Lapsena tallottu

Monenlaista traumaa ja tunnehaavaa lapsuudenperheessänikin olen kokenut, mutta kohtalotoveruutta tässä erityisen traumatisoivassa lapsuus- ja nuoruusajan "ystävyyssuhteessa" on ollut hankalampi löytää. Jaan hieman tarinaani.
Nyt hieman alle viisikymppisena olen vihdoin pääsemässä pohjalle. Tarkoitan tällä sitä että olen ikäni taistellut työelämässä, ja ajautunut kuin lehti laineilla aina johonkin. Uupumuksen, masennuksen ja ahdistuksen värittäessä työuraani, olen vihdoin tässä, että olen pysähtynyt "lopullisesti", ja uponnut pohjaan. Tarkoitan, etten tiedä löydänkö koskaan mitään tarkoitusta elämälleni, enkä enää kykene tekohengittämään elämääni takaisin "hyväksyttyihin" uomiin.
Apuna on viimeinkin myös kelan tukema psykoterapia, joka myöskin osaltaan antaa minulle uudenlaisen mahdollisuuden tarkastella menneisyyttä. Minun täytyy välillä muistutella itseäni siitä, että hiljaa hyvä tulee. En voi enää kiirehtiä suorittamaan elämää, ehkä uudessa työpaikassa, tai laittaa peittoa haavojeni päälle, vaan nyt syväsukelletaan ja tehdään homma kunnolla.
Kipeimpänä haavana tällä hetkellä prosessissani huutaa 8- 20 - vuotias nuori tyttö/ nainen. Olin aina vähän kummajainen, johtuen monesta asiasta, joita nyt en tarkemmin avaa. Tarinasta tulee muuten liian pitkä. Mutta kouluiässä kaverikseni alkoi uusi tyttö luokallamme. Ja pikkuhiljaa alkoi henkinen väkivalta ja manipulointi, kiusaaminen. Olin hyvä uhri, koska olin jo muutenkin elämän tuulten pieksemä, ja traumatisoitunut kotiperheessäni. Koin koko lapsuuteni, että minut on hylätty niin monin tavoin tunnekylmän, ankaran ja alitajuisten ylisukupolvisten ongelmien kanssa. Olin jo valmiiksi mitätön, arvoton ja häpeässä, syyllisyydessä ja näkymättömyydessä. Kukaan ei kuullut ja nähnyt minua. Olin jo vetäytynyt ja huono. Minulla oli kuitenkin vielä iloa elämässä ja olin hyvä piirtämään, laulamaan ja kirjoittamaan ja nautin siitä.
Tämä kaverini alkoi pian ahdistaa ja painostaa minua, takertui, manipuloi, sai kiksejä omituisista valtaleikeistä. Hän näki helposti minusta, miten haavojani voi repiä ja syventää. Hän halusi loistaa kustannuksellani. Hän oli ihana ja minä kamala ja huono. Nitistettynä lapsena, minulla ei ollut mitään keinoja päästä irti tästä traumaattisesta suhteesta. Pikku hiljaa tämä pikku narsistitar
( en heitä sanavalintaani kevyesti) tuhosi minua sisältäpäin, ja alkoi määrätä minua kaikessa. Nyt aikuisesta näkökulmasta näen, että hän oli erittäin epävakaa persoona, ja toki tietysti traumainen itsekin. Mutta koska minä olen syntyjäni herkkä empaatti, tämä kaiken minun tahtoni rippeetkin murentanut käytös, sai minut lopullisesti raiteiltani. Alkoi elämänvaihe, nimettäköön se nyt vaikka Suureksi Usvaksi, joka kesti pahimmillaan 12 vuotta. Usva muuttui hiljalleen hälveneväksi sumuksi, mutta on kestänyt näin monta vuotta, että uskallan katsoa syvälle vasta nyt, mitä todella tapahtui. Edelleen olen hänen kanssaan jotenkin tekemisissä, mm. lapsensa kummina.🙄 Edelleen hän on jollain tavalla yrittänyt pitkittää sidoksiaan.
Hän halusi omistaa minut kokonaan ja sitoa minut, alistaa minut henkilökohtaiseksi "orjakseen" Minä en saanut olla hyvä missään, se oli häneltä pois. Kouluni alkoi mennä huonommin ja huonommin. Hän surutta talloi kaikki onnistumiseni, haukkui minua, nauroi, tökki. Jos kukaan ihminen koitti tulla kaverikseni tai lähestyä minua hän keksi keinot, haukkui ja mustamaalasi. Hän haukkui ja pilkkasi minun vanhempiani ja sisaruksiani karmeilla sanoilla, alatyylillä jo lapsena. Minua loukkasi syvältä sydämestä, mutta ei ollut pakokeinoa. Äitini ei nähnyt mitä minulle tapahtui, olin oppinut olemaan hiljainen ja näkymätön lapsi.
Ahdisti mennä kouluun, ahdisti, kun hän alkoi valtaamaan yhä enemmän tilaa elämässäni. Aloin oireilemaan tosi rajusti teini-iän kynnyksellä. Kaikki hyvä ja kaunis oli elämästäni poissa. Oli vain loputonta tuskaa ja ahdistusta. Voi miten joku olisi viimeistään tuossa kohdassa tarttunut minuun. Kun joku olisi nähnyt, miten kaikki kehittyi. Aloin saada kontrolloimattomia raivareita, siitähän tämä "kaverini " innostui. Nyt kaikki näkivät vain sen, että olen tosi vaikea ja paha nuori, ja hän sai tilaisuuden lisätä vettä myllyyn. Eli hän oli se kunnollinen ja ihana nuori, kun minä olin se tulenarka ja räjähdysherkkä ongelmateini.
Tulin painostetuksi liian varhain hakeutumaan kännisiin seksisuhteisiin, hän sai siitä ilmeisesti tyydytystä, koska hän halusi jakaa niitä kokemuksia, ruotia ja naureskella niille ja puhui minulle seinien sisällä sairaita ja roiseja juttuja. Hän halusi minut samaan mutakuoppaan itsensä kanssa sikomaan. Viattomuus oli ohi. Minulla ei ollut minuutta enää. Olin irti kehostani. Olin kuin kummallinen jatke hänen "määräysvallassaan" Hän pääsi sieltä nousemaan, esitti kunnon tyttöä ja teki omasta elämästään lopulta sellaisen että kaikki meni piirustusten mukaan ja kulissit oli kauniit. Minä jäin henkiin, mutta vain juuri ja juuri.....jatkuu.....