Olin jo ajatellut, että yhteys on katkennut. Se, mikä ennen oli vahvaa ja syvää, olisi hävinnyt, koska emme arjessa enää näe. Mutta ei: näin, tunsin, aistin tänään vain sinut. Merkillisellä tavalla olimme taas hetkessä toistemme peilikuvat, puolikkaat - nyt uudella tavalla, entistä syvällisemmälläkö? Askelen lähempänä yhteistä, vai onko se edelleen mahdotonta? En tiedä.
Katseemme kohtasivat, ja jaoimme yhteisen hymyn, joka valaisi molempien kasvot.
Katseemme kohtasivat, ja jaoimme yhteisen hymyn, joka valaisi molempien kasvot.
Vastaukset 40
Vanhimmat
Ne sen tekevät, ne pienet hetket.
Ompa erityistä. Miksi ette sitten keskustele?
Luulen, että jo pato murtuisi, sen jälkeen kaikki olisi hallitsematonta. Se on samalla ihanaa ja upeaa mutta myös pelottavaa.
Uutta putkessa, sitä tikulla joka menneitä.
Tiedät ettei aloitus voi olla sinulle. Miksi kommentoit tuollaisia silti. Johan sulle naapuritkin nauraa kun jäät kiinni. sivusta
En löytänyt edes etäisiä viitteitä asiayhteyksien välillä. Yleensä kaikki vaikenee ikäviä asioita kuoliaaksi siinä vaiheessa kun leukojen louskutus on poikinut lievästi sanottuna hölmön olon. Joillain ei ole muuta kuin ns luotettavuutensa
Milloin?
Meinasin kysyä.
Mutta no joo.
Pelkäsinkin jo pahinta joskus vissiin aamun tunteina.
Mutta , eipä vain.
Jä----rjissäänhän me , kai?
Vastaavanlainen tilanne sivusta. Ehkä se käy järkeen sitten lopulta. 😊
No en kyllä tiedä, onko tässä järkeä ollut vuosiin. Tiesin, tiedän, että on olemassa ihminen, jonka kanssa löydän tason, jota en kenenkään muun kanssa ole nähnyt. Mutta yhtälössä on toistaiseksi ollut komponentti mahdoton. Pysyykö silloin järjissään?
sama tunne😞eli samassa tasossa😘❤️
Olet vieläkin ykköseni Höpsö!
Uskalla nyt...Haluan vain Sinut
Laita sinä :)
Mä en ollut tänään missään en oo nähny ketään kipeenä makaan sisällä🥺😢
Miten sulla aina kyynel silmässä ja viikonloppukin alkoi.
Koska mies tykkää performoida naispersooniaan todella tuntheellisiksi🧐
Jotkut sentään näkee toisiaan
Samaa meinasin kirjoittaa, mutta hyvä, jos edes joku näkee kaivattuaan.
Komppaan myös teitä.
Hymy. Koronakesä.
Pyh. Ei ikinä enää.
Näin tunnen puolikastani kohtaan joka on peilikuvani. Samaa kuvaa mutta täysi vastakohta. Vuosia on mennyt mutta olen lähempänä kuin ehkä tiedät. Oudoin asia joka on tielleni koskaan sattunut, löytää kadonnut jota ei tiennyt koskaan löytävänsä ja sitten hiipua jonnekin tuhkaan ja syntyä uudelleen. Koko ajan miettien sinua.Paras ystäväni.
Samoin täällä.
Jatkan.Vastakohta esim.Hän herää minä laitan nukkumaan.Hän on iloinen ,minä surullinen samaan aikaan.
Hän rakastaa materiaa,minä en.Hän harkitsee pitkään ,minä impul5siivinen.jne.
Sinun yksinkirjoittelevan miehen ns ihmistuntemus on vähä teknokraattisen oloista
No ei hän nyt niin kamalasti sitä materiaa rakasta, vaikka siitä ehkä sellaisen kuvan voi saada.
Ap älä vaan perkele sano olevasi semmoinen
Puhelinta tuijottava ...
keskustelua ja kohtaamista kaihtava nyky nolo joka hoitaa kaiken puhelimen viestein .🤣🙈
(Kuvitelkaa miellä kaks nykynoloa pimeässä sohvan molemmmissa päissä .
Mitää ne ei puhu mutta molemat tuijottaa puhelinta
Ja sielä sitte käydään kaikki keskustelu
Puhelimista on tullu suhteen 3 osapuoli )
Nyt itseä niskasta kiinni.
Puhelin pois ja keskustelua sen rakkaan kanssa
Aitoa kohtaamista ja känssakäynitiä kiitos ..
Omalla kohdallani sanoisin toiselle.. ei se koskaan katkea.. olet kuin magneetti, joka vetää minua puoleensa..
Muistan tuon kohtaamisen kuin eilisen päivän, en unohda sitä koskaan, niin erikoista se oli, en nähnyt kuin sinut ja sinun silmäsi, hukuin niihin, kaikki muu hävisi ympäriltä, olimme vain me 2.
Oliko syksy -22 vai Kevät -23?
Siinä hetkessä kaikki muu hävisi ja olimme vain me kaksi. Tunsin kuinka sydämeni aukesi kuin kukka ja kun heräsimme kumpikin oli vähän pökkerössä ja ympärillämme oli kymmenittäin ihmisiä joita en edes huomannut siihen tulleen. Olit siinä uneni, ystäväni, sieluni. Olet joka päivä mun sydämessä, tuli mitä vain. Kiitos että olet vaikka ollaan kaukana mutta niin lähellä.
Juuri tuolta se tuntui. Vaikka ympärillä oli paljon ihmisiä, yhtäkkiä, hetken aikaa oli vain me kaksi: katse, yhteys, kaiken valaiseva jaettu hymy. Vaikka mahdoton pysyisi jatkossakin mahdottomana, muistan aina hymyn. Tuskin kukaan muu tulee ikinä olemaan minulle mitään, koska olen kohdannut hänet, ja paradoksaalista kyllä häntä en taida saada.
Kyllä se oli -22 vielä silloin.
Älä ole niin varma.
Siitä, että olen tulkinnut yhteyden oikein vai siitä, etten voi häntä ikinä saada?
Siitä ettet voisi häntä ikinä saada.
Niin. Ei kai lopulta mikään ole mahdotonta, mutta toistaiseksi en kuitenkaan suuresti elättele toiveita. Tiedän vain, etten ketään muuta halua. Hän on minulle se kolmas, salama kirkkaalta taivaalta, juuri se oikea, täydellinen. Ei eka höpsö teinirakkaus, ei se rakkaus joka satutti ja teki minusta minut, vaan se kolmas. Oikee, aito.
Mistä sinä muka tiedät kuka haluaa tai voi saada kenetkin- oletko niin pessimistinen ja katkera itsesi suhteen?😉
Ja tämä ihan irrallinen lisäys trolliätmin kanssa keskusteluun puolikkaista hubbabubbapallosta ym
Voit hyvinkin saada hänet, jos niin paljon hänestä välität.