Autismi ja työllistyminen.

Anonyymi-ap

Miksi autisteilla on niin huono työllistymisaste? Jopa lievemmisstä tapauksissa. Yli 80 prosenttia täysi-ikäisistä kirjolaisista on työelämän ulkopuolella.

18

1031

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Monille on niin rasittavaa olla sosiaalisessa kanssakäymisessä monta tuntia päivässä. Lisäksi useilla on arkisissa asioissa vaikeuksia.

    • Anonyymi

      Pitää olla niin sosiaalinen joka paikassa. Neurotyypilliset myös syrjii autisteja.

    • Anonyymi

      Kaikki suomalaiset on introverttejä ja maailmankuuluja juroudestaan. Silti suurin osa pärjää töissä. Syynä on joku muu.

      • Anonyymi

        Mikäs se syy sitten on ulkomaalaisilla asseilla jos eivät pärjää työelämässä?


      • Anonyymi

        Kyllä kaikki muut suomalaiset peruskoulussa ja opiskellessa olivat paljon sosiaalisempia kuin minä. Tuo on pelkkä vanhentunut stereotyyppi, joka jostain syystä yhä on ihmisten mielissä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä kaikki muut suomalaiset peruskoulussa ja opiskellessa olivat paljon sosiaalisempia kuin minä. Tuo on pelkkä vanhentunut stereotyyppi, joka jostain syystä yhä on ihmisten mielissä.

        Joo ihan totta että stereotypiaa se on.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mikäs se syy sitten on ulkomaalaisilla asseilla jos eivät pärjää työelämässä?

        Luultavasti sama kuin suomalaisilla. Tuskin yksin sosiaaliset taidot koska suomessa on kansanluonteesta johtuen enemmän joustoa sosiaalisuuden vaatimuksiin.


    • Anonyymi

      mitenpä muutenkaan jos nykytyöelämä vaatii sosiaalisuutta, ja autistset enemmän tai vähemmän puutteellisia tässä, eivät peilaa hyvässä eivätkä pahassa eli eivt mene mukaan joukkokaakatuksiin joista syntyy tiimihenki

    • Anonyymi

      Yksi merkittävä syy autisminkirjon ihmisten heikolle työllisyysprosentille lienee ihmisten ennakkoluulot autisminkirjoa kohtaan. Eli jos rekrytointiprosessissa tulee ilmi hakijan autisminkirjoisuus, niin silloin esihenkilö saattaa jättää hakijan palkkaamatta ihan omien ennakkoluulojensa takia. Tällöin yritys saattaa pahimmillaan menettää huipputyöntekijän, koska autisminkirjon ihmiset ovat työelämässä ollessaan parhaimmillaan huippuhyviä työntekijöitä etenkin, jos saavat työskennellä erityismielenkinnon kohteidensa parissa.

      Toisaalta on niinkin, että monesti autisminkirjon ihmisille perinteiset työhaastattelut eivät ole sopivia johtuen juuri sosiaalisten tilanteiden kuormittavuudesta.

      • Anonyymi

        Hyvä kirjoitus!


      • Anonyymi

        En usko, ettäennakkoluuloisuus on se suurin syy, vaan se ettei siedetä erilaisuutta ja tämä koskee todella monia sairauksia&vammoja. Sanomattakin selvää, että kaikkein pahimpia on helposti päällisin puolin havaittavat poikkeamat. Mut tietysti aina joku saa työtä, eikä näitä voi nostaa esimerkikisi. Me jokainen varmasti tunnetaan joku ketä on saanut pelkästrään suhteilla, vaikkei niin osaiskaan tai ion ammattisaikuttaja ym

        Monisairas


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En usko, ettäennakkoluuloisuus on se suurin syy, vaan se ettei siedetä erilaisuutta ja tämä koskee todella monia sairauksia&vammoja. Sanomattakin selvää, että kaikkein pahimpia on helposti päällisin puolin havaittavat poikkeamat. Mut tietysti aina joku saa työtä, eikä näitä voi nostaa esimerkikisi. Me jokainen varmasti tunnetaan joku ketä on saanut pelkästrään suhteilla, vaikkei niin osaiskaan tai ion ammattisaikuttaja ym

        Monisairas

        "En usko, ettäennakkoluuloisuus on se suurin syy, vaan se ettei siedetä erilaisuutta"

        Tästä olen oikeastaan kanssasi samaa mieltä (harvinaista kyllä, sillä usein olen ollut kanssasi eri mieltä). Toisaalta täytyy sanoa, että eihän se, että jätetään palkkaamatta ennakkoluulojen takia ja se, että jätetään palkkaamatta siksi, että ei siedetä erilaisuutta, välttämättä sulje toisiaan pois tai ole edes eri asioita. Eiköhän usein miten syy sille, että joku ei siedä erilaisuutta, ole se, että hän suhtautuu ennakkoluuloisesti erilaisuuteen. Eikös näin?


    • Anonyymi

      Minä olen seurallinen ja empaattinen, vaikka olen autisti. Ongelma on työ- ja kaikessa-muussakin-elämässä sosiaalinen lukutaidottomuus, eli en osaa niitä kirjoittamattomia sääntöjä. No, mitenpä niitä osaisi lukea, jos niitä ei ole kirjoitettukaan...

      On totta varmaan, että suomalaiset on keskimäärin autistisempia kaikkinensa, kuin moent muut kansallisuudet. Mulle muuten ulkomaalainen opiskelukaveri sanoi, että olen suomalaisin ihminen, jonka hän on Suomessa tavannut. Suomessa arvostetaan sellaisia autismiin liitettäviä piirteitä kuten suoruus, rehellisyys, vaatimattomuus, teeskentelemättömyys, tarkkuus. Esimerkiksi Suomessa ei ole tapana antaa tippiä, vaan asiat maksaa sen mitä ne maksaa. Ei sanota "keep the change!".

      Minun kohdalla on heti nuorena tullut yhteentörmäyksiä pomojen kanssa, että minun "olisi pitänyt tietää", "olisi pitänyt kotona oppia tiettyjä asioita", joista minulla ei ole ollut hajuakaan. Olen tehnyt parhaani ja varmasti tunnollisimmin koko firmassa, mutta jotain mitä olisi oitänyt tietää en ole tiennyt ja siitä minulle on oltu vihaisia, minkä olen ottanut raskaasti ja sitten saanut potkut, "koska itken töissä".

      Nämä "pitäisi tietää!"-tiuskimiset jatkuu yhä vaan, vaikka olen jo lähemmäs 40-vuotias. En tiedä, mistä minun pitäisi mitäkin tietää. Yritän löytää loogisia selityksiä ja kysellä ja varmistaa, mutta monet tuntuu luulevan, että saivartelen...

      • Anonyymi

        Minäkin autismikirjolaisena olin töissä hiukan samanlaisissa
        tilanteissa. Nyt olen jo onnellisesti eläkkeellä. Mutta jotkut
        työtoverini vierastivat minun joitakin, varmaankin autismikirjoisia,
        ominaisuuksiani, jotka tiesin vahvuuksiksi.

        Työelämässä ollessani en vielä edes tiennyt, että olen assi ja
        että toimin sen viitoittamaa tietä - epänormaalisti, jopa
        epänormaalilla tunnollisuudellal!

        Vetäydyin usein sosiaalisista tilanteista yksin jonkin kiinnostavan
        työvaiheen ääreen, esim. suunnittelemaan esitettä. Tein
        hyperfokusoituneena sitä, missä olin hyvä. Mutta huomasin, että
        joillekin siellä oli käsittämättömän tärkeää se, että kaikki toimivat
        yhdessä ja enemmistön kaltaisesti. Olin työssäni hyvä mutta se ei
        tuntunut olevan joillekin niin tärkeätä kuin jokin - minulle
        vieras - sosiaalinen ulottuvuus, eräänlainen outo "ei saa
        erottautua porukasta" -henki/pelko. Varmaankin moni
        autismikirjolainen tietää, mistä puhun.

        Koko ajan onneksi tietoisuus autismikirjosta lisääntyy ja
        siitä puhutaan lehdissä, netissä ja tv:ssä. Suuren ei-autistisen
        enemmistön pelot pikku hiljaa hälvenevät ja tilalle tulee
        ahaa-elämyksiä ja kyvykkyyttä nähdä ja kohdata meidän
        vahvuutemme ja hyväksyä työtapojemme erilaisuus.

        Assin silmin en voi kuitenkaan olla huomaamatta sitä,
        miten ETANAMAISEN HIDASTA se tietoisuuteen herääminen
        joidenkin "nenttiyden tukipilareiden" ja "telaketjunormaalien"
        kohdalla on.
        :-)


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minäkin autismikirjolaisena olin töissä hiukan samanlaisissa
        tilanteissa. Nyt olen jo onnellisesti eläkkeellä. Mutta jotkut
        työtoverini vierastivat minun joitakin, varmaankin autismikirjoisia,
        ominaisuuksiani, jotka tiesin vahvuuksiksi.

        Työelämässä ollessani en vielä edes tiennyt, että olen assi ja
        että toimin sen viitoittamaa tietä - epänormaalisti, jopa
        epänormaalilla tunnollisuudellal!

        Vetäydyin usein sosiaalisista tilanteista yksin jonkin kiinnostavan
        työvaiheen ääreen, esim. suunnittelemaan esitettä. Tein
        hyperfokusoituneena sitä, missä olin hyvä. Mutta huomasin, että
        joillekin siellä oli käsittämättömän tärkeää se, että kaikki toimivat
        yhdessä ja enemmistön kaltaisesti. Olin työssäni hyvä mutta se ei
        tuntunut olevan joillekin niin tärkeätä kuin jokin - minulle
        vieras - sosiaalinen ulottuvuus, eräänlainen outo "ei saa
        erottautua porukasta" -henki/pelko. Varmaankin moni
        autismikirjolainen tietää, mistä puhun.

        Koko ajan onneksi tietoisuus autismikirjosta lisääntyy ja
        siitä puhutaan lehdissä, netissä ja tv:ssä. Suuren ei-autistisen
        enemmistön pelot pikku hiljaa hälvenevät ja tilalle tulee
        ahaa-elämyksiä ja kyvykkyyttä nähdä ja kohdata meidän
        vahvuutemme ja hyväksyä työtapojemme erilaisuus.

        Assin silmin en voi kuitenkaan olla huomaamatta sitä,
        miten ETANAMAISEN HIDASTA se tietoisuuteen herääminen
        joidenkin "nenttiyden tukipilareiden" ja "telaketjunormaalien"
        kohdalla on.
        :-)

        Hyvä kirjoitus!


    • Anonyymi

      Ei töitä ole kaikille normoillekkaan.

    • Anonyymi

      Minua ärsyttää tämä topin jalustalle nostaminen haluan nähdä muitakin neurokirjon ajatuksia ei hänen huumori iske minuun toinen nepsy

      • Anonyymi

        "Minua ärsyttää tämä topin jalustalle nostaminen haluan nähdä muitakin neurokirjon ajatuksia ei hänen huumori iske minuun toinen nepsy"

        Miten tämä viesti liittyy tähän ketjuun? Eihän tässä ketjussa aiheena ole Topi, vaan yleisesti autisminkirjon ihmisten työllistyminen. Eihän tässä ketjussa kukaan edes maininnut Topia ennen kuin sinä teit sen.


    Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Työttömyys on kasvussa - Hallitus halusi kannustaa työttömät töihin leikkaamalla sosiaaliturvaa

      Hallitus halusi kannustaa työttömät töihin leikkaamalla sosiaaliturvaa. Työttömyys on kuitenkin kasvussa. Mitä itse aja
      Maailman menoa
      406
      3140
    2. Mikä piirre on kasvoissa tärkein?

      Mikä piirre on kasvoissa tärkein kun valitset seuraa itsellesi?
      Ikävä
      131
      1732
    3. Ruumis kanavassa

      Mikä juttu eilen ollut poliisit palokunta ambulanssi ja ruumis auto sillalla. Tekikö itsemurhan
      Suomussalmi
      20
      1461
    4. Suurimman myrskyilyn jälkeen

      vakiintuu tyynenpi tunne. Entistä vakaampi, entistä varmempi. Aina vaikealla hetkellä auttaa, kun ajattelen sinua. Minul
      Ikävä
      48
      1410
    5. Mikä häpeä Haapaveden kaupungille

      Avin huomautuksen mukaa hoitoyksikkö on ollut monin osin lainvastainen. Huomautettavaa on monista asioista. Miten Haa
      Haapavesi
      64
      1127
    6. Tojotamies törttöili taas auton eteen

      Ja taas joku Tojotapappa vähät välitti liikennesäännöistä ja kääntyi viitostietä ajaneen auton eteen tänään, tällä kerta
      Suomussalmi
      34
      1121
    7. Pieni nainen, paras nainen

      Näin se nyt vaan on. Mieheltä
      Ikävä
      84
      1114
    8. En sano tätä pahalla

      Mutta olihan meillä aika reippaasti ikäeroa ja aivan erilaiset elämäntilanteetkin. En vaan jotenkin tajunnut sitä aiemm
      Ikävä
      82
      1053
    9. Ei mitään menetettävää

      Arvostin ja kunnioitin sun tunteita. Menit nyt liian pitkälle. Mulla ei ole enää mitään menetettävää ja sä tulet sen huo
      Ikävä
      155
      1010
    10. Tiedättekö miksi mies on olemassa?

      Lisääntymistä varten. Ei mitään muuta hyötyä. Jos nainen voisi lisääntyä ilman miestä, luuletteko miehet että naiset tar
      Ikävä
      209
      920
    Aihe