minnekäs muuallekaan kuin tänne. :[
että miten voikaan olla kyky keskustella vaikka mistä kunnes mennään tunnevyöhykkeelle ja sitten aikuiset on ihan pikku rääpäleitä vain ja reagoi kaikkeen ihan miten sattuu ja sanavalinnatkin ovat sitten sen mukaisia. kun on vuodatettu sanoilla ei ajatuksia vaan pelkkää emootioita niin jälkikäteen mietitään kumman vika ja se on tietenkin se toinen joka triggasi ja jota on syyttämän ja sitten jos tarvitsee aikaa kootakseen ajatuksiaan niin se on hylkäämistä ja siitä vasta helvetti repeääkin ja kaikki on peruuttamattomasti pilalla ja koska ihmiset joista välittää aiheuttaa väistämättäkin ja määritelmällisesti tunnereaktioita niin tämä kierros on melkein kuin ennalta kirjoitettu eli kaikki on lähtökohtaisesti pilalla kun rakastuu ihmiseen joka ei ole ihan kunnossa ja itsellä ei riitä taidot tai voimat kaiken huoltamiseen. lääkkeinä olisi vain jousto ja ymmärrys ja armo sikäli että tajuaa itse olevansa mahdoton ihminen siinä missä kaikki muutkin eikä pyri pelaamaan itseään erikoisasemaan josta käsin voi arvioida muita pysyen itse turvassa. jos sellaisesta ihmisyydestä käsin asioisi aina ihmisten kanssa ei mitään kuolettavan syviä haavoja pääsisi edes syntymään kun tarve pitää puoliaan tippuisi niin alas että ei olisi tarvetta hyökätä tai kostaa tai muuten saada egoa tilanteen tasalle. sitten rakastuminen olisi ihan ok.
että miten voikaan olla kyky keskustella vaikka mistä kunnes mennään tunnevyöhykkeelle ja sitten aikuiset on ihan pikku rääpäleitä vain ja reagoi kaikkeen ihan miten sattuu ja sanavalinnatkin ovat sitten sen mukaisia. kun on vuodatettu sanoilla ei ajatuksia vaan pelkkää emootioita niin jälkikäteen mietitään kumman vika ja se on tietenkin se toinen joka triggasi ja jota on syyttämän ja sitten jos tarvitsee aikaa kootakseen ajatuksiaan niin se on hylkäämistä ja siitä vasta helvetti repeääkin ja kaikki on peruuttamattomasti pilalla ja koska ihmiset joista välittää aiheuttaa väistämättäkin ja määritelmällisesti tunnereaktioita niin tämä kierros on melkein kuin ennalta kirjoitettu eli kaikki on lähtökohtaisesti pilalla kun rakastuu ihmiseen joka ei ole ihan kunnossa ja itsellä ei riitä taidot tai voimat kaiken huoltamiseen. lääkkeinä olisi vain jousto ja ymmärrys ja armo sikäli että tajuaa itse olevansa mahdoton ihminen siinä missä kaikki muutkin eikä pyri pelaamaan itseään erikoisasemaan josta käsin voi arvioida muita pysyen itse turvassa. jos sellaisesta ihmisyydestä käsin asioisi aina ihmisten kanssa ei mitään kuolettavan syviä haavoja pääsisi edes syntymään kun tarve pitää puoliaan tippuisi niin alas että ei olisi tarvetta hyökätä tai kostaa tai muuten saada egoa tilanteen tasalle. sitten rakastuminen olisi ihan ok.
Vastaukset 6
Vanhimmat
hmmm hmmm
Hyviä ajatuksia!
semmoisen voisi vielä lisätä että yksin ollessaan on helppo ajatella olevansa ihan täysipäinen eli vasta muiden ihmisten kanssa oleminen tuo esille ne itse kunkin vajaavuudet. sitten jotkut tinderit ja muut voi luoda sen vaikutelman että sen ku vaihat vaan ni eiköhän se siitä
Kannattaa olla heti alusta asti kiinnostavan ihmisen kohdalla selkeä omien tunteiden näyttämisen kanssa. Reilusti hakeutuu seuraan, juttelee, sanoo toiselle positiivisia juttuja, kysyy ulos, on ajallaan ja on sanojen mittainen ja pitää luvatut.
Ei kukaan ole valmis taitaja tunteiden ilmaisussa. Sitä täytyy vaan opetella. Se voi vaatia useita ihmissuhteita ja tietenkin niitä sopivanlaisia ihmisiä, joiden kanssa voi yhdessä kehittyä. Sellaisia, joille voi paljastaa omat heikkoudet tai huonot puolet ja jotka tuo esiin itsestä niitä hyviäkin puolia.
näin se on. rohkeutta ja kestävyyttä tarvitaan myös henkisen jouston lisäksi
ettei keskustelun harjoittelu muutu riskialttiiksi