Kepun etsikkoaika

Miksei siinä ole järkeä? Kepun kannatushan romahti ennätysmäisellä tavalla Sipilän hallituskauden jälkeen. Taisi olla 8 - 9 prosenttiyksikköä. Marinin hallituskaudella se vajosi edelleen, mutta enää muutaman prosenttiyksikön. Perusnotkahdus tuli siis Sipilän hallituskauden seurauksena.

Virheet ovat toki Kepun omia virheitä. Ja voi olla, että Kepu teki virheen siinäkin, että se osallistui Rinteen/Marinin hallitukseen. Kepua veti siihen ennen kaikkea soteratkaisu, mistä se halusi maakuntamallin ja sai myös sellaisen. Ilman Kepua koko malli olisi voinut olla ihan toisennäköinen. Jos se olisi perustunut esim. 8 hyvinvointialueeseen, siitä olisi noussut valtava poru Kepussa. Silloin Kulmunia olisi syytelty siitä, että miksi hän ei mennyt mukaan vaikuttamaan ratkaisun sisältöön.

Marinin hallituksen pääpuolue SDP sai hyvän vaalituloksen viime vaaleissakin ja suosio on pitänyt gallupien mukaan hyvin. SDP:n kannattajien mielestä Marinin hallitus onnistui siis monessa asiassa ja erityisesti kriisien hallinnassa ja Natoon liittymisprosessissa, missä pääministerin panos oli tietysti merkittävin presidentin ohella.

Se valinta lähteä Rinteen hallitukseen oli kepun pitkäaikaisen linjattomuuden ja haparoinnin tulos, ei hetkellinen päätös. MPP on aivan oikeassa, että kepulta on idea ollut kateissa ja kepun politiikka on epämääräistä kumartelua joka suuntaan, mutta oikeistolle käänsivät selkänsä, mutta eivät kyvenneet huonon politiikkansa vuoksi saamaan persujen kasvua pysähtymään.

Ei kepu ole siirtynyt pysyvästi vihervasemmistoon. Olisi riittänyt, kun se olisi tehnyt selvän pesäeron pahimpaan kilpailijaansa laitaoikeistolaiseen persupuolueeseen, joka on koko ajan tähdännyt Kepun alasajoon tietäen, että sieltä niitä poliittisia pakolaisia tulee. Jos Kepu ja RKP olisivat asettuneet persuboikottirintamaan, Kepunkin hallitusneuvotteluasema olisi tulevaisuudessa kohentunut. Nyt Kepua uhkaa jopa häviäminen kokonaan puoluekartalta. Persut valtaavat Kepulandiaa vauhdilla.

mielipidepankki kirjoitti:

Ei kepu ole siirtynyt pysyvästi vihervasemmistoon. Olisi riittänyt, kun se olisi tehnyt selvän pesäeron pahimpaan kilpailijaansa laitaoikeistolaiseen persupuolueeseen, joka on koko ajan tähdännyt Kepun alasajoon tietäen, että sieltä niitä poliittisia pakolaisia tulee. Jos Kepu ja RKP olisivat asettuneet persuboikottirintamaan, Kepunkin hallitusneuvotteluasema olisi tulevaisuudessa kohentunut. Nyt Kepua uhkaa jopa häviäminen kokonaan puoluekartalta. Persut valtaavat Kepulandiaa vauhdilla.

Lue lisää

Kyllä Kepu on siirtynyt vihervasemmiston blokkiin, näkeehän sen sokea Reettakin.

Se on puolueen loppu, samalla tavalla kuin muutkin vasemmistoblokin puolueet kuihtuvat, Kepu menee siinä mukana.

SDP:n on vielä pakko herätä ja tajuta, ettei vasemmistolainen politiikka Suomessa uppoa kuin vanhoihin jääriin, joiden määrä luonnollisen poistuman kautta vähenee vuosi vuodelta. Kun SDP tämän tajuaa, se kääntää politiikkansa keskustan suuntaan, ja se vie lopunkin elintilan vasemmistolaiselta Keskustalta.

Onhan siinä paljon näennäistä pohdintaa, mutta johtopäätöksiä ei ole uskallettu tehdä. Sanotaan lähinnä, että Kepu on syrjäseuduilla asuvien vanhusten ja huonosti koulutettujen puolue ja tämä väestöpohja on hiipumaan päin. Keskeinen asiahan olisi ollut pohtia politiikan sisällön muuttamista sellaiseksi, että puolueen kilpailukyky kasvaa. Nyt visio siinä suhteessa on lähinnä se, että Kepusta voi vielä tulla hyvä poliittinen kilpailija KD:lle.

Puolue toki on menettänyt kannatustaan esim. Kokoomukselle. Mutta persut ovat ne, jotka pyrkivät aggressiivisesti lisäämään kannatustaan Kepun kustannukselle ja ovat onnistuneet erinomaisesti. Kepun aluepolitiikka ei toimi. Puolueen ainoa mahdollisuus on muuttua maltilliseksi keskusta-oikeistolaiseksi yleispuolueeksi, joka eroaa Kokoomuksesta siinä, ettei se tue vain rikkaiden rikastumista. Puolueen tulisi säilyttää alkiolainen sosiaalipoliittinen painotuksensa ja siirtyä muilta osin nykyaikaan. Maatalouspuolueimago on suorastaan haitallinen koko puolueelle. Olli Rehn saa järkevänä poliitikkona 15 prosentin kannatuksen, mutta hän ei olekaan mikään aluepoliitikko eikä uppiniskainen konservatiivi. Hän on esimerkki siitä, että muutkin kuin umpikepulaiset voivat äänestää Kepun poliitikkoa.

Kepun ei tarvitse tuomita persuja. Riittäisi kun kertoisi, ettei se voi tehdä yhteistyötä puolueen kanssa, jonka ihmisarvot, rasistinen puhetapa ja kansaa kahtiajakava politiikka eivät istu millään lailla puolueen arvoihin. Tällainen valinta olisi ajanut Kokoomuksen ahtaaseen rakoon. Kokoomuksessa ymmärrettäisiin, että se voisi joutua sitomaan kohtalonsa persuihin pitemmäksi ajaksi ilman muita vaihtoehtoja. Jos Kepu olisi uskaltanut tehdä tällaisen valinnan, RKP olisi peesannut sitä.

Kepu on täysin kohmeessa. Mitään kykyä tai edes halua muutokseen ei näytä olevan. Tällä erää mennään toivotaan, toivotaan -politiikalla. Toivotaan lähinnä ihmettä eikä tehdä itse mitään.

Tällaisessa maailmantilanteessa, missä laitaoikeistolaituminen on markkinatalousmaissa lähes globaali trendi, avautuu selkeä tilaisuus vastavoimaiselle politiikalle. Näissä maissa se rooli on langennut luonnostaan vihervasemmistolle. Niihin kuuluvat puolueet välttävät tekemästä yhteistyötä laitaoikeiston kanssa. Saksa on tässä suhteessa jäänyt likimain ainoaksi poikkeukseksi. Saksassa myös maltillinen oikeisto ja keskusta välttelevät yhteistyötä laitaoikeiston kanssa. Itse asiassa Saksassa on ollut suurmielenosoituksia laitaoikeistoa vastaan, mistä myös maltillinen oikeisto saa tukea.

Sellainen oikeistopuolue, joka asettuu vihervasemmiston tapaan karttamaan yhteistyötä laitaoikeiston kanssa, erottuu muusta oikeisto. Syntyisi tilaisuus, missä oikeisto-keskustalaisesti ajatteleville ihmisille syntyisi selkeä oma ja mieluinen poliittinen vaihtoehto, mikä nyt puuttuu, kun oikeisto on tehnyt täyskäännöksen suhteessa laitaoikeistoon vajaassa kymmenessä vuodessa. Vuonna 2017 keskustaoikeisto karttoi yksiselitteisesti laitaoikeistolaistuneita persuja Ruotsin mallin mukaisesti. Tämä muodosti tulpan laitaoikeiston vaikutusvallan kasvulle, mutta toisaalta tietysti vaikeutti hallitusten muodostamista. Ruotsissa tilanne ratkaistiin pitkän aikaa niin, että muut puolueet sopivat mallista, missä Ruotsidemokraatteja ei ikään kuin olisi olemassakaan. Nyt Ruotsin Kokoomus on Ruotsidemokraatit apupuolueeksin ilman, että se on hallituksessa.

Suomessa on ajateltu, että laitaoikeisto liedentuu, kun se joutuu hallitusvastuuseen. Minusta vaikuttaa, että tämä oletus on väärä. Laitaoikeisto voi kärsiä kyllä väliaikaisia tappioita, mutta samalla siitä tulee ikään kuin normaali poliittinen voima, joka hyväksytään ja tunnustetaan sellaiseksi. Tämä tarkoittaa, ettei historiasta ole opittu mitään. Tällä ujuttautumisella fasistiset puolueet pääsivät valtaan Euroopassa 1920- ja 30-luvuilla. Yritys Suomessakin oli kova siihen samaan suuntaan. Seuraukset tunnemme. Tai siis ne tuntevat, jotka ovat jaksaneet opiskellä edes vähän historiaa. Niille, jotka eivät ole jaksaneet jaksaneet, Halla-ahon puhe historiallisesta hölökaustista voi upota täydestä.

Laitaoikeisto on se, joka imee voimaa kuolevasta Kepusta. Ja Kepu puolueena katsoo tätä kehitystä tyynesti sivusta.