Oikeasti masentuneitten lisäksi on suuri joukko muodin mukaan kulkijoita, joilla on ollut burn-outit ja anoreksiat ja kaikki muutkin muotisairaudet.
Burn-outia oikeasti sairastavista taasen suurin osa on juonut liikaa.
Burn-outia oikeasti sairastavista taasen suurin osa on juonut liikaa.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Missähän näitä oikeasti masentuneita sitten on? Miksi niitä ei ollut muutama vuosikymmen sitten, kun elämä oli oikeasti vaikeata?
On olemassa sairauksia ja 'sairauksia'. Jonkin mielestä masennus tai vaikkapa alkoholisimi on sairaus. Siinä on kuitenkin hieman eroa oikeaan sairauteen. Ajatteleppa vaikka jotakin lapsen leukemiaa ja vanhempien huolta. Tuo sairaus ei valitettavasti katoa sillä että ottaa itseään niskasta kiinni tai lakkaa kaatamasta viinaa kurkkuunsa. Jos sairaus sillä katoaisi, niin jokainen vanhempi, ja toki myös lapsi itse, olisi siihen valmis.
Masennus on tosiaan muotijuttu. Kun tule paha olo niin rynnätään aivan liian helposti TK:een hakemaan onnellisuuspillereitä tai lähetettä psykiatrille.
Ei se kyllä ihan noin mustavalkoinen juttu ole! itselläni on ollut masennus yli 10 vuotta, kunnes viimein totesin että ei se positiivisella ajattelulla lähde ja nyt vasta hain ammatti-apua. Miten niin muka kymmenen vuotta sitten oli vaikeampaa? Silloin sentään oli kakaroilla vielä kotiintuloajat, eikä niin paljon huumeita ja väkivaltaa. Masennusta ei pidä rinnastaa rahalliseen ja muuhun hyvinvointiin. Masennushan on nimenomaan hyvinvointivaltioiden tauti. Hyvinvointivaltioissa on hyvä elää, mutta paha olla; vaikea tuntea itseänsä tarpeelliseksi ja tärkeäksi yksilöksi, kun on vain ajelehdittava massan mukana. Erään psykologin mukaan masennus onkin terveen ihmisen reaktio sairaaseen yhteiskuntaan. On ääliömäistä väittää, että ihmiset tieten tahtoen pyrkisivät masentumaan. Jokainen masennuksen kokenut tietää, että kuolemakin on parempi vaihtoehto kuin masennus! Se hallitsee KOKO elämää, työstä ja terveydestä aina ihmissuhteisiin. Ja masennusta EI SAA verrata leukemiaan! oikeasti masentunut ihminen ON kuolemansairas siinä missä leukemiaa sairastavakin. Siinäkään ei TODELLAKAAN auta että "ottaa itsestä niskasta kiinni". Masentunut ei siihen kykene siinä missä leukemiaa sairastavakaan, kun aivotoiminta on niin häiriintynyt. Nykyään tiedetään että masennus aiheuttaa paljonkin fyysisiä muutoksia, aivosoluja kuolee paljon enemmän kuin alkoholia tai tupakkaa nauttivilla! Aivoihin syntyy masennuksen aikana vammoja, joiden korjaantuminen vie vuosia. Tästä johtuu masennuksesta kärsivien "sekavuus", sillä masentuneella on muistihäiriöitä ja esim. laskutaito voi huonontua ja muutenkin ajatuskyky heikentyä. Eli kyse ei todellakaan ole pelkästä alakuloisuudesta, vaan todellakin SAIRAUDESTA! On minullakin tuttuja, jotka parin viikon alakuloisuuden jälkeen kirmaavat tohtorille, kun itse olen sinnitellyt yli 10 vuotta. Mutta se, että jotkut ovat niin typeriä, etteivät tajua pienten alakuloisuusjaksojen olevan osa elämää, ei tee meistä OIKEASTI kroonisesti masentuneista syyllisiä! Voin ihan suoraan sanoa, että mieluumin ottaisin jonkun leukemiankin kuin tämän taudin! Mitä hittoa teen terveellä kropalla kun mieleni on sairas???
Masennusta ei vieläkään osata ottaa vakavasti. Lapsesta asti on totuttu että on helpompi sanoa jalan olevan kipeä kuin että mieltä painaa joku asia. Masennusta ei samalla tavalla hyväksytä "oikeaksi" sairaudeksi kuin joku fyysinen sairaus. Ja sitten vielä tämä trendi jonka mukaan on niin helppo antaa itselleen diagnoosi "masentunut". Siinä tehdään hallaa niille, jotka oikeasti ovat sairastuneet masennukseen.
Sielua ja mieltä pitää hoitaa siinä missä ruumistakin. Pitäkää huolta toisistanne!
Tottakai masentuneille tulee muutoksia aivoihin,jos vaan makaavat ja syövät pillereitä.Lihakset surkastuvat jollei niitä käytä ja sama juttu on aivojen kanssa(kysy vanhustenhoitajilta jollet usko)
Eikö enää yksikään lekuri suosittele ruumillista työtä ja ulkoilua masennnuksen hoitoon?Ovatko kaikki niin lujasti lääketehtaiden talutuksessa?
Kun on vakavasti masentunut, sitä tilaa voi todella verrata vaikka aivohalvaukseen. Ei siinäkään auta, että lääkäri sanoo, että senkus alat kävellä ja jätät pyörätuolisi! Kuolleisuusriski vakavaan masennukseen on 20 %!
Masennus on seurausta aivojen välittäjäaineiden vaihdunnan epätasapainosta eikä päin vastoin.
Masennus on oikea sairaus siinä missä esim. syöpäkin. Masennusta ei ole tunnistettu sairautena aikaisemmin, koska mielen sairaus on luonnollisesti vaikeampi diagnosoida kuin fyysinen sairaus. Myös depressio johtaa useassa tapauksessa kuolemaan. Se ei tosiaan katoa sillä, että ottaa itseään niskasta kiinni. Tuntuu toki jossakin määrin olevan trendikästä sairastaa burn-outia, joka usein on vain "normaalia" pidempänä aikana kertynyttä työuupumusta tms. Rajan veto on vaikeaa.
Kyllä jokainen lekuri suosittelee liikuntaa masennuksen hoitoon. Kun puhutaan vakavasta masennuksesta, puhutaan sairaudesta mihin liikunta tai ruumiillinen työ ei tuo helpotusta. Joskus jopa päinvastoin. Tosin yleensä vakavasti masentunut ei pääse liikkeelle saati ruumiilliseen työhön. Harvoin edes jaksaa tänne kirjoittaa, kuten minäkin aikanani, en joka päivä jaksanut edes jääkaapille kävellä tai vessaan kuselle. Totta vitussa siinä myös aivotoiminta kärsi, eikä kaikki tule koskaan palautumaankaan.
Lääkkeet ovat ensiapu vakavaan masennukseen, ja ehdottoman tärkeä tekijä vakavaan masennukseen sairastuneiden kuolleisuuden vähentämisessä.
Olet siinä oikeassa, että alkoholin käyttö on lisääntynyt sitten "kultaisten aikojen".
Masennuksen hoidossa on alkoholista kuitenkin erotettava syy ja seuraus. Myös alkoholismi on sairaus ja sitä hoidetaan toisin.
Masentuneita oli myös muutama vuosikymmen sitten. Usein heitä kutsuttiin silloin "vakava mielisiksi". Nykyään tutkimus on edennyt ja oireet tunnistetaan paremmin.
Oliko muutama vuosikymmen sitten oikeasti elämä vaikeampaa?
Tuskin, totta on että nykyisellään elämme masennusalttiimpaa aikaa kuin ennen. Enää ei puhuta suomesta hyvinvointivaltiona. Tuskin jatkossakaan eiköhän suuret ikäluokat pidä siitä huolen kuten nytkin. Heidän toimiensa seuraustahan on mm. pankkikriisi ja 90-luvun alun lama sekä nykyinen heikko valtiontalouden kehitys. Omat eläkkeensäkin he ovat polttaneet (jokainenhan säästää itselleen eläkettä palkastaan) ja eläkkeiden maksajiksi joudumme me.
Vertaus leukemiaan ontuu osittain. Masennuksen syyt voivat olla fyysisiä että psyykkisiä. Leukemia on vakava sairaus. Samoin depressio. Molemmissa kuolleisuus on suuri. Lääketieteessä syöpätutkimus on edennyt hyvin pitkälle ja eräs dosentti minulle sanoikin, että käytännössä syöpä on voitettu, suurin osa pystytään parantamaan.
ps. oma aivolisäkkeeni ei siitä sen kummemmaksi muutu vaikka ottaisin itseäni niskasta kiinni. Kun esim. thc ei erity niin se ei erity. Välillä on helpompaa, välillä ei pääse sängystä ylös. En halua vähätellä toisten vaivoja, enkä suurennella omiani (masennus contra leukemia).
Oikea masennus ei todellakaan katoa sillä, että "ottaa itseään niskasta kiinni". Tuo ilmaus on sellainen, että jos masentuneelle sen sanoo, olo tulee vain entistä paljon kurjemmaksi. Masentunut EI VOI "ottaa itseään niskasta kiinni". Ja kyllä masennusta aivan varmasti on ollut muutama vuosikymmentä sitten. Usein masennus voi "piiloutua" alkoholismin taakse.
Itse olin masentunut jo ala-asteella. Varsinainen diagnoosi tuli vasta lukioiässä.
Edelleen puhutaan asiasta ottamatta selvää ensin. Aivotoiminta EI häiriinny lääkkeiden takia! Silloinhan kyseessä on täysin eri asia; lääkkeillä aiheutettu vaurio.
Jokaisella lienee kokemusta, että jo lyhytaikainenkin stressi aiheuttaa aivoissa häiriöitä, yleensä juuri muistihäiriöitä.
Joku juuri sanoi sinulle jotain, muttet silti sitä muista, kun jokin asia painaa mieltäsi.
Lääkkeitä en itse suostunut ottamaan 10 vuoteen ja minulla oireet pääsivät liian pitkälle, niitä ei enää saa koskaan korjattua.
Masennus EI parane ajan kanssa, päinvastoin pahenee vain, sillä masennus ruokkii itse itseään, ei siitä pääse ulos positiivisella ajattelulla tai vähättelemällä vaivojansa. Minulla kesti liian kauan tajuta tämä. Olisi kiva kun ihmiset viitsisivät ottaa selvää asioista joista kertovat..
Taidat olla paranemaan päin tosihyvää vauhtia! Ei sun mielessä ainakaan paljon häikkää ole, niin hyvin osasit kirjoittaa tunteista ja tuntemuksista!Onnea siitä! Todella masentunut ihminen ei pysty julkituomaan ajatuksiaan selvästi esille, ne ovat niin "epäjärjestyksessä", eikä masentunut aina edes ymmärrä mikä häntä vaivaa!! Masennus on muotitauti varsinkin lasten ja nuorten keskuudessa, koska heillä on kaikki valmiina,kaupasta ostettua "sälää"mielettömät määrät,rahaa käytössä melko paljon yms.Mitään ei tarvitse tehdä eikä suunnitella itse,sitten valitetaan,ettei ole mitään tekemistä, mikään tavaramäärä ei jaksa kauan kiinnostaa! Ehkä ei se masennus iskisi niin helposti,kun olisi mietittävää itse tekien ja hankkien,vaikka kesätyöstä saadulla palkalla,jotain kivaa tai tarpeellista itselleen! Kyllä helpommin masentuu sohvalla maaten tai kartsalla tyhjänpanttina pyörien, kuin jotain tekemällä, se on itsestäkin kiinni,miten mielen saa pysymään kunnossa!Toki myönnän,että masennukseen voi myös "oikeasti" sairastua esim.työttömyyden,sairauden tms.johdosta! Mutta se on eri asia, kuin moni "tylsyydestä" johtuva ns. masennus,jota potee aika moni!
Osa depressiotapauksista on selkeästi itseaiheutettuja, tosin hoidollisesti en näe itse sillä merkitystä, onko masennus itseaiheutettu eli johtuu alkoholista/päihteistä vai fyysinen tai ns. ajatuksellinen.
Kaikki tapaukset on otettava vakavasti ja hoidon on oltava riittävää. Syyt ovat niin moninaiset eikä tekemättömyys välttämättä ole omaa laiskuutta, myös masennus voi olla syy laiskuudelta näyttävään tilaan ulkopuolisen silmin tarkasteltuna. Yhteiskunnalliset ja endogeeniset sosiaaliset signaalit ovat nykyään kovin ristiriitaisia monien nuorten mielestä. (olen toiminut nuorten parissa 4 vuotta ennen omaa depressiokierrettä, jonka syy on muuten fyysinen).
kuinka vanha olet,huvitti kirjoituksesi koska mun viiskymppisen veljeni sukupolvi oli myös niitä joilla oli kaikki valmiina ja tavaraa jne
Kyllä varmaan masennusta on ollut olemassa silloin kymmeniäkin vuosia sitten, silloin sitä vaan ei osattu ajatella sairautena ja hoitaa.
Ja onhan se myös totta, että aika kultaa muistot.
Tekniikka yms. on kehittynyt viime aikoina hurjasti, ja uskonpa sen osittain vaikuttavan ihmisten mielenterveyteen. Joskus muinoin ihmiset elivät siten, että tekivät päivän maataloustöitä, yrittivät löytää ruokaa ja vettä, ja olivat perheen kanssa kotona rakastaen toisiaan. Ilman kiireitä. Ihmisen elimistöä ei ole luotu elämään alituisessa stressissä, jota nykymaailma monille aiheuttaa.
En usko, että anoreksia tai muutkaan syömishäiriöt ovat sen enempää muoti-ilmiöitä kuin masennuskaan. Nykyajan kauneusihanteet vain ovat niin sairaita, että etenkin tunnolliset ja kiltit, täydellisyyteen pyrkivät tytöt ehkä alitajuisesti haluavat toteuttaa yhteisön vaatimuksia laihduttamalla. Toisaalta se voi samalla olla kapina näitä sairaalloisia ihanteita vastaan.
Itselläni oli kolmisen vuotta sitten puolisen vuotta kestävä, lievä syömishäiriö, mutta se oli kuitenkin semmoinen kokemus, että osaan ymmärtää bulimikkoja tai anorektikkoja. En kylläkään kärsinyt siitä siksi, että olisin halunnut laihtua, ja sen syy on edelleen minulle mysteeri.
Masennusta on jatkuvasti, mutta olen aivan liian ujo uskaltaakseni hakea apua siihen. Elämä on yhtä tuskaa, ollut jo kauan.
Tämä ei ole pilakysymys: auttaako mielestänne netissä keskusteleminen masennukseen tai tyhjyyteen tai whatever? Tuoko netti sisältöä elämäänne? Minun elämääni tuo. Netti on yksi tapa kohdata ihminen, mutta vain yksi...
Keskustelen mielelläni netissä ja jaan kokemuksia muiden kanssa. On se toki yksi lisä elämässäni. Preferoin kuitenkin F2F -ihmissuhteita.
Masennuksen kanssa olen kuitenkin varovainen netin suhteen. Tietoa on liikkeellä paljon ja usein väärääkin. Joku voi jopa löytää itsestään uusia ulottuvuuksia masennukselleen, kuullessaan toisella olleen myös niitä ja niitä oireita.
ennenkuin itse koet masennuksen!
Minäkin voisin kysyä miksi en ollut masentunut jo vuosikymmeniä sitten kun elämäni oli tosi vaikeaa.
Yli 60 vuotiaana olen kokenut pitkäaikaisen masennuksen ensimmäistä kertaa elämässäni. Minun iässäni ei enää seurata "trendejä".
Aluksi en itsekään ymmärtänyt mikä minuun oli mennyt, kun mikään ei enää huvittanut. Ylösnousut aamuisin olivat kaikista vaikeimmat. En pystynyt keskittymään enää mihinkään, aloin välttää puhelimeen vastaamistakin. Välttelin ystäviä ja tuttavia, koska tuntui ylitsepääsemättömän vaativalta järjestää edes yksinkertaisinta "tule kahville"-juttua. Kaikki normaalista elämänmenosta poikkeavat tapahtumat olivat äärettömän stressaavia, olipa kysymyksessä vaikka vaan hammaslääkärille meno.
Kolmen vuoden päästä en jaksanut enää, vaan menin lääkärin juttusille. Halusin olla taas oma itseni, iloinen ja energinen.
Sain antidepressivilääkityksen ja muutaman viikon päästä pystyin tekemään muutakin kuin nukkumaan.
Lääkkeitä söin pari vuotta, sitten jätin ne kokeeksi pois ja huomasin että selviydyn taas ilman niitäkin.
Tänä keväänä olen tuntenut kuinka viimeisetkin masennuksen häivät ovat poistuneet. Koko maailma näyttää raikkaalta ja itse olen kuin uudesti syntynyt! Nyt yritän ottaa takaisin kaikki menetetyt vuodet ja elän täysillä.
mulla on ollut nuo samat oireet vaikka kuinka ja kauan enkä oo tiennyt sen olevan masennusta.luulin vaan että tavallista saaamattomuuttani.
joo,heti rupes tuntuun paremmalta.ehkä saan vielä jotain hyviä pillereitäkin!
juu, kyllä minä olisin vaan niin paljon mieluummin sitten ei-muotitietoinen! mä olen välistä todella masentunut ja vaihtaisin sen millon vaan terveeseen elämään!
mä en tosiaan ole niin muotitietoinen että sairastaisin muodin mukaan!
Se että masennusta osataan nyt vasta havaita ja hoitaa, ei tarkoita etteikö masennusta olisi ollut aijemmin. Jos vaivautuisitte ottamaan selvää asioista, tietäisitte että masennusta on ollut niin kauan kuin nyky-ihminenkin, mutta nykyisellä nimellä se on tunnettu vasta vähän aikaa, kuten esim. paniikkihäiriö nimettiin vasta 80-luvulla, vaikka kyseistä tautia on ollut luolamiesajoilta asti! Se että tiede ei suostunut nimeämään joitakin sairauksia jo monta sataa vuotta sitten, ei tarkoita että ne sairaudet ovat vasta nyt syntyneet ja sitten vielä muotia. Ja jos masennus on muotisairaus siksi että sitä on nyt niin paljon, on sitä sitten myös esim. rintasyöpä; onhan sitäkin nyt enemmän kuin 10 vuotta sitten. Hyi hyi, syöpäsairaat, ottakaas nyt itseänne niskasta kiinni.
se positiivinen ajattelu syöpäsairaitakin ja ne jotka kokevat "ihmeparantumiset" ovat nimenomaan ottaneet itseänsä niskasta kiinni
Se ei silti ole mikään ratkaisu. Voin kyllä kuvitella että syöpäpotilaan on paljon helpompikin ajatella positiivisesti kuin masentuneen. Masentuneelta on yksinkertaisesti riistetty kyky siihen, kuten moneen muuhunkin. Kun mieli on kerran sairas niin sairas se silloin on.
liian vähän...
Katsellessaan puolison rypemistä -aikansa sitäkin...