Sontasepon aamuvenyttely

Johan, no, johan... virkkoi sontaseppo betonikorsusta herättyään. Taas oli alkanut uusi ihana arkipäivä, jonka joka sekunnin sontis haluaa elää täysillä.

Siispä viivana parvekkeelle aamukuselle. Sontaseppo on tottunut kusemaan kolmannesta kerroksesta alas työhön kiiruhtavien, ylipainoisten, punakkojen puuskuttajien niskaan huudellen rivouksia ja siitä, miten hauskaa on elää sosiaalituilla. Omaa pönttöäkään ei tarvitse niin usein putsata. Jokin häveliäisyyden hippunen sontiksella sentään on: se, että antaisi ripulisuihkun virrata parvekkeelta vaatisi vähintään 1,5 promillen humalassa, ja sellainen aamulla 07:15 harvemmin on.

Aamukahvit keiteltyään sontis miettii, mitä tekisi päivän aikana? Ah, mutta mennäänkö tässä kenties vähän asioiden edelle? Tokihan sontiksen elämään kuuluu joka-aamuinen aamuvenyttely kuten kaikilla terveyttä tavoittelevilla kansalaisilla. Rasvattuaan huolellisesti jättimäisen tapin sontis istuu sen päälle ja suusta tulee tyydytyskorahteluja tapin venyttäessä mukavasti aukkoa.

Tämä traditio tulee tutuksi kaikille pidemmän linjan sontiksille, sillä on tieteellinen tosiasia, että pari-kolme vuotta jos ryyppää yksin korsussaan, alkaa oma peräreikä kiinnostaa.

Asd