Hei! Kertokaas mita ajattelette tasta. Olen seurustellut poikaystavani kanssa vuoden ja asun hanen kanssaan. Rakastan hanta todella paljon ja han minua. Han on minulle oikeen hyva, pitaa huolta jne. Han kay toissa ja huolehtii kaikesta, koska minulla ei ole talla hetkella tuloja. Han ei ole valittanut, painvastoin, haluaa etta menen opiskelemaan ( mika tarkoittaa enemman menoja hanelle ) mutta ajattelee parastani aina. On hella ja rakastava jne. Ongelma on hanen ex. Han oli exansa kanssa 6 vuotta ja on ainut suhde minun lisakseni mita hanella on ollut, ja ensimmainen. Poikaystavani kuitenkin lopetti suhteen exaansa, ilman mitaan jarkyttavaa syyta, vain etta eivat olleet oikeita toisilleen. Nyt han kuitenkin potee huonoa omatuntoa tuskasta minka on exalleen aiheuttanut. Han jatti hanet siis syksylla 2003. Han on nyt kaksi kertaa minulle itkenyt miten hanesta tuntuu pahalta. Exa ei auta asiaa koska aina kun poikaystavani on haneen yhteydessa, exa inisee tuskaa ja pettymysta minka poikaystavani hanelle aiheutti. Heilla oli yhteiset suunnitelmat, mita mies nyt toteuttaa minun kanssani. Joskus poikaystavani soittaa hanelle ja kyselee kuulumisia, kirjoittaa s-postia jne.. ja minua kalvaa se ette miettiiko han aina exaansa, etc etc, olen kysynytkin mutta kuulemma vaan omatuntoa painaa, ja han kuulemma rakastaa exaansa mutta niinkuin siskoa ja tulee aina rakastamaan. Todella hieno juttu. Minusta tuntuu tuo niin pahalta etta en voi sietaa olotilaani. Olenko vain tyhma ja itsekas?
turhaanko murehdin?
Jaananpatka
81240
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mitään.
Asia voi olla, kuten poikaystäväsi sanoo, tai sitten ei. Tietäneekö hän sitä vielä itsekään.
Sinun ei mielestäni kuitenkaan nyt heti kannattaisi tehdä mitään radikaalia vaatimusta asian selvillesaamiseksi.
Osoita vain rakastavasi, niin ystäväsi tuntee arvosi.
Sano sille jätkälles, että kahden vuoden märehtiminen tuosta asiasta riittää, nyt turpa kii!
Se saattaa todellakin vain olla sitä "jättäjän" huonoa omaatuntoa. Itse olen sen kokenut, vaikka varsinainen rakkaus onkin taholtani kuollut ja olen itse lopettanut pitkän suhteen. Omalla kohdallani se tosin on helpottanut vasta siinä vaiheessa kun yhteydenpitoa on vähennetty lähes nollaan ja ajan on antanut kulua, koska jatkuva kuuleminen toisen ikävästä ei asiaa juuri auta.
Niin minakin ehka uskon ja tuohon.. han on kuitenkin tehnyt hirveasti uhrauksia ollakseen minun kanssani, muuttanut, etsinyt toita, jopa hakenut minut toiselta puolelta maailmaa hanen luokseen. Ja edelleen vakuuttaa joka paiva etta mina olen se, kenen kanssa han haluaa viettaa loppuelamansa. Naimme hanen exansa yksi paiva ja exa vaikutti iloiselta ja kertoi etta hanella on poikaystava ja tyo menee hyvin jne. Poikaystavani oli todella ilonen koko paivan taman jalkeen.. myohemmin kuitenkin exalta tulee postia, hanen tuskistaan jne.
turhaan murehdit, luulen. miehesi taitaa olla herkkä ja välittävä ihminen, jos vieläkin potee huonoa omaatuntoa jättämisestä. nyt olisi miehesi aika lakata ajattelemasta mennyttä, jos suhteesta on jo kauan.
sain sen käsityksen että miehesi kertoo sinulle avoimesi exn yhteydenotoista ja tunteistaan exää kohtaan. hienoa!
itse olen kokenut tuon "rakastaa kuin siskoa/veljeä" tunteen, jolloin sitten jätinkin silloisen kumppanini. luultavasti miehesi on rehellinen, mutta voithan puhua omista tunteistasi, mustasukkaisuudestasi hänelle. ehkä hän ymmärtää.
Olen kylla puhunut, mutta mita han sanoo minulle etta hanen EXANSAHHAN TASSA ON MUSTASUKKAINEN. Etta minulla ei ole siihen syyta ja turhaan huolehdin. Kylla han kertoo rehellisesti yhteydenotoista ja sahkopostit ovat myos minun luettavissani jos niin haluan.Olen hanelle sanonut, etta on aika unohtaa menneet ja pitaa huolta vain nykyisesta suhteesta. Mutta nayttaa silta etta siihen han ei pysty ennenko kuulee ja tietaa etta exalla on kaikki hyvin, etta exa antaa hanelle anteeksi ( mita han ei tee kiusallakaan ). Han minulle vain sanoo etta minulla ei ole mitaan hataa ja turhaan huolehdin tai olen mustasukkainen, etta en kuulemma ilemisesti tunne hanta tarpeeksi jos kerta huolehdin. No mutta.. kai tuo nahdaan sitten.
Olen seurustellut elämäni aikana kaksi kertaa. Ensimmäinen pitkään kestänyt suhde hajosi,koska vain tajusin etten enää halunnut jatkaa,ei ollut mitään syytä jatkaa. Tiesin ettemme olleet toisillemme oikeat ihmiset. Meillä ei edes ollut yhteisiä suunnitelmia, vaikka yhdessä olisimmekin niitä voineet tehdä. Niitä vain ei ollut tullut.
Erosta en tuntenut huonoa omaatuntoa,en katunut päätöstäni koska tiesin että se oli molemmille parempi,en ajatellut koko ihmistä ja toivoin niin myös toisin päin.Halusin molempien jatkavan omia teitään.
Tämän jälkeen tapasin miehen,johon rakastuin niin paljon kuin ihminen voi toiseen rakastua. Tunne jota ei minun maailmaani koskaan ennen ollut mahtunut,ei niin puhtaana Tiesin että olin kohdannut jotakin, mitä uskon todella kohtaa vain kerran. Olisin jakanut hänen kanssaan elämäni,sydämeni,itseni,kaikki. Hän teki minusta onnellisemman kuin kukaan ikinä.Mietin,mitä olikaan ennen häntä? ..Ei mitään..
Mutta kaikki repesi palasiksi.Hänelle oli liikaa se,että hän ei ollutkaan ensimmäinen suhteeni. Vaikka kerroin tunteistani.. Mikään ei korjannut mitään.
Menetykseni tuomaa tuskaa ja vihaa ei ymmärrä kukaan.. Sulan kyyneleistä,hautaudun vihaan ja katkeruuteen. Se juurtui minuun ja kasvaa läpi elämän aina vain suuremmaksi. Voiko maailma olla näin paha.
Älä riko suhdettasi. Poikaystäväsi on sinun kanssasi, ei exänsä. Hänellä voi olla säälinkin tapaisia tunteita exäänsä kohtaan, vaikka he erosivat niin tuskin hän toivoo mitään pahaa tälle.
Kerro miltä sinusta tuntuu se jos hän kantaa huolta ex tyttöystävästään ja millainen huoli menee sinusta yli rajojen.
Kiitos neuvosta. Toivon sinulle kaikkea hyvaa!