Elämäni surkein auto tähänastisista on ollut ehdottomasti Toyota Corolla.Ostin sen 1975, se oli silloin 1,5 vuotta vanha ja ajettu vain 20tkm.Talvella sillä lähteminen tasaiselta alustalta oli vaikea, pitoa kun ei lattarautajousi autoon saanut ei millään.
Vikaa löyti enemmän kuin laki olisi määrännyt. Koneesta halkesi kansi melkein heti oston jälkeen, etupyörien laakerit jo alle 40 tkm:n.Jatkuvasti oli jotain pientä ja harmittavaa.
Kyljestä ruoste alkoi häämöttämään jo auton ollessa 3:n vuoden ikäinen.
Oli siinä jotain hyvääkin, nimittäin ulkonäkö oli silloisen mittapuun mukaa ok, olihan auto kaiken lisäksi koriltaan coupe-mallinen.Lisävaloilla siitä yritetttiin tehdä Levinin näköinen.
Summa summarum. Kun vaihdoin sen pois Volvo 142:een , oli ero kuin yöllä ja päivällä.Sen verran traumaa sain, että sen jälkeen en ole Toyotaa ostomielessä katsellut.
Vikaa löyti enemmän kuin laki olisi määrännyt. Koneesta halkesi kansi melkein heti oston jälkeen, etupyörien laakerit jo alle 40 tkm:n.Jatkuvasti oli jotain pientä ja harmittavaa.
Kyljestä ruoste alkoi häämöttämään jo auton ollessa 3:n vuoden ikäinen.
Oli siinä jotain hyvääkin, nimittäin ulkonäkö oli silloisen mittapuun mukaa ok, olihan auto kaiken lisäksi koriltaan coupe-mallinen.Lisävaloilla siitä yritetttiin tehdä Levinin näköinen.
Summa summarum. Kun vaihdoin sen pois Volvo 142:een , oli ero kuin yöllä ja päivällä.Sen verran traumaa sain, että sen jälkeen en ole Toyotaa ostomielessä katsellut.
Vastaukset 19
Vanhimmat
mää ostasi kans volvo ja kyls se ol kans surkkia! koska en enä osta.
Opel Ascona, vm -80, kone 2.0 S.
Ostin, kun ajettu 60 000 km.
Vuoden päästä ja 22 000 km myöhemmin:
Hajonnut:
Vesipumppu, kansi, vaihdelaatikko, venttiilien hydrauliset nostajat, perä.
Oven kahvoja 2kpl murtui, sisälle pääsi apukuskin puolelta.
Bensaa vei 10-13 litraa satasella, 99-0ktaanista.
Siis vuoden päästä ostosta vaihtoon kovat tappiot kärsineenä.
Seurauksena Opel-kammo.
Oli 10 vuotta sitten jokapojalla eli 4llä veljellä volvot. Nyt ei yhdelläkään vaan varoittelevat siitä ruottintraktorista kaikkia ettei vain kukaan erehtys ostamaan. Nyt pojat ajelee tyytyväisinä 3 toyotaa ja yksi audi!! Monesti sain sanillani käydä poiki milloin mistäkin hinaamassa ennen kun oppivat!!
No mersu tietenkin! Ja toista kertaa niihin en narahda!
oppeli ascona,ruosteläjä ja aina jotain laitettavaa.
Auto ruostu kun aikaa annetaan. Itelläni oli -85 Ascona ja siinä kanssa hajosi kaikki, mutta vasta viime vuonna. siihen asti pelasi kuin unelma. Vetonivelten hajoamisesta saan syyttää itseäni, kun en pitänyt suojusten kulumista silmällä. Laturi ja virtalukko levisivät vanhuuttan(olivat muuten halpavaihto-osia), lisäksi auto remonttien jälkeenkin sammahteli iana välillä, kun sähköt sanoi sopimusken irti.
Muutne oli loistava auto ja moottori kestäisi vieläkin. Moottori sisi on helvetin hyvä ja muukin, jos vaan huolletaan ja korjataan rikkimenevät osat. Onhan se jo saavutus, kun siihen ooppeliin ei ensimmäisenä kahdeksanatoista vuotena tullut yhtään vikaa.
Mazda 323 -85 oli surkein romu,mitä olen omistanut...
Ostin kunnostetun auton,jossa oli lisävarusteena jopa ilmastoitu paksi,mitä kautta oli kätevä tarkastaa takarenkaiden pinta,ja polttoainetta se vein enempi kuin edellinen 1.8 l Audi,vaikka olikin varustettu 1.2 l pikkulohkolla.
Myöskin mukavuus ja ajotuntuma olivat aika surkeita...
Ja mokomassa romussa oli niin pieni laturi,että takalasin lämppäri ja ajovalot söivät akun talvisaikaan.
Nim.EI enää IKINÄ mazdaa
Corsa 1.7 turbo diesel.Siinä "autossa" ei muuta ollutkaan kuin vikaa.50tkm jaksoin sen kanssa vehdata ja sitten riitti jatkuva korjaamolla juokseminen.Nyt alla -02 Accord joka on toiminut täysin moitteettomasti.Ei enää koskaan Onnellisen Pojan Ensimmäistä Lelua!
Ford, on täysi paska.Focus vm 03 ja vaihdettu jo 3 ovea.Onneksi on mennyt takuuseen.
Sama juttu vuosimallia 94 opel astra,.jeesus se märäntyi silmissä.
tojota korolla on mitään sanomaton pahvista kasattu romuläjä! 3kk normaaliajoa ja tojota sano riks raks poks, vaihdoin heti merkkiä riisin syöjät on perseestä...
Pitää aina muistaa, kun muistelee elämänsä huonointa autoa, että muistellaan SEN aikakauden tuotetta. Lisäksi pitää muistaa sanonta jonka opin jo mummoltani "markalla saa markan tavaran", eli halvalla ei saa hyvää.
No, siihen henkilökohtaiseen pettymykseeni, ehdolla on muutamia autoja, koska olen omistanut tähän mennessä useita kymmeniä "kulkuneuvoja". Ehkä kuitenkin TOP-5 kärjestä valintani olisi nyt Mini Cooper 1964 mallinen, jonka ostin vuonna 1974. Siitä löytyi harmeja jatkuvasti, mutta toisaalta silloin sain käytännön oppia auton remppaamisesta erilaisissa olosuhteissa.
Tällä hetkellä en kärsi Mini kammosta, vaan tarkoituksena olisi ostaa perheen kakkoskäyttöön uusi Mini Cooper. Minulle asia on aivan pläkkijuttu, että auto ei ole enää sama jolla "nimellä" se oli muutama vuosikymmen sitten, joten en arvostele NYKYAUTOJA sen mukaan mikä minulla oli alla silloin!! Aivan varmaa on se, että joka ainoasta automallista ja merkistä on jollakin ihmisellä negatiivisia kokemuksia.
http://web.telia.com/~u95004817/e75.html
Tuossa on kuva autosta, joka on vienyt kaikki rahani ja kaiken ylimääräisen vapaa-aikani kahden vuoden ajalta. Kuvassa ei ole minun autoni, vaikka värikin on sama. Vuoden -88 autosta on nyt korjattu kaikki. Ja kun sanon kaikki, niin tarkoitan, että vittu kaikki. Silloin tarkoitan, ettei autossa ole yhtään vitun osaa, jota ei ole korjattu. Auto on siis laadultaan niin paska, ettei japanilainen osaisi suunnitella saati tehdä sellaista edes 4.0 promillen sake-humalassa.
Kyllä se on ehdottomasti B-mallin opel kadett (laatikkomalli 70 luvun alusta) ostin 1983.
Hitto että se oli laho,pieni tehoton kone 1100,perä huuti ettei puheesta saanut selvää.
Saatanan kylmä se oli,kuin pakastin.Ajo ominaisuuuksista ei voi puhua, edessä poikittainen lehtijousi joka sekin "meltoontunut".
Voi veljet, silloin ei tarvinnut linnanmäkeä, että sai elämään jännitystä, jokainen mutka hiekkatiellä oli arvoitus. Öljyjä siihen ei tarvinnut koskaan vaihtaa pelkästään lisätä.
...koriltaan ainakin oli joskus omistamani Cherry -82. Siinä riitti kyllä rrrruostetta, vanha kun oli. Aina sitä paljastui jostakin, varsinkin koteloista. Rapakaarten ja oven reunat olivat pikku paikkausharrastuksen kohteina. Valot olivat niin tummuneet, että hyvä kun erotti sateella tummasta asfaltista jotain. Vuoden sillä ajelin, mutta kun konekin alkoi syömään öljyä ja savutti, niin päätin siitä luopua. Talvella se kyllä oli lämmin. Lieköhän enää liikenteessäkään ?
Niin auto ei ollut oma, mutta tulee mieleen muutama juttu. Eli tultiin joskus vähän reippaamin yhtä mökkitietä, jossa on paljon ns. mäkiä, niin jonkun mäen notkossa, kaverilta meni jalka pohjan läpi, sen jälkeen hän vetäisi vähän reippaamin käsijarrusta, niin jäi kahva pellin pala käteen, ja alta loisti mukavasti maaperä.
Vaihdettiin jossain vaiheessa renkaita, niin tunkki meni pohjasta läpi.
Auto alkoi täriseen 80Km/h -> siihen malliin et ikkunat alkoi valua alaspäin, ja täytyi pitää ikkunoista kiinni, ainakin sade aikaan.
Autoon vaihdettiin isolohko 1.5 motti, ja kulutus oli siin 15-18l/100km.. ja öljyä meni reilusti..
Ja autossa oli yleensä melkein enemmän nokkapelti auki kuin kiinni, vikaa oli, jos jossakin;)
Oli ja kesti hyvin. Vieläkään ei ole pahasti ruosteessa, vaikka seissyt kymmenen vuotta mökillä lumihangessa. Paras ensiauto, jota mies voi toivoa! oli isovelini auto ja itse sain sen 12-vuotiaana. Ajoin sen sitten kantoon, ostin uuden cherryn ja isovelini lainasi sitä ja ajoi vaihteet hajalle....(: hehheh. Mutta se vanhempi kulkee yhä.
Jaa, mun surkein auto oli aikoinaan ford escort-68.
Englantilainen paska, ei tarvinut muuta kosteutta kuin suihkun jälkeen kävit rattiin, niin käyntihäiriöitä heti, jos nyt yleensä käyntiin lähti ylipäätään.
Volvo 340 DL -88 1.4. aj.80 00km. Ostin auton vuonna 90, eli vasta pari vuotta ajossa olleena...voi saatana että auto voi olla hanurista!! Kaikki paikat petti penkistä pissapoikaan. Kävellen olisit jo perillä...Volvo!