Minä joka jokin aika sitten ylpeästi kirjoitin kuinka olin pystynyt olla oksentamatta, niin eiköhän kuukauden jälkeen sortunut oksentamaan. Sen jälkeen meni viikko, ja oksensin taa, ja nyt taas eilen. Tänään en halua, en voi, en saa, muuten jään koukkuun. On pakko lähteä vaikka kotoota muualle, en halua takaisin siihen paskaan. Tuo kuukausi oli aivan ihanaa, ei turvotusta tai vatsavaivoja eikä (niin) vihlovia hampaita. En halua enää takaisin :(
turhaan intoilin
nallepuh
5724
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
moi! älä anna periksi. mää oon jo vanha 32vee jamulla on takana 10 vuoden bulimiajakso, jolloin oksensinn joka päivä. mieti! meni varmaan 100000mk sillosta rahaa. ja hampaat. muuten olen aika hyvin toipunut ja nyt avoliitossa ja suht onnellinen. määkin lopetin joka jumalan uusi vuosi ja kuukauden eka päivä ja vaikka millon ja sit sorruin taas. mut lopulta se väheni. olin monissa hoidoissa ja aikuistuminen auttoi. ja se kun tajusin, et vähän punkerona oon onnellisempi kuin oksentelevana. eikä sitä välttämättä lihokaan paljon. ja naaman turvotus häipyy ja jaksaa tehä vaikka mitä sitten. oisko sun paikkakunnalla mitään vertaistukiryhmiä? tai ootko muuten hoidoissa? vaikka aluks tuntuu, et joku pelkkä puhuminen ei auta, niin auttaa se. ja muista: jokainen päivä, jokainen tunti jonka oot oksentamatta, on voitto. hyvä sinä! kun yrität tarpeeks monta kertaa niin se voi onnistua. mut suosittelen jotain hoitookin. mee vaik terveyskeskukseen. ne ohjaa eteen päin. bulimia on sairaus muiden joukossa älä häpee sitä. ja aikasessa vaiheessa helpompi hoitaa! tsemppiä sulle!
Älä masennu, takapakkeja tulee suurimmalle osaa toipilaista. Tärkeintä on, että nyt unohdat viimeiset oksentelusi ja katsot eteenpäin ja uskot, että voit voittaa bulimian. Ei kannata pienien takapakkien antaa lannistaa.
Elämä on todellakin ihanaa ja elämisen arvoista ilman bulimiaa (itselläni bulimiaa kesti yli kymmenen vuotta, joskin oksentelu oli satunnaista). Minullakin tuli parantumisvaiheessa takapakkeja, mutta lopussa kiitos seisoo. Nykyään ei edes tee mieli oksentaa ruokaa ulos, vaikka olen lihonut kymmenisen kiloa noista bulimia-ajoista. Mielummin vaikka vähän "pullea", terve ja onnellinen, kuin sairas ja onneton bulimikko.
ÄLÄ LANNISTU iTELLÄKIN ON MENNYT VIIMEAIKOINA PALJON PAREMMIN...VIIME VKL OKSENTELIN MUT NYT MENEE TAAS HYVIN ENKÄ ANNA PERIKSI KUN PAREMMIN MENEE. EI LANNISTUTA PIKKU VASTAMÄISTÄ!!
STEMPPIÄ!!
Mieli ja ruumis voi paljon paremmin kun ei tartte oksennella;)
Joo, mäkin tossa yhessä vaiheessa jo "parannuin", mut sit rupeskin tulee oikeen kunnolla takapakkia! Plääh... Mutta nyt taas pitää yrittää, ihan kesänkin takia. Pakkohan tästä on parantua, ei ruoka voi hallita niin paljon... tsemppiä!
haluan toivottaa omastanikin puolesta paljon tsemppiä kaikille jotka taistelee bulimian kanssa.takapakit kuuluu varmasti siihen parantumisprosessiin!!!!! itse samassa tilanteessa.parantuminen on hidasta...puhutaan kuukausista ja jopa vuosista kun tästä taudista pääsee pikkuhiljaa eroon. ei lannistuta!!!!!!!!! olette kaikki tärkeitä ja ihanaa etten ole yksin!