Autismi ja työllistyminen.

Monille on niin rasittavaa olla sosiaalisessa kanssakäymisessä monta tuntia päivässä. Lisäksi useilla on arkisissa asioissa vaikeuksia.

Pitää olla niin sosiaalinen joka paikassa. Neurotyypilliset myös syrjii autisteja.

Kaikki suomalaiset on introverttejä ja maailmankuuluja juroudestaan. Silti suurin osa pärjää töissä. Syynä on joku muu.

mitenpä muutenkaan jos nykytyöelämä vaatii sosiaalisuutta, ja autistset enemmän tai vähemmän puutteellisia tässä, eivät peilaa hyvässä eivätkä pahassa eli eivt mene mukaan joukkokaakatuksiin joista syntyy tiimihenki

Yksi merkittävä syy autisminkirjon ihmisten heikolle työllisyysprosentille lienee ihmisten ennakkoluulot autisminkirjoa kohtaan. Eli jos rekrytointiprosessissa tulee ilmi hakijan autisminkirjoisuus, niin silloin esihenkilö saattaa jättää hakijan palkkaamatta ihan omien ennakkoluulojensa takia. Tällöin yritys saattaa pahimmillaan menettää huipputyöntekijän, koska autisminkirjon ihmiset ovat työelämässä ollessaan parhaimmillaan huippuhyviä työntekijöitä etenkin, jos saavat työskennellä erityismielenkinnon kohteidensa parissa.

Toisaalta on niinkin, että monesti autisminkirjon ihmisille perinteiset työhaastattelut eivät ole sopivia johtuen juuri sosiaalisten tilanteiden kuormittavuudesta.

Minä olen seurallinen ja empaattinen, vaikka olen autisti. Ongelma on työ- ja kaikessa-muussakin-elämässä sosiaalinen lukutaidottomuus, eli en osaa niitä kirjoittamattomia sääntöjä. No, mitenpä niitä osaisi lukea, jos niitä ei ole kirjoitettukaan...

On totta varmaan, että suomalaiset on keskimäärin autistisempia kaikkinensa, kuin moent muut kansallisuudet. Mulle muuten ulkomaalainen opiskelukaveri sanoi, että olen suomalaisin ihminen, jonka hän on Suomessa tavannut. Suomessa arvostetaan sellaisia autismiin liitettäviä piirteitä kuten suoruus, rehellisyys, vaatimattomuus, teeskentelemättömyys, tarkkuus. Esimerkiksi Suomessa ei ole tapana antaa tippiä, vaan asiat maksaa sen mitä ne maksaa. Ei sanota "keep the change!".

Minun kohdalla on heti nuorena tullut yhteentörmäyksiä pomojen kanssa, että minun "olisi pitänyt tietää", "olisi pitänyt kotona oppia tiettyjä asioita", joista minulla ei ole ollut hajuakaan. Olen tehnyt parhaani ja varmasti tunnollisimmin koko firmassa, mutta jotain mitä olisi oitänyt tietää en ole tiennyt ja siitä minulle on oltu vihaisia, minkä olen ottanut raskaasti ja sitten saanut potkut, "koska itken töissä".

Nämä "pitäisi tietää!"-tiuskimiset jatkuu yhä vaan, vaikka olen jo lähemmäs 40-vuotias. En tiedä, mistä minun pitäisi mitäkin tietää. Yritän löytää loogisia selityksiä ja kysellä ja varmistaa, mutta monet tuntuu luulevan, että saivartelen...