Miehikkälän keskitysleiri jatkosodan aikana

Työleiri, kunhan ei sano "keskitysleiri", se olisi liian kiusallista.

---

Yle

Klaudia Käkelä

19.8.2017

Joukkohaudat piilottivat pienen kylän vaietun historian itärajalla – Suomen ainoalle keskitysleirille vietiin 2000 ihmistä

---

Joukkohautoja on kaksi ja ne ovat noin 600 metrin päässä toisistaan. Hautojen merkkinä seisoo yksinäinen, noin 1,6 metriä korkea kivipaasi.

Itärajan tuntumassa, syvällä Miehikkälän metsissä on 158 ihmisen viimeinen leposija. Vainajat olivat neuvostoliittolaisia siviilejä, jotka jäivät suomalaisten sotilaiden jalkoihin Suomen armeijan edetessä itärajan yli toisessa maailmansodassa.

– Suomalaiset sotilaat löysivät oman onnensa nojaan jätettyjä siviilejä muun muassa maakuopista, joihin he olivat piiloutuneet, kertoo historiaharrastaja Terho Ahonen.

Kivipaadet ovat niitä harvoja konkreettisia asioita, jotka muistuttavat jatkosodan aikaisesta siviilikeskitysleiristä.

Leirille vietiin marsalkka Mannerheimin käskystä venäläisiä naisia, lapsia ja vanhuksia, jotka olivat jääneet Suomen joukkojen edetessä Karjalan kannaksella "linjan väärälle puolelle". Käskyssä todettiin, että ”venäläinen väestö oli vangittava ja toimitettava keskitysleireihin”.

Miehikkälän keskitysleiri perustettiin vuonna 1941. Se koostui seitsemästä Salpalinjan parakkikylästä, jotka oli alun perin tarkoitettu Salpalinjan rakentajien ja korpivaruskuntien käyttöön. Salpalinja on edelleen yksi Euroopan parhaiten säilyneistä toisen maailmansodan aikaisista linnoitusketjuista.

Erikoista on, että kivipaasien luo tuodaan edelleen toisinaan kukkia.

– Ihan selvästi näkee, että ympäristöä on pidetty kunnossa. Takavuosina tänne on ilmestynyt kukkia joko istutuksina tai ihan maljakossa, eli jonkun omaisia täällä on, historiaharrastaja Terho Ahonen kertoo.

Leirin perustamisesta ja ylläpitämisestä huolehti kotijoukkojen esikunta. Leirillä työskenteli 36 rintamalle kelpaamatonta suomalaismiestä, jotka vartioivat vankeja lähinnä öisin.
Keskitysleiri ei ollut tuhoamisleiri

Miehikkälän siviilikeskitysleirissä oli enimmillään liki 2000 ihmistä. Keskitysleirillä säilytettiin venäläisten ja inkeriläisten lisäksi muun muassa valkovenäläisiä, ukrainalaisia ja mordavalaisia.

Miehikkälän keskitysleiri ei näyttäydy historiankirjoissa läheskään yhtä julmana paikkana kuin Keski-Eurooppaan perustetut tuhoamisleirit. Miehikkälän leirillä tarkoitus ei ollut väestön järjestelmällinen tappaminen vaan säilyttäminen.

Ruokaa oli vähän kuten sodan runteleman Suomen omilla kansalaisillakin, mutta leiriolosuhteet tekivät ravinnon hankkimisesta ja valmistamisesta entistäkin haastavampaa. Sienet ja marjat kerättiin talteen pitkältäkin matkalta leirin ympäristöstä.

Leirialueita ei ollut aidattu, ja niiden ulkopuolella vangit liikkuivat joko lupalapun turvin tai vartijan saattamina. Kurinpidollisia ongelmia ei juuri ollut.

Tiedossa on vain yksi pakenemisyritys. Leirillä ollutta henkilöä oltiin viemässä lääkäriin, kun hän hyökkäsi saattamassa olleen vartijan kimppuun. Hänellä oli aseenaan joko veitsi tai sakset, joiden avulla hän yritti huitoa tiensä vapauteen. Pakomatka ei kuitenkaan onnistunut ja henkilö toimitettiin takaisin keskitysleiriin.

[välissä keskitysleirillä eläneen inkeriläistyttö Olga Kuneruksen tarina sekä lyhyesti professori Yrjö Varpion kuvaus]


Tervetullutta työvoimaa

Dosentti Antti Laineen mukaan Suomessa ei ollut muita Miehikkälän kaltaisia keskitysleirejä, vaikka saksalaiset perustivat varsinkin Pohjois-Suomeen jatkosodan ja Lapin sodan aikana useita vanki- ja työleirejä. Suomen muilla työleireillä vankien kohtelu oli toisinaan hyvinkin raakaa.*

* linkkaus Ylen toisen juttuun "Nuoren naisen päiväkirja kertoo sadistisista menoista työleirillä Suomessa: "Raskaana olleita kidutettiin ja tapettiin"

https://yle.fi/a/3-7927975

– Keskitysleiri ja työleiri eivät eroa hallinnollisesti toisistaan. Ne ovat termejä, joita on käytetty käytännössä yhdestä ja samasta asiasta. Miehikkälässä nyt sitten ilmeisesti haluttiin käyttää tuota termiä, Laine täsmentää.

Miehikkälän keskitysleiristä käytettiin jonkin aikaa nimitystä työleiri, vaikka iso osa vangeista oli työkyvyttömiä. He olivat joko liian vanhoja, nuoria tai sairaita työskentelemään leirissä.

– Muut vastaavanlaiset leirit olivat joko ulkomaalaisten ylläpitämiä, tai Suomen uusien rajojen ulkopuolella. Nämä asiat tekevät Miehikkälän keskitysleiristä ainutlaatuisen, Laine jatkaa.

JATKUU