Syy lasten kuolemiin ja turhiin huostaanottoihin

Kiireellisen sijoituksen tekeminen ei tarkoita, että lapsen vieminen kotoa on perusteltua. Se on kehäpäätelmä. Sosiaalityöntekijät perustelevat huolta aiempien sosiaalityöntekijöiden huolella. Joensuussa mustelma havaittiin päiväkodissa kaksi päivää ennen lapsen kuolemaa. Varoitusaika oli liian lyhyt. Syvällisemmin ajateltuna perheen ongelmat alkoivat tunnetasolla ja vuorovaikutuksessa jo kauan ennen sitä. Niiden korjaamisen sijaan tehtiin kiireellinen sijoitus. Kiireellinen sijoitus on varoitus. Sen purkaminen oli ehdollinen sillä, että vanhemmat "auttavat itse itseään". Lastensuojelu ei tätä apua anna vaan pelkästään rangaistuksia.

Joensuun perhe ei ollut kuolemanvaarassa silloin, kun heidät lähetettiin kotiin kiireellisestä sijoituksesta tai sen mustelman kanssa. Pinnallisen arvion mukaan heidät voitiin palauttaa muutama kuukausi aiemmin kotiin. Paria päivää aiemmin päiväkodissa havaittiin mustelma. Murhaaminen ei synny johdonmukaisesti vaan taustalla olevien ongelmien kärjistymisenä. Siis kukaan ei voi tietää, että se kärjistyy kahden päivän jälkeen päiväkodista. Lastensuojelulla on paineita sallia yksityisyyttä ja autonomiaa siksi, koska me haluamme sitä, mutta samaan aikaan estää kärjistymiset. Kun lastensuojelu ei tee oikeaa hoitotyötä, joka ratkaisee niitä kärjistymisen syitä ja ongelmia vaan vain luokittelee ja rankaisee tekoja, se toimii ajallisesti nykyhetkessä. Sosiaalityöntekijät eivät siis kykene estämään niitä syitä, jotka johtavat kärjistymiseen. Fasistit laittaisivat kaikki ihmiset kahleisiin, jotta turvallisuus pysyisi, ja sosiaalityöntekijät ovat todella näpertelijöitä tämän kysymyksen ratkaisemisessa. Toisaalta lastensuojelu liioittelee asioita tahallaan ja vie lapsen pois ennen niitä mustelmia. Meidän sosiaalityöntekijämme vääristi sanani siksi, että hän saisi aloittaa kurittamisen prosessin ja hiljentää minut. Lastensuojelun paras yritys on olla aina paikalla ja estää kärjistymiset välittämättä ollenkaan pahan olon syistä. Sosiaalityöntekijä vain tulee ja vie vankilaan, käyttää kameroita niin kuin oikeisto haluaa. Silloinkin kyse on "kieltäytymisen rankaisemisesta", koska lastensuojelu näkee vain teot ja käskytyksen. Perheen yhdistämiseen kuuluu erottamattomasti vanhempien tuen tarpeen ja autonomian tunnustaminen, mutta sosiaalityöntekijät kohtelevat tietoa mielivaltaisesti ja keksivät syitä virkavallan eduksi.

Vanhemman tukena ei tarvitse olla vaan puuttua ja estää.

Eli se yhteistyö siinä tilanteessa, kun lastensuojelu vain katsoo lasten tilannetta tarkoittaa juuri sitä, että vanhempaa katsotaan vaarallisena ja yhteistyö on sosiaalityöntekijän narratiivin tottelemista. Sosiaalityöntekijä koko ajan olettaa, että vanhempi on rikollinen tai sairas ja jos minä en tee yhteistyötä niin poikani viedään huostaan. Sosiaalityöntekijä tekee omaa arviota, johon hän odottaa vastauksia ilman vastustusta. Tätä tehdään palvelutarpeen arvioinnissa. Hän ei käy dialogista vuorovaikutusta tai kerro mikä on vialla. Hän ei anna minun vahvistaa, kieltää tai reflektoida väitteitään. Hän sanoo vain "tehdään nyt näin tällä erää". Hän tekee toimenpiteitä mihin haluaa, milloin haluaa ja ilman varoitusta, etenkin kun vanhempi kieltäytyy kertomasta asioita. Ja tämä on se syy siihen, minkä takia jotkut lapset kuolevat ja siihen, minkä takia on turhia huostaanottoja. Koska lastensuojelu on sosiaalityöntekijäkeskeistä.