jo monen vuoden ajan ja kertonut kaiken juuri niin kuin olen kaiken kokenut. Sellaista päivää ei tule, että minulla olisi jotain hyvää sanottavaa ns. lähelle tunkijalle. Joka kerta kun näen häntä muistuttavan henkilön minua alkaa ahdistaa. Liian kauan oli liikaa ihmisiä mukana sellaisessa mitä ei olisi koskaan saanut edes aloittaa. Sisin meni riekaleiksi, eikä se parane kunnolla kokonaan ennen kuin löydän uuden suunnilleen ikäiseni kumppanin. Tahdon hullaantua rakkaudesta, tahdon kaivata rakastani työpäivän aikana, tahdon olla hänelle tärkein ja hän olisi minulle tärkein. Rakkaus ja rakastaminen, mikä olisi sen tärkeämpää!
Olen ollut rehellinen
Anonyymi-ap
2333
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Toivoin kaiken ns. esityksen loppuvan jo reilut neljä vuotta sitten ja joka kerta kun yhä joudun sitä kokemaan, se saa ahdistusreaktiot pintaan! En ymmärrä miten kukaan voi vieläkin luulla, että se saisi jotain aikaan edes kaveruuden merkeissä! Se on minulle täysin mahdoton ajatus!
Niinnojoo, mutta eihän
----
mulla tietenkään enää ole kun suht heikot tunteet (kin).