Ote nostettuna seuraavasta linkkijutusta eli se ydinsanoma, miten voi käydä kun ihminen tulee hulluksi omien mörköjensä kanssa.
"“Eki tuli jahdista hyvällä tuulella”, Taina muistelee. “Viikonloppu sujui mukavasti. Mutta maanantaina poliisi sitten tuli. Se oli järkytys. Katselin vain kun maija ajoi pihalle. En osannut tehdä mitään.”
Poliisit olivat asiallisia, katsoivat paikat läpi järjestelmällisesti ja tiesivät tarkkaan mitä etsivät. “He veivät aseet ja panokset. Ja Ekin. Minä ajattelin, että yhden illan pärjään eläinten kanssa yksin, mutta romahdinkin siitä Ekin viemisestä täysin. Jalat menivät alta, menin äidin kanssa lääkäriin.”
Eki palasi torstaina pidätyspaikasta Kokkolasta muuttuneena miehenä.
“Hän pelkäsi kaikkea, veti sälekaihtimet kiinni ja hioi kädellään pöydänpintoja ettei niissä vain ole kuuntelulaitteita. Hän oli varma, että poliisi tarkkaili kotia.”
“Navetalla hän merkkasi kaikki tilan lehmät, jotta ne tunnettaisiin kun hän menee vankilaan. Pidätysajan oloistaan hän puhui ylikehumalla. Oli älyttömän hyvä ruoka, hyvää kohtelua, pääsi tupakalle ja suihkuun. Se johtui siitä, että hän luuli että meitä kuunnellaan koko ajan. Kuulusteluista hän ei puhunut mitään.”
“Sen haluaisin tietää, mitä hänelle niissä tapahtui”, Taina pohtii. “Mutta muuten hän oli ihana, hoiti tilan työt kuten ennenkin. Oli hyvä kun hän oli kotona.”
Eivät kuulustelut kovin pehmeitä olleet, niin ikään syytteen saanut Antti muistelee.
“Sanoivat, että jos et ole yhteistyökykyinen, jäät tänne. Melkein joka miehellä oli karjaa. Kun sanoimme, ettei emäntä selviä tilan töistä yksin, kehottivat kääntymään sossun puoleen. Mutta ei täällä sydänmailla mitään sossuja ole.”
Susien jahtaajat olivat muuttuneet jahdatuiksi. Lehdet tuomitsivat miehet, muistuttivat törkeän metsästysrikoksen rangaistuksista: vankeutta neljästä kuukaudesta neljään vuoteen.
Ekiä pelotti. Ajatus vankilaan joutumisesta sai tunnollisen miehen suunniltaan, uskovat Taina ja Antti. Miten perhe silloin pärjäisi? Myös mahdollinen metsästysoikeuden menetys 3–10 vuodeksi masensi.
“Lauantaina pelkotila kasvoi”, Antti muistelee. “Eki sanoi, että heitä kuunneltiin koirien tutkapannan kautta. Yritettiin tyynnytellä. Mutta silmät sillä oli jo tyhjinä, ei se kuunnellut.”
Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä Ekin ahdistus kasvoi yli äyräiden. Puoli yhdeltä laukaus kajahti navetan takana pellolla. Taina oli mennyt tuntia aikaisemmin nukkumaan. Perheen 18-vuotias poika juoksi heti paikalle ja soitti hätänumeroon.
“En minä sitä osannut aavistaa, ainahan Eki meni noihin aikoihin iltatarkastukselle. Oliko miettinyt tätä jo siellä putkassa, vai napsahtiko nyt vain jotain päässä?”
Poliisi toi Ekin verisen lakin seuraavana päivänä. Luovutetut aseet ovat yhä takavarikossa.
“Enkä niitä tarvitse takaisin. Enkä ole siellä navetan takana vielä käynyt. Ehkä se pitää vielä tehdä.”"
https://suomenkuvalehti.fi/kotimaa/katkera-kapina-pohjalaisten-susijahti-johti-kohuun-ja-kuolemaan/
Mikä on tarinan opetus?
"“Eki tuli jahdista hyvällä tuulella”, Taina muistelee. “Viikonloppu sujui mukavasti. Mutta maanantaina poliisi sitten tuli. Se oli järkytys. Katselin vain kun maija ajoi pihalle. En osannut tehdä mitään.”
Poliisit olivat asiallisia, katsoivat paikat läpi järjestelmällisesti ja tiesivät tarkkaan mitä etsivät. “He veivät aseet ja panokset. Ja Ekin. Minä ajattelin, että yhden illan pärjään eläinten kanssa yksin, mutta romahdinkin siitä Ekin viemisestä täysin. Jalat menivät alta, menin äidin kanssa lääkäriin.”
Eki palasi torstaina pidätyspaikasta Kokkolasta muuttuneena miehenä.
“Hän pelkäsi kaikkea, veti sälekaihtimet kiinni ja hioi kädellään pöydänpintoja ettei niissä vain ole kuuntelulaitteita. Hän oli varma, että poliisi tarkkaili kotia.”
“Navetalla hän merkkasi kaikki tilan lehmät, jotta ne tunnettaisiin kun hän menee vankilaan. Pidätysajan oloistaan hän puhui ylikehumalla. Oli älyttömän hyvä ruoka, hyvää kohtelua, pääsi tupakalle ja suihkuun. Se johtui siitä, että hän luuli että meitä kuunnellaan koko ajan. Kuulusteluista hän ei puhunut mitään.”
“Sen haluaisin tietää, mitä hänelle niissä tapahtui”, Taina pohtii. “Mutta muuten hän oli ihana, hoiti tilan työt kuten ennenkin. Oli hyvä kun hän oli kotona.”
Eivät kuulustelut kovin pehmeitä olleet, niin ikään syytteen saanut Antti muistelee.
“Sanoivat, että jos et ole yhteistyökykyinen, jäät tänne. Melkein joka miehellä oli karjaa. Kun sanoimme, ettei emäntä selviä tilan töistä yksin, kehottivat kääntymään sossun puoleen. Mutta ei täällä sydänmailla mitään sossuja ole.”
Susien jahtaajat olivat muuttuneet jahdatuiksi. Lehdet tuomitsivat miehet, muistuttivat törkeän metsästysrikoksen rangaistuksista: vankeutta neljästä kuukaudesta neljään vuoteen.
Ekiä pelotti. Ajatus vankilaan joutumisesta sai tunnollisen miehen suunniltaan, uskovat Taina ja Antti. Miten perhe silloin pärjäisi? Myös mahdollinen metsästysoikeuden menetys 3–10 vuodeksi masensi.
“Lauantaina pelkotila kasvoi”, Antti muistelee. “Eki sanoi, että heitä kuunneltiin koirien tutkapannan kautta. Yritettiin tyynnytellä. Mutta silmät sillä oli jo tyhjinä, ei se kuunnellut.”
Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä Ekin ahdistus kasvoi yli äyräiden. Puoli yhdeltä laukaus kajahti navetan takana pellolla. Taina oli mennyt tuntia aikaisemmin nukkumaan. Perheen 18-vuotias poika juoksi heti paikalle ja soitti hätänumeroon.
“En minä sitä osannut aavistaa, ainahan Eki meni noihin aikoihin iltatarkastukselle. Oliko miettinyt tätä jo siellä putkassa, vai napsahtiko nyt vain jotain päässä?”
Poliisi toi Ekin verisen lakin seuraavana päivänä. Luovutetut aseet ovat yhä takavarikossa.
“Enkä niitä tarvitse takaisin. Enkä ole siellä navetan takana vielä käynyt. Ehkä se pitää vielä tehdä.”"
https://suomenkuvalehti.fi/kotimaa/katkera-kapina-pohjalaisten-susijahti-johti-kohuun-ja-kuolemaan/
Mikä on tarinan opetus?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Johan tuli hiljaista.
Tuomari päätti että on riittävästi sutta, kun oli koira kyseessä, vasut päätti mellakoida hamaksen puolesta kun on riittävästi terroriputinia.
https://yle.fi/a/74-20063754