Tämä ei ole osoitettu kenellekään, vaan kysyn noin yleisesti, että missä teidän mielestänne kulkee empaattisuuden ns. takaraja? Milloin et enää pystyisi olemaan empaattinen toista kohtaan ja onko se empatia mielestäsi katoavaa kansanperinnettä? Onko empatia mielestäsi sisäsyntyistä vai opittu taito?
Pohdintaa empatiasta
Anonyymi-ap
53785
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 7 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 53
Vanhimmat
Mielestäni taitona on molempia, mutta myös arvovalinta.
Empaattisuuden rajat menee siis siinä, missä arvot ne määrittää. Ja näin pitääkin tietenkin olla, ettei mene överiksi.
Mutta tästä syystä myös rajat on erit eri ihmisillä ja jopa asiayhteyteen liittyen.
Niinpä ja huonolla kommunikoinnilla saa paljon tuhoa aikaan. Aivan kuin soittaisi lankapuhelimella, jonka johto on hiertynyt juuri sen verran, että linjalta kuuluu kohinaa, joten kaikista sanoista ei saa selvää.
Al
Kyllä me hyväsydämiset ja herkät miehet olemme paitsiossa. Minäkin jään lapsettomaksi, että miessukupolvi jalostuu tästä vielä lisää.
Mielestäni hyväsydämisyydessä ja herkkyydessä ei ole mitään vikaa. Päinvastoin. Monesti kuitenkin olen nähnyt ja kokenut, että sellaiset tallotaan elämässä.
Al
Jos ihminen saa hyvänolon ollessaan empaattinen niin sehän on kaikille kiva asia ja empatiaan on tuolloin luonnostaan motivoitunut. Jos ei saa empaattisuudestaan hyvää oloa niin varmaankin henkilö on silloin jollain tapaa sairas. Huom. Usein kaikilla on jotain pieniä vaillinaisuuksia terveydessään.
Mielipiteeni on, että toiset ovat luonnostaan empaattisia ja toiset eivät. Ympäristötekijät vaikuttavat paljon, lapsuus, nuoruus ja kuinka paljon saa rakkautta osakseen. Mitä asialle tekee, jos ei saa. Pistääkö pahan kiertämään jne.
Tuon viimeisen lauseesi voi käsittää monella tavalla, mutta käsitän sen vain yleisenä huomautuksena yleiseen avaukseen, koska tiedän miten paljon moni ihminen kannustaa muita ihmisiä täällä silloinkin, kun se tuntuu menevän hukkaan.
Al
Piilonarsistit osaavat käyttäytyä empaattisesti. Heillä on tavoite, jota kohti menevät hyöty mielessä, joka toimii motivaattorina?
Voi olla? Ei ole tuollaisesta kokemusta. En tiedä, mutta voisin kuvitella, että piilonarsisti ei noin pysyisi pitkässä parisuhteessa, kun kumppani ei lopulta jaksa. En ainakaan tiedä yhtään sellaista tyyppiä ja yhden diagnosoidun narsistin tiedän menneisyydestäni.
Al
Sananlaskut 18:23: Köyhä puhuu pyydellen, mutta rikas vastaa tylysti.
Tämä avaa asenteen.
Ihminen voi rakentaa itselleen ylemmyyden suojan kaikkinaisesta rikkaudesta (äly, materia, lahjakkuus ym.) Tällöin hän voi kovettua.
Intiassa karman laki on hyvä esimerkki eriarvoisuuden ratkaisemisesta idealistisesti.
Juuri näin
Sitten vastaan vielä kysymyksiisi: Missä teidän mielestänne kulkee empaattisuuden ns. takaraja? Milloin et enää pystyisi olemaan empaattinen toista kohtaan ja onko se empatia mielestäsi katoavaa kansanperinnettä? Onko empatia mielestäsi sisäsyntyistä vai opittu taito?
Riippuu arvo- ja ihmiskäsityksestä, missä empatian raja kulkee. Itse pystyn kyllä ymmärtämään kaikenlaista käytöstä. Voin asemoitua empaattisesti jos haluan. Aina en pysty siihen heti. Olen inhimillinen ja tunteva ihminen. Jotkin asiat menevät ihoni alle enemmän kuin toiset.
Elämme tekopyhyyden valtakautta. Leijonan areenat ja sinne heiteltävät ihmiset löytyvät nykyisin sosiaalisesta mediasta. Itsekkyys vähentää empatian kokemista. Satanistien. Ideologia; nopeat syö hitaat on hyvä esimerkki siitä, miten empatian puute voidaan selittää luonnollisena toimintatapana.
Empatia on mielestäni sekä sisäsyntyinen, että opittu taito.
Hyvin pohdittu, mutta mielestäni ihminen ei voi sille mitään, jos vaikka on jokin lahja johonkin asiaan.
Eihän se ihminen voi sille mitään, jos osaa vaikka piirtää, musisoida tai muuta. Olen nähnyt tällaisia lahjakkuuksia, joillakin nousee päähän, kaikilla ei.
Mielestäni noissa on kyse enemmänkin siitä, että toinen ihminen käsittää sen ihmisen eri tavalla kuin se lahjakas ihminen tarkoittaa. Puhumista ei voi liikaa korostaa. Joskus jostain julkkiksesta saanut ihan eri kuvan kuin mitä hän sitten on, kun suunsa avaa.
Tuo on siis vain minun kokemus asiasta ja viittaan vain sellaiseen näkyvään tai vaikkapa kuuluvaan lahjaan.
Al
Hyvä sananlasku on kyllä. Pistää miettimään.
Al
Tarkoitin sitä, että ns. rikkaus on ihmisen kokemus ja asenne samoin kuin ns. köyhyyskin. Nämä ovat vertauskuvia.
Meillä voi olla nöyrä huippulahjakkuus, joka ajattelee, ettei hän lopulta tiedä paljoakaan ja ole toisia parempi ihmisenä. Siten hän asettuu tiedonjanoisen ja eräällä tapaan köyhään asemaan muiden rinnalle. Hän tarvitsee muita ihmisiä, hän ymmärtää oman paikkansa ja saadun lahjakkuuden lahjana.
Toisaalta meillä voi olla huippulahjakkuus, joka leveilee osaamisellaan ja tiedoillaan. Pitää itseään muita parempana ja etuoikeutettuna. Pitää itseään rikkaana. On pöyhkeä.
Kyse on kaikessa nöyryydestä. Asenteesta.
Mutta niin se kysymys, että onko se ihmisen oma vika, että on syntynyt ”hyväosaisesta”, niin ei tietysti ole. Hänellä on vain kovempi työ ymmärtää, ettei kaikilla ole samat edellytykset päästä uransa huipulle tai saada edes sitä työpaikkaa.
Niin, hyvin muotoiltu. Kiitos, kun avasit asian tarkemmin.
Al
Kyllä varmaankin on vaikeampi ymmärtää, jos asiat ovat tulleet helpommin.
Al
MieheksiIuulijassa se raja on. Tapahtui hänelle mitä tahansa niin en tunne empatiaa. Pelkästään inhoa. Enkä siis tiedä kuka hän on, vaikka hän muuta luulee.
Kyllähän hänellä on kieltämättä vähän erikoinen tyyli tuoda itseään esille. Noin lievästi ilmaistuna.
Al
Minulle on sanottu, että olen liian empaattinen. Nyt olen löytänyt siihen syyn - selvätunteisuus. Vaistoan ihmisten tunteita. Sen takia väsyn ihmisten tunnemyllerryksistä.
Aivan. Itse arvostan erilaisuutta. Kylmiä ihmisiä kohtaan on vaikeaa olla empaattinen, jos vertaa vaikka sellaiseen ihmiseen, joka on vastaan empaattinen.
Koskaan ei voi tietää miksi toisella on suruaika ja mitä toinen kokee tai on kokenut. Onko vaikka pidätellyt tunteitaan tosi pitkään, kun on vain ollut pakko selvitä vaikeista ajoista. Yritän pitää tämän aina mielessä, kun kohtaan ihmisiä.
Mottona: "Sanon sille jotain kaunista".
Al
Totta. Ei voi tietää, mitä toinen on käynyt läpi. Jos näen masentuneen ihmisen, saatan ajatella "olet hyvä ihminen tai olet taistelija tai olet vaikkapa huipputyyppi". Se on ajatusenergiaa. Jos joku ihminen sanoo pahasti, ajattelen, että hänellä on paha olla. Liika empaattisuus vie välillä voimia, että joutuu suojautumaan välillä.
Niin, uskon tietäväni mistä puhut liiassa empaattisuudessa...
Al
Systemaattinen halu tuottaa pahaa muille. Ja siitä nauttiminen. Empatia on turhaa silloin sekä ihmiseen, että toimintaan kohdistettuna. Eikä sillä saavuteta yhtään mitään. Ainoastaan väylän, jonka kautta on mahdollista tuottaa lisää pahaa muille, polkemalla niitä jotka vielä ovat empaattisia. Ihmisissä on sisällä kuin toinen laji. Se on hämmästyttävän käsittämätön niille, joilla on kyky empatiaan. Ja hyvä niin.
Mahdottomuudessa menee empatian rajani. Kun ei sillä saavuta mitään, ja voi vain lisätä kärsimystä. Silloin on vaan parasta toimia järjellä ja sen enempää tunteilematta ja hyväksyä asian tila.
Hyvä, että joku pystyy toimimaan täysin järjellä. Ehkä useammin mies pystyy toimimaan näin vs. nainen. Toki moni nainenkin siihen varmasti pystyy.
Al
Olen kuullut, että kiire estää hyvän tekemisen. Jos sulla on hirveä kiire, niin ei silloin näe selkeämmin, että joku tarvitsee apua. Tätä oli tutkittu, että oli avuntarvitsija kadulla ja hänen luokseen pysähtyivät ihmiset, joilla ei ollut niin kova kiire.
Tuo on varmaan totta. Kiirekin tuntuu olevan opittu haitta.
Al
Toki niitä voi auttaa, jotka apua haluavat. Kiire nyt on ongelmana varmasti monessa, kuten koko yhteiskunnassa. Mutta kaikkia ei voi. Ja jos edes yrittäisi niitä mahdottomia auttaa, saattaisi käydä niin, että auttajasta tuleekin avun tarvitsija itsestään. Kaikki eivät halua apua. Tai apu voisikin olla keino, jolla hyötyä jonkin toisen kustannuksella. Eihän sitä halua ajatella näin. Mutta kyllä niitä empatia kyvyttömiä ihmisiä täällä pallolla on. Tuntuvat oikeasti vieraalta lajilta.
Niin ne tuntuvat. Olen joskus patistanut erästä lähipiirissä olevaa avun piiriin. Nyt olen huomannut, että mikään lääke ei tunnu enää auttavan hänen kohdallaan.
Tuntuu niin pahalta katsoa ja toisaalta myös itsellä olisi aika iso kynnys käyttää mitään tehottomia mielialalääkkeitä, vaikka elämässä voisi ollakin ajanjaksoja, jolloin ne saattaisivat olla tarpeen.
Onneksi toisenlaiset keinot ovat auttaneet tunteiden purkamisessa. Kirjoittaminen ja muut luovat keinot. Kunpa jokainen löytäisi keinonsa purkaa pahaa oloa muuten kuin toisten niskaan.
Al
Kerrankin,,hieno keskustelu,,kiitos siitä,,keitä olettekaan,,
Kiitos myös omasta puolestani. Asialliset mielipiteet synnyttävät hienoa keskustelua.
Al
Empatia tarkoittaa ajatustenlukemista, tunteidenlukemista, sekä telekineesiä (myös psykokineesi), paranormaaleja taitoja siis. Niillä ei ole mitään rajoja.
Korjaan itse itseäni. Empatia on harhakäsite tai itsensäylennyskäsite, sen avulla siis ylennetään itseä. Sillä tietenkin on rajoja, päällimmäisenä se, että aina voi empatisoida kunhan se ei mitenkään hetkauta omaa taloutta, eikä rasita muullakaan tavoin, kuten ajankäytöllisesti. Esimerkiksi miljardöörit voivat empatisoida vaikka miljardilla, miljonäärit miljoonalla.
En aivan saanut kiinni tästä kommentistasi, oliko tarkoitus kuitata? Pahoittelut, tämä oli mennyt ohi, kun puhelimella käytän tätä.
Kyllähän empatia aina vähintään aikaa vie. Empaatikolla on monesti sen kaksi korvaa ja yksi suu.
Al
Tarkoitus oli herättää. Empatia on käsite jota käyttää itsestään ihmiset jotka ovat täysiä nollia. Ihminen voi aina sanoa, että edustaa/on jotain jota ei ole olemassa - ja arvonsa nousee kohisten ainakin omissa silmissä. Ehtona aina on se, että empatioiminen kuluttaa vain minimaalisesti tai ei lainkaan omia resursseja.
Nolla ihminen voi olla empaattinen myös siten että saa/voittaa jotain empatiomalla. Esimerkiksi kun yksinäinen ihminen ryhtyy empatiomaan niin hän saa seuraa, "ystävän" tai ainakin kuuntelijan, käänteisenpatiaa siis.
Kuulen tällaisesta empatiasta ensimmäistä kertaa, täytyy vähän sulatella
Jaa jaa. No onpa erikoista...
Al
Kyllä. Epäilen, että esim sulle ei luvut piisais ns
Aivan, kiitos tästä. Pitäisi varmaan olla jotain taivaallisia kykyjä taas ymmärtää, että mistä on kysymys. No kun ei ole, niin ei voi mitään.
Al
Oletetaan sen olevan ikävän rajamailla. Rajamaa sijaitsee intiassa.
Vinkuintiassa heitin ylävitosen Em Paatikon kanssa. Sukunimi oli Bombay ja ammatti tohtori.
(huono vitsi ja se Dr. Bombayn Boom-Bombay -biisi tähän väliin)
Empatia, miten se liittyy näihin palstoihin. Yksi nainen pyöri täällä tarkoituksenaan aiheuttaa mulle vahinkoa ja onnistuikin siinä hyvin. Mutta se ei saanut mua tappamaan itseäni vaikka yritys oli kova.
Pyöri täällä, mutta ei pyöri enää? Silloinhan asiat ovat paremmin? Empaatikot lohduttavat, siten se mielestäni liittyy.
Al
Kyllä nuo pahan olonsa kyynisesti kommentoiden purkavat herättävät sääliä. Täytyy olla tosi paha olo, ettei muuhun kuin negatiiviseen irvailuun pysty. Ajattelin empaattisesti suoda heille huomiota tällä kommentilla, koska he kaipaavat sitä kipeästi 😘
Empatia on sisäänrakennettu (useimmilla) perusolettama ihmisen hyvistä aikeista, mutta elämä opettaa, että ihan aina asia ei ole niin valoisa ja sitten saa hiukan turpaansa tavalla tai toisella. Niinpä aikuisen ihmisen kohdalla liki poikkeuksetta empatia on tilannesidonnaista, asiayhteyksiin sidottua ja sinällään tietyllä tapaa kyynistäkin.
Juu, valitettavasti empatiat ei aina oikein kohtaa ja jotkut käyttävät omista syistään toisten empaattisuutta omaksi hyödykseen eri tavoilla. Siperia opettaa ja maailma kokonaisuutena häviää taas hiukan pelipanoksiaan. Onneksi jokainen syntynyt lapsi on uusi mahdollisuus.
On toki, mutta vaatii hyvin erityisen ihmisen, että osaa joka kerran ottaa uuden ihmisen vastaan täysin avoimena ja luottavaisena, vaikka aikaisemmin onkin välillä saanut vastaavissa tilanteissa suoraan turpaansa. Tiedän olevani siinä melko hyvä, jokainen saa reilun mahdollisuuden, mutta silti tunnistan tietyissä tilanteissa tai ihmiskäytöksissä esiin nousevia varaumia, defenssejä. Ja... No niille on hyvät syynsä, niitä pitää kuunnella, intuitiotaan ei kannata aliarvioida, mutta sen ei tarvitse antaa hallita kohtaamisia, riittää että sitä kuuntelee.
Jep, hyvin kuvailtu, se on juurikin noin 👍
Minulla on ehkä omat analyysini asiasta, vaikka olenkin sellainen sinisilmäinen hölmö. En vaan pidä siitä, että minulle ei kukaan kerro asioita, vaan kaikki jää roikkumaan ilmaan.
Olen pahoillani, jos olen jotain loukannut täällä esim. tökeröllä kommentilla.
Al
Jaa? Mulla ei ainakaan ole kokemusta, tietääkseni, saati pahaa sanottavaa kommenteistasi.
Lähtökohtaisesti annan aina toiselle mahdollisuuden ja sitten katsotaan mihin suuntaan kohtaaminen lähtee. Siihen pätee sama kuin luottamukseen, luottamus ansaitaan. Luottamuksella. Ovi toimii kahteen suuntaan ja kukin kulkija voi itse valita mihin suuntaan ja miten ovesta kulkee, joka kerran kun siitä ovesta kulkee.
Asioista kertominen on... Tilannesidonnaista. Aina. Monellakin tapaa.
Omat ensin ja ....no joo, eipä muuta.
Äidin rakkaus on sokea ja välittävä. Ikävä kyllä. Se menee rajojenkin yli. Ehkä siinä sulle vastaus