Jotain on tehtävä.

Kopioin luvatta US:n keskustelusta asian ytimen.

>>Ruotsalainen viisaus 1991 jälkeen on: älä ole samassa valuutassa Saksan kanssa<<

Tämä on suomen kansantalouden ongelmien juurisyy. Suomi ei koskaan voi olla samalla viivalla keski-Euroopan maiden kanssa, koska ilmasto, maantiede, historia jne eivät vaan anna mahdollisuutta. Ei tätä tekijää voi korjata työläisten palkkoja ja sosiaalitukia karsimalla. Ei vaan voi.

Kun hallitus hallituksen jälkeen ja järjestö järjestön jälkeen ei ota huomioon kansalaisia ja heidän hyvinvointia ja keskittyy ainoastaan tiettyyn ryhmään, siinä tapauksessa on kansalaisten näytettevä päättäjille missä pöytä seisoo.
Aloitettava heti järjestäynyt toiminta esim. mielenosituksiin.

Sanot, että jotain on tehtävä. Alla pätkä linkkaamastasi jutusta.

"Yhteiskunnan tuen varassa oleva ryhmä koostuu noin kolmesta miljoonasta ihmisestä. Heistä suurimman joukon muodostavat eläkeläiset 26 prosentilla. Lapset muodostavat 15 prosentin osuuden, opiskelijat kahdeksan prosentin, työttömät viiden prosentin ja muut työvoiman ulkopuoliset kolmen prosentin osuuden."

Ylivoimaisesti suurimmat tukien verassa elävät ryhmät ovat eläkeläiset ja la lapset eli heille pitäisi tehdä ensimmäisenä jotain, mutta kerro mitä se jotain voisi olla.

Lisäksi kun muistelee edellisen hallituksen "lisäapupaketteja", joita se jakeli ympäri maailmaa, mitä ihmeellisempiin "loikkiin" ym. ym. .... 40MILJARDIA ei pitkään riittänyt... Kyllä riittää Suomalaisella duunarille maksettavaa... Hauskintahan tässä on se, että puolueet, jotka rahat maailmalle jakoivat ja joiden ainoa keino taloutemme parantamiseksi on verojen korottaminen entisestään, nuo puolueet johtavat lakkokenraalina Senaatintorilla kitarisatkin PUNAISENA duunareita lakkoihin... Duunarit takaisin hommiin, kuluja alas ja ostovoimaa ylös niin se Suomi nousee... Suomessa kulurakenne on jo maailman korkeinpia siksi olemme vuosien saatossa menettäneet satoja tuhansia työpaikkoja maamme rajojen ulkopuolelle.

Avaaja ja keskustelijat eivät ole menneet asumistukiin, aikuikoulutukseen jne. joissa saajien ryhmä on todella suuri.
Elin nuoruuteni 1950-luvulla. Perhe oli rutiköyhä, isä työhön kykenemätön, äiti pyöritti pientilaa 24/7 työaikajärjestelyllä ja minä kärräsin 15-vuotiaana betonia rakennustyömaalla 35 kilometrin päässä kotoa. Työmatkat tein invalidiveljeni kanssa osista kokoamallani polkupyörällä aamuin illoin. Eväänä oli kuivaa leipää ja herottunutta maitoa. Olin laiha, alipainoinen.
Mutta, mutta me emme valittaneet, emmekä odottaneet saavamme mitään tukirahoja. Suurin ilomme taisi olla lauantain saunailta.
Sitten muutamien vuosien jälkeen vasemmisto alkoi kerätä ostamalla karjaa vaalilaitumilleen. Tuki ladottiin tukipinon päälle, tuloksena jumalaton tulonsiirtosääntöjen ja kanavien suma sekä järjetön valtion ja kuntien velkaantuminen ja degeneroitunut kansa, joka odottaa jonkun tuovan ruokaa eteensä ja maksavan hänen juopottelunsa.
Tuo järjettömyys on mahdollista vain siten, että puoluejohtajat nimeävät vaaleihin ehdokkaiksi puolueen kykenemättömimmät ihmisrassut ja äänestäjät osoittavat äänensä näistä kaikkian tyhmimmille.
Karmea tarina ja totta. Ja nyt lakkoillaan maamme laillista hallitusta vastaan kun hallitus aikoo oikoa rypyt ja järjettömyydet työelämästä.
Infantiilia vasemmistopolitiikkaa tämä lakkoilu on. Menkää töihin.

Ehkäpä vihervasemmisto ja AY-liike tietää vastauksen tähän ongelmaan koska vastustavat niin kiivaasti hallituksen ratkaisuja!
Toisaalta työssäkäyvät haluavat ehdottomasti elättää jatkossakin heitä, eiväthän he muuten lakkoilisi näiden elättien etuuksien heikennysten vuoksi!!!