Miksi autisteilla on niin huono työllistymisaste? Jopa lievemmisstä tapauksissa. Yli 80 prosenttia täysi-ikäisistä kirjolaisista on työelämän ulkopuolella.
Autismi ja työllistyminen.
Anonyymi-ap
181278
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Monille on niin rasittavaa olla sosiaalisessa kanssakäymisessä monta tuntia päivässä. Lisäksi useilla on arkisissa asioissa vaikeuksia.
Pitää olla niin sosiaalinen joka paikassa. Neurotyypilliset myös syrjii autisteja.
Kaikki suomalaiset on introverttejä ja maailmankuuluja juroudestaan. Silti suurin osa pärjää töissä. Syynä on joku muu.
Mikäs se syy sitten on ulkomaalaisilla asseilla jos eivät pärjää työelämässä?
Kyllä kaikki muut suomalaiset peruskoulussa ja opiskellessa olivat paljon sosiaalisempia kuin minä. Tuo on pelkkä vanhentunut stereotyyppi, joka jostain syystä yhä on ihmisten mielissä.
Joo ihan totta että stereotypiaa se on.
Luultavasti sama kuin suomalaisilla. Tuskin yksin sosiaaliset taidot koska suomessa on kansanluonteesta johtuen enemmän joustoa sosiaalisuuden vaatimuksiin.
mitenpä muutenkaan jos nykytyöelämä vaatii sosiaalisuutta, ja autistset enemmän tai vähemmän puutteellisia tässä, eivät peilaa hyvässä eivätkä pahassa eli eivt mene mukaan joukkokaakatuksiin joista syntyy tiimihenki
Yksi merkittävä syy autisminkirjon ihmisten heikolle työllisyysprosentille lienee ihmisten ennakkoluulot autisminkirjoa kohtaan. Eli jos rekrytointiprosessissa tulee ilmi hakijan autisminkirjoisuus, niin silloin esihenkilö saattaa jättää hakijan palkkaamatta ihan omien ennakkoluulojensa takia. Tällöin yritys saattaa pahimmillaan menettää huipputyöntekijän, koska autisminkirjon ihmiset ovat työelämässä ollessaan parhaimmillaan huippuhyviä työntekijöitä etenkin, jos saavat työskennellä erityismielenkinnon kohteidensa parissa.
Toisaalta on niinkin, että monesti autisminkirjon ihmisille perinteiset työhaastattelut eivät ole sopivia johtuen juuri sosiaalisten tilanteiden kuormittavuudesta.
Hyvä kirjoitus!
En usko, ettäennakkoluuloisuus on se suurin syy, vaan se ettei siedetä erilaisuutta ja tämä koskee todella monia sairauksia&vammoja. Sanomattakin selvää, että kaikkein pahimpia on helposti päällisin puolin havaittavat poikkeamat. Mut tietysti aina joku saa työtä, eikä näitä voi nostaa esimerkikisi. Me jokainen varmasti tunnetaan joku ketä on saanut pelkästrään suhteilla, vaikkei niin osaiskaan tai ion ammattisaikuttaja ym
Monisairas
"En usko, ettäennakkoluuloisuus on se suurin syy, vaan se ettei siedetä erilaisuutta"
Tästä olen oikeastaan kanssasi samaa mieltä (harvinaista kyllä, sillä usein olen ollut kanssasi eri mieltä). Toisaalta täytyy sanoa, että eihän se, että jätetään palkkaamatta ennakkoluulojen takia ja se, että jätetään palkkaamatta siksi, että ei siedetä erilaisuutta, välttämättä sulje toisiaan pois tai ole edes eri asioita. Eiköhän usein miten syy sille, että joku ei siedä erilaisuutta, ole se, että hän suhtautuu ennakkoluuloisesti erilaisuuteen. Eikös näin?
Minä olen seurallinen ja empaattinen, vaikka olen autisti. Ongelma on työ- ja kaikessa-muussakin-elämässä sosiaalinen lukutaidottomuus, eli en osaa niitä kirjoittamattomia sääntöjä. No, mitenpä niitä osaisi lukea, jos niitä ei ole kirjoitettukaan...
On totta varmaan, että suomalaiset on keskimäärin autistisempia kaikkinensa, kuin moent muut kansallisuudet. Mulle muuten ulkomaalainen opiskelukaveri sanoi, että olen suomalaisin ihminen, jonka hän on Suomessa tavannut. Suomessa arvostetaan sellaisia autismiin liitettäviä piirteitä kuten suoruus, rehellisyys, vaatimattomuus, teeskentelemättömyys, tarkkuus. Esimerkiksi Suomessa ei ole tapana antaa tippiä, vaan asiat maksaa sen mitä ne maksaa. Ei sanota "keep the change!".
Minun kohdalla on heti nuorena tullut yhteentörmäyksiä pomojen kanssa, että minun "olisi pitänyt tietää", "olisi pitänyt kotona oppia tiettyjä asioita", joista minulla ei ole ollut hajuakaan. Olen tehnyt parhaani ja varmasti tunnollisimmin koko firmassa, mutta jotain mitä olisi oitänyt tietää en ole tiennyt ja siitä minulle on oltu vihaisia, minkä olen ottanut raskaasti ja sitten saanut potkut, "koska itken töissä".
Nämä "pitäisi tietää!"-tiuskimiset jatkuu yhä vaan, vaikka olen jo lähemmäs 40-vuotias. En tiedä, mistä minun pitäisi mitäkin tietää. Yritän löytää loogisia selityksiä ja kysellä ja varmistaa, mutta monet tuntuu luulevan, että saivartelen...
Minäkin autismikirjolaisena olin töissä hiukan samanlaisissa
tilanteissa. Nyt olen jo onnellisesti eläkkeellä. Mutta jotkut
työtoverini vierastivat minun joitakin, varmaankin autismikirjoisia,
ominaisuuksiani, jotka tiesin vahvuuksiksi.
Työelämässä ollessani en vielä edes tiennyt, että olen assi ja
että toimin sen viitoittamaa tietä - epänormaalisti, jopa
epänormaalilla tunnollisuudellal!
Vetäydyin usein sosiaalisista tilanteista yksin jonkin kiinnostavan
työvaiheen ääreen, esim. suunnittelemaan esitettä. Tein
hyperfokusoituneena sitä, missä olin hyvä. Mutta huomasin, että
joillekin siellä oli käsittämättömän tärkeää se, että kaikki toimivat
yhdessä ja enemmistön kaltaisesti. Olin työssäni hyvä mutta se ei
tuntunut olevan joillekin niin tärkeätä kuin jokin - minulle
vieras - sosiaalinen ulottuvuus, eräänlainen outo "ei saa
erottautua porukasta" -henki/pelko. Varmaankin moni
autismikirjolainen tietää, mistä puhun.
Koko ajan onneksi tietoisuus autismikirjosta lisääntyy ja
siitä puhutaan lehdissä, netissä ja tv:ssä. Suuren ei-autistisen
enemmistön pelot pikku hiljaa hälvenevät ja tilalle tulee
ahaa-elämyksiä ja kyvykkyyttä nähdä ja kohdata meidän
vahvuutemme ja hyväksyä työtapojemme erilaisuus.
Assin silmin en voi kuitenkaan olla huomaamatta sitä,
miten ETANAMAISEN HIDASTA se tietoisuuteen herääminen
joidenkin "nenttiyden tukipilareiden" ja "telaketjunormaalien"
kohdalla on.
:-)
Hyvä kirjoitus!
Ei töitä ole kaikille normoillekkaan.
Minua ärsyttää tämä topin jalustalle nostaminen haluan nähdä muitakin neurokirjon ajatuksia ei hänen huumori iske minuun toinen nepsy
"Minua ärsyttää tämä topin jalustalle nostaminen haluan nähdä muitakin neurokirjon ajatuksia ei hänen huumori iske minuun toinen nepsy"
Miten tämä viesti liittyy tähän ketjuun? Eihän tässä ketjussa aiheena ole Topi, vaan yleisesti autisminkirjon ihmisten työllistyminen. Eihän tässä ketjussa kukaan edes maininnut Topia ennen kuin sinä teit sen.