista, suurituloisimpien pääomatuloverotuksen keventämistä ja ylimpien palkkatulojen verotuksen tuntuvaa laskelmista. Tuloeliittien suosimista puolustellaan valikoivilla tutkimusviitteillä.
Meillä toimii Suomen Akatemian alaisuudessa myös Verotutkimuksen huippuyksikkö. Sen tulokset eivät tue Etlan veroehdotuksia. Niin ikään hiljattain yhdeksän Helsingin Sanomien haastattelemaa taloustieteilijää suositti päinvastoin verotuksen kiristämistä julkisen talouden tasapainottamiseksi.
Kolmessa vuosikymmennessä media on vihdoin alkanut tajuta, että Veronmaksajain keskusliitto on enemmän etujärjestö kuin riippumaton tutkimuslaitos. Mutta Elinkeinoelämän tutkimuslaitos kertoo kotisivuillaan tekevänsä riippumatonta ja soveltavaa taloustieteellistä tutkimusta.
Minusta Etlan verosuositukset ovat valovuoden päässä riippumattomasta tutkimuksesta: kyse on eliitin etujen lobbaamisesta, joka verhotaan tutkimusasiantuntemuksen valepukuun.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.