Olen epävakaa.

Elämäni on, kuin vuoristorataa vaikken päihteitä ollenkaan käytäkään.
Unirytmi on täysin päinvastainen, vaikka on lääkitykset.
Käyn psykoterapiassa kerran viikossa. Pelkään ihmisiä paljon.
Jatkuva tyhjyydentunne. Mieliala heittelee ja suurimmaksi osakseen olo on ärsyyntynyt ja ahdistunut.
Syön rauhottavia.
Ihmiset jotka lähestyvät minua ovat olleet hyväksikäyttäjiä joten en anna kenellekään enää mahdollisuutta lähestyä. En halua käyttäytyä väärin muita kohtaan ja siksi syön joka päivä rauhottavia sekä neuroleptiä. Painoa on tullut lyhyessä ajassa melkein 30kg sen vuoksi.
Tärkein ihminen elämässäni kuoli hiljattain.
Perheenjäseneni käyttää huumeita. Toimintakykyni ei riitä edes lenkillä käymiseen. Impulsiivisuuteni takia tuhoan itseäni. Juon kahvia monta pannua päivässä ja poltan tupakkaa laskematta paljonko sitä menee.
Päädyin väkivaltaisen ihmisen kanssa yhteen ja sain lopullisen fyysisen vamman itselleni joka estää liikkumista sekä särkee joka päivä.
Olen väsynyt hälytystilassa elämiseen, selviytymiseen.
Maailmani on mustavalkoinen, en näe värejä. Joko kaikki on hyvin tai erittäin huonosti, välimuotoa ei ole. Joko vihaan jotakin ihmistä tai rakastan, välimuotoa ei ole.
Elän tyhjyydessä ja dissosiaatiossa ja tiedän, että jos en saa voimia päästä tästä noidankehästä kuolen pian, vaikka olen nuori.
Tältä tuntuu olla epävakaa.