Jotta voi olla onnea, pitää myös olla epäonnea. Ne ovat käsikädessä toisensa kanssa ja tasapainottavat elämää. 🐣
Mietelmiä tässä
Anonyymi-ap
55558
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 55
Vanhimmat
Where can you hide on darkness brighteyes
Katsoin sellaisen hauskan piirretyn elokuvan. Siinä lopulta tasapaino voitti vaikka haluttiinkin vain onnea ja hyvää kaikille pelkällä onnella mutta se saavutetaan usein epäonnen avulla.
Ei ole noin
Jos aina on onnekas ja onnellinen ilman huolia, niin ei välttämättä osaa sitä arvostaa.
Ei pidä paikkaansa.
Pitää paikkaansa. Onko sinulla parempaa teoriaa jos ei pitäisi paikkaansa?
Älykäs ihminen osaa arvostaa! Koska tuntee itsensä. Ja tietää mikä johtaa mihinkin. Toimii elämässään arvojensa mukaisesti. Voi hyvä jumala
Toki mutta miten tuo liittyy onneen? Aina kaiken saaneena onnekkaasti ei osaa sitä niin paljoa arvostaa kuin se joka epäonnekkaasti saa saman tuloksen.
En ole saanut koskaan mitään ilman omaa eforttia. Et tiedä mistä puhut.
Totta!
Epäonnea on se kun joutuu antamaan enemmän kuin saa, onnea on se kun saa enemmän kuin joutuu antamaan. — 𝒦ℴ𝒾𝓅𝒾𝓇ℯ𝒾𝓈𝒾𝓂𝒾ℯ𝓈, ℯ𝓉 𝒶𝓁.
Vaakakuppi näyttää niin että jos ei kohta ala menemään parempaan päin niin ei kannata elää. Itse olen jo voitavani tehnyt.
Jospa se menisi parempaan!
Ehkä SÄ ansaitset toimijana ;)
On se vähän noinkin. Mutta jos on liikaa ollut epäonnea, on vaikea tavoittaa sitä onnea. Ihminen tarvitsee onnistumisen kokemuksia, jotta oppii luottamaan että voi tulla hyviä asioita elämään. Toivoisin että ihmiset kohtelisivat toisiaan kauniisti, kun koskaan ei tiedä millainen kokemushistoria siellä on taustalla. Meillä kaikilla on oma tie jota kulkea. Mutta jos ei ole omaa kokemusta joistain toisen kokemuksista, on niitä vaikea ymmärtää.
Se on usein omista ajatuksistakin kiinni. Epäonnen hetket voi kääntää onneksi ja niin edelleen.
Miksi epäonnen hetkiä? Miksei kasvua?
Katso älä yhtään yritä
Silloin kun ei pysty luottamaan, on mahdoton niihin ajatuksiinkaan suuremmin vaikuttaa. Kyllä ihminen tarvitsee onnistumisen kokemuksia sekä ihmisiä rinnalleen, ketkä eivät hylkää.
Koska epäonni kuuluu elämään. Se miten siihen reagoi vaikuttaa paljon siihen kokeeko sen epäonnena vai onnistumisena.
Kasvua voi saada vasta silloin, kun uskaltaa kohdata omat tunteet ja traumat. Aina ei aika ole otollinen sille. Monesti päivätajunnassa ne voi olla aivan liian kovia juttuja, että haluaisi kohdata niitä tai edes pystyisi niitä näkemään.
Eikä ollut ap:ltä
Tässä onkin se dilemma.Ihminen ei saa niitä ihmisiä ympärilleen keistä itse nauttii.Muutenhan tuokin olisi helppoa.
Ei kenenkään tarvii väkisellä haalia ei omanlaisia ihmisiä ympärilleen ja sehän on hyväksikäyttöäkin jos vain omien tarpeiden vuoksi niitä hankkimalla hankkii.
Toiset meistä on kranttuja ja se on meidän oikeus.Parempi olla täysin yksin kuin energiaa imevien ihmisten kanssa.
Kukin tavallaan. Itse jouduin keräämään aika listan traumasuhteita, ennen kuin tuon opin. En lähde enää energiaa vieviin suhteisiin ja ystävissäkin olen opetellut vetämään rajat. Mutta aikaa siihen meni. Olen kuitenkin jotakuinkin valmis käsittelemään asioita, jotta pääsisin omasta traumataakastani vähitellen.
On niitäkin onnettomia, ketkä jaksaa suorittaa elämää vieläkin pitempään ja heillekin tulee yleensä sitten stoppi tavalla tai toisella. Ei ole pelkästään kiinni ajattelutavan muutoksesta, vaan paljon syvemmällä olevista muutoksista, jotta voi se ajattelutapakin muuttua. Meitä on niin paljon erilaisia ihmisiä ja erilaisia kokemuksia. Toiset joutuu oikeasti tekemään enemmän itsensä kanssa töitä, päästäkseen samankaltaiseen lopputulokseen.
Kiva että aloitukseni herättää keskustelua ja ajatuksia. Jatkakaa ihan rauhassa keskustelua ja kuulostaa hyvältä tuo että osaa kuunnella ja arvostaa itseään tarpeeksi ☺️
Siis korjaan "ystävyyssuhteissakin olen opetellut vetämään rajat". Rajat on rakkautta.
Tottakai ne on. Itseään pitää kuunnella. 💗
Olet väärässä
Perustelut puuttuu.
Onnellisuus olisi itselle ainakin sitä että saisi vielä lähitulevaisuudessa mieleisen kumppanin ja yhteinen rakkaus/ tunne ja tietenkin perhe. Ei oo vielä tullut vastaan elämässä potentiaalista jonka kanssa voisi ajatella sellaista perustaa ja tietenkin yhteinen päätöshän se on. Kaikki muu onnellisuus tulee ohessa ja yleensä eläessä ja kokiessa, ihastellessa.
Sitä minäkin haluaisin. 🥰
Jokaisella on elämässään onnea ja epäonnea eli iloja ja suruja.
Ihmiset eivät tavallisesti tiedä toistensa kokemuksia tai taakkoja.
Päivä kerrallaan on eteenpäin mentävä ja tehtävä hyviä tekoja.
Näin se on. Mutta ilman niitä epäonnisia hetkiä, ei olisi niitä onnekkaitakaan. 🫶
Ei pidä paikkaansa!
Joo paskan määrä on vakio. Kantsii vaa oppia sietämään sitä.
Tavallaan noinkin. Mutta itse haluan silti käsitellä asioita, jotten kompastuisi enää samoihin ansioihin. Silloin sitten kai sietääkin paremmin kaikkea? - en ap
Paska tai epäonni voi olla jonkun muun onni.
Tuntematta ihmistä kenelläkään ei ole oikeutta ottaa toisen elämää maalitauluksi. Esimerkiksi järjestää siihen pahaa vaan jossain opetusmielessä tai siksi, että toinen jotenkin "ansaitsisi" epäonnea ja että sen pitäisi kulkea käsi kädessä onnen kanssa 50 / 50.
Olen sitä mieltä, että tyytyväisyys ja onni ovat opeteltavissa olevia asioita, ne eivät synny tipahtaessasi oikeiden olosuhteiden keskelle.
Toisen pitää vain tehdä enemmän töitä sen eteen, jos lähtökohdat ovat huonommat. Eihän se tyytyväisen vika ole, jos nallekarkkien jalat jaettiin epähuomiossa väärään osoitteeseen.
Sivujauhaja
Totta. Sateenkaarikaan ei synny ilman sadetta ja myrskyn jälkeen paistaa aurinko. Luontokin tämän siis todistaa. 😊
Ei se ätmi ihan lapanen ole. Noin se juuri menee
Epäonnesta tulee helposti kierre, yhdestä asiasta seuraa toinen jne. Siitä suosta on vaikea nousta.
Ajatuksilla siitä pystyy nousemaan.
Ylimielinen vastaus, ei pidä paikkaansa.
Tämä on muuten totta. Ihminen vaikuttaa omilla energioillaan tapahtumien kulkuun. Tuntuu kuin tahtomattaan vetäisi puoleensa epäonnisia tapahtumia peräjälkeen. Ja jotta siitä kierteestä pääsisi eroon, pitäisi oppia luottamaan että elämä kantaa sittenkin. Ei ihan helppo rasti.
Siis vastaus oli ekaan, mutta tekstinsä jäi puuttumaan. Vastasin, että epäonnenkierre on totta.
Pitäisi tapahtua jotain konkreettista, mikä kääntäisi kurssin toiseen suuntaan. Luottamus seuraa itsestään.
Niin pitäisi. Olen kokenut, että vaikka yrittää itse ns.parhaansa ja tehdä muutoksia, jotkut asiat menee väistämättä tietyllä tavalla. En osaa sanoa miksi.
Ajatuksilla on suuri voima! Onko asia hyvää vai huonoa!
Mulle taas on käynyt niin, että ensin tapahtui jotain todella pashaa ja siitä seurasi useita muita negatiivisia asioita ja olen nyt jonkinlaisessa kierteessä, josta en ole toistaiseksi löytänyt ulospääsyä.
Kunpa löytäisit sen punaisen langan, mikä auttaa ulos.
Kiitos ❤️ mä uskon, että tarvitaan ulkoapäin tuleva käänne, tämä suo on syvä ja monisilmäkkeinen. Onnea sullekin jatkoon!
Kyllä minä uskon, että käänne voi tulla. Vaikka minullakin on ollut aika vaikeaa, tiedän että hyviäkin asioita on tapahtunut. Uskon että oman vyyhdin purkuun menee vaan vielä vähän aikaa. Kiitos sinulle ja onnea 🌹❤️👍
Tässäkin mietelmää: Ketään ei voi muuttaa. Voimme muuttaa vain itseämme.
Niin se on. Uskon niin. 🤩
Tavallaan. Se on niin, että kun on ensin ollut vaikeuksissa ja onneton, osaa arvostaa tyyntä ja hyvää tavallista elämää. Asiat järjestyy, vaikka ne eivät järjesty niinkuin toivoisi. Pitää ajatella hyvää ja uskoa tulevaan, niin ne hyvät asiat voimistuu. Kun ajattelee vain vaikeita ja kipeitä asioita, ne voimistuvat. Kyllä asiat järjestyy.
Tai osaa arvostaa niitä jotka oikeasti tukee elämässä ja haluaa vain sinun parasta.